Kirjeitä kaakaopurkissa

Muromysli

2012-02-08T16:37:00.006+02:00

Terveiset sohvalta, ipa!

Vietän puolisairaspäiviä täällä peiton alla koira kainalossa. Lääkkeeksi olen nauttinut tietysti kaikenlaista hyvää. ;-)

Jos kokee, että kaupan myslit ovat liian sokerisia tai liian rusinaisia tai liian maitojauheisia, ei liene muuta mahdollisuutta kuin tehdä itse myslinsä. Se on myös tavattoman helppoa. Tämän ohjeen alkuperää en muista, mutta se on ollut meillä käytössä jo yli kymmenen vuoden ajan. Tuloksena on rapea, ihanan paahtunut mysli, joka ei ole liian makeaa. Ohjetta voi myös muunnella loputtomasti.

Tarvitaan:

1 l kaurahiutaleita
2 dl kauraleseitä
1 dl fariinisokeria
2 dl vettä
1 dl mietoa öljyä, esim. auringonkukkaöljy
1 pss mantelirouhetta
pari desiä hasselpähkinöitä tai muita pähkinöitä maun mukaan
maun mukaan kuivattuja marjoja ja hedelmiä, kookoshiutaleita yms.

Sekoita hiutaleet, leseet ja sokeri. Lisää vesi tasaisesti ja sen jälkeen öljy hyvin sekoittaen. Levitä seos leivinpaperin päälle pellille ja riko isoimmat paakut. Paahda 125 asteessa uunin keskitasolla 1 tunti. Sekoittele pari kertaa. Lisää pellille myslin päälle tasaisesti mantelirouhe ja pähkinät, nosta uunin lämpö 200 asteeseen ja paahda mysli kullanruskeaksi. Omalla uunillani aikaa tähän menee 20 minuuttia, mutta se on uunikohtaista, joten kannattaa olla tarkkana, jottei mysli pala! Valmiin myslin tunnistaa herkullisesta paahtuneesta tuoksusta.

Anna jäähtyä, lisää hedelmiä tai marjoja maun mukaan, jos haluat. Kuvan myslissä on kuivattua mansikkaa ja kookoshiutaleita.

Omenaboston

2012-01-31T22:38:00.004+02:00

Tervehdys täältä kauhean pakkasen keskeltä, ipa!

Mitä voi leipoa merkkipäivänä appiukolle, joka sanoo pitävänsä vain pullasta, kun itse haluaisi leipoa kunnon kakun?
Aivan, bostonkakun!

Tein kolmen desin pullataikinan soijamaitoon jauhopussin yleisohjeen mukaisesti. Vaivasin taikinan hyvin, mutta jätin sen aika pehmeäksi, sillä lailla tulee pehmeänkuohkea pulla. Täytteeseen kiehautin omenakuutioita omenahillossa, kunnes ne pehmenivät hieman, ja mausteeksi ripautin kanelia. Levitin täytteen kaulitulle taikinalevylle, ja kun aloin kääriä levyä rullalle, tajusin erheeni: täytettä oli aivan poskettomasti liian paljon. Kun rullasta leikkasi viipaleita, taikinarullat avautuivat, ja pehmeä taikina ja runsas hillo levisivät käsiin.

Sain jotenkin keploteltua enimmät mömmöt leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan, mutta kauniiksi ei lopputulosta voinut sanoa. En tehnyt erikseen kakkuun pohjaa taikinalevystä, mutta älysin sentään jättää taikinarullien väliin raot kohoamista varten. Kohottamisen (noin 40 min.) ja paiston jälkeen sokerikoristeltu bostonkakku oli kuitenkin aivan kelvollisen näköinen, ja maku oli aivan ihana!

Kaksi tärkeää vinkkiä bostonin tekoon:

1. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperille. Näin pehmeä pulla ei jää vuokaan kiinni ja kakku pysyy ehjänä (tämän vinkin sain veljeltäni, jolle kävi bostonin kanssa hullusti, kun puolet jäi kiinni vuokaan).

2. Älä missään nimessä noudata yleistä pullanpaisto-ohjetta kahdensadan asteen lämpötiloineen. Silloin boston vain kärähtää pinnalta ja jää raa'aksi sisältä. Hyvä paistolämpötila on 175 astetta ja aikaa niin paljon, että pinta on kauniin ruskea - silloin pulla on kypsää myös sisältä. Meidän uunilla paistoon meni nelisenkymmentä minuuttia.

Vuoan vuoraamiseen käytettyä leivinpaperia ei tarvitse irrottaa, varsinkaan jos boston menee viemisiksi. Herkkua kuuman mehun kanssa talviurheilun jälkeen!

Ranskalaiset perunat

2012-01-31T22:02:00.003+02:00

Heipsis ipa!

Meillä ei ole rasvakeitintä, enkä ole muutenkaan innostunut riehumaan kuuman öljyn kanssa keittiössä. Piti siis kehitellä ranskanperunaresepti, johon ei tarvita kumpaakaan. ;-)
Puikeat, kiinteät perunalajikkeet ovat tähän reseptiin käteviä - leikkasin oman maamme suurimmat Nicolat herkullisiksi ranskanperunoiksi!

Tarvitaan:
perunoita
auringonkukkaöljyä tai muuta mietoa öljyä
ranskanperunamaustetta
chilijauhetta, currya, paprikaa yms. maun mukaan

Pese perunat (tai kuori, jos haluat) ja leikkaa paksuiksi suikaleiksi. Kahdeksan milliä on aika optimaalinen halkaisija ;-)

Laita perunat kulhoon likoamaan kylmään, runsaasti suolattuun veteen 20 minuutiksi. Valuta ja kuivaa perunat huolellisesti vaikkapa puhtaaseen astiapyyhkeeseen. Sekoita kulhossa runsaaseen öljyyn mukavan paljon mausteita ja kääntele sitten perunat mausteöljyssä.

Uunia ei tarvitse välttämättä esilämmittää. Levitä perunat pellille leivinpaperille ja paista 200 asteessa 40-60 minuuttia, kunnes perunat ovat kauniin ruskeita, pinnasta rapeita ja sisältä pehmeitä.

Keksit purkissa

2012-01-17T22:18:00.010+02:00

Hei Möme!

Tässä tulee resepti, jota olet päässytkin jo sovellettuna maistelemaan. :)

Joulun alla bongasin internetin ihmeellisestä maailmasta uuden(?) villityksen, cookies-in-a-jar, eli keksit purkissa. Ajatuksena on siis koota kekseihin (tai mikä jottei vaikka kuivakakkuun!) tarvittavat kuivat aineet kerroksittain lasipurkkiin siten, että vastaanottaja tarvitsee leipoakseen purkin lisäksi vain muutamaa perusraaka-ainetta. Tässä tapauksessa tarvitaan munaa ja voita.

Tämä ohje on yhdistelty muutamasta hyvänkuuloisesta englanninkielisestä reseptistä ja mausteet on tässä versiossa melko suklaiset – variaatioita on niin paljon kuin vaan keksii. Äidille tein pekaanipähkinä-valkosuklaa-karpalomixin ja siskolle ylläolevan viiden suklaan version. Tässä kuitenkin minttusuklainen resepti litran vetoiseen lasipurkkiin tehtäväksi.

Purkkiin laitetaan:
200g vehnäjauhoja
1tl ruokasoodaa
1tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
1/2tl suolaa
2-3tl tummaa kaakaota
60g kaurahiutaleita
120g ruskeaa sokeria (esim. ruokosokeri)
120g valkoista sokeria
100g tummaa suklaata karkeana rouheena
70g pätkiksiä pieninä paloina
85g ranskanpastilleja kokonaisina

Lisäksi tarvitaan:
150g voita tai margariinia
1 muna

Kasaa ainekset purkkiin kerroksittain. Ruokasooda, leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola kannattaa sekoittaa jauhoihin, niistä ei niin messevää kerrosta kuitenkaan saa. Varsinkin jauhot kannattaa painella tiiviisti purkkiin vaikka puunuijalla, jotta ainekset pysyvät siististi kerroksissaan kuljetuksessakin. Kaakaojauheen levittelin itse vain purkin reunamille, jotta kerroksesta tuli leveämpi. Suklaiden määrä reseptissä on ohjeellinen, niitä voi lopuksi laittaa sitten sen verran kuin purkissa on tilaa - tai täyttää uupuvan osan vaikka pähkinärouheella.

Ohjeeseen seuraavat speksit: 150g huoneenlämpöistä voita tai margariinia ja yksi muna vispataan vaahdoksi (no, eihän siitä hirveän vaahtoisaa tule, mutta kannattaa yrittää). Purkin sisältö kumotaan kaikkineen sekaan ja sekoitetaan, kunnes taikina on tasalaatuista. Taikinasta pyöritellään suunnilleen lihapullan kokoisia palloja, niitä tulee n. 26-28kpl. Pallot kannattaa pellillä painaa hieman kasaan, jotta ne pysyvät paikoillaa ja leviävät kauniisti. Paistetaan 175 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Keksit leviävät ja kohoavat hieman, kun pinta alkaa halkeilla voi ottaa pois uunista. Nämä saavat jäädä keskeltä pehmeämmiksi ja ne kannattaakin nostaa pois pelliltä heti uunista otettaessa ja viilennellä esim. ritilän päällä. Ja sama yksinkertaisemmin:

Meillä on menossa nenänvalkaisutammikuu, eli ei syödä (juuri) lainkaan sokeria. Ajattelin kuintekin, että voisin tehdä valmiiksi pari purkkia pahan päivän (siis helmikuun ensimmäisen) varalle odottamaan – nuo purkit on nimittäin aika kauniita. :) Ja hei, voi näitä muuten tehdä ilman sitä purkkiakin!

Basilikalevite

2012-01-05T19:39:00.009+02:00

Hei Möme!

Nyt kun ollaan vihdoin talvihorroksesta vähän herätty, pitää jakaa tämä ex-tempore-tahna, josta tuli niin hyvää, että tekaisin sitä vielä toisenkin satsin. Oltiin juhlimassa uutta vuotta ja mun ukin 80-vuotisjuhlia lähisuvun kesken, paikalla oli kolmisen kymmentä ihmistä. Sapuskat tuli pääosin talon puolesta (oltiin Hotelli Keiteleessä Suolahdessa), mutta koska iltapalaksi suunniteltu perinteinen nakit ja perunasalaatti ei ihan sytyttäneet, päätettiin keksiä itse jotain lisätarjottavaa.

Ostettiin pari pussillista ruisnappeja (kuminattomia, koska kumina on hrrr.), 3 rasiaa kirsikkatomaatteja, 2 pakettia ilmakuivattua kinkkua ja ainekset the tahnaan. Pääsin muuten käyttämään ensimmäistä kertaa uutta yleiskonetta ihan oikeasti! Jee!

Basilikalevite

1 ruukku basilikaa
1 valkosipulin kynsi
1 prk kermaviiliä
1 prk maustamatonta tuorejuustoa
2 prk pehmeää fetaa (apetina tms.)
tilkka balsamicoa
mustapippuria

Silppua basilikan lehdet ja valkosipulin kynsi pieneksi jollain blenderihköllä tai varmaan ne menee veitselläkin. Blenderiin kannattaa heittää vähän kermaviiliä sekaan, niin toimii se silppuaminen paremmin.

Sitten kaikki isoon kulhoon ja sekaisin. Itse käytin sitä yleiskonetta, mutta varmaan joku sähkövispiläkin tekis oikein hyvää jälkeä. Jos vispaa vähemmän, jää fetasattumia, jos vispaa enemmän, niin tulee tasaisempi mönssö. Ihan fiiliksen mukaan siis. Tahnasta tulee muuten ihanan hennon vaaleanvihreää!

Me tehtiin näistä sitten em. lisukkeiden kanssa pieniä annospaloja, eli ruisnapin päälle sutaisu levitettä ja päälle puolikas kirsikkatomaatti. Väliin voi lykätä vähän ilmakuivattua kinkkua, jos on vannoutuneita lihansyöjiä paikalla. Maussa ei mun mielestä mitenkään päin häviä nuo vegeversiotkaan. Tahnaa tulee melko paljon, riittää suunnilleen kahteen 300g pussilliseen ruisnappeja levittäjästä riippuen.

(ps. yleiskoneeni on ihana!)

Sacherkakku

2011-12-07T18:08:00.007+02:00

Heipsis ipa!

Paiskaan nyt sinua kakulla, jonka tein tilauksesta eräille synttäreille tässä jokin aika sitten. Olen pitkään halunnut tehdä maultaan mahdollisimman paljon aitoa Sacher-kakkua muistuttavan kaakun, ja tämä oli oiva tilaisuus, kun suklaakakkua toivottiin. (Koristelusta en kuitenkaan halunnut perinteistä, vaan otin koristeluideaa Mansikkamäki-blogista.)

Itse resepti löytyi piristävän erilaisesta Decapitated-blogista. Koska noudatin reseptiä lähes grammalleen, en ala kopioida sitä tähän. Sanottakoon vain että kuorrutukseen käytin koko purkin maidotonta Sunnuntai vispiä ja 200 g suklaata (70- ja 80-prosenttista). Kuorrutusta jäi myös vähän yli, ja se maistui erinomaisesti letuntäytteenä.

Vaikka kakku on pieni (20-senttinen), kostutukseen käytin koko tuon 4 dl nestettä, ja lopputulos oli oikein sopiva. Lisäsin kostutusliemeen pari ruokalusikallista rommia. Täytteeksi valitsin laadukkaimman aprikoosihillon, joka kaupasta löytyi. Kaiken kaikkiaan olin kakkuun tosi tyytyväinen niin maun kuin ulkonäönkin puolesta, vaikka kuorrutukseen muutama ilmakupla jäikin ja reunat olisivat voineet olla vielä tasaisemmat.

Koristeluun käytin teiltä saamaani koristelukynää, ja täytyy taas sanoa, että se eroaa uskomattoman paljon perinteisestä pussipursottelusta. Sulaa suklaatakin oli todella helppo hallita ja saada siistiä jälkeä. Pitää vain muistaa vetäistä varmalla kädellä laajoin liikkein - suklaakiehkurat eivät synny sipistelemällä. (Tästä voisi varmaan kehitellä jonkin kalligrafiaan vertautuvan taiteenlajin: "liike lähtee olkavarresta..." ;-)

Suolaiset ja makeat letut

2011-11-21T18:10:00.005+02:00

Moi Ipa!

Olen aiemminkin pauhannut Oatlyn lettutaikinasta (nykyisin nimellä Pancake&friends), josta syntyvät mielestäni ehdottomasti parhaat letut. Voin ilokseni ilmoittaa, että laajamittaisen ja pitkäkestoisen tuotekehitysprosessin tuloksena olen onnistunut luomaan taikinareseptin, joka vastaa kyseistä valmistaikinaa! (Tämä olikin välttämätöntä, koska ko. taikinaa ei saa koko seudulta ;-)

Ohje on yllättävän yksinkertainen:

1 muna
5 dl maustamatonta kauramaitoa
noin 2 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa

Kaikki aineet sekoitetaan ja taikinan annetaan turvota vähintään puoli tuntia. Paistetaan pitsimäisen ohuiksi letuiksi.

Letut ovat suolaisia, eli ne maistuvat niin suolaisten kuin makeidenkin täytteiden kanssa. Juju onkin siinä, että hieman suolaiset letut sopivat vaikkapa hillon kanssa paremmin kuin letut, joiden taikinassa on sokeria.

Suolaiseksi täytteeksi paistamme yleensä pannussa sipulisilppua, porkkanaraastetta ja pieneksi kuutioitua paprikaa, lisäämme valmiiksi maustettua soijarouhetta ja tuhdisti esim. currykastiketta. Lisäksi lettua täyttäessä mukaan kannattaa lisätä majoneesia, erilaisia kastikkeita ja juustonsyöjien juustoraastetta. Avainsana on mehevyys.

Makeisiin lettuihin käy mikä vain herkku suklaarouheesta ja kermavaahdosta kaikenlaisiin marjoihin ja hedelmiin. Vain mielikuvitus on rajana!

jk. lähettäisitkö reseptin siihen banaani-kookoskastikejälkkäriin, jota teit meille?

Juustokakun koristelu

2011-11-08T13:24:00.005+02:00

Terve taas, ipa!

Huomaa, etten ole kirjoitellut sinulle pitkiin aikoihin - nyt on aika paljonkin ohjeita lähetettäväksi. Varsinaisen reseptin sijasta tämä kirjeeni koskee kuitenkin koristelua.

Olen siis ollut turhautunut siihen, etten osaa tehdä nättejä kiemuroita kakun päälle, ja kesän aikana opettelin koristelua. Havaitsin, että pelkkien kiemuraviivojen sijaan on kiva lisäillä pilkkuja ja lehdyköitä, jolloin saa elävämpää, köynnösmäistä pintaa.

Sota ja rauha -televisiosarjan innoittamana syntyi sitten tämä sitruunanmakuinen juustokakku slaavilaishenkisin koristein.

Pohja on suklaakekseistä, täyte sitruunaa ja maidotonta vispiä, päällä appelsiini- ja sitruunamehuhyytelö. Koristeet tummaa suklaata ja sitruunaa (vapaalla kädellä, minkä kyllä huomaa ;-) Onneksi eräät lahjoittivat minulle hiljattain ihan työkalunkin tällaisia koristeita varten, joten ensi kerralla lopputulos on siistimpi!

Kustaa Aadolfin leivokset

2011-11-06T17:06:00.007+02:00

Hyvää ruotsalaisuuden päivää, ipa!

Tämän päivän juhliminen on kivaa siksikin, että ruotsalaiset ovat keksineet kehittää entiselle kuninkaallemme juhlaleivoksen. Jos minulta kysyttäisiin, jokaista merkki- ja juhlapäivää juhlistettaisiin asiaankuuluvasti leivoksilla!

Kehittelin siis leivoksen, jonka tarkoitus on vastata kohtalaisesti leivoksen alkuperäistä makumaailmaa. Siis suklaata ja sitruunaa, ja sokerikakkukerrosten välissä voikreemin sijaan kauravispiä, joka on rasvaisempaa ja raskaampaa kuin kermavaahto.

Ulkoasu ei tällä kertaa ole kummoinen. Ensinnäkin olisin halunnut värjätä leivosten päällisen keltaisemmaksi, mutta minulla ei ollut väriä. Myös maun puolesta sokerikuorrutus on ehkä turhan makea. Lisäksi kuninkaan potretit menivät aivan poskelleen, niistä tuli tosi rumia. Käytin kaakaolla maustettua sokeripikeeriä, joka jäi liian paksuksi, ei pursoutunut ilman äärimmäisiä voimakeinoja eikä levinnyt tasaiseksi. Maun puolestakin suklaiset profiilikuvat olisivat parempia, eli niitä ensi kerralla.

Taikinalevy:

4 suurta munaa
1 ½ dl sokeria
reilu 1 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
½ dl perunajauhoja
vaniljaa

Vatkaa munat ja sokeri, siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Levitä taikina leivinpaperin päälle levyksi. Paista 200 asteessa 10 minuuttia. Peitä ja jäähdytä.
Leikkaa jäähtyneenä leivoksen kokoisiksi paloiksi ja kostuta liemellä, jossa on vettä, sitruunamehua, rommia ja sokeria (nestettä kuluu reilun desin verran, pohjien pitää olla kunnolla kosteita).

Sitruunavaahto:
2 prk vispiä
tomusokeria
1,5 luomusitruunan mehu ja raastettu kuori
4 liivatelehteä

Vatkaa vispit, mausta tomusokerilla ja lisää kiehuvaan sitruunamehuun liuotetut liivatelehdet. Anna jäähtyä. Laita litistetyn pullavuoan päälle yksi taikinalevy, päälle runsaasti sitruunavaahtoa ja toinen levy päälle. Väliin voi ripotella vielä suklaalastuja. Siirrä loppu vaahto pursotinpussiin ja siirrä pussi jääkaappiin jähmettymään. Laita myös leivospohjat viileään vetäytymään.

Pursottele leivosten reunoille sitruunavaahtoa. Purista luomuappelsiinista mehu ja sekoita sopiva määrä mehua ja tomusokeria kuorrutustahnaksi. Kuorruta leivokset päältä. Koristele haluamallasi tavalla.

Jos ulkonäköä ei katsota, nämä onnistuivat oikein hyvin. Maku on sopivan suklainen ja sitruunainen, koostumus ihanan kevyt. Maistuivat jopa puolisolle, eli läpäisivät tiukimmankin testin. ;-) Parannettavaa jäi silti maussakin - päälle sopisi ehkä jokin appelsiinitahna-ratkaisu sokerikuorrutuksen sijaan.

Minttusuklaapavlova

2011-11-05T22:41:00.004+02:00

Moi ipa!

Näin tosi hauskaa unta viime yönä: oltiin teillä käymässä ja olit loihtinut hääkakun kokoisen pavlovan pöytään! Se oli vaikuttava ilmestys! Siinä oli mustaherukoita, mikä vähän arvelutti, mutta loppujen lopuksi ne sopivatkin tosi hyvin makean marengin kanssa.

Heräsin tosi hyvällä tuulella, se on sanomattakin selvää. Ja katsoin aiheelliseksi pistää vihdoinkin kaakaopurkkiin vaikkapa tämän erittän nopeatekoisen minttusuklaapavlovan, jonka inspiroiduin tekaisemaan sen jälkeen, kun tehtiin teillä viimeksi marenki-kermavaahto-minttusuklaakokeiluja.

Marengin tein aiemman pavlovaohjeesi mukaan. Pienensin vain sokerin määrää kahteen desiin ja käytin perunajauhoja, kun maissijauhoja ei ollut. Sitten vain vatkasin purkillisen Gogreen vispiä, maustoin sen sokerilla ja vaniljalla ja levittelin marenkilevyn päälle. Pinnalle valmiita persikkakuutioita purkista ja muutama suklaaraita (sulatin viisi-kuusi after eightiä ja pari palaa tavallista tummaa suklaata). Herkkua tuli! Tätä voisi syödä vaikka kuinka paljon...

Minttusuklaavilhelmiinat

2011-08-10T18:42:00.006+03:00

Hei Mömmelö, taas pitkästä aikaa!

Meillä on ollut kaikenlaisia järjestelyjä ja muutosta ilmassa, mikä on vienyt vapaa-aikaa kiitettävissä määrin. Nyt kun noiden järjestelyjen tiimoilta tuli leivottua, niin kirjaanpa sinulle reseptinkin.

S tilasi juhliamme varten "sellaisia minttusuklaakeksejä, joita mun kämppis joskus teki". Reseptiä ei tietenkään enää löytynyt, mutta lukuisten kyselyjen jälkeen päädyimme tekemään pari kolme kokeiluerää, joista voittajaksi selviytyivät nämä.

200 g voita / maidotonta margariinia
200g sokeria
1 keltuainen
2 rkl siirappia
8 lorausta piparminttuaromia tai muutama tippa piparminttuöljyä
3 tl vaniljasokeria
2 tl soodaa
2 rkl kaakaojauhetta
5 dl vehnäjauhoja

Juhliin tein nämä maidottomana, mutta itselle tekisin varmaan voista. Piparminttuöljyn kanssa tuli pupu pöksyyn, kun apteekista löytyi vain "eteeristä" öljyä, ostin siis kaupan piparminttuaromia, mikä oli hirveän laimeaa. Googlailemalla päädyin olettamaan, että myös tuo eteerinen öljy (ilmeisesti siis 100% piparminttua) käy myös sellaisenaan leivontaan, ensi kerralla siis sitä.

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää keltuainen, vatkaa. Lisää siirappi, vatkaa. Lisää piparminttu, sekoita. Sotke kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinaan. Tarkista piparmintun määrä, lisää tarvittaessa. Suklaanhimoisimmat voivat heittää sekaan vielä pieneksi rouhittua tummaa suklaata.

Pyörittele taikinasta pellille sentin parin paksuisia tankoja, yhdelle pellilliselle mahtuu 3 tai 4 rinnakkain. Jos taikina on liian löysää, laita hetkeksi jääkaappiin, jos se on oikein paksua, voi tankoa litistää kevyesti ennen paistoa paremman leviämisen takaamiseksi.

Paista 195 asteessa n. 10 minuuttia, viipaloi heti uunista tulleina vinoneliöiksi perinteisten vilhelmiinojen tapaan. Kostealla säällä kannattaa jäähtyneet keksit lykätä pikimmiten ilmatiiviiseen rasiaan vettymisen välttämiseksi.

Ps. Näitä tulee paljon!

Pasta primavera

2011-06-06T12:12:00.000+03:00

Hyvää kesää, Ipa!

Tämä alkaa taas olla sitä aikaa vuodesta, kun kaupassa saa innostua uudesta sadosta. Ensin saadaan ruotsalaisia varhaisvihanneksia, ja sitten suomalaisiakin. Nyt olin aivan onnessani siitä, kun löysin kotimaista - todennäköisesti jopa paikallista - parsaa. Vaikka unkarilainen parsakin on maistunut tänä keväänä, kotimainen on selvästi vielä tuoreempaa. Tämä helppo ja supernopea italialainen pasta perustuukin tuoreisiin kevään vihanneksiin, ja kasviksia voi vaihdella sen mukaan, mitä on saatavilla.

Tarvitaan:

pappardelle- tai tagliatelle-pastaa neljälle hengelle
puolikas kesäkurpitsa
nokkosta tai pinaattia
nippu parsaa
nippu kevätsipulia (tai kesäsipulin varsia)
puoli pussia herneitä
oliiviöljyä
margariinia tai voita (noin 25 grammaa)
valkosipulin kynsi murskattuna
yrttejä maun mukaan: basilikaa, persiljaa, ruohosipulia, minttua
puolikkaan sitruunan mehu ja kuori
mantelijauhetta
(parmesaania tai muuta juustoraastetta)
suolaa, pippuria

Nuoret kesäkurpitsat eivät yleensä ole kitkeriä, mutta jos haluaa pelata varman päälle, kesäkurpitsakuutiot voi valuttaa suolan kanssa siivilässä hetken aikaa ja huuhdella sitten.

Ryöppää nokkonen tai pinaatti ja hienonna se. Keitä parsan varsia (jätä nuput vedenpinnan yläpuolelle) muutama minuutti, huuhtele kylmällä vedellä ja leikkaa paloiksi. Hienonna sipuli ja yrtit. Laita pasta kiehumaan.

Hauduta valkosipulia hetki öljyn ja margariinin seoksessa. (Monet italialaisohjeet alkavat sanoilla "50 g voita..." Sekin tietysti on mahdollista, mutta lopputulos on sitten melko rasvainen.)

Lisää joukkoon sipuli ja kesäkurpitsa sekä hetken päästä parsa ja herneet. Kaada joukkoon keitetty pasta ja sitruunamehu, sekoita kunnolla niin, että ruoka on kokonaan kuumaa, ja mausta hyvin. Asettele lautaselle, ripottele päälle mantelijauhetta (ja juustoraastetta). Koristele yrteillä - ruohosipuli sopii erityisen hyvin maun puolesta vielä päälle ripoteltavaksikin.

Täytetyt paprikat

2011-06-05T19:48:00.005+03:00

Heippa Möme,

Olen viime aikoina ahdistuneena miettinyt mitä uutta reseptiä tänne laittaisin. Tämän päivän ruokamme kuuluu osioon "ai mä luulin, että tää oli jo Purkissa..." ...Mutta eihän se ollutkaan!

Paprikoita kannattaa varata yksi per naama per atria. Tämän kertainen annos olisi piisannut siis neljälle hengelle, mutta syömme puolet vasta huomenna.

4 paprikaa

Täyte:
reilu desi riisiä (mitta keittämättömänä)
70g Hälsans Kökin färssiä
1 sipuli
5 aurinkokuivattua tomaattia
100g fetaa
3rkl tomaattipyrettä
5rkl partaäijää
mausteeksi mustapippuria

Päälle emmental-raastetta.

Määrät on arvioita ja sopii heittää oman maun mukaan summamutikassa. Tällainen satsi kuitenkin suunnilleen täyttää nuo (isohkot) paprikat.

Pese ja halkaise paprikat, poista siemenet. Halkaisussa kannattaa vähän katsoa, että puolikkaisiin tulisi mahdollisimman tasaiset "pohjat", että pysyvät pellillä pystyssä.

Keitä riisi, pilko feta, sipuli ja aurinkokuivatut tomaatit. Sekoita täytteen aineet keskenään. Laita tomaattipyrettä ja partaäijäjugua sen verran, että täyte pysyy hyvin kasassa, mutta ei ole vetelää. Täytä paprikanpuolikkaat ja ripottele päälle juustoraastetta. Paista 200 asteen lämmössä noin 40 minuuttia.

Vaimo teki paprikoiden kaveriksi salaattia, mikä kevensi kokonaisuutta mukavasti.

Macaron-leivokset

2011-05-02T14:20:00.010+03:00

Bonjour, ipa!

En ole koskaan maistanut tai edes nähnyt elävässä elämässä macaron-leivoksia, noita ranskalaisia marenkiherkkuja, mutta ne ovat nyt ilmeisen muotia. Koska pidän pikkutarkoista resepteistä, halusin siis minäkin kokeilla näitä.

Hyviä reseptejä ja vinkkejä on esimerkiksi Sokerikukkasia-, Tartelette- ja Mansikkamäki-blogeissa. Itse olin ensikertalaisena turhan varovainen taikinan sekoittamisessa, liikaa sekoittamalla sen saa nimittäin pilalle, enkä sitten sekoittanut aivan riittävästi. Lopputuloksessa se näkyy siinä, etteivät macaronit ole tasoittuneet kokonaan pinnalta, vaan niissä on pienet huiput, ja liian korkea "jalka". Lisäksi väri jäi turhan vaaleaksi.

Käytin Sokerikukkasia-blogin ohjetta:

3 keskikokoisen munan valkuaista (100-110 g)
50 g siro-sokeria
200 g tomusokeria
110 g mantelijauhetta
keltaista ja punaista jauhemaista elintarvikeväriä

Erottele valkuaiset ja siirrä ne peitettynä viileään paikkaan tai jääkaappiin vanhenemaan 1-3 päiväksi. Ota valkuaiset ajoissa huoneenlämpöön lämpenemään. Sekoita mantelijauhe ja tomusokeri ja siivilöi seos pari kertaa.

Vatkaa valkuaiset kevyeksi, pehmeäksi, kylpyvaahtomaiseksi vaahdoksi. Lisää siro-sokeri erissä edelleen vatkaten, jotta saat kiiltävää, partavaahtomaista marenkia. Älä vatkaa marenkia kovaksi. Lisää väri; veitsenkärjellinen riittää.

Kääntele nuolijalla manteli-tomusokeriseos marengin joukkoon. Tartelette-blogissa sanottiin, että noin 50 vetoa on sopiva määrä, mutta itse sain sekoittaa vähän kauemmin. Seos alkaa muistuttaa paksua kakkutaikinaa, ja sen koostumusta kannattaa testata vähän väliä, jottei sekoita liikaa. Taikinaa voi nostaa pienen nokareen lautaselle ja seurata, tasoittuuko se hitaasti. Valmis taikina alkaa tasoittua käytännössä samantien. Toinen keino on vetää veitsellä viilto taikinaan - taikinan pitäisi tasoittua ja viillon kadota kymmenessä sekunnissa.

Itse sekoitin siis aavistuksen liian vähän, jotten varmasti sekoittaisi liikaa ;-) (Ilmeisesti loppumetreillä taikinan onnistuminen on parista vedosta kiinni.) Lisäksi laskeskelin, että taikina sekoittuu vielä pursotinpussiin siirrettäessä, ja tarvittaessa sitä voi vielä hieman puristella pussissa. Lisäksi pidän enemmän vähän pulleista macaroneista.

Minulla ei ollut sopivaa tyllaa, joten leikkasin vain pursotinpussiin noin 7 mm:n reiän, mutta tyllalla olisin saanut tasaisemmin pyöreitä macaroneja. Nyt osa jäi hieman soikeiksi. Leikkasin leivinpaperit tarkkaan pellin kokoisiksi, jotta kuorista tulee suoria. Lisäksi laitoin varsinaisen leivinpaperin alle toisen arkin, johon olin piirtänyt kahden euron kolikolla malliympyrät oikeaa kokoa varten. Pursotuksen jälkeen vedin varovasti apuarkin alta pois käytettäväksi uudelleen toisessa pellillisessä.

Pursota siis pellille noin kahden euron kolikon kokoisia lantteja. Kopauta peltiä pari kertaa pöytää vasten ja anna sitten seistä 45-60 minuuttia, jotta macaroneihin tulee kuori eivätkä ne halkeile paistettaessa. Paista uunin keskitasolla esim. 150 asteessa 10 minuuttia tai uunin mukaan. Itse paistoin näitä 140 asteessa, jotta eivät vain ruskistu, 14 minuuttia. Olisivat voineet ehkä olla minuutin tai pari pidempäänkin uunissa.

Anna jäähtyä ja täytä. Itse käytin ohuen kerroksen lemon curdia, mutta kaikenlaiset suklaaganashet, marmeladit ja sokeritahnat toiminevat myös. Kannattaa ehkä suosia hieman happamia tai kirpakoita täytteitä, näiden maku on muuten aika imelä. ;-)

Nämä voi myös pakastaa, sekä pelkkinä kuorina että täytettyinä. Itse heitin nämä täytettyinä pakkaseen vierasvaraksi. *vinkki*

Ensikertalaiseksi nämä onnistuivat mielestäni yli odotusten, vaikka parannettavaa jäi paljonkin. Olin kuitenkin varautunut, että ensimmäisen kokeilun tulokset ovat syömäkelvottomia ;-)
Pinta on rapea ja sisus pehmeä, maku muistuttaa lähinnä vaahdotettua marsipaania. En ole suuri mantelin ystävä, mutta ulkonäön puolesta tykkään näistä pikkuleivoksista kovasti!

Kuvassa vastapursotetut "lantit". Tässä vaiheessa huomasin kyllä, että taikina oli vielä liian paksua, kun huiput eivät laskeneetkaan.

Täytettä laitoin hyvin ohuen kerroksen, ettei näistä tule ihan pallomaisia. Maun puolesta sitä toki pitäisi olla enemmän.

Hamlet Chocola's Crispy Mint 57 %

2011-05-01T22:20:00.001+03:00

Oletko nähnyt näitä suklaa-pringlesejä, ipa?

Nämä ovat sellaisia kausisuklaita, joita minun pitäisi älytä hamstrata vuodenvaihteen kieppeillä. Yleensä ostan yhden paketin, ja sitten kun se tyhjenee, kaupasta ei enää saakaan uutta. Nämä sopisivat kuitenkin kivasti jäätelöannoksiin ja leivonnaisiin koristeiksi.

Kyseessä ovat siis käyrät ohuet suklaalastut, joissa on minttuisan suklaan joukossa riisikrispejä. Suklaa on violetinsävyistä, ja siinä on selkeä mintun tuoksu.

Koostumus on kivan kevyt, lastut ovat ohuita, eikä krispiä ole liikaa. Suklaa sulaa hitaasti suussa ja on maultaan täyteläistä ja makeaa, sopivasti minttuisaa. Kokonaisuus on kevyt, jotenkin myös aika peruskamaa. Kovin moniulotteinen elämys ei ole, mutta aika koukuttava.

Kokonaisarvosana: ***, ja plussaa monikäyttöisyydestä.

Anthon Berg Mint & Cacao Crisp Dark 57 %

2011-04-26T20:31:00.000+03:00

Vielä minttua, ipa!

Tämä ghanalaisista Forastero-pavuista tehty mieto reilun kaupan minttusuklaa sisältää kaakaopapurouhetta. Pakkaus erottuu värikkyydellään.

Vaaleahkon oranssinsävyiset, suuret palat tuoksuvat mukavasti mintulta, muilta yrteiltä ja kaakaolta. Napakasti napsahtava suklaa sulaa hitaasti suuhun.

Ensimaku on pelkkää piparminttua lähes neilikkamaisella voimalla, suklaa ehtii mukaan vasta myöhemmin, jos ollenkaan. Minttu voimistuu, mutta on miellyttävän yrttinen, laventelinen ja kukkaisa, ei kurkkupastillimainen. Ei liikaa makeutta.

Tämä on ns. helppo suklaa, mutta siinä se onkin - suklaa ei maistu. Toisin sanoen suklaa on liian mietoa ja vailla kitkeryyttä näin voimakkaan piparminttuöljytujauksen kanssa. Rakenne on miellyttävä, ei rasvainen, sopiva määrä miellyttävän karvasta, kuivakkaa papurouhetta, joka antaa kivan tasapainoisen jälkimaun mintun vastapainoksi. Silti kitalakeen jää mintun selkeä viilentävä aromi, kuin ei olisi suklaata syönytkään. Toisaalta se voi olla mukavakin tunne, itse kuitenkin kaipaan suklaan jälkiaromeja.

vain 2½ tähteä, suklaan liiasta mietoudesta. Kyllä tätä silti mielellään mintunystävä mättää. :-) Ja reilu kauppa on aina plussaa.

NewTree Menthe Eternity 73 %

2011-04-18T18:10:00.000+03:00

Moi, i!

Saanko esitellä: uusi lempisuklaani. Tämä ihana minttuinen elämys syöksähti ensimaistamalla ykköseksi, vaikka yleensä suosin minttusuklaissa täytesuklaita. Tämä on siis mintulla ja vihreä tee -uutteella maustettu suklaa.

Tässä silmää miellyttävään pahvikääreeseen pakatussa 80 gramman levyssä on 10 palaa, joissa on NewTree-teksti ja hienoinen lehtisuonikuvio kivana yksityiskohtana. Lähes tuoksuton - ehkä hieman inkivääriä ja nurmikon tuoksua - suklaa on hyvin tummaa ja hieman violetinsävyistä. Palat napsahtavat nätisti, mutta suklaa on aika pehmeää ja sulaa melko nopeasti suussa.

Minttu alkaa maistua heti yrttisen raikkaana. Suklaan ensimaku on hieman hapan, ilman kitkeryyttä. Suklaa ei ole kovin makea eikä voimakas. Tässä on ihana mintun ja suklaan tasapaino: kumpikaan ei hallitse. Maku kehittyy suussa kitkerämmäksi - vai onko se vain minttua - ja hieman hedelmäiseksi. Yrttimaa kesäiltana, kun minttu ja mäkimeirami tuoksuvat ja tuuli on tyyntynyt. Kokonaisvaikutelma on harmoninen ja levollinen.

Suklaan koostumus on erittäin miellyttävä, jälkimaussa on hiven jauhoisuutta, muttei liikaa. Jälkimaku on aavistuksen ryytinen, puhdas, kuivakka ja pitkänpitkä.

Onko tuo vihreä tee -uute valmistusaineissa vain antioksidantti-mainoskikka, mene ja tiedä, mutta tämä on herkullinen suklaa kaikille minttusuklaan ystäville ja vähän muillekin!

Omaan makuuni tässä on hieman liian vähän makeutta, muuten myöntäisin peräti viisi tähteä.
Kokonaisarvosana: ****½

Pirkka Dark Mint 48 % ja Ritter Sport Peppermint 50 %

2011-04-17T12:00:00.000+03:00

Taas tuplasti minttua, ipa!

Minttutäytelevyistä suosikkini oli pitkään Ritter sportin piparminttulevy. Kun näin ensimmäistä kertaa Pieni suklaapuoti -elokuvan, söin kokonaisen levyn tätä suklaata. Se lienee suklaansyönnin ennätykseni näin aikuisiällä. :-) Levyn neliömäinen muoto viehättää, ja palatkin ovat pieniä paksuja neliöitä. Sadan gramman levyssä on 16 palaa.

Suklaassa on voimakas, kahvinen tuoksu. Suklaa sulaa hitaasti ja vapauttaa kiinteänpehmeän täytteen. Suklaa ei ole kovin makeaa, ja siinä on yrttinen, kuivahko maku. Kokonaisuus on raikas, jopa vähän pistävän minttuisa. Jälkituntuma tahmeahko, kurkkupastillimainen.

Tässä saksalaisvalmisteissa suklaassa on käytetty Papua-Uuden-Guinean ja Madagaskarin kaakaopapuja. Täytteessä on aitoa piparminttuöljyä, mutta suklaassa on jostakin syystä seassa kasvirasvaa.

Kokonaisarvosana: ***

Pirkka Dark Mint 45 %

Sitten eräänä päivänä minttusuklaahyllyssä oli iloinen uutuus, jota olet ehkä kokeillutkin? Levyn ulkoasu on tylsähkö, niin kuin kaupan omalta merkiltä voi olettaa. Levyssä on kymmenen paksua 15 gramman palaa, joissa on sisällä pehmeä minttutäyte. Oiva korvaaja Ritter sportille, jota ei tunnu saavan täältäpäin mistään, ja maitoa sisältävälle Pandan minttutäytesuklaalle.

Suklaa on keskitummaa, kauniin violetinsävyistä. Tuoksu on mieto, papumainen. Hitaasti sulavassa suklaassa on ensituntumalta kanelia. Suklaan maku on puhdas ja raikas, ei kovin makea. Pehmeän juokseva minttutäyte sen sijaan on makeaa, siinä on minua miellyttävä puhtaan sokerinen maku. Kokonaisuus on makea mutta tasapainoinen. Tämä on edullinen ja kätevä suklaa erilaisiin leivonnaisiin ja after eightien loppuessa syömäsuklaaksikin. ;-)
Kokonaisarvosana: ***½

After Eight 48 % ja After Eight Extra Dark 85 %

2011-04-16T20:00:00.002+03:00

Klassikon aika, ipa!

Tämähän on yksi meidän molempien lempisuklaista: sitä saa kaikkialta, rasia tuoksuu hekumalliselta avattaessa, ja suklaa maistuu aina ja pelastaa minkä tahansa herkkuhimon. On siis korkea aika jaella tähtiä - jotka tosin voivat olla hieman puolueellisia. Olen nimittäin rakastunut tähän herkkuun jo lapsena, jolloin kävimme jouluisin veljen kanssa salaa napsimassa brittisukulaisten tuliaissuklaat rasiasta ja jätimme vain paperit jäljelle.

Harmittaa, etten älynnyt ostaa varastoon muutamaa rasiallista tuota erikoistummaa painosta, se on nimittäin selvästi jalostuneempi versio näistä kahdesta. Palat ovat pienempiä ja paksumpia kuin tavallisissa kello kahdeksan suklaissa, ja niissä on erittäin kiva koostumus. Suklaan hyvin tumma väri on mielestäni erittäin kaunis. Maultaan suklaa on kuivakkaa, ei kovin makeaa. Kaakaopapu maistuu selvästi, ja suklaassa on paahteisia aromeja. Suklaa sulaa hitaasti ja vapauttaa sokerinmakuisen mutta raikkaan, tahmean minttutäytteen. Jälkimaussa aavistus metallia ja rommiaromeja. Kokonaisuus on erittäin miellyttävä, tämä on hyvä liitto!

Kokonaisarvosana: ****½

Perinteisten After eightien suklaa on tummaksi suklaaksi aika pieniprosenttista. Sen huomaa oranssinsävyn lisäksi näiden kahden vertailussa myös mausta: se on rasvaisempaa, makeampaa ja miedompaa ja toimii lähinnä minttutäytteen täydentäjänä nousematta kunnolla esiin. Kokonaisuus on makea ja täyteläinen. Mintun terävyys jättää ihanan jälkimaun.

Kokonaisarvosana: ****

Nannan Mansikka-limesmuuti

2011-04-14T22:42:00.004+03:00

Hei Möme,

mun on pakko nostaa tuolta edellisen smuutipostauksen kommenteista tämä Nannan resepti, sillä me ollaan tehty tätä iltapalaksi jo useaan otteeseen ja se on tooosi hyvää!

250 g pakastemansikoita
250 g Valion pehmeää rahkaa (suosittelen myös Ehrmannin maitorahkavalmistetta)
Yhden limen mehu (kahdenpas!)
Makeutusta maun mukaan (meidän makuun käy kukkurallinen ruokalusikallinen sokeria, jos limejä on kaksi)

Surautetaan blenderissä ihanan paksuksi herkkusmuutiksi, tästä tulee (myös) kesän suosikkijuoma!

Limestä ja lähestyvästä pääsiäisestä tuli mieleeni resepti, joka tavallaan aloitti tämän blogikirjeenvaihdon. Piti kaivautua arkistoihin ja huomasin, että meiltä on mennyt ihan vallan ohi blogin 1-vuotisjuhlat! Mutta ei se mitään, juhlitaan sitten ensi vuonna sitäkin suureellisemmin. :)

Kiitos Möme kuluneesta vuodesta, on ollut mukava tutustua sinuun tämän reseptikirjeenvaihdon kautta. Tässä ohessa tulee kertoneeksi pieniä asioita itsestään kuin huomaamatta. Talvella oli purkissa ehkä hieman hiljaisempaa, mutta auringon myötä ollaan vissiin taas kaivauduttu koloistamme kyökin puolelle. Kiitos myös kaikille vierailijoille, eikä vähiten Nannalle tämänkertaisesta reseptistä. :)

Niin juu, se resepti. Suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan tänä pääsiäisenä lime-valkosuklaapashaa!

Maidoton minttusuklaa-vaahtokakku

2011-04-11T21:21:00.013+03:00

Iltaa, ipa!

Löysin innoittavan konditorian. En ole siis koskaan maistanut näitä kakkuja, mutta koristelu on ihanan modernia ja erilaista. Ymmärsin paremmin macaronienkin idean, kun huomasin miten kivasti niitä voi käyttää kakunkoristeena. Ja vaahtokarkkeja!

Tästä inspiroituneena halusin tehdä juustokakun, jossa olisi vain tummanruskeaa ja valkoista.

Syntyi tämä kakku, jonka värimaailmaan olin oikein tyytyväinen, ja makukin oli oiva. (Tavoitteena oli tehdä after eightin makuinen kakku, mutta täytteestä en saanut yhtä raikasta.) Valmistus sujuu nopeasti ja helposti, vain hyytymisen odottelu vaatii kärsivällisyyttä.

Pohja:
1 pkt Safari suklaa cookies -keksejä (huom! keksit saattavat sisältää pieniä määriä herajauhetta)
75 g maidotonta margariinia
noin 50 grammaa tummaa suklaata (noin 70-prosenttista)
tilkka soija-/kaura-/muuta kermaa

Murskaa keksit esim. kaulimella muovipussissa ja sekoita huolellisesti sulatetun margariinin joukkoon. Painele muruseos irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperipyörylän päälle. Siirrä jääkaappiin. Sulata hetken päästä vesihauteessa tai muilla keinoin suklaa, sekoita joukkoon loraus kermaa ja kaada jähmettyneen pohjan päälle. Suklaakerroksen voi jättää pois, mutta näin pohjasta tulee ihanan suklainen. Siirrä jääkaappiin.

Täyte:
1 ptk tofuttia (varmaan sen voi korvata jollakin geneerisellä maustamattomalla tuorejuustolla)
1 prk gogreen-vispiä (sunnuntain olisi mielestäni paremmin vaahtoutuvaa, mutta sitä ei saa tältä kylältä)
sokeria maun mukaan, ehkä reilu puoli desiä
minttuaromia maun mukaan, itse laitoin kolme varovaista tilkkasta - aloita vähällä ja maistele!
puoli desiä minttuteetä, vihreää/valkoista teetä tai vastaavaa vaaleaa teetä maun mukaan
4 liivatelehteä

Pehmitä liivatelehdet kylmässä vedessä. Vatkaa vispi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita tofutti tai muu tuorejuusto notkeaksi (onnistuu sähkövatkaimella helpoiten) ja mausta sokerilla ja minttuaromilla. Valmista tee ja sekoita siihen liivatteet. Lisää liivateseos tuorejuustoseokseen ja kääntele lopuksi joukkoon vispi. Tarkista maku. Kaada seos vuokaan pohjan päälle ja anna hyytyä vähintään kolme tuntia viileässä.

Kuorrutus:
8 after eightiä
pari riviä tummaa levysuklaata (esim. 70-prosenttista)
nokare margariinia
tilkka kermaa

Sekoita kaikki ainekset vesihauteessa tasaiseksi ja kaada hyytyneen kakun päälle. Anna jähmettyä.

Kierrä (kuumennetulla) palettiveitsellä tai muulla ohuella veitsellä vuoan reunat niin, että kakku irtoaa. Irrota vuoan reuna ja siirrä tarjoiluvadille. Koristele esim. vaahtokarkeilla ja after eighteillä.

Lisähuomautus: täytteeseen EI kannata laittaa esim. mariannerouhetta. Käytin sitä kokeiluversiossa, mutta rouheen karamelli sulaa muutamassa tunnissa täytteeseen, jolloin siitä tulee vetinen ja reikäinen.

Kuvista tuli sähkövalojen takia vähän sävyttyneitä, mutta luonnossa täyte on siis puhtaan valkoinen, ei tuollainen kermanvaalea.

Tee-se-itse: Lakritsi-MäkFlari

2011-04-11T21:13:00.006+03:00

Moi M!

Mäkkärissä tulee näinä päivinä käytyä hyvin harvoin. Joskus kuitenkin piipahdamme nauttimaan tätä ihanaista herkkua, jonka valmistuskaaviot on pidetty salassa meiltä kuolevaisilta - tähän saakka.

Tarvitset:
0,5l vaniljakermajäätelöä
Meiran lakritsihippuja
(loraus maitoa)

(Esimerkkikuvassa lakritsahippupurkki on syystä tai toisesta tyhjä...)

MäkFlarin valmistukseen on kaksi tapaa - toinen kärsivällisemmille, toinen meille. Kärsivällisemmät voivat odottaa vaniljajäätelön pehmentymistä ja muussata jäätelönsä tavalliseen tapaan lusikalla vispaten. Me kiireisemmät otamme avuksi sähkövispilän. Vispaa siis jäätelö ja lorauta sekaan maitoa tarpeen mukaan. Liikaa ei kannata laittaa. Sitten roima ripaus hippuja ja uusi sekoitus. Annostele yhteen tai useampaan kippoon (kahdelle riittää hyvin, ehkä kolmelle meitä vähemmän ahneellekin) ja ripottele hippusia vielä päälle. Nauti heti.

Suklaakuppikakut - cupcakes

2011-04-10T20:47:00.006+03:00

Moi ipa!

Heitän taas suklaareseptejä kehiin. Nämä kuppikakut on tehty tällä aiemmin lähettämälläni, sinun reseptistäsi mukailtulla ohjeella. Kun vuoat täyttää täyteen, taikinasta tulee seitsemän suurta kuppikakkua.

Kuorrutusta varten sulatin vesihauteessa ehkä sata grammaa suklaata (70-prosenttista, muukin käy). Vatkasin jääkaappikylmän Gogreen-vispin ja lisäsin sitä käännellen suklaaseen niin paljon, että seos oli mielestäni sopivaa väriltään ja maultaan. Siis ehkä reilu puolet parin desin kaurakermapurkista.

Heitin suklaakerman sisältävän pursotinpussin hetkeksi pakkaseen ja pursotin sitten hieman jähmettyneen seoksen kakkujen päälle. Seoksessa olleet isommat ilmakuplat häiritsivät, en tiedä, miten niiltä olisi voinut välttyä. Maku oli kuitenkin hyvä, ja kokonaisuus erittäin suklainen! Olisivat nämä maistuneet ilman kuorrutustakin...

Tulinen tekoni-ananaspiiras

2011-04-07T20:21:00.005+03:00

Hei Mömmelö!

Tää on päivitetty versio vanhasta kasvispiiraasta, jonka resepti löytyy täältä. Vaimo kyllästyi maistelemaan samaa vanhaa piirakkaa ja esitti toivomuksen yhdistelmästä tekoni-ananas-jalopeno. Nielin epäilykseni ja tein työtä käskettyä. Ja yllätyin oikein positiivisesti!

Pohja
100g voita
n. 2dl vehnäjauhoja
1/2tl suolaa

Täyte
3 kananmunaa
200g kermaviiliä / ranskankermaa
100g Hälsans Kökin tekopekonia
1 tlk ananasta paloina
1 sipuli silputtuna
mustapippuria, suolaa

150g juustoraastetta
jalapenoviipaleita

Nypi vehnäjauhot ja huoneenlämpöinen rasva (ja suola) taikinaksi, joka irtoaa hyvin astian reunoista. Taputtele taikina piirasvuokaan. Täytteen voit tehdä samassa kulhossa tiskin säästämiseksi.

Jätä juusto ja jalapenot vielä odottamaan, mutta sekoita muut täytteen ainekset hyvin. Levitä piiraspohjan päälle. Asettele jalapenoviipaleita oman maun mukaan ja ripottele juustoraaste päällimmäiseksi. Kuvan piiraassa on itse asiassa vielä edellisen päivän ylijäämäfetat, jotka ripottelin juustoraasteen kaveriksi piiraan päälle - hyvin toimi.

Paista puolisen tuntia 200-asteisessa uunissa. Syö riemulla, mutta elä polta suuta! Nopea ja helppo sapuska, kaveriksi voi väsätä vaikka raikasta salaattia.

Dammenberg Maya Exotic Dark 55 %

2011-03-26T17:44:00.007+02:00

Ipa, miten olisi raikkaan smuutin kaveriksi vähän suklaata...?

Nyt vaihteeksi kehun kotimaista tummaa suklaata. Dammenbergin nappeja maistelisi muitakin makuja, yhtiöllä on nimittäin myös reilun kaupan suklaata. Plussaa tumman suklaan täydestä maidottomuudesta.

Työpöydälle (liiankin hyvin) sopiva pahvipakkaus, jossa on Etelä-Amerikan intiaaneihin liittyvä kuvitus, sisältää 90 grammaa suupalan kokoisia suklaanappeja. Suklaa on lähes tuoksutonta, ja napsakkaa, lähes kovaa. Väri on tumma ja vähän samea.

Ensimaku on kahvinen ja hapahko vailla kitkeryyttä. Maku kehittyy suussa ja siihen tulee vaniljainen ja kevyen banaaninen vivahde, joka täydentää vähitellen makeutuvaa suklaata hyvin. Kehittyy pikkuhiljaa oikein mukavaksi. Jälkimaku kaneliarominen, sokerinen, viipyilevä.

Luonteikkaampi ja voimakkaampi suklaa kuin prosentit antaisivat olettaa. Kotimaisuudesta plussaa, liiasta sokerista miinusta.
Dammenberg ostaa papunsa Norsunluurannikolta, Costa Ricasta, Venezuelasta, Perusta ja Ghanasta.

Kokonaisarvosana: ***½

Ostoksia ja Vadelmasmuuti!

2011-03-24T22:22:00.008+02:00

Hei M!

Sun smuutireseptin ja vaimon viimeaikaisen smuuti-innostuksen johdattamana tein viime viikolla tilauksen Keittioväline.fi:stä. Blender. Yksi heppoinen blender me ollaan jo saatu päästämään tekniset savut pihalle, joten päätimme panostaa tällä kertaa laatuun. :) Netistä suosituksia selaamalla päädyttiin tilaamaan Krupsin Expert 7000. Vaakakupissa painoi helpon puhdistettavuuden ja tehokkaan moottorin lisäksi myös se, että sitä kehuttiin hiljaiseksi (mikä on ainakin meillä näin iltaa kohden melko tärkeä ominaisuus...). Blenderin hinta oli 225e, eli ei halvin, mutta ei kalleinkaan. Toimituskulut sisältyivät hintaan.

Reilu viikko tilauksesta ja paketti oli noudettavissa kotipostista! Keittiöväline saa kyllä ison plussan nopeasta toimituksesta, mutta pienen miinuksen tiedotuksesta. Olisin kaivannut jonkinlaista varmistusta siitä, että tilaus etenee, mutta sivuilla oli vain ilmoitus "katsottu", mikä jätti aivan liian paljon tulkinnanvaraa smuutinnälkäiselle tilaajalle. :D

Kun tilaus kerran tehtiin, niin tulihan sitä heräteostoksiinkin sorruttua: Chef'n salaattilinko ja salaatinkastikkeensekoitin (onko tämä suomea?), jotka viehättivät tietysti vihreydellään. Kuvaan eksyi mukaan myös Krupsin kahvimylly, jota myös saa Keittiövälineestä, mutta jonka kiireinen vaimoni juoksi hankkimaan lähimmästä marketista heti, kun oli saanut siihen luvan.

Blender pääsi kokeiluun heti kotiuduttuaan. Lykkäsin kannuun summamutikassa (reilun desin?) pakastevadelmia, yhden banaanin, 6rkl maustamatonta jugurttia ja pari desiä sitrusmehua. Sitten hurrr (se todella on hiljainen!) ja nauttimaan. Näin ihania niistä tuli:

Koristeluosasto meni vielä vähän harjoittelun puolelle, mutta harjoitus tekee mestarin ja maun perusteella tämä ei todellakaan jää viimeiseksi kerraksi, kun meillä smuutia iltapalaksi surautellaan.

Kaupasta tarttui tulevia smuutikokeiluja varten mukaan: ananasta, persikoita, mangososetta, veriappelsiinia, pakastevadelmia, pakastemansikoita... Viimeisimpien kanssa minut yllätti, että niitäkin saa nykyään ostaa raakana! ;)

Makean inkiväärinen kasvissosekeitto

2011-03-20T18:59:00.002+02:00

Hei Mömskis,

Ryhdistäytymiselle todella on tarvetta! Mulla on kamera täynnä kuvia ihanista herkuista, mutta pitäisi saada vaan aikaiseksi näpytellä ne tänne... S keksi vähän aikaa sitten iphonelle aplikaation, jolla pystyy kirjoittamaan suoraan bloggeriin - se on siis kokeilussa nyt!

Ryhdistäytymiseni alkakoon tämänpäiväisellä kasvissosekeitolla. Olen tehnyt vähän vastaavaa aiemminkin, mutta resepti on unohtunut kirjata ylös (taas yksi syy, miksei pitäisi jättää reseptejä "parempaa hetkeä" odottelemaan!).

1 bataatti
6 porkkanaa
3 sipulia
pala inkivääriä
öljyä
2rkl sokeria tai loraus vaahterasiirappia
1,5l kasvislientä
suolaa, mustapippuria

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pilko porkkanat ja bataatti noin pikkusormen paksuisiksi paloiksi, sipuli isohkoiksi lohkoiksi (6-8 osaan) ja inkivääri tulitikun paksuisiksi suikaleiksi. Lorauta päälle reippaasti öljyä (ehkä 5rkl?) ja sokeri tai vaahterasiirappia, mikäli sellaista kaapista löytyy. Pyörittele kasviksia niin, että öljy ja sokeri levittyvät tasaisesti ja levitä koko komeus leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista n. 40-45 minuuttia, kääntele kaviksia välillä, että paistuvat tasaisesti.

Kiehauta kattilassa n. 1l kasvislientä ja lapioi kasvikset joukkoon. Mikäli pellillä on siirappia, yritä kaataa nekin sekaan. Soseuta keitto sauvasekoittimella (itse jätän mieluummin vähän sattumia, kuin teen liian hienoa sosetta) ja lisää nestettä tarpeen mukaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile.

Keitto on maultaan makea ja inkivääri tulee vahvasti läpi, ainakin jos sitä laittaa yhtä paljon kuin minä... (tosin! myös inkivääriepäluuloinen vaimoni kauhoo tätä suurella mielihalulla). Makeuteen voi vaikuttaa halutessaan vähentämällä sokerin määrää tai taittamalla valmista keittoa sitruunamehulla. Meillä sattui salaatin jäljiltä olemaan valkosipuli-persilja-maustettuja krutonkeja, jotka sopivat ihanasti keitton kaveriksi.

Herkkuvinkkejä

2011-03-20T17:13:00.002+02:00

Moi ipa!

Herään joka viikonloppu siihen, että tänne pitäisi saada postitettua herkkuja, mutta sitten pelkkä ajatuskin saa minut suuntaamaan kirjoittamisen sijaan keittiöön kokkaamaan. Ehdotan, että ryhdistäydytään!

Päivän piristykseksi pari helppoa herkkua: kuumenna mikrossa pari säilykepäärynän puolikasta ja laita päälle muutama after eight -suklaa ja lusikallinen vaniljajäätelöä sulamaan. Tai (tämä inspiraatio tuli yhdestä taannoisesta kokkiohjelmasta) sulata pala Frödingen mutakakkua mikrossa. Ruskista kattilassa nokare margariinia tai voita, lisää yksi pieneksi kuutioitu omena, kanelia ja hieman sokeria. Paistele hetki, kaada omenakuutiot mutakakun päälle ja täydennä jäätelöllä. Suklaan ja kanelin/omenan liitto on ihana, eikä ollenkaan niin imelä miltä kuulostaa!

Maidottomat laskiaispullat

2011-03-09T14:39:00.005+02:00

Liukasta laskiaista näin rutkasti jälkikäteen, ipa!

Minä olen niitä ihmisiä, jotka vastaavat tähän "hillo vai mantelimassa" -kysymykseen "Kyllä!" Siis molempia. Ja maidotonta kermavaahtoa päälle. :-)

Tuntuu hassulta, että ihmiset usein pähkäilevät, mitä tarjota kahvin kanssa maidottomalle tai vegaaniruoalla olevalle vieraalle. Pullahan olisi maailman helpoin vegaaninen herkku. Sen voi tehdä veteen, soija-, kaura- tai riisimaitoon tai vaikka omenamehuun. Munaa pullataikinassa ei tarvita, siis sen poisjättämistä ei kukaan edes huomaa, ja voitelussa munan voi korvata vaikka soijamaidolla. Pullataikinasta voi tehdä kaikkea korvapuusteista piirakoihin. (Vegaanivieraalta kannattaa vielä tarkistaa, mitä margariinia taikinassa voi käyttää, sillä joissakin maidottomissa margariineissa on tietääkseni eläinperäisiä vitamiinilisiä.)

Esimerkiksi näin syntyy herkullinen pulla:

5 dl soijamaitoa
1 pala tuoretta hiivaa
2 dl sokeria
(reilu) 1 tl suolaa
1-2 rkl kardemummaa
150 g maidotonta leivontamargariinia
erikoisvehnäjauhoja niin paljon, että saat vaivattua kimmoisan taikinan (n. 13 - 15 dl)

Lämmitä soijamaito kädenlämpöiseksi ja liota siihen hiiva huolellisesti. Lisää mausteet ja vähitellen jauhoja, alkuvaiheessa vaivaus käy helposti koneella. Lisää loppuvaiheessa pehmeä margariini ja vaivaa taikina käsin pehmeäksi ja kimmoisaksi. Anna kohota reilu puoli tuntia vedottomassa ja lämpimässä paikassa, esim. lämpimän uunin päällä tai vaikka mikrossa.
Leivo noin kaksinkertaiseksi kohonnut taikina pulliksi. Kohota pullat pellillä liinan alla (jälleen noin puoli tunti) ja voitele ennen paistamista soijamaidolla, jos haluat. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia pullien koon mukaan. Jos pulla repeilee uunissa, se ei ole kohonnut riittävästi ennen paistamista. Uuninlämmön laskeminen hieman saattaa auttaa.

Vatkaa kasvipohjainen (esim. Sunnuntai tai Gogreen) vispi vaahdoksi, mausta sokerilla ja vaniljalla. Täytä pullat runsaasti mantelimassalla, mansikka- tai vadelmahillolla ja kermavaahdolla. Sitten vain herkuttelemaan!

Uunipunajuuret savutofun ja appelsiinikastikkeen kera

2011-02-25T21:41:00.002+02:00

Moi taas ipa!

Helsingin sanomien kuukausiliitteessä oli jokin aika sitten uunipunajuurien reseptejä. En itse ole viime vuosina käyttänyt punajuuria, koska olen kokenut niiden keittämisen työlääksi, joten uunipunajuurten ohje oli minulle todellinen ahaa-elämys. Punajuuret vain pestään, laitetaan suolapedissä uuniin, annetaan paistua ja kuoritaan kypsinä. Väri ja aromit säilyvät ihanina.

Alkuperäisessä ohjeessa, joka on siis huippukokki Peppi Aralehdon käsialaa, punajuuren kumppanina on paahdettua siankylkeä. Korvasin sen soijakastikkeella maustetulla savutofulla, ja lopputulos oli oiva. Appelsiinikastike on todella herkullinen, ja sopii muuten hyvin myös uunibataatin kanssa. (Yhdessä punajuuret ja bataatti ovat upea väriyhdistelmä, valitettavasti siitä minulla ei ole kuvaa.)

Mutta siis näin:
½ - 1 kg punajuuria
pari desiä karkeaa merisuolaa

Upota punajuuret uunivuokaan kaadettuun suolaan. Niiden ei tarvitse peittyä kokonaan. Peitä foliolla ja paista 200 asteessa tunti-puolitoista. Itse en ole saanut vielä tunnissa punajuuria kypsiksi. Anna punajuurien jäähtyä, kuori ne ja leikkaa lohkoiksi. Suolan voit kuivattaa leivinpaperin päällä uunin jälkilämmössä ja käyttää uudelleen, se ei mene miksikään - saa vain kauniin pinkin värin!

Kastike:
1-2 appelsiinia
loraus öljyä
2 tl sokeria
mustapippuria

Halkaise appelsiini(t) ja paista puolikkaita 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia (punajuurien kanssa yhtäaikaa käy hyvin). Anna jäähtyä hieman ja purista mehu. Sekoita mehuun tilkka öljyä, sokeri ja mustapippuria.

Lisäksi:
pari valkosipulinkynttä
1 pkt savutofua
soijakastiketta
persiljaa (tai rosmariinia, niin kuin alkuperäisessä ohjeessa oli)
krassia, viinisuolaheinää tai vaikka rucolaa

Kuutioi tofu ja paista pannulla öljyssä. Mausta soijakastikkeella. Siirrä sivuun.

Kaada pannulle tilkka öljyä, lisää pari halkaistua valkosipulinkynttä, persilja/rosmariini/muu oman maun mukainen yrtti sekä punajuurilohkot. Sekoittele, kunnes punajuuret lämpenevät. Kaada joukkoon osa appelsiinikastikkeesta, anna kiehahtaa ja nosta lautasille. Kaada päälle tofukuutiot ja loppu kastike. Koristele krassilla tai viinisuolaheinällä. (Alkuperäisessä ohjeessa oli siis krassia, mutta sitä ei lähikaupastamme saa, enkä tähän hätään ehtinyt itse kasvattaa. Viinisuolaheinä sopi kuitenkin maun puolesta hyvin.)

Tämä monivaiheinen ohje on itse asiassa erittäin helppo valmistaa. On vain muistettava laittaa ajoissa punajuuret uuniin. ;-)

Herkkujentäyteistä viikonloppua!

Koiramaisia luomuksia

2011-02-20T17:51:00.005+02:00

Hyvää sunnuntaita, ipa!

Puoliso keksi järjestää koiran yksivuotissynttäreiden kunniaksi juhlat tuttavakoirille ja -lapsille. Se oli kauhean hauskaa. Päivänsankari ja koiravieraat saivat kukin oman hienon leivoksen, joka oli kuorrutettu jugurtilla ja koristeltu sydämen- ja luunmuotoisin koulutusnamein. Ihmisille puolestaan tarjottiin mahdollisimman koiramaista syötävää: lehtitaikinasta kierrettyjä "purutikkuja" ja pullataikinasta tehtyjä solmuluita. Lisäksi tein koko pellillisen brownieseja ja leikkasin levystä kelpienmuotoisia paloja, jotka pienet vieraat saivat sitten itse koristella nonparellein ja koristelugeelein. Myös kermavaahto oli suosittu koriste, onhan koira tähän aikaan vuodesta aika luminen. :-)

Lisäksi oli tietysti oltava kettukarkkeja! Ostin kaksi pussia, koska lapsia tuli paljon, ja nyt puoliso veistelee siitä loputtomasti, koska vieraat söivät yhteensä ehkä kolme karkkia ja loput jäivät minulle. :-)

Kuvassa rääppiäisiä. Koirien herkuista ei yllättävää kyllä jäänyt mitään kuvattavaa! ;-)

Vadelmainen suklaavaahtokakku

2011-02-19T14:44:00.000+02:00

Hyvää kevään odotusta, ipa!

Keväinen perhoskakku sopinee lievittämään malttamatonta kevään odotusta? Tämä on tehty samalla reseptillä kuin lokakuinen suklaavaahtokakku, mutta pienin lisäyksin.

Pohjassa on paketillinen safari suklaa -keksejä ja 50 g margariinia. Sen päälle levitin vadelmahilloa, jossa oli seassa pari liivatelehteä. Täyte on lähes sama kuin aiemmassa kakussa, paitsi suklaata on enemmän: noin 300 g sulatettua suklaata, kaksi purkillista vaahdotettavaa sunnuntaita, 6 liivatelehteä, tilkka rommia, ½ dl sokeria, ripaus suolaa. Täytteen jähmetyttyä kaadoin pinnalle sulaa tummaa suklaata, jossa oli tilkka kermaa seassa.

Lopuksi sihtasin päälle kaakaojauhetta ja koristelin suklaalla. Kiireessä koristekoukeroista tuli vähän ankeita, pitää yrittää vähän nätimpiä ensi kerralla. En myöskään ehtinyt siistiä kakun reunoja. Perhoset kiinnitin sulattamalla kuumalla teelusikalla suklaakuorrutukseen kiinnityskohdan ja asettamalla perhosen paikoilleen.

Kakussa maistui mukavasti suklaa, rommi ja vadelma. Vaikka lisäsin suklaan määrää viime kerrasta, kakku ei maistu tummalta suklaalta - tämä sopii siis myös maitosuklaan ystäville. Itse taidan edelleen pidättäytyä mutakakuissa. ;-)

Suklaaperhoset

2011-02-18T21:15:00.000+02:00

Moi ipa!

Halusin värkätä kakun illanistujaisiin, ja ajattelin, että suklaaperhoset kakun päällä olisivat sellainen tilanteeseen sopiva lisäväri. Ohjeita katselin sekä Kinuskikissalta että Mansikkamäestä, ja lopputulos oli oikein onnistunut.

Piirtelin ehkä lähinnä pihlajaperhosta muistuttavan mallin paperille, ja laitoin leivinpaperin suoraan sen päälle, en siis alkanut piirrellä mallia uudestaan leivinpaperille. Suunnittelin malliin paikat myös hopea-/kultakuulille, mutta käytinkin sitten pelkkää suklaata.

Koska halusin perhosista mahdollisimman todenmukaiset, en taittanut leivinpaperia vain kahtia, vaan tein hyönteisen ruumista varten tasaisen kohdan, siis taitoin leivinpaperin ikään kuin kirjan selkineen. Tukena käyttämäni pahvin taitoin samoin. Aaltopahvin saa helposti taitettua haluamallaan tavalla, kun tekee viillot tarvittaviin kohtiin.

Itse perhosen teko oli yllättävän helppoa. Muutamia suklaapaloja puolen litran minigrip-pussiin, pussi kiinni ja mukilliseen kiehuvan kuumaa vettä. Kohta suklaa on sulanut, ja pussin kulmaan leikataan pikkuinen aukko, josta suklaa sitten valutetaan ulos kuvion mukaisesti. Kun kuvio on valmis, nostetaan vain leivinpaperi reunoista pahvin päälle kovettumaan ja siirretään kylmään. Suklaa ei kovetu hetkessä, muttei toisaalta valukaan, vaikka kuvio asetetaan viistoon. Vain siinä kuviossa, jossa oli suurempia suklaapintoja, suklaa pyrki valumaan.

Käytin Brunbergin melko vähäprosenttista suklaata, joka kovettui hyvin. Lopputulos oli vain hieman raidallinen, vaikken temperoinut suklaata. Jäähdytin kuviot jääkaapissa ja siirsin ne sitten ulos parinkymmenen asteen pakkaseen, jonka jälkeen niitä oli yllättävän helppo käsitellä. Perhoskuvion leveys on noin kymmenen senttiä.

Ystävänpäivän lettuset

2011-02-15T22:41:00.002+02:00

Hei Möme!

Meillä vietettiin ystävänpäivää vasta tänään, koska eilen iski väsymys ja suunnitellun lettujälkkärin korvasi kasa jäätelöä.

Tänään kuitenkin paistoin lettuset sydänpannulla ja koristelimme ne kasalla kermavaahtoa ja Ystäviltä saadulla mansikkahillolla! :)

Lettutaikinan tein normaalista poiketen näin:

1 muna
1 dl partaäijäjugurttia
2dl maitoa
1tl suolaa
1tl vaniljasokeria
loraus öljyä
vehnäjauhoja

Vehnäjauhot tuli laitettua summamutikassa siten, että taikinasta tulee normaalia lettutaikinaa paksumpaa. Jugurtti tekee taikinasta kuohkeampaa, vähän vohvelitaikinan oloista, mihin siis pyrinkin. :) Pannu saa olla miedommalla lämmöllä, että lettuset paistuvat kunnolla, mutta eivät pala pinnalta. Paistamiseen tietysti käytetään oikeaa voita.

Ihanaa post-ystävänpäivää sinnekin!

Maidoton sitruunajuustokakku

2011-02-15T20:00:00.000+02:00

Aurinkoinen tervehdys, ipa!

Iski sitruunakakkuhimo. Pidän tosi paljon sitruunan mausta, ja tämä on helppo mukaelma aiemmin tekemästäni juustokakusta.

Pohja:
paketillinen safari suklaa cookies -keksejä
noin 50 g margariinia

Täyte:
1-2 sitruunan mehu ja raastettu kuori
1 prk Sunnuntai-kauravispiä
muutama ruokalusikallinen sokeria (maun mukaan)
1 rasiallinen maustamatonta Tofutti-tuorejuustoa
6 liivatelehteä

Pinnalle:
Jam it! -papaijahilloa
vähän soseutettua säilykepersikkaa
sitruunamehua
2 liivatelehteä

Murskaa keksit kaulimella ja sekoita murujen joukkoon sulatettu margariini. Painele seos leivinpaperilla vuoratun vuoan pohjalle (halk. esim. 26 cm) ja siirrä jääkaappiin jäähtymään.

Vatkaa jääkaappikylmä vispi kuohkeaksi. Liota liivatteita hetki kylmässä vedessä ja sekoita ne sitten kiehuvan kuumaa sitruunamehutilkkaan. Sekoita tofutti, liivateseos sekä sitruunamehu ja -kuori, lisää sitten kermavaahto. Lisää sokeria maun mukaan niin, että seos on raikas ja hapahko. Kaada vuokaan pohjan päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa (muutama tunti).

Sekoita päällisen aineet ja kaada kakun päälle, kun täyte on vähän hyytynyt. Sitruunainen päällinen olisi ollut tässä parempi kuin tuollainen yleishedelmäinen, joten ensi kerraksi aion ostaa/tehdä vanhaa kunnon Lemon curdia ja kokeilla sitä kakun pinnalle. Myös joku suklainen koristekiehkura voisi olla kiva.

Sunnuntai-vispi + tofutti on ehdottomasti minulle mieleisin yhdistelmä juustokakkuun. Koostumus on pehmeä ja täyteläinen, muttei liian vaahtoisa. Pohjaan on välttämättä saatava suklaan makua, kaurakeksipohjan koen vähän mauttomaksi. Päällinen kaipaa vielä hiomista, mutta mikäs tässä on kehitellessä! :-D

Appelsiini-päärynäsmuuti

2011-02-14T10:04:00.007+02:00

Hyvää ystävänpäivää, ipa!

Latvian kielessä on sellainen mainio piirre, että kaikki ulkomaiset lainasanat kirjoitetaan niin kuin ne lausutaan. Kun Riikassa ostin soseutetuista hedelmistä tehtyä juomaa, pullossa ei suinkaan lukenut smoothie vaan SMUUTI. :-D Miten loogista!

Aamuni alkaa hedelmillä, ja kun kyllästyin popsimaan hedelmäsalaattia, keksin hurauttaa hedelmät tehosekoittimella aamiaisjuomaksi. Käytännössä kaikki reseptini alkavat aamuisin yhdistelmällä omena+banaani+appelsiini. Lisämakua tulee sitten erilaisista tuore- ja säilykehedelmistä, pakastemarjoista ja mehuista. Esimerkiksi yksi ruttuinen passionhedelmä tai tirskaisu sitruunaa sopii joukkoon ihanasti. Ananasviipale tai pari taas tekevät koostumuksesta erityisen kuohkean. Makeutusta en aamuisin kaipaa, mutta ei tietenkään ole kiellettyä lisätä joukkoon sokeria, hunajaa tai maustettua jugurttia.

Vaikka smuuti on ehkä maailman yksinkertaisin valmistettava ja vaikka reseptejä on yhtä paljon kuin juojiakin, ajattelin kuitenkin lähettää tällaisen reseptin, koska tiedän, että sielläkin joku pitää smuuteista. ;-) Appelsiini ja päärynä sopivat yllättävän hyvin yhteen.

Ja koska en osaa tehdä pieniä määriä mitään, smuutiakin tulee kerralla sellaiset 6-8 desiä: jättiannos yhdelle tai pienempi lasillinen 2-3 hengelle.

Tarvitaan:
½-1 omena
1 banaani (suosittelen reilun kaupan banaaneja jo maunkin takia)
1 päärynä
1 appelsiini (esim. reilun kaupan Salustianat ovat makeita ja siemenettömiä)
(hieman säilykepersikkaa omassa liemessään)
pari-kolme ruokalusikallista maustamatonta (soija)jugurttia
appelsiinimehua tai muuta sitrushedelmämehua sen verran, että saat notkean juoman

Sitten vain kaikki sekaisin tehosekoittimessa tai vaikka sauvasekoittimella.

Nopea linssikeitto ja valkosipulileipä

2011-02-12T22:25:00.007+02:00

Aurinkoisia talvipäiviä, ipa!

Aina kun teen linssikeittoa, päädyn tekemään sitä tällä samalla, jo vuosia käyttämälläni reseptillä. (Muistaakseni tarjosin tätä tuolle paremmalle puoliskollekin seurustelumme alkupäivinä reilut 14 vuotta sitten, koska se oli silloin harvoja kasvisreseptejä, jotka todella hallitsin :-)

Tarkkoja määriä en osaa sanoa, mutta hyvään keittoon tarvitaan:

1 sipuli
pari kynttä valkosipulia
tilkka öljyä tai aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen
noin kolme-neljä desiä punaisia linssejä
purkki tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
kasvislientä
punaviinietikkaa (tai tummaa balsamicoa)
tomaattipyreetä, jos haluat voimakkaan tomaattisen maun
ripaus sokeria
kourallinen persiljaa
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
(soija- tai kaurakermaa tai tavallista kermaa)

Keitto valmistuu käden käänteessä. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja paistele niitä hetki aurinkokuivattujen tomaattien öljyssä. Lisää linssit, aurinkokuivattuja tomaatteja esim. puoli tusinaa, tomaattimurska ja kasvislientä niin, että saat sakean sopan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä vartin verran, jotta linssit kypsyvät. (Tätä voi siis hauduttaa kyllä miten pitkään vain.)

Mausta punaviinietikalla (ehdoton ainesosa kaikissa tomaattikeitoissa!), sokerilla, suolalla, pippurilla sekä persiljalla tai mieleiselläsi muulla yrtillä. Esim. tuore basilika on myös oikein mainio valinta. Halutessasi voit soseuttaa keiton joko aivan sileäksi tai niin, että osa linsseistä jää ehjiksi. Tarkista maku ja lisää halutessasi loraus kermaa. Voisin kuvitella, että näyttävä lopputulos syntyy myös taiteilemalla keiton pinnalle joku kerma- tai jugurttisydän tai -kiemura keittokirjatyyliin, mutta käyttämäni kevytsoijakerma ei ollut siihen riittävän paksua.

Kun keitto porisee, tee valkosipulileipä:
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita esim. 100 grammaan margariinia pari-kolme valkosipulinkynttä (tai maun mukaan), suolaa, pippuria ja samaa yrttiä kuin keitossa. Ota valmiiksi viipaloitu moniviljaleipä (tai joku siemenleipä tai vastaava) ja voitele kaikki viipaleet valkosipulivoilla ainakin toiselta puolelta. Kääri leipä folioon ja paista uunissa niin, että valkosipulivoi sulaa - ehkä vartti? Ei haittaa, jos leipä paahtuu ja rapeutuu pinnasta. Tarjoa suoraan uunista otettuna keiton kanssa.

Tämä setti on helppo valmistaa yksinkin, mutta täytyy sanoa, että erityisen mukavaa on laittaa tämä ateria yhdessä - toinen tekee keiton ja toinen leivän.

Runebergintortut

2011-02-05T19:41:00.002+02:00

Moi Ipa!

Kuvien siirtämisessä tietokoneelle on ollut pieniä teknisiä ongelmia, siksi kirjoittaminen on jäänyt. Nyt kuitenkin aikomus on raportoida viime aikojen herkuista ihan urakalla. Aloitan runebergintortuista, joita aloin leipoa vuosittain sen jälkeen, kun tajusin, että itse tehdyt ovat aivan eri maailmasta kuin kaupan runebergit.

Näissä on ehdottomasti käytettävä piparimuruja, ei mitään korppujauhoa, ja ne on kostutettava oikeaoppisesti punssilla. Myös rommi käy, mutta punssilla tulee parempia. ;-) En ole hankkinut aitoa runebergintorttuvuokaa, koska mielestäni isojen muffinien vuoka käy hyvin, ja sillä on sitten käyttöä muulloinkin. Ohjeesta tulee 10 - 12 ns. amerikanmuffinivuoan kokoista torttua.

Tarvitaan:
200 g margariinia
2 dl sokeria
2 munaa
1 dl soija- tai kaurakermaa
1 tl vaniljaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 pss eli 80 g mantelijauhelmaa
2 dl piparinmuruja
2,5 - 3 dl vehnäjauhoja

Murskaa piparit mekaanisesti tai automaattisesti. ;-) Vaahdota margariini ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi, lisää sitten munat hyvin sekoittaen. Lisää soijakerma (tavallinenkin kerma tietysti käy) ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Taikina saa olla melko kiinteää. Jaa taikina muffinipellille asetettuihin paperivuokiin, täytä vuoat melko täyteen.

Paista 200 asteessa uunin keskitasolla vähintään 25 minuuttia, kunnes tortut ovat kauniin ruskeita.
Anna jäähtyä ja kostuta seoksella, jossa on:
1 dl vettä, 1 rkl sokeria ja 2 rkl punssia. Käytä kaikki kostutusliemi, niin saat tarpeeksi mehevän lopputuloksen.

Koristele lopuksi tortut sokerikuorrutuksella ja vadelmahillolla. Itse käytin metsävattuhilloa, jossa on vähän rommia seassa, se sopi näihin erinomaisesti. Ja sokerikuorrutusta laitoin parikin kierrosta, jotta sokerirenkaasta tulisi suhteessa riittävän paksu torttujen kokoon. Sokeria ei pidä koskaan pihistellä! ;-)

Côte d'Or Noir de Noir 54 %

2011-01-23T20:28:00.005+02:00

Iltaa, ipa!

En taida olla kesän jälkeen kirjoitellut suklaanmaisteluistani, vaikka levyjä on kertynyt kaappiin samaa tahtia kuin ennenkin. Aloitetaanpa vaikka tästä. Eräät rakkaat ystävät -arvaatko ketkä - toivat kerran tuliaisiksi tämän belgialaissuklaan, kun olen belgialaisia kehunut. Hauskan kompaktista, vuoden 1911 pakettia jäljittelevästä paperikääreestä paljastuikin kaksi levyä norsukuvioitua :-) suklaata. Kaakaopapujen alkuperämaa on Afrikan Kultarannikko (nykyinen Ghana), siitä yrityksen nimi ja norsutunnus.

Nähdäkseni tuo levyn "chocolat extra-noir" -määritelmä johtuu siitä, että levyyn on lisätty kaakaojauhetta, siis kokonaiskaakaomäärä on kohtalaisen suuri. Itselleni tämä oli voimakkuudeltaan oikein sopiva suklaa, ei aivan niin mieto kuin prosentit antavat olettaa.

Kummassakin 75 g:n levyssä on 7 pitkää palaa, oikeastaan tankoa. Väri on tummaksi suklaaksi vaaleahko. Suklaan tuoksu on voimakas ja puhtaan savuinen, lähes viskiarominen. Kaakaon tuoksu ei juuri erotu. Melko kova suklaa napsahtaa napakasti ja sulaa hitaasti suussa.

Ensimaku on hapan ja hieman kitkerä, mutta raikas. Maku pehmenee vähitellen ja siihen tulee kirsikan vivahteita ja paahteisia kahviaromeja. Kitkeryys häviää ja happamuuskin melkein. Jälkimaku on hapahko, yrttinen ja kermainen, jopa aavistuksen rasvainen. Herkullinen, mutta makuuni hieman liian hapan suklaa, se vähän alentaa kokonaisarvosanaa.

Kokonaisarvosana: ***

Paras pizzapohja

2011-01-22T12:06:00.010+02:00

Heippa Möme,

kauan kaivattu pizzaresepti on vihdoin täällä! Näitä pääsitte jo uutenavuotena maistelemaan, joten voit varmasti todistaa, että rapeutta löytyy. Olen jo pitkään haikaillut oikein ohuen ja rapean pizzapohjan perään, lähimmäksi ollaan toistaiseksi päästy valmiilla pizzajauhoilla, mutta nekin ovat nyt historiaa.

Resepti tarttui mukaamme joululomalla anoppilasta, alunperin se on julkaistu Helsingin Sanomissa. Yhdestä annoksesta tulee 5 pyöreää pizzaa, uudenvuoden taikinassa nestettä oli 5dl ja siitähän söimme me neljä ihmistä kahtena päivänä itsemme ähkyyn... Taikinan valmistus ottaa aikansa, mutta on sen arvoista!

Pohja:
3 dl vettä
10g hiivaa
7-8 dl durumvehnäjauhoja
1 tl suolaa
1,5 rkl oliiviöljyä

Tomaattikastike:
400g kuorittuja säilyketomaatteja
1,5 tl suolaa
1 tl sokeria
1 rkl oliiviöljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja oliiviöljy, jauhot vähitellen. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan nousta kostutetun leivinliinan alla n. 3 tuntia.

Sekoita kastikkeen aineet ja surista sauvasekoittimella tasaiseksi. Alkuperäisessä ohjeessa oli 1-2 lehteä basilikaa, mutta itse en viitsinyt kahden lehden takia ostaa koko puskaa, joten jätimme basilikan pois. Sen sijaan maustoin kastikkeen valkosipulilla ja mustapippurilla.

Kauli pizzataikina ohuen ohueksi ja kasaa pizza oman maun mukaan, meidän suosikiksi nousi tekoni-ananas-pizza, eli perinteinen kinkku-ananas, jossa kinkku on korvattu Hälsans Kökin kasvispekonipaloilla (à la bacon). Tekonia saa ainakin isoista k-kaupoista. Päälle tietysti emmentalraastetta, tai jätä osa pizzasta juustotta, niin maitoallergikotkin pääsevät nauttimaan!

Paista pizza 250 asteisessa uunissa alatasolla, kunnes pohja on rapea ja reunat ruskeat. Olisko meidän uunilla ollut vartin verran suunnilleen tuo aika. Ja sitten vaan herkuttelemaan! :)

Sokeritaskut

2011-01-18T23:06:00.006+02:00

Ihanaa alkanutta vuotta sinulle Möme!

En olekaan muistanut kommentoida edelliseen kirjeeseesi, mutta kiitos, kun jaksoit raahata kakkua pitkin poikin Suomea ja sain etuoikeuden sitä maistaa! Itse en myöskään ole suuri kuivakakun ystävä, mutta versiosi oli niin muhkea, ettei siitä voinut olla pitämättä. :)

Meidän työpaikan lähelle on muuttanut uusi pikkukahvila, josta pomo toi yhtenä päivänä maistiaisiksi Italialaisia omenapaistoksia. Tykästyin tuotteeseen niin, että päätin katsoa osaisinko tehdä itse samanlaisia.

Vanhasta kotitalouskirjasta kaivoin voitaikinaohjeen, jota mukailin hieman, koska kirjassa annetuilla määrillä rakenne oli liian kostea.

200g voita/margariinia
n.250g vehnäjauhoja
1,5tl leivinjauhetta
250g maitorahkaa

1dl vaniljakreemijauhetta
3dl vettä

päälle ruokokidesokeria

Alkuperäisessä leivoksessa on melko kova lehtitaikina, jonka sisältä löytyy hilloisa sydän. Lehtitaikinan ohjetta etsiessäni huomasin rahkavoitaikinan ohjeen ja päätin käyttää jääkaapista löytyneen rahkapurkin hyväkseni. Rasva, jauhot ja leivinjauhe nypitään muruisaksi. Mittasin jauhoja ensin 200g, mutta se oli liian vähän, joten lisäilin summassa kunnes rakenne tuntui oikealta. Lopuksi sekoitetaan joukkoon rahka joko käsin tai puuhaarukalla, vaivaamista välttäen. Taikina kääritään muovikelmuun ja laitetaan jääkaappiin jähmettymään vartiksi.

Vaniljakreemiä tein valmiista jauheesta, kun sellaista sattui kaapissa olemaan. Kreemin tein purkin ohjeiden mukaan ja se sai seistä jääkaapissa sen ajan, kun kaulitsin taikinaa.

Viitseliäisyyttä ihan oikeaan lehtitaikinaan kaikkine kaaviloimisineen minulla ei näin arki-iltana riittänyt, joten tyydyin kaulitsemaan taikinan vain kymmenisen kertaa taitellen. Kaulin taikinan lopuksi suureksi, n.0,5cm paksuiseksi levyksi, josta leikkasin jälkiruokakulhoa apuna käyttäen pyöreitä levyjä, yhteensä 12kpl. Vaniljakreemiä lykkäsin jokaiselle levylle pari teelusikallista ja taitoin taskut kahtia ja painelin kiinni. Kierittelin taskut vielä kauttaaltaan ruokokidesokerissa.

Paistoin taskuja n.20-25min 200 asteessa uunin alaosassa. Leivokset eivät tummuneet päältä kovin huomattavasti, mutta pohjan sokeri karamellisoitui pellin kuumuudessa ihanasti.

Vertailussa alkuperäisiin olen aikaansaannokseeni erittäin tyytyväinen! Rakenteen puolesta leivokset ovat hyvin lähellä esikuvaansa, laiskuuteni lehtitaikinan kaulinnassa oli ainoa huomattava ero. Myös kotiraati antoi hyväksyvän lausuntonsa mausta ja rakenteesta. Yhdessä tosin totesimme, että vaniljakreemi on ehkä liian äitelä täyte taskuille - omenan hapokkuus olisi tuonut mukavaa vastapainoa sokeriselle ulkokuorelle, seuraavalla kerralla siis omppuhillolla. Jännityksellä odotan mitä työkaverit näistä tykkäävät!

Ps. Kun googlailin reseptiä Italialaiselle omenapaistokselle minulle selvisi järkyttävä totuus: Ne tulevat pakasteena tukusta!

Joulukakku ja kristallipiparit

2010-12-30T22:15:00.001+02:00

Talvinen tervehdys, Ipa!

Inhosin aina lapsena hedelmäkakkua. Äiti teki sitä joka vuosi, siihen tuli sukaatteja ja korintteja ja kaikkea muuta kitkerää, kovansitkeää pikku niperrystä, jota sai kaivella hampaankoloista vielä tapaninpäivänäkin. Joinakin epäonnisina vuosina saamme edelleen lahjaksi joltakin tuttavalta sellaisen kakun, jossa nihkeänankeat korintit ja kaiken kaapinmakuiseksi muuttava hasselpähkinärouhe muuttavat ennestään kuivakan sokerikakun likilaskuiseksi ja murenevaksi kiveksi.

Onneksi on myös toisenlaisia kakkuja. Vuosia sitten päätin kokeilla, eikö joulukakusta saisi sittenkin hyvää, jos siihen laittaisi oikeasti hyviä aineksia .... vaikkapa suklaata? Unohdetaan ikävät sukaatit ja muu köyhistely!

Ja saa siitä! Olen hionut reseptiä joka vuosi ja julistanut sen salaiseksi. :-) Kerrottakoon kuitenkin, että kakkuun tulee tummaa suklaata (tänä vuonna käytin Green&Blackin Maya Gold -suklaata) ja pecanpähkinöitä, aprikoosia ja ananasta, kanelia ja mustapippuria ja kardemummaa - ja koko komeus valellaan hyvällä rommilla. Kun tullaan sinne uudeksivuodeksi, tuon palan maistiaisiksi!

(Tänä vuonna kakusta tuli tosin hirvittävän ruma. En malttanut antaa sen jäähtyä riittävästi ennen kumoamista, ja puolet jäi vuokaan. Yritin liimailla sokerikuorrutuksen avulla murusia kokoon kakuksi. Osaan siis tehdä kauniitakin kakkuja, vaikkei tästä kakusta uskoisi...)

Kristallipiparit syntyivät ihan vahingossa. Kokeilin vain sirotella koristeltujen pipareiden (ohuita Annas-pipareita) päälle erikoishienoa sokeria, ja se tarttuikin kuorrutteen lisäksi myös pipareiden taikinapinnalle. Nättejä ja hyviä! Pipareiden koristeluun käytän sokeripikeeriä, johon löytyy loistavat, tarkat ohjeet tästä ihanasta Mansikkamäki-blogista. Viime vuonna tehtailin sokeripipareita enemmänkin, tavallisen tomusokerin lisäksi mansikkatomusokerista.

Punssi- ja pähkinäpullat

2010-12-30T21:44:00.006+02:00

Moi pitkästä aikaa, ipa!

Punssi sopii tosi kivasti pullan makuun.

Teen pullataikinan ihan sillä jauhopussin perusohjeella: puoli litraa vettä tai vaniljamaustettua soijamaitoa (vedestä tulee kivan kevyen makuinen pulla), paketti tuorehiivaa, sokeria, kunnolla suolaa, kardemummaa, margariinia ja erikoisvehnäjauhoja niin paljon, että tulee hyvä taikina. Munan jätän pois, se on ihan turha pullataikinassa.

Täytteeksi sekoitin punssitilkkaan tomusokeria ja vähän margariinia, levitin seosta runsaasti taikinalevylle, käänsin levyn rullalle ja leikkasin pulliksi. Pähkinöistä pitävälle puolisolle laitoin väliin jääkaapista löytyneen mantelimassan jämän, vähän punssiseosta ja paljon veitsellä karkeaksi rouhittuja pecanpähkinöitä, jotka paahtuivat ihaniksi uunissa.

Crème brûlée

2010-12-12T17:40:00.004+02:00

Heissan Möme, terveisiä täältä lumen ja kylmyyden keskeltä!

Syksy on jotenkin vienyt mehut ihan kokonaan, eikä joulunalusen kiire ole helpottanut ajankäytön järkeistämistä, mutta onneksi on näitä pakkaspäiviä, kun on ihan liian kylmä lähteä juoksuttamaan koiria ja ihan liian paljon aikaa koneella istumiseen! :)

Mulla kävi satumainen tuuri tuossa pari kuukautta sitten, vietiin meidän rempan jäljiltä ylimääräisiksi todettuja tavaroita Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kirpparille. Pikaisesti lootattiin myös kirpparin tarjonta läpi ja löysin 6kpl kohokasvuokia, hinta päätähuimaavat 2e... Siis yhteensä! Näitähän piti sitten hetimiten kokeilla (tai siis heti kun ne oli liotettu ja vihreästä kerroksesta puhdistettu). Ensimmäinen kokeilu oli juustokohokkaat, jotka onnistuivatkin oivallisesti. En vaan löytänyt tähän hätään niistä napattuja kuvia, joten päätin kirjoitella toisen reseptin, joka on osoittautunut niin herkulliseksi, että sitä tehtiin tänään jo toistamiseen kahden viikon sisään.

Ohje on parista internetohjeesta keskitetty. En jaksanut kaivella kaapin pohjalta oikeaa vaniljaa, joten käytin vaniljasokeria.

Crème brûlée

2dl kermaa
1,5dl maitoa
2tl vaniljasokeria

4 keltuaista
50g sokeria

päälle ruokokidesokeria

Kerma, maito ja vaniljasokeri kuumennetaan kiehuvaksi välillä sekoitellen. Ensimmäisellä kerralla tein tämän kattilassa, mutta yritin vaahdon minimoimiseksi toisella kerralla kuumentaa kermasekoituksen mikrossa, toimi ihan hyvin. Annetaan jäähtyä.

Keltuainen ja sokeri vaahdotetaan - jossain ohjeessa luki, että vaahto saa jäädä löysäksi, taidan kokeilla seuraavalla kerralla jättää sen vielä huomattavasti löysemmäksi. Kermasekoitus kaadetaan varovasti keltuaisvaahdon joukkoon ja sekoitetaan hyvin. Mikrotettu kermasekoitus oli ennen yhdistämistä vielä melko vaahdoton, mutta sekoittamisen jälkeen vaahtoa oli nesteen pinnalla taas rutkasti. Yritin kaapia sitä parhaani mukaan pois.

Seos kaadetaan neljään vuokaan, jotka laitetaan vesihauteessa 150 asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi.

Hieman jäähtyneisiin vuokiin ripotellaan ruokokidesokeria, joka paahdetaan kaasupolttimella sulaksi, varoen polttamasta sokeria. Jäähtyessään kuoresta tulee ihanan rapeaa karamellia! Mä olin muuten himoinnut tuollaista kaasupoltinta jo pitkään, kun sitten päätin marssia Claes Ohlssonille ja kyllä, se maksoi huimat 25e... :D

Tämän reseptin ehdoton etu on tietysti ne neljä ylimääräistä valkuaista... marenkia.

Nopeat suklaahippumuffinit

2010-11-16T22:32:00.006+02:00

Moi ipa!

Nyt on aloitettu muffinismi täälläkin!

Löysin vihdoin mieleiseni muffinivuoan, silikonisen, jossa on riittävän syvät ja laajat kolot sellaisia kunnonkokoisia muffineja varten. Tuohon vuokaan sopivat paperiset ns. amerikanmuffinivuoat aika hyvin - haluan näet käyttää paperivuokia. Minustakin saattaa siis tätä menoa tulla muffinifani (hassu sana :-) Lisäksi sain synttärilahjaksi kuppikakkutarvikkeita. Koetan myös opetella sanomaan muffini lapsuudessa opitun muffinssin sijaan - muistatko, kun silloin sai sellaisia valmismuffiniseoksia, joihin lisättiin vain neste jauhopussiin? Niistä pystyttiin leipomaan lapsinakin omin avuin.)

Sitten pitikin vain kaivaa täältä blogista muffinireseptisi - olisikohan se mahdollista irrottaa postauksestaan omaksi tekstikseen, olisi helpompi löytää? - ja yksinkertaistin sitä hieman, kun piti saada nopeasti valmista. En siis alkanut sulattaa suklaata, koska talkooporukka oli jo saapunut puutöihin ja keittokin piti saada kiehumaan.

Tein kahdeksan isoa muffinia seuraavasti:
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 dl soijamaitoa
100 g margariinia sulatettuna
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ dl kaakaojauhetta
100 g tummaa suklaata rouhittuna

Vatkasin vain munat ja sokerin, lisäilin kuivat aineet maidon ja margariinin kanssa vuorotellen (lopuksi suklaarouhe käännellen sekaan) ja jaoin vuokiin. Jätin kahvin reseptistä pois, kun en ole suuri kahvinystävä leivonnaisissakaan. Ja hyvää tuli!

Olen sellaista koulukuntaa, joka pitää "hatullisista" muffineista. Se on oikeaoppinen ja kansainvälisesti tunnistettava muffinin muoto. ;-) Tuntuu älyttömältä, että suomalaisissa muffiniohjeissa kehotetaan yleensä täyttämään vuoat puolilleen tai vähän yli. Silloinhan muffinin pinta kohoaa hädin tuskin vuoan yläreunan tasolle ja reunoille jää tyhjää! Se, että vuoan yläreuna nousee muffinin yli, on jo suorastaan vääräoppista.

Perinteisestihän muffinivuoat KUULUU täyttää ihan täyteen, ja sitten hermoillaan uunin ääressä, valuuko taikina vuoista yli... ;-) Muffinipellit on siitä käteviä, että pystyy harrastamaan hatullisia versioita. Tosin ensikertalaisena olin arkajalka, kuten kuvasta näkyy, ja jätin neljänneksen tyhjää vuokiin. Ei pitäisi yliarvioida suklaahipuilla raskautetun taikinan nousemiskykyä! Ensi kerralla siis täytän vuoat piripintaan. Paistoin muffineja 200 asteessa 22-24 minuuttia. Herkkua: suklaista ja mehevää!

jk. olen jostain joskus lukenut, että tuoreet munat vatkautuvat huonommin kuin vanhat. En ollut ajatellut, että sillä olisi suuremmin merkitystä, mutta toisin kävi. Käytin tähän taikinaan munia, joista oli päiväys menossa, ja niistä syntyi hetkessä aivan ennennäkemättömän upea vaahto.

Helppo omenapiirakka

2010-11-11T18:39:00.007+02:00

Omenaista syksyä, ipa!

Laitanpa samantien toisenkin mehevän ja hyväksi havaitun omenapiirakan ohjeen. Tämä on äidiltä peritty vanha resepti, jolla yritin valloittaa vaimoni sydämen, kun olin hänet vasta juuri tavannut. En onnistunut, koska hän oli silloin vegaani, ja tämän piirakan alkuperäisessä reseptissä on piimää. Onneksi peli ei kuitenkaan ollut menetetty rakkaudessa, vaikka piirakka jäi syömättä. :-)

Tuon piimän takia tämä resepti hautautuikin sittemmin laatikkoon, kunnes nyt vihdoin keksin, että piimän voisi varmasti korvata aivan helposti maustamattomalla soijajugurtilla. Tämä on hyvä tarjottava suurelle ihmisjoukolle, koska sitä syntyy helposti ja melko nopeasti koko pellillinen. Happamat omenat sopivat hyvin - nyt kaupasta ei saanut enää muuta kotimaista kuin Loboa, sehän on aika makea lajike, mutta ihan hyvä lopputulos oli silti.

Tarvitaan:

5 dl maustamatonta Alpron soijajugurttia
3 dl sokeria
75 g sulatettua margariinia (varmaan juokseva margariini kävisi hyvin)
2 tl vaniljaa
2-3 tl soodaa (laitoin ehkä 2,5 tl)
noin 6 dl vehnäjauhoja
noin tusina omenaa koon ja maun mukaan
kanelia ja sokeria pinnalle

Sekoita kaikki aineet kulhossa vaikkapa puuhaarukalla sekaisin ja levitä taikina leivinpaperilla päällystetylle syvälle uunipellille. Viipaloi omenat ja levitä ne taikinan päälle. Mitä enemmän piirakassa on omenaa, sitä parempaa se mielestäni on, ja omenaviipaleet saakin pistellä piirakkapohjaan melkein pystysuoraan. Lapsena veljeni ja minä järjestimme aina omenat piirakan päälle ja koetimme optimoida ja täyttää jokaisen kolosen. :-)

Ripottele pinnalle runsaasti kanelia ja sokeria, niin pinnasta tulee rapea. Paista 200-225 asteessa (uunin mukaan) noin puoli tuntia. Luulen, että 200 astetta on parempi nykyaikaisilla uuneilla, korkeammassa lämpötilassa pinta meinasi kärähtää. Jos piirakan haluaa tehdä piimästä, sitä laitetaan hieman vähemmän kuin soijajugurttia, ja jauhoja vastaavasti hieman enemmän.

Tämä piirakka tuli herkuteltua vaniljajäätelön kanssa, mutta vaniljakastike olisi varmasti ollut hyvää sekin.

Brother Tom's Apple Pie

2010-11-02T16:37:00.014+02:00

Moi pitkästä aikaa, Ipa!

Tämän aidon amerikkalaisen apple pien reseptin olen saanut veljeltäni, ja siitä on tullut suosikkiomenapiirakkani. Kuori on ohut ja rapea, ja täyte runsas, makea ja omenainen. Käyttämäni vuoan halkaisija on noin 25 cm, mutta pienempikin vuoka käy.

Tarkoitus oli lähettää tämä jo aiemmin syksyllä, nyt omat omenat on jo syöty, mutta kai kaupankin omenoista hyvää piirakkaa saa? Tähän piirakkaan kannattaa käyttää kahta eri lajiketta omenoita, sekä kiinteitä että jauhoisia. Siten täytteestä saa sopivasti omenasattumaisen ja kuitenkin täyteläisen. Itse käytän tähän yleensä punakanelia ja valkeakuulaan tyyppistä jauhoista Nalif-omenaa niin paljon kuin vuokaan mahtuu. Punakaneli muuttuu upean punaiseksi paistettaessa.

Taikina:
4 dl (erikois)vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
150 g margariinia
½ dl kylmää vettä

Täyte:
reilu kilo hapahkoja omenoita
½ sitruunan mehu
1,5 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl vaniljaa
25 g margariinia

Tee ensin taikina: Hakkaa esim. puuharukalla margariini, jauhot ja sokeri ryynimäiseksi. Älä nypi käsin, jottei margariini lämpene. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa! Kääri taikina kelmuun ja siirrä jääkaappiin kylmenemään. Tähän asti voit tehdä piirakan etukäteen, taikina säilyy jääkaapissa vaikka seuraavaan päiväänkin.

Valmista täyte: Kuutioi omenat ja mausta sitruunamehulla. Sekoita omenakuutioiden joukkoon jauhot, sokeri ja mausteet.

Käytä runsaasti jauhoja sekä mielellään silikonista kaulinta ja leivonta-alustaa ja kauli taikinasta kaksi ohuenohutta (alle 2 mm) pyöreää levyä, jotka ovat halkaisijaltaan vähintään 5 cm vuokaa suurempia. Taita toinen levy kevyesti kahtia ja taas kahtia ja nosta voideltuun vuokaan: taitetun taikinaneliön kärki on helppo kohdistaa vuoan keskelle ja saat taikinan hyvin kohdalleen vuokaan. Avaa taikina ja tasoita mahdolliset ilmakuplat pois. Taikinan reunan pitää ulottua vuoan reunan yli mielellään ainakin sentin. Älä painele reunaa kiinni vuokaan.

Levitä täyte vuokaan ja lisää margariini nokareina päälle. Jos margariini unohtuu, ei hätää, minulla niin käy lähes aina. Piirakka on hyvää muutenkin. :-) Taita toinenkin taikinalevy kahdesti ja nosta piirakan päälle.

Painele piirakkalevyjen reunat yhteen ja käännä pohjalevyn ja vuoan väliin,

nipistä kiinni ja muotoile korkeaksi aaltoreunaksi kuvan mukaan.

Älä kuitenkaan nosta aaltoreunaa hirveän korkealle vuoan yli, ilman vuoan tukea se tuppaa lässähtämään uunissa. Kuvan mukainen reuna valahti aika paljon, vähempikin riittää.

Leikkaa kanteen aukkoja veitsellä tai vaikka kivalla piparimuotilla. Tämä on ehdottoman tärkeää! Mikään haarukalla pistely ei riitä, muuten piirakka räjähtää uunissa!
Paista uunin alatasolla 200 asteessa 35-40 minuuttia. Tarjoa vähän jäähtyneenä vaniljajäätelön kera.

Hello Kitty

2010-10-13T22:57:00.007+03:00

Hello Ipa!

No niin, perfektionistin papatusta luvassa.
Juustokakun päälle halusin siis Kittyn naaman. Tiesin, että sokerimassasta voi tehdä koristeluja pursottamalla sokeripikeeriä leivinpaperille, kovettamalla hetken pakastimessa ja kääntämällä sitten kuvan kakun päälle. Nyt ajattelin kokeilla samaa suklaalla. Olin kuitenkin laiska ja käytin suklaatäytekakun kuorrutusseosta, jossa oli siis suklaata ja kermaa. Sepä oli ensin liian löysää kumottavaksi ja hetken pakastuksen jälkeen niin kiinteää, ettei irronnutkaan enää leivinpaperista. Jotain ääriviivaa kakun pintaan kuitenkin jäi, joten pursotin sitten vapaalla kädellä Kittyn kakulle. Huomannet, että unohdin kiireessä kääntää Kittyn peilikuvaksi.

Hello Kitty on suosittu aihe kakuissa ja muissakin leivonnaisissa. Ei ihme, se on selkeä ja kakun muotoon sopiva hahmo. Yleensä toteutus kuitenkin ontuu. Olennaista Kittyssä on se, että se on syntynyt vuonna 1974. Se on siis luotu ennen tietokoneaikaa, käsin piirtämällä. Siitä syystä sen kasvot eivät ole symmetriset.

Pään muoto sekä silmien sijainti ja "suoruus" suhteessa päähän ovat epäsymmetriset. Lisäksi viikset ovat erilaiset eri puolilla - toisella puolella ne sijaitsevat selkeästi toista ylempänä. Silmät ovat eri etäisyydellä nenästä ja hieman eri kulmassa siihen nähden. Myös korvat ja rusetti ovat epäsymmetriset, rusetin toinen lenkki on toista paljon isompi.

Yleensä Kittyn pää muotoillaan liian pyöreäksi ja silmät ja nenä asetellaan symmetrisesti - yleensä lisäksi liian ylös. Parhaan tuloksen saakin kopioimalla Kittyn alkuperäisestä kuvasta. Tämä kaikki saattaa kuulostaa fanaattiselta, mutta täydellisyyttähän me kai tavoittelemme? ;-)

Keltainen (maidoton) juustokakku

2010-10-12T18:07:00.001+03:00

Moi taas ipa!

Kakkukirjeet jatkuvat, mutta lupaan, että tämä on viimeinen vähäksi aikaa. ;-) Olisin tosiaan halunnut tehdä jotakin kakkua teillekin, mutten yksinkertaisesti ehtinyt edes ajatella asiaa. Otan mielelläni kuitenkin vastaan tietoja kakkumieltymyksistä, jotta voin tehdä sellaisen ensi kerralla!

Tähän tuorejuustokakkuun innoitti se oivallus, että tofuttikin on tuorejuustoa - minun ei tarvitse olla ilman tällaisia kakkuja, vaikka en maitoa syökään. Liivatteen osto oli entiselle vegaanille jonkinlainen kynnyskysymys, mutta nyt vain karaisin itseni ja päätin kokeilla. Kakku on tehty noin 26-senttiseen irtopohjavuokaan, jonka pohja oli vuorattu leivinpaperilla. Resepti on (huomattavasti) -paranneltu Yhteishyvä-lehdessä olleesta perusreseptistä.

Pohja:
vajaa 200 grammaa safari suklaa cookies -keksejä (siis niitä tuplasuklaakeksejä, myös domino mint -keksit käyvät, mutta ne eivät ole maidottomia)
noin 50 g margariinia

Täyte:
1 prk säilykepersikkaa
1 prk säilykemangoa
½ sitruunan mehu ja raastettu kuori
1 prk Sunnuntai-kauravispiä
muutama ruokalusikallinen sokeria (maun mukaan)
1 rasiallinen maustamatonta Tofutti-tuorejuustoa
7 liivatelehteä

Pinnalle:
noin 1,5 desiä persikka-mangoseoksesta
1,5 prk Jam it! Mangohilloa (eli reilu 200 g)
hieman sitruunamehua
3 liivatelehteä

Murskaa keksit kaulimella ja sekoita murujen joukkoon sulatettu margariini. Painele seos vuoan pohjalle ja siirrä jääkaappiin jäähtymään.

Kaada säilykehedelmistä liemet pois ja soseuta ne. Säästä osa soseesta pintakerrokseen. Sekoita hedelmäsoseeseen tofutti. Vatkaa jääkaappikylmä vispi kuohkeaksi. Liota liivatteita hetki kylmässä vedessä ja sekoita ne sitten kiehuvan kuumaa sitruunamehuun. Sekoita vispiin hedelmä-tofuttiseos, sitruunan kuori sekä liivateseos. Lisää sokeria maun mukaan niin, että seos on raikas, muttei hapan. Kaada vuokaan pohjan päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa (muutama tunti).

Sekoita loppuun hedelmäsoseeseen mehutilkkaan liuotetut liivatelehdet (eivät välttämättömiä) ja mangohillo. Kyseisessä hillossa on erittäin kaunis väri ja kiva hieman mausteinen maku, mikä antaa vähän syvyyttä kakkuun. (Ensimmäisessä koeversiossa käytin lasten mangososetta, ja lopputulos oli suoraan sanottuna tylsä. Leikittelin myös ajatuksella, että mukaan olisi voinut lisätä hipun jotakin maustetta, esim. inkivääriä, chiliä tai kanelia. Tai vaikka jotakin alkoholia. En kuitenkaan lähtenyt tällä kertaa kokeilemaan.) Kaada seos kakun päälle ja anna vielä hyytyä jääkaapissa.

Kierrä ohuella veitsellä kakun reunat irti vuoasta, avaa sitten vuoka ja poista se varovasti. Itse onnistuin jopa liu'uttamaan kakun alta pois käyttämäni leivinpaperin, tosin kakku keikkui silloin hetken tyhjän päällä pöydän reunan ja kakkuvadin välillä. Onnettomuuksilta kuitenkin vältyttiin ja pysyin ihmeen kylmäpäisenä. :-)

Kakun koristelusta kirjoitan myöhemmin, koska Hello Kitty ansaitsee oman postauksen. ;-)

Vadelmainen suklaatäytekakku

2010-10-11T17:20:00.006+03:00

Lisää kakkua, ipa!

Kun mietin, mikä olisi lempitäytekakkuni, päädyin tähän tumman suklaiseen, vadelmatäytteiseen ja rommilla kostutettuun kakkuun. Lopputulos oli superherkullinen ja aika tuhti. Tein tämänkin kakun 20-senttisessä irtopohjavuoassa, koska yleensä täytekakkuja kuluu juhlissa aina vähemmän kuin luulisi, eikä isoa kakkua kannata tehdä.

Valmistin ensin täytteen. Sekoitin kattilassa purkillisen itsetehtyä metsävadelmahilloa ja pari pussia kaupan pakastevadelmia. Lisäsin tilkan rommia ja sokeria maun mukaan niin, että seos jäi raikkaan hapokkaaksi. Keitin seosta muutaman minuutin, jotta pakastevadelmien mahdolliset virukset kuolevat. Uskoisin, että kaupan laadukas vattuhillo ja pakastemarjat toimivat myös.

Pohja:
4 suurta munaa
1,5 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
noin 1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Voitele ja jauhota vuoka. Sekoita kuivat aineet. Vatkaa munat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Siivilöi jauhoseos munavaahtoon ja sekoittele kevysti. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa uunin alaosassa noin 30-40 minuuttia. Kakku on kypsä, kun se on selvästi irronnut reunoista, mutta ei näytä tummuneen liikaa päältä. Hieman suurempikin vuoka käy, käyttämäni vuoka tuli aika täyteen - kakku ei silti noussut yli laidan.

Leikkaa kakku kolmeen osaan. Kostuta kerrokset kunnolla, kun täytät kakkua. Kostutukseen käy sokeriliemi, jossa on hieman rommia. Tämänkokoiseen kakkuun kuluu pari desiä lientä. Laita väliin runsaasti vadelmaseosta. Laita sitten irtopohjavuoan (jos olet käyttänyt sellaista) rengas takaisin kakun ympärille ja siirrä se viileään tekeytymään.

Muutaman tunnin kuluttua kakku on hieman turvonnut ja siitä on tullut kauniin suorareunainen. Irrota vuokarengas ja päällystä kakku.

Kuorrutus:
150 - 200 g tummaa suklaata
soijakermaa

Sulata suklaa ja sekoita siihen vähitellen niin paljon kermaa, että saat sopivan pehmeän, muttei liian juoksevan seoksen. Arvelisin, että kermaa meni ehkä desi. Tai jotain. Anna suklaaseoksen jäähtyä vähän ja levitä se sitten kakun päälle ja reunoille.

Kaivelin kaapista koko nonparelli- ja sokeriraevarastoni tätä kakkua varten, koska Hello Kitty -maailmassa runsaus on valttia. Itse Kitty on muovinen koriste.

Ja niin, täytin siis 35 ja juhlissani oli pinkki Kitty-teema. Tämä on tosiaan ihan aikuisen ihmisen kakku. ;-)

Suklaavaahtokakku

2010-10-11T16:52:00.006+03:00

Kiitos käynnistä, ipa!

Nyt vihdoin aloitan nämä lupaamani synttäriherkkupostaukset. Tein siis juhlien alla muutamia koekakkuja ja hioin reseptejä. Koska väkeä tuli hieman odotettua vähemmän, tämä kakku jäi lopulta pois listalta. Hyvää se kuitenkin oli, etenkin maitosuklaafanien mielestä - itselleni maku ei ollut tarpeeksi voimakkaan suklainen.

Resepti on muunnelma tästä Kinuskikissan reseptistä. Neljällä liivatteella koostumus jäi liian pehmeäksi, kakku alkoi nopeasti huoneenlämmössä pehmentyä liikaa. Jos tämän haluaa tehdä vegaanisena, täytyy laittaa vielä paljon enemmän suklaata. Luultavasti tuo 350 g olisi ollut parempi (vähimmäis)määrä, itse vähän nuukailin. Toinen vaihtoehto on tehdä kakku suurempaan vuokaan, jolloin siitä ei tule niin korkea ja helposti hajoava.

Kuva on hieman vääristynyt perspektiiviltään, mutta tässä näkyy kakun rakenne. Pohja koostuu suklaakekseistä ja margariinista, täytteenä on suklaa-kermavaahtoa ja päällä minttusuklainen kerros ja mariannerouhetta. Kakku on tehty halkaisijaltaan 20 sentin irtopohjavuokaan.

Tarvitaan siis:
noin 175 g domino mint- ja safari suklaa cookies -keksejä
noin 50-75 g margariinia

täyte:
2 prk Sunnuntai-kauravispiä (jäähdytä vartin verran pakastimessa)
noin 250 - 300 g tummaa suklaata
muutama liivatelehti (esim. 4-6) liotettuna ja sekoitettuna kuumaan minttuteehen/vihreään teehen/soijamaitoon
mahdollisesti tilkka minttulikööriä
sokeria maun mukaan (laitoin ½ dl)

päälle:
reilu 100 g tummaa suklaata, jossa minttusuklaata ja hieman kermaa seassa, tai pelkkiä after eightejä sulatettuina

Aseta vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit kaulimella. Myös jotakin sähköistä vempainta voi käyttää, mutta jos keksit menevät kovin hienoksi jauhoksi, pohjasta tulee helposti liiankin kova. Sekoita keksinmuruihin sulatettu margariini. Painele keksimuruseos tasaisesti vuoan pohjalle ja siirrä jääkaappiin.

Vatkaa jääkaappikylmät kauravispit ja sekoita vähitellen joukkoon sulatettu ja jäähdytetty suklaa sekä liivateseos. Kaada suklaavaahto vuokaan pohjan päälle.

Anna täytteen kiinteytyä jääkaapissa muutama tunti - tai vaikkapa yön yli - ja päällystä sitten sulatetulla minttusuklaalla ja mariannerouheella (tai suklaalastuilla tai vaikka marjoilla). Kun kuorrutus on jäähtynyt, kierrä kakun reunat litteällä suoralla veitsellä tai vastaavalla, jotta reunat irtoavat vuoasta. Irrota sitten vuoka varovasti.

Ruisrapeat

2010-09-30T23:05:00.003+03:00

Hyvää yötä, Möme,

Meillä ainakin olis jo nukkumaanmenoaika... Mutta en malttanut olla kirjoittamatta, kun kehiteltiin tällainen ihastuttava suolainen naposteltava iltojemme iloksi.

Kaupoissahan on nykyisin jos jonkinlaista ruisraksua, mutta ne maistuu mun mielestä usein jotenkin eltaantuneilta, nämä ainakin syödään sen verran tuoreeltaan, ettei moista pääse käymään! Tämä on myös oiva tapa käyttää hieman kuivahtanut ruisleipä, meillä kun tykätään tuoreesta, ja ellei koko leipä mene yhdeltä istumalta, niin sitten se unohtuu pöydälle kuivumaan.

Otetaan siis ruisleipä ja vuollaan siitä ohuen ohuita viipaleita, sellaisia, mistä paistaa päivä läpi. Kaksi milliä alkaa jo olla liian paksu, ellei sitten tykkää päältä rapeista ja sisältä pehmeämmistä raksuista. Pannulle reippaasti öljyä ja pari valkosipulinkynttä puristettuna, lämmöt vajaalla puolella teholla. Ruisviipaleita paistetaan kunnes ne ovat rapsakoita ja näyttävät hyvin paistuneilta. (Ei, ei palaneilta. En tajua miksi, mutta olen viime aikoina polttanut järjestään kaikki ruoat. Siis ihan oikeasti karrelle. Järkyttävää!) Sitten nostetaan raksut lautaselle ja suolataan reippaasti.

Nämä ruisrapeat ovat oikein hyvä jatke dippivihanneksille, pelkiltään voivat olla vähän liian raskas herkku. Meille sopii moni kaupan valmiista dipeistäkin, mutta itsekin on helppo tehdä. S:n äitiltä saatiin seuraava mainio dippiohje: purkilliseen kermaviiliä sekoitetaan turaus sweet chili saucea, soija/barbequekastiketta, pienehkö valkosipulinkynsi, reippaasti suolaa ja mustapippurirouhetta. Dippi on vähän makea ja sopii oikein oikein hyvin ruisrapeiden kaveriksi. :)

PS. Mä tiedän olevani etuajassa, mutta en jaksa enää odottaa (=valvoa), joten HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ!!! :)

Mustikkapiirakka

2010-09-14T15:38:00.006+03:00

Herkullista iltapäivää, ipa!

Kävin jokin viikko sitten koiran kanssa mustikassa - koira tosin poimi mustikat suuhunsa, ei ämpäriin - koska halusin tuoreista marjoista tehtyä piirakkaa. Pakastemarjoista ei tule läheskään yhtä hyvää.

Tähän ihanaan kaiken sinipunaiseksi värjäävään herkkuun tarvitaan:

100 g margariinia
vajaa desi sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ dl kaurahiutaleita
1 muna

ja täytteeseen
noin puoli kiloa mustikoita
2-3 rkl perunajauhoja
1 dl sokeria

Hiero margariini ja sokeri vaikkapa puuhaarukalla sekaisin. Lisää kuivat aineet ja hakkaa seos ryynimäiseksi. Lisää muna ja sekoita tasaiseksi. Kääri taikinapallo kelmuun ja siirrä jääkaappiin vähäksi aikaa kylmenemään. Painele sitten taikina jauhotetuin käsin voideltuun piirakkavuokaan.

Pistele pohja haarukalla ja ripottele päälle perunajauhot. Kaada päälle hieman murskatut mustikat ja sirottele pinnalle sokeri. Paista uunin alimmalla tasolla 180 asteessa 40 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ja vetäytyä, ennen kuin leikkaat ensimmäisen palan! Muuten täyte on vielä juoksevaa mehua. Herkkua vaniljajäätelön kanssa.

Skonssit - scones

2010-09-14T10:00:00.000+03:00

Good morning, ipa!

Vitsailen joskus, että jos olisin ylettömän rikas, järjestäisin niin että saisin joka päivä tuoretta leipää ja hiustenpesun (sis. hieronnan). Siinäpä ylellisyydentoiveeni kiteytettynä: hemmottelua ja ruokaa. Haaveiluuni jotkut vääräleuat aina yltyvät viisastelemaan, että voihan leivän leipoa itse. Toki voi, mutta kuka ehtii? Varsinkaan, jos haaveilee tuoreista sämpylöistä tai patongista aamiaisella? Ja ei, leipäkoneleipä EI ole sama asia!

Chocochili-blogissa esitettiin pulmaan nerokas ratkaisu: skonssit. Niitä ei tarvitse aikaavievästi vaivata eikä kohottaa, joten ne voi tosiaan leipoa vaikka aamiaiseksi ilman, että nälkäkuolema korjaa kokin ennen pöytään pääsyä. (En tajua, miksen tätä aiemmin ajatellut, vaikka olen saanut teeleipää leipovan puolison ja asunutkin briteissä.)

No siis. Ideana on, että ainekset sekoitetaan kylminä mahdollisimman nopeasti ja lopputuloksena on rapeakuorisia, meheviä lämpimäisiä. Kannattaa leipoa kerralla vain vähän, myöhemmin syötyinä nämä eivät ole yhtä hyviä kuin tuoreina. Britit yleensä kaulivat taikinan ja ottavat siitä pyöreällä muotilla skonssinsa, mutta mielestäni leivonnaiset eivät yleensä tällöin kohoa aivan yhtä hyvin kuin käsin nopeasti pyöritellyt. Muottia käyttämällä saa tietysti persoonallista jälkeä - skonssit voi tehdä sydämen tai vaikkapa Hello Kittyn muotoisiksi ;-)

2-3 hengen annokseen tarvitaan:
noin 3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
vajaa ½ tl suolaa
2 rkl sokeria
50 g margariinia
noin 1,5 dl maustamatonta soijajugurttia (varmaan tavallinenkin käy)

Sekoita kuivat aineet. Nypi nopeasti joukkoon rasva, niin että saat murumaisen seoksen. Lisää kylmä jugurtti ja sekoita veitsellä nopeasti kiinteäksi palloksi. Taikinan pitää olla pehmeää, mutta irrota kulhon reunoista. Älä vaivaa.

Muotoile jauhotetuin käsin taikinasta pieniä palloja tai kauli taikina nopeasti noin 1,5 cm:n paksuiseksi levyksi ja ota muotilla pieniä leipäsiä. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes skonssit ovat hieman ruskistuneet.
Jäähdytä skonsseja hetki ritilällä, jotta ne rapeutuvat, ja tarjoa lämpiminä teen, hyvän omenahillon ja kermavaahdon kanssa.

Kookoswok ja Triplasuklaamuffinssit

2010-09-13T21:32:00.008+03:00

Heippa Möme,

saat anteeksi sienipostauksesi, kun niin kiltisti pyysit!

Nämä reseptit eivät oikeastaan liity toisiinsa mitenkään. Me vaan satuimme tekemään niitä samana päivänä ja kuvistakin tuli hauskasti samanlaiset, joten tässäpä tulee!

1pss wokvihanneksia
1 iso sipuli
1 iso paprika
chilisoosia
cayennepippuria
soijakastiketta
1tlk kookosmaitoa
cashew-pähkinöitä
2 pss nuudeleita

Itämaisessa ruoassa tykkään eniten ehkä raksuvista vihanneksista, jotka maistuu ruoassakin vielä omalta itseltään. Sipuli ja paprika eritoten, joten yritin löytää tähän ruokaan oikeanlaisen rakenteen. Sipuliksi valitsin mahdollisimman suuren, jotta kerrokset olisivat paksuja. Leikkasin lohkoista suhteellisen suuria, mutta poistin kannan, jotta kaikki palat pääsisivät kunnolla paistumaan. Kuullotin sipuleita muutaman minuutin ei-super-kuumalla wokpannulla ja heitin sekaan pussillisen wokvihanneksia.

(Välihuomautus: Kuinka vaikeaa voi oikein olla sellaisen wok-sekoituksen suunnittelu, jossa ei ole parsakaalia tai kiinalaisia sieniä, kysynpä vaan?! - kahdesta pahasta valitsin pienemmäksi kiinalaiset sienet, jotka nypin yksitellen pois ennen paistoa... neurotic, who, me?).

Vihanneksista tullut neste oli vähän liikaa, joten valutin sulaneet vihannekset välissä ennen kuin jatkoin paistoa... Eli samat kamat uudestaan, pienissä satseissa kuumalle pannulle. Lisäsin mukaan myös paprikat. Ja öljyä tietysti vähän sinne tänne, cayennepippuria kannattaa lämmittää öljyssä, niin siitä irtoaa paremmin makua. Valutus kannatti, eikä wokista tullut liian vetistä, kuten pakastesekoitusten kanssa usein tuppaa käymään.

Paistetut vihannekset maustoin chilikastikkeella ja makeahkolla soijakastikkeella. Lopuksi kaadoin päälle kookosmaitoa, määrää en mitannut tarkalleen, mutta siten, että lähtötilanteessa nestettä on hieman liikaa - neste ehtii kyllä poistua nuudeleita keittäessä. Valmiit nuudelit heitetään wokin sekaan ja annetaan koko komeuden muhia vielä sen aikaa, kun vaimolla kestää saada omat hommansa hoidettua, 10-15minuuttia. Päälle reippaasti cashewpähkinöitä ja sitten herkuttelemaan. Tämä ruoka on ihanan pehmeää(nuudelit), mutta kuitenkin raksuvaa (sipulit!), hieman tulista (cayenne+chili), silti lempeää(kookosmaito). Täydellistä!

Suklaa-minttusuklaa-valkosuklaamuffinssit
(n.14kpl)

2,5dl vehnäjauhoja
2dl sokeria
2 munaa
2tl vaniljasokeria
2tl leivinjauhetta
1dl maitoa
100g voita
1dl kahvia
3rkl kaakaojauhetta
80g tummaa suklaata
1pss minipätkiksiä
130g valkosuklaata

Tää on aika geneerinen muffinssiohje, yhdistelty muutamasta netistä löytyneestä. Muffinssit ei ole olleet koskaan mun erikoisherkkua, mutta tilanne saattaa muuttua..... :) Oltiin koirien kanssa ulkoilemassa ja ulkoilukaveri kertoi muffinssi-innostuksestaan ja illan pätkismuffinssisuunnitelmistaan ja, no niin, meidän iltasuunnitelmathan muuttuivat tietysti samoin tein. :)

Sulata voi ja tumma suklaa, anna jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisäile varovasti sekoittaen vuorotellen kahvimaidon kanssa (kahvi jäähtyy nopsasti, kun kippaat maidot joukkoon!), lisää lopuksi voi-suklaa-seos taikinan joukkoon.

Itse kippasin pieneksi pätkityt minipätkikset – ne mitä pussin pohjalla vielä oli jäljellä – tässä vaiheessa taikinan sekaan - virhe! Ensinnäkään pätkikset eivät jakautuneet tasaisesti vuokiin ja toisekseen ne painuivat samoin tein pohjalle.. Ensi kerralla täytyy annostella taikina ensin vuokiin ja ripotella sitten (vielä pienemmät!) pätkispalat päällimmäisiksi. Tein muffinssit teflonista muffinssipeltiä käyttäen ja voitelin kolot huolellisesti, mikä saattoi tietysti olla hätävarjelun liioittelua. Ainakin irtosivat, tai siis muut osat, paitsi alimmat pätkisköntsät. Muffinsseja paistetaan 200 uunissa n.20 minuuttia.

Koska muffinsseista tuli vähän rumia pätkisepisodin takia, päätin koristella ne niin kauniisti, ettei kukaan huomaisi.. Muffinssit vierekkäin lautaselle ja sulaa valkosuklaata noroina ristiin rastiin. Jos eivät raidat, niin viimeistään suklaan paljous hämää katsojan täysin. Nämä jos mitkä ovat chocolate-chocolate-chocolate-lisäliitteen ansainneet! Maistuvat muuten parhailta vielä hieman lämpiminä.

Herkkusienirisotto

2010-09-13T13:51:00.006+03:00

Ipa, pahoitteluni jälleen sienipostista!

Sienet voi korvata jollakin muullakin, en vain keksinyt mitään yhtä hyvää. ;-) Kuten ehkä olen paasannutkin, rakastan italialaisessa ruoassa sitä periaatetta, että tehdään muutamasta laadukkaasta raaka-aineesta yksinkertaista ja hyvää ruokaa.

Hyvään risottoon tarvitaan kolme asiaa: risottoriisiä, hyvää valkoviiniä ja tuoreita yrttejä.
Tai no, ehkä vähän muutakin:

oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
1-2 sipulia
rasiallinen herkkusieniä tai metsäsieniä, jos niistä pitää
noin 3 dl risottoriisiä
noin 5 dl kasvislientä
1-1,5 dl maukasta valkoviiniä (itse käytin etelä-afrikkalaista, ihanan hedelmäistä valkoviiniä. Sieniin sopivat myös mausteiset uuden maailman viinit hyvin.)
1-2 dl soija- tai kaurakermaa
persiljaa (tai basilikaa tai muita yrttejä maun mukaan)
(juustoraastetta halukkaille)
mustapippuria, ehkä suolaa

Kuullota kattilassa runsaassa öljyssä valkosipuli ja silputtu sipuli. Lisää sienet ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun sienet ovat paistuneet, ne voi siirtää sivuun ja valmistaa riisin erikseen. Rehellisyyden nimessä myönnän kuitenkin, että annan sienten yleensä kiehua riisin kanssa helppouden ja nopeuden takia. Sienet antavat myös riisiin mukavasti makua.

Lisää siis kattilaan riisi ja anna sen imeä hetki öljyä ja muuttua kuultavaksi. Lisää viini ja keittele sekoitellen. Tämä on olennainen vaihe! Risottoa ei välttämättä tarvitse tehdä kokonaan oikeaoppisesti niin, että lisää nestettä vähän kerrallaan ja sekoittelee koko ajan, mutta alussa se on välttämätöntä. Kun kaikki viini on imeytynyt riisiin, lisää kasvisliemi (kerralla tai vähitellen) ja anna kiehua miedolla lämmöllä kypsäksi.

Lisää lopuksi runsaasti hienonnettua persiljaa ja kermaa niin, että saat pehmeän ja mehevän koostumuksen (juoksevan, jos haluat). Tarkista maku ja lisää pippuria. Jos pitää juustosta, risottoon lisätään tietysti asianmukainen vuori juustoraastetta. Valmiissa risotossa riisinjyvät ovat kiinteitä, mutta ruoan koostumus on täyteläinen ja kostea. Mikään ei ole ankeampaa kuin kuivakka risotto!

Nachovuoka

2010-09-02T22:30:00.005+03:00

Iltaa, ipa!

Sillä aikaa kun minä värkkäsin itselleni tortillantäytettä, nachoista ja juustosta pitävä puolisoni tekaisi itselleen tällaisen herkun.

Idea on sama kuin lasagnessa: nacholastuja, tacokastiketta, chilipapuja (purkista), soijafärssiä (pakasteesta), maissia ja juustoraastetta kerroksittain vuokaan, paistetaan noin 200 asteessa ehkä puolisen tuntia, kunnes ruoka on lämmintä sisältäkin.

Nopea herkku suolaisennälkään!

Sitruunainen perunasalaatti

2010-09-01T14:24:00.005+03:00

No niin, ipa!

Vaikka teillä ei ilmeisesti perunasalaattia paljon syödäkään, suosittelen kokeilemaan tätä helppoa sitruunaista herkkua. Tämä käy sellaisenaan tai lisukkeeksi, kun kaivataan sitruunaista hapokkuutta (erinomaista esim. paistetun lohen kera :-).

Resepti on mukaelma Jamie Oliverilta, alkuperäisessä versiossa oli vihanneskrassia, mutta sitä ei minulla yleensä inspiraation iskiessä ole. Tarvitaan:

1-1,5 kg mielellään uusia perunoita
1-2 avokadoa
1 sitruunan mehu
sipulinvarsia tai ruohosipulia
(rucolaa)
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Pese perunat runsaasti suolatussa vedessä - itse käytän tähän salaattiin omasta maasta vastanostettua kiinteää ja maukasta Nicolaa, sitä voin suositella! ;-) Leikkaa perunat vielä kuumina puolikkaiksi tai isoiksi paloiksi koon mukaan, kaada päälle sitruunamehu ja reilulla kädellä oliiviöljyä. Viipaloi avokadot ja kääntele varovasti joukkoon. Lisää hienonnetut sipulinvarret ja mahdollinen rucola, mausta reilusti suolalla ja pippurilla. Tarjoa vielä lämpimänä, kun aromit ovat parhaimmillaan. Täydellinen kesäsalaatti!

Mansikkaviinerit

2010-08-30T11:21:00.006+03:00

Hei taas, ipa!

Vaikka lomalla ei ole tullut kirjoiteltua, kuvia ja reseptejä on kertynyt näiden viikkojen aikana sitäkin enemmän. Alan ehtiessäni lähetellä niitä :-) Lisäksi pidin eilen sunnuntain - ja voitetun mahataudin - kunniaksi pienimuotoiset suklaanmaistajaiset, joten myös suklaa-arvioita on luvassa kyllästymiseen asti ;-)

Laitetaan tähän nyt kuitenkin mukaan jo heinäkuussa nappaamani kuva kätevistä pikaviinereistä, jotka käyvät vaikka mökkituliaisiksi.

Nämä syntyvät helposti lehtitaikinasta ja parista lusikallisesta paistonkestävää vaniljakreemiä (harmikseni en vieläkään ole löytänyt täysin maidotonta vaniljakreemijauhetta, pitänee kokeilla seuraavan kerran vaikkapa kasvispohjaisella vaniljakastikkeella) ja mahdollisesti paistonkestävää mansikkahilloa. Lehtitaikinapalat voi leikata puoliksi tai kolmeen osaan (jos haluaa pikkuviinereitä), ja ne paistetaan pakkauksen ohjeen mukaan.

Paiston jälkeen vielä lämpimälle viinerille asetellaan mansikkaviipaleita, jotta ne mehustuvat vähän (ulkonäkö ehkä kärsii, mutta maku paranee huikeasti). Samoin sokerikuorrutus voidaan levittää vielä lämpimälle viinerille, siitä syntyy sellainen "kaupan viineri -vaikutelma".

Näihin voi tietysti vielä valella hyytelösokerilientä päälle, mutta se on mielestäni turhan aikaavievää, kun ideana on, että mökkikutsun saatuaan nämä voi pyöräyttää alle puolessa tunnissa :-)

Yrttinen hernekeitto

2010-08-19T15:53:00.006+03:00

Hello, ipa!

Osa hernesadosta kypsyi tässä kuivuudessa ja kuumuudessa liikaa, ja herneet ehtivät kasvaa suuriksi ja mauttomiksi. Halusin kuitenkin hyödyntää ne, ja keitin tuorehernekeittoa! Tämä on muunnelma siitä versiosta, johon kaadetaan lopuksi kuohuviiniä, minulla kun ei ollut mitään kuplivaa, mutta sitäkin ihanampaa yrttiaromista eteläafrikkalaista valkoviiniä.

(Toinen vaihtoehto olisi ollut rakuunalla ja sherryllä maustettu hernari, mutta puutarhassani ei tällä hetkellä kasva rakuunaa. Erilaisia reseptejä kannattaa etsiskellä ruotsiksi, sehän on hernekeiton luvattu maa!)

Tarvitaan:

margariinia tai voita
1 sipuli varsineen
noin 8 dl silvottuja herneitä (herneiden silpominen on ehdottomasti ruoan työläin vaihe... :-)
noin 5 dl kasvislientä
1 dl valkoviiniä
1-2 dl (soija)kermaa
laakerinlehti
tuoreita yrttejä, kuten pari oksaa timjamia ja nippu persiljaa
suolaa ja musta- tai valkopippuria maun mukaan

Hienonna sipuli (säästä varret) ja kuullota se runsaassa rasvassa. Lisää herneet ja viini, keittele hetki sekoittaen. Lisää kasvisliemi ja laakerinlehti ja anna kiehua miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia tai kunnes herneet ovat pehmeitä. Poista laakerinlehti ja soseuta keitto.

Hienonna sipulinvarret ja persilja hienoksi silpuksi. Nypi timjamista lehdet ja heitä varret pois. Lisää keittoon yrtit, kerma ja sopivasti pippuria, tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Koristele keitto timjaminoksalla ja tarjoa tuoreen leivän ja viinilasillisen kera.

Nähdään pian!

Kaakaopalloset

2010-08-17T17:08:00.006+03:00

Terve taas, ipa!

Tähän ruotsalaiseen herkkuun tutustuin jo lapsena, kun keksimme veljeni kanssa jostakin vanhasta Pauligin kahviherkkuja -reseptivihkosesta helpon ja nopean ohjeen, jonka pystyimme toteuttamaan itse. Meistähän tuli molemmista sittemmin melkoisia hyvän ruoan ystäviä, joten herkkusuutaipumuksemme ilmenivät jo varhain oma-aloitteisuutena kaakaopurkin hyödyntämisessä. :-)

Tarvitaan:
100 g margariinia
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2-3 rkl vahvaa kylmää kahvijuomaa
3-4 rkl kaakaojauhetta
3,5 dl kaurahiutaleita

Vaahdota margariini ja sokerit (joko vain puuhaarukalla hieroen, tai jos haluaa tasaisemman lopputuloksen, sähkövatkaimella). Lisää muu aineet ja sekoita tasaiseksi massaksi. Muotoile sopivan kokoisiksi pieniksi palloiksi (halkaisija esim. pari senttiä) kylmässä vedessä kostutetuin käsin.

Ruotsissa palloset on kieritelty monesti kookoshiutaleissa tai raesokerissa (kookosta voi olla itse massassakin). Muita vaihtoehtoja ovat strösselit, kaakaojauhe (O'boy Dark sopii tähän oikein hyvin) ja tomusokeri (joka ei mielestäni ollut ulkonäön eikä käytännön kannalta kovin hyvä idea). Paras tulos tuli mielestäni Dolphinin suklaarouheesta (kuvassa), joka on lisäksi hyvän makuista.

Anna pallojen kovettua jääkaapissa. Kahvilla maustettuina nämä sopivat tietysti erityisen hyvin kahvipöytään. Kahvin voisi korvata jollakin muullakin maulla, ajattelin ensi kerralla kokeilla paria pisaraa rommia. ;-)

Suklaa, viini ja muut juomat

2010-08-15T20:47:00.007+03:00

Iltaa, ipa!

Suklaan kanssa on välillä vaikea valita juotavaa. Tee ja kahvi käyvät tietysti, mutta kylmät juomat ovat työläämpiä. Niissä pitäisi olla riittävästi makeutta ja hapokkuutta, mutta ei liikaa suklaaseen nähden. Esimerkiksi kaakao suklaan tai suklaaleivonnaisen palanpainikkeena on epäonnistunut yritys - ne vievät toisistaan maun.

Nyt löysin kuitenkin sattumalta aivan täydellisen yhdistelmän: Rekorderligin omena-vanilja-siideri ja Anthon Bergin Soft Dark -suklaa (54 %). Kokeilin muitakin suklaita, mutta tämä oli voittamaton liitto. Suklaa on aromikasta, sopivan pehmeää eikä kovin makeaa, siideri taas voimakkaan vaniljaista ja siideriksi hyvin makeaa. Maut täydentävät toisiaan ihanasti, ja lopputulos on suurempi kuin osiensa summa. Suosittelen!

Järjestin viime vuonna suklaanmaistajaiskutsut. Se oli hauskaa, ostin vain kaikenlaisia (tummia ja vaaleita) suklaita ja pilkoin niitä lautasille, tein nimilaput ja valitsin joitakin suklaaseen sopivia hedelmiä lisukkeeksi. Alun perin suunnittelin suklaa-viinimaistajaisia, mutta melkein kaikki vieraat tulivat autolla, joten hylkäsin ajatuksen. Ehdin kuitenkin kysellä Alkosta juomavinkkejä, ja siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa, tässä tulee Alkon asiakasneuvojan mukavan paneutuva vastaus:

"Suklaata on usein sanottu vaikeaksi yhdistää viiniin, mutta nykyään sille löytyy monia hyviä kumppaneja.

Perinteisiä suklaan ja sulkaajälkiruoan kumppaneita ovat väkevät viinit , kuten portviini, madeira ja muscat-viinit, tässä muutamia ehdotuksia:

Portviinit, Portugali
003295 Graham's Late Bottled Vintage Port 0,75 l 19,50 euroa
Tummanpunainen, makea, täyteläinen, mustikkainen, tumman kirsikkainen, lääkeyrttinen, mausteinen, lämmin
Touriga Nacional, Touriga Francesa, Tinta Barroca
Sokeria 110 g/l. 20 %.

Väkevät viinit, Espanja
336016 Torres Floralis Moscatel Oro 0,5 l 9,89 euroa
Meripihkanruskea, makea, rusinainen, sitruksinen, taatelinen
Sokeria 190 g/l. 15 %.

Madeirat, Portugali
318184 Leacock's Medium Rich Madeira 0,375 l 9,33 euroa
Meripihkanruskea, makea, taatelinen, pähkinäinen, pomeranssinen, mineraalinen, pitkä
Tinta Negra Mole
Sokeria 100 g/l. 19 %.

Nämä perinteiset viinit sopivat parhaiten tummempien suklaiden kanssa, jossa on hieman tai reilumminkin karvautta. Jos maistajaisissa kokeillaan myös vaaleampia suklaita ja valkosuklaata, voit kokeilla myös makeaa sherryä, tokajia tai jopa muscadetkuohuviiniä.

Sherryt, Espanja
003591 Harveys Bristol Cream 0,75 l 14,76 euroa
Pähkinänruskea, makea, rusinainen, kevyen viikunainen, hennon mantelinen
Palomino, Pedro Ximénez
Sokeria 130 g/l. 17,5 %.

Valkoviinit, Unkari, Tokaji
555586 Château Dereszla Tokaji Aszú 5 Puttonyos 0,5 l 22,00 euroa
Makea, hapokas, aprikoosihilloinen, sitruksinen, hennon hunajainen, pitkä
Furmint, Hárslevelü
Sokeria 160 g/l.

Kuohuviinit, Italia
584687 Asti Cinzano 0,75 l 10,50 euroa
Makea, pehmeähappoinen, hennon rusinainen, kevyen sitruksinen
Muscat
Sokeria 95 g/l.

Kuohuviinit, Italia
008901 Asti Gancia 0,75 l 10,80 euroa
Makea, pehmeähappoinen, rusinainen, sitruksinen
Moscato Bianco di Canelli
Sokeria 90 g/l.

Jos haluat kokeilla ruokaviineiksi miellettyjä viinejä suklaan kanssa, suosittelen jättämään kuivat valkoviinit kokonaan pois. Valkosuklaan kanssa voit kokeilla makeahkoa roseeviiniä ja tummempien suklaiden kanssa hedelmäistä ja täyteläistä punaviiniä.

Roseeviinit, Chile
007142 Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé 0,75 l 9,49 euroa
Puolikuiva, keskihapokas, herukkainen, hedelmäinen, aromikas
Cabernet Sauvignon
Sokeria 11 g/l.

Punaviinit, Argentiina
464277 Norton Barrel Select Malbec 0,75 l 9,44 euroa
Täyteläinen, notkea, kypsän marjainen, mausteinen, kevyen tamminen
Malbec

Punaviinit, Argentiina
437867 Catena Malbec 0,75 l 14,98 euroa
Erittäin täyteläinen, notkea, tumman marjaisa, karhunvatukkainen, mokkainen, kevyen tamminen, runsas, pitkä
Malbec

Suklaa on varsinkin viinin kanssa melko täyttävää, ja vettä kannattaa varata runsaasti kaikille osallistujille. Alkoholitonta vastinetta itse suklaa-viinimaistijaisille ei ole, koska ideanahan on juuri näiden kahden yhdistelmä. Itse tarjoilisin autoileville vieraille jotakin hyvää kivennäisvettä, silloin he ainakin saavat nauttia täysin suklaista. Myös kahvi voisi sopia, mutta sillä on tietysti oma makunsa, joka saattaa sotkea maistajaiset. Mitään mehuja tai limppareita en yhdistäisi suklaaseen maistajaismielessä. "

Chocolate-chocolate-chocolate brownies

2010-08-14T11:00:00.007+03:00

Hei ipa!

Lempisarjassani Gilmoren tytöissä on kohta, jossa Rory maistaa 'chocolate chocolate chocolate ice creamia', ja huudahtaa ihastuneena: "Oh, my God, this is incredible. It's seriously chocolate chocolate chocolaty!"

Se kuulosti ihanalta, ja siksipä halusinkin kehittää jotakin yhtä ylenpalttisen suklaista. Tämä brownies-resepti on yritys siihen suuntaan, ja siksipä siinä onkin pähkinöiden sijaan suklaarouhetta (ja lisäksi en pidä pähkinöistä ja suklaasta yhdessä). Tästä saisi varmaan vielä suklaisemman lisäämällä sulaa suklaata, mutta herkkua on näinkin: samanaikaisesti kuohkeita ja meheviä.

Tarvitaan:
150 margariinia
1 dl tummaa muscovadosokeria (melassisuus antaa kivan lakritsivivahteen, mutta älä laita enempää, tai saat mämmin makuisia brownieseja)
2 dl tavallista sokeria
4 munaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
75 g tummaa suklaata rouhittuna (70 %)

Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää kevyesti vatkatut munat hyvin sekoittaen. (Voit lisätä välillä vähän jauhoja, jotta taikina ei juoksetu. Jos niin kuitenkin käy, se ei vaaranna lopputulosta. Voimakas vatkaus auttaa.) Sekoita kuivat aineet ja siivilöi taikinaan. Kääntele lopuksi joukkoon suklaa.

Kaada taikina voideltuun noin 20 x 30 cm:n kokoiseen vuokaan. Kaupasta saa esim. foliosta tehtyjä paistovuokia, jotka ovat juuri sopivia. Paista 175 asteessa 35 minuuttia. Älä paista pidempään, jottei lopputulos ole liian kuivakka - näiden pitää jäädä meheviksi.

Peitä paistamisen jälkeen vuoka vaikkapa leivinpaperilla ja pyyhkeellä ja anna jäähtyä vähän aikaa. Leikkaa paloiksi, joko isoiksi perinteisen mallisiksi brownie-paloiksi tai 2 x 2 cm:n sormisyötäviksi kuutioiksi.
Nämä ovat ihania lämpiminä, mutta herkullisia seuraavana päivänäkin, ja lisukkeeksi käy tietysti ainakin jäätelö. Nämä voisi myös kuorruttaa tai koristella sulalla suklaalla.

Sinappinen perunasalaatti

2010-08-12T23:04:00.007+03:00

Tervehdys, ipa!

Meillä salaattilinja jatkuu, kun luvassa on vielä pari kuumaa päivää. Omat perunat alkavat olla parhaimmillaan, ja siksipä tämä erittäin hyvin esim. tofugrillerien kanssa sopiva perunasalaatti.

Tarvitaan:

1-3 perunaa syöjää kohden (perunoiden ja syöjien koon mukaan :-)
1 punasipuli (käytin tällä kertaa vain sipulinvarsia)
3 rkl tai maun mukaan kapriksia
ruukku basilikaa

Kastike:
2-3 rkl dijon-sinappia (tavallinenkin käy)
0,5 dl oliiviöljyä
loraus balsamiviinietikkaa (tummaa tai vaaleaa sen mukaan, mistä pitää)
ripaus suolaa
runsaasti vastajauhettua mustapippuria
1 tl sokeria

Keitä perunat, pilko sipuli ja basilika ja sekoita salaatiksi, lisää kaprikset. Vispaa kastikkeen ainekset sekaisin ja lisää salaattiin, anna maustua jääkaapissa jonkin aikaa. Koristeeksi voi vielä ripotella rucolaa.

Täällä on nettiyhteys pätkinyt, mutta nyt näyttäisi toimivan, joten huomenna on luvassa lisää herkkuja.

Guacamolea Haminalaiseen tapaan

2010-08-07T22:34:00.007+03:00

Heippa taas (liian pitkästä aikaa) Möme!

Meidän muutto alkaa olla pikkuhiljaa henkisesti voiton puolella. Vaikka talvirenkaat edelleen koristaakin olohuonetta, on toiveissa, että ens viikolla saatais kannettua tavarat kellariin. Ruoka tän kaiken hässäkän (ja helteen!) keskellä on ollut viimeisellä sijalla meidän prioriteettilistalla, vaikka välillä ollaankin sorruttu lohtusyömiseen.. :)

Kun ei vaan mitenkään päin jaksa tehdä mitään ylimääräistä, pitää panostaa siihen, mitä saa nopeasti ja helposti, mutta on silti erinomaisen maistuvaa. Tätä herkkua ollaan maisteltu S:n äidin luona ja viime käynnillä uskaltauduin kysymään reseptiä, joka helppoudellaan yllätti mut täysin!

Tarvitaan:

2 avokadoa
partaäijää (suom. huom. turkkilaista jogurttia)
makeaa chilikastiketta

Kolmas kerta toden sanoo: Ensimmäisellä yrityksellä meidän avokadot oli raakoja, eli maistuivat saippualta. Toisella kerralla panostimme pehmeyteen – vain todetaksemme, että olemme ostaneet kaksi läpimätää avokadoa.... Mutta kolmannella kerralla vahingoista viisastuneina osuimme oikeaan ja löysimme kaksi täydellistä avokadoa!

Avokadot siis halkaistaan ja kivi annetaan koirille leikkikaluksi (toim. huom. se otetaan minuutin päästä pois, kun muistetaan, että avokado on koirille myrkyllistä!). Koverretaan pehmeä sisus kulhoon ja sörssätään se vaikka sellaisella perunamuussivehkeellä. Jos pitää sileästä rakenteesta, voi ajaa avokadot sauvasekoittimella mössöksi, mutta mun mielestä guacamoleen kuuluu sattumat.

Lisätään oman maun mukaan partaäijää, mä laitoin sellasen puoltoista kaks desiä, sekä turaus chilisoosia. Lopputulos on makeahko, joten itse ripsaisin mukaan hyppysellisen suolaa. Tosin me nautittiin guacamolemme nachojen kera, jolloin nachojen suolaisuus toimi kivana vastapainona guacamolen makeudelle. Kahdelle hengelle riittäis kyllä puoletkin tästä annoksesta, ja nachojen on ehdottomasti oltava Lidlin juustonmakuisia!

Guacamole ja nachot ei ihan täyttäneet meidän vaatimuksia illalliselle, joten väsäsimme kaveriksi fetasalaatin. Apetinan feta on ihanan täkmeää, mikä sopi vaihteluksi kovemmille fetoille, joita yleensä harrastamme. Muuten salaatin pohja oli aika perussettiä, mutta päälle paahdettiin hävyttömän paljon pinjansiemeniä (rauhallinen paahto pannulla, keskilämmöllä, itse en käytä öljyä). Hyvää oli, salladi toimi tosi kivasti raikkaana kylkiäisenä tukevammalle nacho-guacamole-setille!

Letusta asiaa

2010-08-01T13:32:00.005+03:00

Moi ipa!

Päivän teema on tämä:

Vihdoinkin on niin siedettävät lämpötilat, että voi kuvitella seisovansa hellan ääressä paistamassa lettuja. Tämä kaupan kylmähyllystä löytyvä valmistaikina on tosi kätevää - ja ei, Oatly ei edelleenkään lahjoita minulle ilmaisia tuotteita tai muuta kivaa tästä mainostuksesta - ja hyvän makuista. Taikina on suolainen, ja sopii siis kaikenlaisten täytteiden kanssa.

Itse syön kuitenkin lettuni mieluiten mansikkahillon kera. Ehkä paikkaan jotakin lapsuudessa katsottujen Pelle Hermanni -jaksojen jättämää kaipuuta (aina "plättyjä ja mantsikan mollukkaisia"! :-) Mutta täytyy mainostaa, että myös tuo aiemmin hehkuttamani tummasta suklaasta tehty kastike on aivan ihanaa lettujen kanssa. Vaniljajäätelö sopii päälle sulamaan myös. Puhumattakaan lettukakusta, johon pinotaan lettujen väliin hilloa, banaaniviipaleita, kermavaahtoa, jäätelöä, mansikkasosetta, aivan mitä mieli tekee. Koko ihanaa komeutta voi leikata tavallisella kakkulapiolla, ja maku on tietysti ihana, kaiken hyvän sekamelska.

Britanniassa laskiaistiistai tunnetaan myös nimellä Pancake day. Se on mielestäni ihastuttavaa ja paljon hauskempaa kuin tavalliset laskiaispullat, vaikka tausta on tietysti sama: ravinteikkaiden herkkujen syöminen juuri ennen paaston alkua. Briteissä letuille pirskotettiin sitruunamehua ja päälle ripoteltiin runsaasti sokeria. Herkkua!

Britannian-aikoinani opin myös syömään lettuja aamiaiseksi. Sukulaisperheessä oli hauska tapa: kun itse kukin omia aikojaan heräsi sunnuntai-aamuna, keittiössä odotti paistinpannu ja valmiiksi tehty lettutaikina, josta jokainen sai paistaa itselleen rapeat letut aamiaiseksi. Vaikka tekisin itse taikinan, lettuaamiainen tuntuu edelleen ylelliseltä.

Jälkiruoista letut ovat aina maistuneet jotenkin erityisen hyviltä. Vohvelit, pannukakku tai ritarit eivät ole koskaan yltäneet samaan. Opettelin paistamaan lettuja jo lapsena, ja tietysti kääntämään niitä asianmukaisesti heittäen (isän esimerkin mukaan). Opiskeluaikoina pientä kerrostaloasuntoa peitti monesti ilman suorastaan harmahtavaksi muuttava lettukäry. (Nykyään onneksi kunnon liesituuletin huolehtii siitä, ettei koti haise letuilta neljää päivää. :-)

Myös vegaanisia lettuja tuli paistettua monta vuotta, ja sain kehitettyä varsin onnistuneen taikinareseptin. Runsas soijajauhon määrä piti lettuja kasassa, ja nykyäänkin saatan lisätä soijajauhoa taikinaan ravinteikkuuden vuoksi. Rapeimmat reunat saa käyttämällä paistamisessa margariinia, mutta ennen paistamista pannu kannattaa öljytä. Ensimmäinen letun saa onnistumaan, kun malttaa antaa pannun kuumentua kunnolla kuumaksi - lämpötilan voi testata pisaralla taikinaa.

Annettakoon lopuksi pieni lettuhullun vinkki: jos pitää isoista ohukaisista, kannattaa hankkia vähintään 28-senttinen paistinpannu ja Stockmannin Casa-sarjan erikoisleveä paistinlasta. Niillä syntyy näyttävää jälkeä!

Strawberry jam day

2010-07-27T09:00:00.004+03:00

Hej på dig, Ipa!

Helteiden väliin mahtuneena viileänä päivänä ehdin keittää mansikkahillon. Hillonkeitto on mielestäni ihanaa: siinä yhdistyvät kaksi lempiainettani, marjat ja sokeri, ja lopputulos on aina hyvää ja valmiiden purkkien rivi silmää hivelevä. Yleensä keitän vuodessa mansikka-, kuningatar-, mustikka-vanilja- ja vadelmahilloa, mutta olen loihtinut myös omenoista ja karhunvatukoista herkullista hilloketta, omena-puolukkahilloa ja bravuurina omena-porkkana-pihlajanmarjahilloa, joka oli upean oranssia ja erittäin hyvää. Ehkä kuusenkerkkäsiirappikin voidaan katsoa tähän kategoriaan kuuluvaksi.

Myös isäni keittää hilloja, ja jaksammekin keskustella aiheesta loputtomasti ja maistella toistemme keitoksia lusikkakaupalla. Usein saan syksyllä synttärilahjaksi isältä vuoden omenahillot ja lisäksi marjavahvaa kirsikkamarmeladia paahtoleivän päälle. Isäni oli pitkään old school -hilloaja ja käytti melatinia, mutta taitaa olla nyt vaihtanut hillosokeriin, kun olen sitä kehunut helpoksi. Hän myös poimii raaka-aineet itse, mitä minä en suinkaan tee - haluan käyttää aikani olennaiseen ja ostan marjat aina valmiina. ;-)

Hillonkeitossa on muutamia juttuja, jotka takaavat hyvän lopputuloksen, ja silläkin riskillä, että sinua ei kiinnosta yhtään, aion tässä nyt kertoa, miten syntyy hyvä, marjaisa, lettujen kanssa maistuva mansikkahillo. :-)

Jos haluat hilloon ns. sattumia, osta marjat mansikkasadon loppuvaiheessa. Silloin tarjolla on pientä, hillottavaksi sopivaa marjaa. Jos taas haluat tasaisemman hillon, johon marjat ovat hajonneet, osta mansikat pääsadon aikaan, kun ne ovat suuria ja meheviä. Mansikat eivät kestä säilytystä, joten hillo kannattaa keittää heti. Jos joudut säilyttämään marjoja, laita ne jääkaappiin avoimessa astiassa, muuten ne homehtuvat.

Tarvitaan:
noin 10 litran kattila (teräksinen on hyvä, mutta emalinenkin käy)
4-5 kg mansikoita (marjoissa yleensä 2 litraa = 1 kg)
2 pss hillosokeria tai 1,5 pss hillosokeria ja 1 pkt hillo-marmeladisokeria
10-20 hillopurkkia koon mukaan (purkkeja kannattaa aina varata ennemmin liikaa kuin liian vähän!)
Atamon-säilöntäainejauhetta (ei välttämätön)
vaniljaa tai muita mausteita, jos haluat
iso puurokauha, iso soppakauha ja hillosuppilo sekä monta lusikkaa maistelua varten ;-)

Valmistus:
Siivoa mansikat pienissä erissä siivilään. Kannat saa helpoiten pois omenankuorimaveitsen kärjellä, silloin mansikkaa ei mene hukkaan eivätkä toisaalta kynnenaluset ole täynnä marjaa. Huuhtele marjat, se kannattaa - niissä on aina vähän hiekkaa ja muuta ylimääräistä, joka aiheuttaa hillon runsaan vaahtoamisen keitettäessä. Siirrä mansikat 10 litran kattilaan ja puolita kaikki keskikokoiset ja isot marjat. Lisää kattilaan reilu pari desiä vettä ja kuumenna hitaasti kiehuvaksi. Jos haluat maustaa hillon vaniljalla, lisää keitokseen halkaistu vaniljatanko.

Kun pohjalla oleva vesi alkaa höyrytä, lisää sokeri samalla sekoitellen. Hillosokeripussin ohjeella 1 kg sokeria / 2 kg marjoja tulee aika imelää hilloa, itse laitan mielelläni sokeria vähän vähemmän. Mansikkahillo myös jää yleensä aika juoksevaksi, koska marjoissa ei ole luonnostaan happoa eikä pektiiniä. Sokerin lisäys on lempivaiheeni - on ihanaa kaataa punaisena hehkuvien, höyryävien marjojen päälle pussikaupalla sokeria!

Kuumenna hillo uudelleen vielä edellistäkin hitaammin kiehuvaksi välillä sekoitellen. Tämä vaihe vie aikaa, mutta kärsivällisyys kannattaa. Jos hillo kuumennetaan nopeasti, marjat eivät kyllästy sokerilla ja nousevat valmiissa hillossa pinnalle. Kun hillo keitetään hitaasti, marjat ovat valmiissa hillossa tasaisesti. Kun hillo pienen ikuisuuden jälkeen kiehuu, keittele sitä 10-15 minuuttia sekoitellen. Älä jätä hilloa valvomatta tai laita kattilan päälle kantta, hillo kiehuu helposti yli, ja siitäkös sotku syntyy.

Maista hilloa ja tarkista, että sokerin määrä on riittävä. Kuuma, keskeneräinen hillo maistuu varsinkin makeusasteeltaan hieman erilaiselta kuin valmis, mutta hillo kannattaa silti aina maistaa! :-P

Kuori kauhalla hillosta vaahtoa kiehumisen lomassa. Joissakin ohjeissa käsketään kuoria vaahto vasta lopuksi, mutta vaahdon kuoriminen on paljon työläämpää myöhemmin, kun hillo alkaa jo jähmettyä ja vaahto vain sekoittuu hilloon. Syy, miksi hilloon ei saisi jäädä hirveästi vaahtoa, on se, että tällöin hilloon jää happea (joka edistää pilaantumista) ja yleensä myös roskia. Kaikkea vaahtoa ei tietenkään saa pois.

Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä puoli tuntia. Poista vaniljatanko. Itse pesen tässä välissä hillopurkit tiskikoneen pikaohjelmalla käyttäen vain aavistuksen pesuainetta, jotta purkit ovat puhtaita ja kuumia, kun niitä tarvitaan. Lisäksi huuhtaisen purkit kuumalla atamon-liuoksella ennen hillon purkittamista. Varotoimena lisään atamonia (joka on siis säilöntäaine) teelusikallisen myös valmiiseen hillokattilalliseen ennen purkittamista, jotta hillo varmasti säilyy. (Minulla kun ei ole kylmäsäilytysmahdollisuutta, hillon on säilyttävä viileässä tai huoneenlämmössä - ja ikinä se ei ole näillä keinoin pilaantunut.) Purkithan voi myös lämmittää uunissa, pääasia että ne ovat kuumia ja puhtaita.

Purkita hillo kuumiin purkkeihin. Parhaiten se onnistuu isolla soppakauhalla hillosuppiloa apuna käyttäen. Hillosuppiloita myydään tähän aikaan vuodesta ruokakaupoissakin - se on suppilo, jonka aukko on tarpeeksi suuri hillolle. Kannattava investointi! Nyt purkit ja pöytä eivät enää tuhriudu hillolähmään. Täytä purkit melko täyteen (jätä vajaa 1 cm tyhjää), kierrä ne napakasti kiinni ja anna jäähtyä. Jäähtymisen aikana purkkeihin syntyy tyhjiö, ja kansi painuu kuopalle hauskasti napsahtaen. Sitten voikin alkaa halutessaan askarrella purkkeihin etikettejä. Itse olen kokenut kätevimmäksi kiinnittää etiketit kontaktimuovilla. Näin saan kosteudenkestäviä etikettejä, jotka kuitenkin saa repäistyä purkista helposti irti ilman mitään liima- tai teippijäämiä.

(Hillosokeripussin ohjeessahan kehotetaan keittämään hillo pienissä erissä. Se on varmasti järkevää. Itse kuitenkin rakastan tässä asiassa runsautta ja haluan käyttää isoa hillokattilaani, joten teen ison erän kerralla :-)

Tästä määrästä syntyi kauniin punaista hilloa 10 pientä purkillista (2,5-3 dl:n purkkeja) ja 4 isoa (0,5-1 litran purkkeja). Siinä on ensi talven lettuhillot, ja vielä riittää ystävillekin jaettavaksi!

Pehmeät suklaakakkuset - molten chocolate cake

2010-07-25T20:07:00.008+03:00

Moi Ipa!

Tässäpä resepti tähän suklaaholistin unelmaleivonnaiseen. Tuhtia tummaa suklaata kakkusessa, joka on päältä vähän rapea ja sisältä valuvan täyteläinen. Resepti on jotakin mutakakun ja suklaakohokkaan väliltä, englanninkielisessä maailmassa nämä kakkuset tunnetaan nimellä Chocolate lava cake tai Molten chocolate cake. (Kuvahaulla löytää netistä myös paljon parempia kuvia aiheesta, itselläni meni valotus pieleen. Tomusokeri näköjään pilaa aina kuvat.)

Reseptejä on paljon erilaisia, mutta ainakin tämä on hyväksi havaittu. Ideana on siis paistaa täyteläisestä taikinasta kohokasvuoissa pieniä kakkuja, joiden sisus on vielä (valuvan) pehmeää. Lopputulokseen tuntuu vaikuttavan joukko vaikeasti määritettäviä muuttujia - olen tehnyt näitä kahdesti, ja sama paistoaika samalla uunitasolla tuotti aivan erilaisen lopputuloksen. Ensimmäisellä kerralla kakkuset olivat kypsyneet hieman liikaa keskeltä eli eivät olleet enää valuvia, jälkimmäisellä kerralla olin lisännyt taikinaan muutaman after eightin (muuta eroa en keksi), ja sisus oli turhankin juoksevaa (kakkusiin tuli kumottaessa kuoppa keskelle).

Todellista herkkua kokeilunhaluisille siis! Tätä voidaan tarjota vielä suklaakastikkeella höystettynä, mutta mielestäni esim. vaniljajäätelö on parempi kumppani.

Tarvitaan:

130 g tummaa suklaata (70-prosenttisesta tulee hyvää :-)
125 g margariinia
2 munaa
2 keltuaista
0,5 dl sokeria
1 rkl vehnäjauhoja
(joissakin ohjeissa on myös hippu suolaa, ja vehnäjauhoja esim. kolme ruokalusikallista yhden sijaan.)

Voitele ja jauhota 4-5 kohokasvuokaa kidesokerilla (tai kaakaojauheella tai vehnäjauholla). Sulata suklaa ja margariini vesihauteessa. Vatkaa munat, keltuaiset ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi, ja lisää lämmin suklaaseos ja jauhot nopeasti (vältä turhaa vatkaamista).

Kaada taikina vuokiin, täytä noin 4/5 vuoasta. Tässä vaiheessa voit halutessasi siirtää vuoat jääkaappiin esim. muutamaksi tunniksi, kunhan otat ne lämpiämään huoneenlämpöiseksi ennen paistamista. Tai voit paistaa kakkuset heti (huom! nämä kannattaa kuitenkin tarjota välittömästi paistamisen jälkeen).

Paista 230 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia (paistoaika oman uunin mukaan). Anna kakkusten vetäytyä hetki ja varmista sitten veitsellä kiertäen, että reunat ovat irti vuoasta. Kumoa kakkuset lautasille ja tarjoa tomusokerin, vadelmien, jäätelön tms. kanssa. (Huomaa, että jos jätät kakkuset vuokiin, ne jatkavat vielä kypsymistä.)

Tarkkana huomasitkin, että reseptistä jää yli kaksi valkuaista. Marenkia... ;-)

Jäätee

2010-07-15T11:52:00.008+03:00

Moi Ipa!

Lämmin sää vain jatkuu, eikä meillä tehdä enää oikeastaan lainkaan lämmintä ruokaa. Iso kulhollinen kylmää pasta- ja riisipohjaista salaattia vain, jotta ei tarvitse seistä lieden ääressä läkähtymässä. Eilisessä salaatissa oli pientä simpukkapastaa, porkkanaraastetta, maissia ja persikkaa, päälle currykastiketta, suolapähkinöitä ja tuhdisti mustapippuria. Ja kyllä maistui uinnin jälkeen!

Ongelma tällaiselle teenjuojalle on se, ettei näillä helteillä voi kuvitellakaan juovansa kuumaa, hikistyttävää teetä. Koska ilman ei voi olla, olen alkanut nauttia teeni jääteenä. ;-)

Aamulla keitetään paljon esimerkiksi hedelmäistä tai marjaista mustaa teetä. Annetaan jäähtyä ja siirretään jääkaappiin kylmenemään. Kun tee on kylmää, kaadetaan lasiin kaksi kolmasosaa teetä ja yksi kolmannes hedelmäistä/marjaista vissyä. Makeutukseksi käy erityisen hyvin 1 tl hedelmäsokeria, mutta varmasti esim. hunajakin on hyvää. Lisätään jäitä ja - jos halutaan - sopivaa yrttiä (minttu, sitruunamelissa) tai hedelmiä (sitruuna, mansikat, persikka).

Koetahan sinnitellä siellä helteessä!

Lindt Creation 70 % Orange

2010-07-07T16:22:00.006+03:00

Hiphei, ipa!

Kaakaopurkissani on edelleen aika monta levyä maistelematta, ja tänään iltapäiväteen kanssa teki pitkästä aikaa mieli suklaata ihan sellaisenaan. Kohteena on tällä kertaa appelsiinitäytesuklaa, jossa on pehmeän appelsiinitäytteen lisäksi tumma suklaa -moussea.

Pakkaus on kivan värikäs, tehokas yhdistelmä oranssia ja ruskeaa. Siksi tämä varmaan kaupasta mukaan lähtikin: pakkaus onnistuu konservatiivisuudestaan huolimatta antamaan ylellisen vaikutelman.

150 gramman levy sisältää kymmenen jättimäisen tuntuista, paksua palaa, joista osassa on valmistajan vaakunaleima kivana yksityiskohtana, osassa teksti. Suklaa on tummaksi suklaaksi aika vaaleaa ja punertavaa. Suklaan kovuutta on vaikea arvioida tässä hellesäässä, kaikki on pehmeää :-) Rakenne on kuitenkin yllättävän kiva: napakan suklaan sisällä marmeladimainen appelsiini ja selkeästi hieman vaahtomainen mousse. Tuoksu on hyvä, voimakas ja puhtaan kaakaoinen.

Ensimaku on kitkerähkö ei-kovin-makea suklaa yhdistettynä lähes karamellimaisen äitelään appelsiiniin. Appelsiinin kitkeryys on peitetty tässä sokerilla, pieni mausteisuus ei olisi pahitteeksi. Kokonaisuus on lähes leivosmainen tuon moussen takia, turhankin runsas.

Suklaassa on miellyttävän vähän makeutta, maku on paahtunut, kuivakka (lähes jauhoinen) ja aika lyhyt, mutta jälkimaku voiarominen (rasvainen) hieman ikävällä tavalla. Tuo mousse on pehmeää, mutta rasvaisen makuista, luulen että se antaa vähän tahmean jälkimaun ja -tunnelman. Suklaa voisi olla voimakkaampaa ja vivahteikkaampaa, täyte ei mielestäni yksin kanna.

Sopii hedelmäisen teen kanssa keksin tavoin nautittuna, ei välttämättä paras ensiapu puhtaaseen suklaanhimoon.
Suklaassa on voirasvaa, tämä ei siis ole maidoton suklaa.

Kokonaisarvosana: ***
(Hinta-laatusuhde voisi olla parempi.)

Vesimeloni-feta-salaatti

2010-07-07T12:56:00.005+03:00

Hei Möme,

Mä tiedän, ettei tää ruoka ihan teidän pöytään sovi fetaisuutensa takia, mutta oli niin maukasta salaattia, että pitää jakaa reseptiä eteenpäin! Ehkä fetat voisi korvata hyvin maustetulla ja suolatulla tofulla?

Ohjeen sain meidän suosikkinettipalstalta, eli Lemmikkipalstojen PP:stä (linkitys nyt vaan koko palstaan, sillä yksittäiset aiheet katoaa melko pian bittiavaruuteen). Myös karppipalstalta löytyy miltei sama resepti. Määrät on summittaisia ja määrä oikein passeli kahdelle.

vajaa neljännes vesimelonia
200g fetaa
100g mustia oliiveja
1-2 pientä punasipulia
2 limeä
tuoretta minttua
mustapippuria
oliiviöljyä

Punasipulit (itse käytin tuoreita) halkaistaan ja viipaloidaan ohuiksi puolikuiksi, sen jälkeen ne laitetaan kippoon limemehun kera marinoitumaan. Ostin vain yhden limen, joten jouduin jatkamaan sitruunamehutiivisteellä - hyvin toimi. Annoin sipulien olla marinadissa pari tuntia, vähempikin saattaa riittää.

Vesimelonit ja fetat pilkotaan salaattikulhoon isoina lohkoina ja oliivit heitetään kokonaisina (ilman kiviä toki) sekaan. Marinoituneet punasipulit kumotaan limemehun kera sekaan ja päälle nypitään reilusti tuoretta minttua. Olisko tuota mennyt puolet kaupan ruukusta ennen kuin nälkä voitti. Sekaan loraus oliiviöljyä ja oman maun mukaan mustapippuria. Varovainen sekoitus, etteivät melonit ja fetat hajoa ja sitten syömään.

Salaatti oli ihanan raikas, rakenteeltaan miellyttävä ja yllättävän täyttävä, ihan iltaruoaksi popsittiin. Sopii varmaan tosi hyvin alkupalaksikin.

Kaalimujunnos

2010-07-05T19:05:00.005+03:00

Helloota Möme,

Nyt kävi sillä lailla, että tämänkertainen ateria katosi parempiin suihin ennen kuin ehdin kuvaa napata, joten edes ohje pitää kirjoittaa muistiin!

Jälleen kerran "syödään mitä kaapista löytyy"-päivä, tällä kertaa uhriksi joutui:

puolikas varhaiskaali
2 porkkanaa
2 sipulia
puoli pussia Hälsans Kök -kasvismurekemujua
suola ja mustapippuri
puolukkahillo

Pilkoin porkkanat kuutioiksi ja kaalin pieniksi suikaleiksi. Kuullotin näitä öljyn ja voinokareen seassa kasarissa ja samalla pilkoin sipulit kuutioiksi. Sipulit myös kasariin ja mausteiksi suolaa ja reippaasti mustapippuria. Sipuleiden kuullotuttua sekaan suoraan pakkasesta tuota kasvismureketta (kiitos muuten viimeisestä, ostin tuota heti pakkaseen tekonien kaveriksi!) ja sitten hautumaan kannen alle. Kasvismureke on muutan aika suolaista, joten kannattaa varoa suolaamasta liikaa. Mukaan taisin lorauttaa vettä puolesta desistä desiin. Muhentumisaika oli saman verran kuin vaimolla kesti puhua puhelimessa, olisko ollut 20-30minuuttia.

Tarjoillaan puolukkahillosilmän kera. Nam!

Suklaakastike jäätelölle

2010-07-05T16:13:00.004+03:00

Huh hellettä, ipa!

(Nämä mun tervehdykset alkaa muistuttaa näköjään muinaisten Lotta-kirjojen nimikkeitä... ;-)

Näin kuumalla ei voi kuvitellakaan paljon kokkaavansa tai leipovansa. Toisaalta eräillä meistä on mahtavat suklaavarastot, joita olisi tarkoitus pienentää (jotta voi ostaa taas uusia suklaita hyvällä omallatunnolla). Johonkin tätä ihanaa ainetta siis on tupattava.

Sain lempisukulaiseni kylään, ja keksin tehdä jäätelöiden ja mansikoiden kyytipojaksi suklaakastiketta.

Kannattaa unohtaa kaikki kaupan kastikkeet! Tästä tuli tosi hyvää superhelposti:

Sulata noin sata grammaa (tai syöjämäärän mukaan) erilaisia tummia suklaita (kannattaa sekoitella muutamaa eri laatua, jos mahdollista) vesihauteessa. Jos haluat kastikkeeseen ripauksen minttua, lisää neljä-viisi after eightiä. Lisää koko ajan sekoittaen niin paljon kermaa, että saat sopivan täyteläisen, mutta juoksevan kastikkeen. Itse käytin reilun desin alpron kevytsoijakermaa, luulisin että mikä tahansa kerma käy. Kaada kannuun ja vielä lämpimänä jäätelön päälle.

Tein lievästi minttusuklaisen version, ja se käy mielestäni aivan loistavasti kaupan vadelmasorbetin kera! Eikä toki mansikoiden ja vaniljajäätelönkään kanssa mitenkään pahaa ollut...

Remppanuudelit

2010-06-19T00:13:00.006+03:00

Heippa Möme,

tässä tulee ohje, jolla hurmasin vaimoni. Tai siis yksi niistä. ;) Tää on vähän sellainen pikatacojen kaltainen melko vaivaton ja nopea ruoka, johon ainekset ainakin meidän kaapeista usein löytyy. Vähäksi aikaa oltiin jo unohdettukin koko ruoka, mutta tällä viikolla oli päivä, kun ei vaan jaksettu lähteä kauppaan ja katsottiin mitä saatais jämistä aikaan.

Tarvitaan:
paprika
1 iso tai 2 pientä sipulia
2pss pikanuudeleita
paahdettuja & suolattuja cashew-pähkinöitä
sweet chili saucea
teriyaki-kastiketta tai makeaa soijakastiketta

Ensin laitetaan nuudelivesi kiehumaan. Sipulit pilkotaan kohtuullisen isoiksi lohkoiksi ja heitetään pannulle kuullottumaan. Paprika (isohkoina kuutioina) heitetään parin minuutin perästä mukaan ja paistetaan seosta pienellä lämmöllä muutama minuutti. Kasviksiin pitää jäädä pieni rapeus, eli liian lössöksi niitä ei saa päästää. Pian paprikoiden lisäyksen jälkeen sitten ne 3-minuutin pikanuudelit veteen kiehumaan (kyllä, koitin joskus tehdä riisinuudeleista tätä, mutta lopputulos oli karmea, noi pikanuudelit on vaan paljon paremman makuisia!). Valutetaan valmiit nuudelit ja heitetään pannulle paprika-sipulipaistoksen päälle ja sekoitetaan. Tässä vaiheessa viimeistään levy nollille.

Sitten mausteet. Nuudelihässäkän päälle iso tujaus chilisoosia ja loraus teriyaki-kastiketta. Tällä kertaa ei kaapista löytynyt teriyakia, joten heitin sen sijaan makeampaa soijakastiketta, hyvin samankaltainen lopputulos. Sekoitetaan vielä hyvin ja annostellaan lautasille, päälle kourallinen cashew-pähkinöitä, niin nam! Vaimoni tykkää laittaa tähän vielä partaäijäjogurttia kylkiäisiksi, mutta itse tykkään tästä enemmän ihan näin pelkiltään.

Tän ruoan nimi juontaa juurensa mun parin vuoden takaiseen remonttiin, kun keittiö oli levällään, eikä liedessä ollut sähköjä. Kuukauden verran elin siis mikron, vedenkeittimen ja pikagrillin varassa ja tästä muodostui yks lempiruoista - helppoa, nopeaa ja ah-niin-hyvää!

Bouchard Moments Dark Orange 70 %

2010-06-17T19:58:00.008+03:00

Rakkahin ipa,

jos voisin suklaamatkustella, tekisin pyhiinvaellusmatkan Belgiaan Gentiin, tuohon suklaan Mekkaan. Siellä näet valmistetaan Bouchardin suklaata (ja monen muunkin valmistajan herkkuja).

Olin kerran kauppakeskus Jumbon Chocomondo-kaupassa (josta joudun vielä joskus ostamaan näitä), ja ostin sieltä mm. ihania Gallerin levyjä sekä tämän kauniin pussin yksittäispakattuja suklaita. Ajattelin maistaa suklaanhimooni heti yhden namin, ja sen tehtyäni minun pitikin istua penkille ja sulkea silmät hetkeksi - niin sanomattoman hyvää tämä suklaa mielestäni oli! Parasta suklaata, mitä olen toistaiseksi maistanut.

Seuraavalla reissulla marssin pullean lompakon kanssa kauppaan tarkoituksenani hamstrata lisää tämän valmistajan herkkuja, mutta murheekseni sain kuulla, että kyseessä oli ollut yksittäinen ostoerä. Bouchardin suklaata ei saa Chocomondosta eikä mistään muustakaan suklaaliikkeestä Suomesta. Bouchardilla valiteltiin asiaa ja kerrottiin, että Ruotsissa olisi lähin jälleenmyyjä. Enkä ole löytänyt sellaista nettikauppaakaan, joka toimittaisi näitä suklaita Suomeen.

Snif. Joten varjelen viimeistä seitsemää pussinpohjalla olevaa suklaapalaa kuin Klonkku aarrettaan.
Jostakin syystä pakkauksessa - eikä valmistajan sivuilla - ei ole suklaan kaakaoprosentteja. Asia kyllä varmaan kyselemällä selviäisi, mutta maun perusteella arvioin tässä olevan noin 70 % kaakaota. Tyylikkäässä pussissa on 150 grammaa noin viiden gramman painoisia pieniä suklaapaloja, jotka on pakattu kauniin mattapintaisiin kääreisiin. Erittäin käteviä esimerkiksi käsilaukussa äkilliseen suklaanhimoon... ;-) Valmistusaineiksi mainitaan kaakaomassan, sokerin, kaakaovoin ja soijalesitiinin lisäksi luontainen appelsiiniaromi.

Suklaapalat ovat juovitettuja ja vähän tylsännäköisiä, mutta tumma, hieman oranssinsävyinen suklaa napsahtaa terävästi ja soinnukkaasti. Suklaa alkaa sulaa suussa hyvin hitaasti, mutta ajan kanssa tätä suklaata pitää nautiskellakin. Ensimaussa on appelsiininkuorta, mutta kaiken kaikkiaan appelsiinin maku on mieto ja täydentää suklaan makua, ei peitä sitä.

Ensin suklaa maistuu hyvältä perussuklaalta, mutta maku kehittyy suussa. Aavistuksen hapan suklaa on täyteläistä ja puhtaan makuista, ei juuri lainkaan kitkerää eikä kovin makeaa. Vähitellen alkaa maistua herkullisesti vanilja, mikä on yllättävää, koska valmistusaineissa ei ole vaniljaa. Syntyy lämmin makujen harmonia, jossa on myös hedelmäisiä sävyjä, punssiaromia ja pieni mukava mausteisuus kuin tuoreesta basilikasta. Appelsiini maistuu kevyesti koko ajan. (Olisi erittäin kiinnostavaa maistaa vertailun vuoksi tätä suklaata ilman appelsiiniaromia.)

Jälkimaku on kuiva, pitkä ja pehmeä kuin suukko. Tästä jää onnelliseksi.
Kokonaisarvosana: *****

j.k.
Mukavaa viikonloppua herkkujen parissa! Itse harkitsen täällä lettuja sulatetun tumman suklaan ja vaniljajäätelön kera... :-)

Organic Seed & Bean Lavender 72 %

2010-06-15T15:24:00.008+03:00

Hipsis, Ipa,

piristänpä sadepäivääsi tällaisella erikoisuudella. Kiinnostavan kaunis paketti houkutti ostamaan tämän suklaan, enkä ole koskaan maistanut laventelia.

Paketti on hauskan muotoinen ja kuuluu brittiläisen Organic Seed & Bean Companyn tuotesarjaan, josta oli tarjolla myös ruususuklaata. Suklaa on kuitenkin belgialaista tuotantoa, reilun kaupan pelisäännöillä tuotettua luomusuklaata. 60 gramman levyssä on kahdeksan leveää raidoitettua palaa, joihin on käytetty kaakaomassan, ruokosokerin, kaakaovoin ja soijalesitiinin lisäksi 1 % laventeliöljyä.

Suklaa on hyvin tummaa ja neutraalin ruskeaa, napakkaa, muttei kovaa. Tuoksu on ensin voimakkaan ja puhtaan suklainen, mutta kun palan siirtää pois nenän alta, laventeli nousee esiin ja jää viipyilemään ihanasti. Tätä suklaata voisi haistella koko päivän. :-)

Maku on erikoinen ja ainutlaatuinen. Laventeli maistuu heti voimakkaan kukkaisena, melkein saippuamaisena - on kuin pörähtäisi kimalaisena ranskalaiselle patiolle heinäkuussa. Suklaa sulaa hitaasti ja on maultaan voimakasta sekin, mutta laventeli lähes peittää sen alleen, eikä suklaan vivahteita tavoita eriteltäväksi. Suklaa on aika makeaa, hieman kitkerää ja täyteläistä, maultaan aivan täydellistä laventelin säestäjäksi.

Yhdessä maut synnyttävät uudenlaisen elämyksen, josta ei oikein saa kiinni - siinä on jotakin tuttua ja jotakin uutta. Kokonaisuus on yllättävästi jotenkin viiniarominen, kuivan raikas, aromaattisen täyteläinen ja tiivis. (Joudun turvautumaan aika abstrakteihin määreisiin, mutta tätä suklaata ei voi oikein kuvata sanoin.) Mitä enemmän suklaata syö, sitä paremmalta se alkaa maistua, kun makuun tottuu. (Ensimmäisen palan jälkeen luulin, että tämä jää minulta syömättä, niin häkellyttävä makuelämys oli.)

Jälkimaku on miellyttävä, kukkaisa ja kuiva, laventeli jää maistumaan/tuoksumaan pyöreänä suuhun.

Luonteikas, erikoinen ja hyvin vaativa suklaa, joka ei varmasti ole kaikkien mieleen. Opin pitämään tästä paljonkin, mutta jos laventelia olisi ollut aavistus vähemmän, tämä olisi ollut aivan täydellistä. Kokonaisarvosana: ****

Suklaakiisseli

2010-06-13T11:49:00.006+03:00

Dearest ipa,

Siellä reissun tuoksinassa tuskin on tullut televisiota katsottua, mutta eilen tuli taas Pieni suklaapuoti (Chocolat) -elokuva, jonka jaksoin näköjään katsoa jälleen. Se on ruokaelokuvista ehkä suosikkini. Pidän erityisesti siitä, miten suklaa ja hyvä ruoka esitetään sellaisina ihanina elämän nautintoina kuin ne ovat, ilman mitään turhia painolasteja. Kieltäytyminen ja itsekuri aiheuttavat liiallisessa määrin vain onnettomuutta. Elokuvan parasta antia ovat kuvat kaikenlaisten suklaaherkkujen valmistuksesta, kun ruudun (tai valkokankaan) täyttää kulhollinen sulaa suklaata. (Kun näin elokuvan ensimmäisen kerran teatterissa, söin kokonaisen Rittersport-minttusuklaalevyn kerralla! Se lienee ennätykseni.)

Mainostauolla olikin pakko päästä itsekin hämmentämään suklaakeitoksia. Mainostauon aikana valmistui juuri parahiksi tämä helppo suklaakiisseli. Määrät ovat yhteen isoon annokseen. Tuplaamalla määrät saat kiisseliä 2-3 hengelle.

1 dl soijamaitoa (tai tavallista)
2 dl vettä (tai maitoa, jos haluaa miedompaa kiisseliä)
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
(1 rkl kaakaojuomajauhetta)
ripaus vaniljaa

Sekoita kaikki ainekset kattilassa ja kiehauta koko ajan sekoittaen. Valmiiseen kiisseliin voi piilottaa yhden after eightin, tai pinnalle ripotella marianne crushia kuorettumisen estämiseksi ja makua antamaan.

Anthon Berg 57 % Fairtrade Chocolate Soft Dark

2010-06-06T12:58:00.007+03:00

Heipsis taas ipa!

Blogi - mikä ihana tekosyy avata uusi suklaalevy! Tällä kertaa kyseessä on yksi mielisuklaistani, Anthon Bergin reilun kaupan tumma suklaa, jonka prosentit ovat kuitenkin aika pienet.

Pakkaus vähän konservatiivinen, mutta miellyttää silti silmää. Sadan gramman levyssä on suuria kymmenen gramman paloja, joiden väri tummaksi suklaaksi vaaleahko, punaiseen taittava. Suklaa tuoksuu melko voimakkaasti, hieman marja-aromiselta (karpaloa?) ja metalliselta.

Palat napsahtavat terävästi. Rakenne on kivan pureskeltava, ja suklaa sulaa tasaisen hitaasti. Ensimaku on hieman hapan, voimakkaan hedelmäinen ja kevyt. Kitkeryyttä on taustalla, mutta suklaan makeus peittää sitä. Kaakao ei maistu kovin voimakkaasti, mutta tämä on silti maukas suklaa. Maku kehittyy pyöreän kahviaromiseksi. Jälkimaussa on kanelista terävyyttä ja metallisuutta sekä aavistus kamomillaa. Makeus jää suuhun, siitä miinusta, sekä aavistuksen rasvaisesta jälkituntumasta.

Maultaan ihanan pehmeä, mutta täyteläinen ja vivahteikas suklaa. Jollekulle tämä voi olla liiankin makea, mutta tummaksi suklaaksi maku on mukavan mieto ja silti hyvä. Jos ei ole vielä tutustunut tummiin suklaisiin, tästä olisi hyvä aloittaa. Herkuttelusuklaa.

Ja tämä on tosiaan reilua kauppaa: suklaa on valmistettu Ghanassa viljellyistä Forastero-pavuista.
Kokonaisarvosana: ****

Parsa(lohi)piirakka

2010-06-06T10:51:00.008+03:00

Moi ipa!

Viileänä alkukesän päivänä uunissa paistuu mukavasti kala- tai kasvispiiras. Kuten olen pariinkin otteeseen paasannut, en oikein välitä perinteisistä piirakoista, joissa täytteitä saa hakea suurennuslasilla kerman ja juuston seasta. Kasvikset ovat kauniita, enkä miellä niiden peittämistä. Yleensä ahdankin piirakkakuoren täyteen kasviksia sillä seurauksella, että pohja ei tahdo kypsyä ja piirakka hajoaa leikattaessa :-)

Maku on kuitenkin hyvä. Teen useimmin seuraavantyyppistä piirakkaa, josta voi helposti jättää lohen pois, jos haluaa kasvisversion. Maut sopivat mukavasti yhteen ja nämä kasvikset ovat kaikki superterveellisiä. (Sellainen on aina plussaa hyvässä ruoassa. ;-) Valmistaikina on kätevä, nopea ja tässä tapauksessa tosi maukas vaihtoehto, mutta muista, että sitä pitää sulattaa tunnin verran (tai unohtaa puoleksi päiväksi jääkaappiin. :-)

Tarvitaan:
1 pkt Sunnuntai ruisperunapiirakkataikinaa

250 g lämminsavulohta, esim. valmiita kuutioita
isohko parsakaali (vähempikin toki riittää)
nippu parsaa
1 pss pakastepinaattia
kirsikkatomaatteja
1-2 dl soija- tai kaurakermaa (alpron 17-prosenttinen käy hyvin)
(1 muna)
kevätsipulia tai kesäsipulin varsia
sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria

Leikkaa parsakaali kukinnoiksi ja keitä suolavedessä viisi minuuttia. Kuori parsat ja keitä muutama minuutti. Voitele piirakkavuoka ja painele sulanut taikina vuokaan tasaisesti. Lisää päälle mahdollinen lohi, parsakaalit, parsat, puolitetut kirsikkatomaatit ja hienonnettuja sipulinvarsia. Sekoita sulatettu pakastepinaatti joko suoraan kasviksiin tai kermaan, jonka maustat suolalla, sokerilla ja sitruunamehulla. Kaada seos kasvisten päälle.

Itse käytin tähän määrään täytteitä liki kaksi desiä kermaa, joten lisäsin sekaan yhden munan. Pienemmällä kermamäärällä munaa ei tarvita, jos haluaa tehdä piirakan vegaanisena (tällöin tietysti lohi jätetään pois ja korvataan vaikka savutofukuutioilla!). Juustohullut taas voivat lisätä piirakkaan juustoraastetta, mutta se kannattaa lisätä ennen tomaatteja, koska tomaatit antavat piirakalle kivan ulkonäön (mitä mielestäni juusto ei tee... hmm, lievää asenteellisuutta havaittavissa :-).

Paista uunin alatasolla 200 asteessa 30-40 minuuttia täytteiden määrän mukaan. Itse paistoin tätä 35 minuuttia, ja pohja jäi vielä vähän liian raa'aksi. Jos reunat tummuvat liikaa, peitä piiras foliolla. Paistamisen jälkeen anna piirakan jäähtyä ja kiinteytyä ennen leikkaamista, varsinkin jos et ole käyttänyt munaa. Piirakan voi vielä koristella esim. rucolalla ennen tarjoamista.

Minttuinen mutakakku

2010-06-03T16:00:00.006+03:00

Moi ipa!

Jatkan suklaalla ;-) Tämä resepti on Hesarista jonkin vuoden takaa. Pienimuotoisessa mutakakkugallupissani (leivotaan erilaisia mutakakkuja ja pakotetaan ystävät maistamaan ja antamaan palautetta) tämä oli aikoinaan kaikkien ehdoton suosikki, jopa niiden, jotka eivät villiinny tummasta suklaasta tai mutakakusta samalla lailla kuin minä. Tavallisissa mutakakuissa ei ole Frödingen voittanutta (edes itse tehty ei ole yhtä täydellistä), mutta vaihtelua kaipaaville suosittelen tätä!

Minttusuklainen kuorrutus täydentää kivasti tuhdin mutakakun. Alkuperäisessä ohjeessa on luultavasti käytetty kuorrutukseen pandan minttutäytesuklaalevyä, mutta koska siinä on maitorasvaa (ei tosin laktoosia), käytän mielummin maidotonta vaihtoehtoa: omasta mielestäni Ritter Sportin minttulevystä tulee paras kuorrutus. After eight käy myös, esim. 100 g after eightejä ja 50 g maustamatonta tummaa suklaata. Minttutäyte tekee kuorrutuksesta kivan pehmeää, mutta varsinkin after eighteistä tehdystä kuorrutuksesta ei aina saa täysin sileää. Kakun pinnan voi kuitenkin koristella vaikka suklaalastuilla ja tomusokerilla kuten kuvassa.

Oletko valmis? Tästä lähtee!

170 g tummaa suklaata
175 g margariinia (esim. laktoositon sunnuntai-leivontamargariini)
2 dl sokeria (ruokosokeri antaa vähän erilaisen maun, jos haluaa kokeilla)
3 munaa
1 dl vehnäjauhoja

Sulata vesihauteessa suklaa ja margariini. (Jotkuthan sulattavat mikrossa, mutta minä olen ehdottomasti näissä asioissa old school -suklisti. On jotenkin tyynnyttävää sekoitella sulavaa suklaata lieden äärellä :-) Siirrä seos jäähtymään hetkeksi. Erottele munan valkuaiset ja keltuaiset. Laita viimeistään tässä vaiheessa uuni kuumenemaan.

Vatkaa valkuaiset kevyeksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, lisää sula suklaa ja siivilöi joukkoon jauhot (ostin muuten vihdoin sellaisen ihanan jauhonsiivilöimiskupin, joka tekee elämästä paljon helpompaa, kun siivilöinti onnistuu yhdellä kädellä). Kääntele lopuksi joukkoon valkuaisvaahto. Älä vatkaa, mutta älä myöskään jätä taikinaan valkoisia valkuaissattumia.

Käytä mieluiten irtopohjavuokaa, aseta pohjan ja renkaan väliin leivinpaperi ja voitele vuoan reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa 25 minuuttia. Anna jäähtyä hetken, irrota vuoan rengas ja kumoa kakku vadille. Poista vuoan pohja ja kun kakku on vähän jäähtynyt, irrota leivinpaperi.

Kakun paistuessa tee kuorrutus:
150 g minttutäytesuklaata
3/4 dl kaura- tai soijakermaa (tai tavallista)
20 g margariinia

Sulata kuorrutuksen ainekset vesihauteessa, jäähdytä viileäksi (jääkaapissa), kunnes seos alkaa jähmettyä, ja kaada kakun pinnalle. Kakun olisi parasta antaa tekeytyä seuraavaan päivään, mutta kuka kestää odottaa!?!
Hieman kuohkea ja täyteläisen suklainen kakku on erinomaista sellaisenaan teen tai kahvin kanssa.

jk. Frödingeltä on näköjään tullut uusi minttusuklaatäytekakku, joka on maidoton, hiphei!

Mokkapalat

2010-05-31T11:03:00.005+03:00

Moi ipa!

Silloin kun olin vielä vegaani (enkä tällainen mutkikkaasti maidoton kala-kasvissyöjä) rakastin vegaanisia mokkapaloja, joita maistoin aktivistiaikoinani Rauhanasemalla erään Johannan leipomina (häneltä siis tämä resepti). Mokkapalat olivat tuhdin kaakaoisia ja tiiviitä, joskin murenevia.

Kun aloin käyttää taas kananmunia, olin äärettömän pettynyt ensimmäisiin (normaalilla kolmen munan reseptillä tehtyihin) mokkapaloihini: kananmuna tuo toki taikinaan kuohkeutta, mutta myös kuivuutta. Mokkapaloista tuli mielestäni paksuja, kuivakoita könttejä, joissa kuorrutusta oli aivan avuttoman ohut kerros leivonnaisen paksuuteen nähden (enkä tietenkään tajunnut laittaa väliin vaikka minttusuklaata, kuten sinä ;-). Olenkin todennut, että vegaanisia, hyviä leivontareseptejä ei pidä mennä muuntamaan miksikään muuksi.

Viime kerralla mokkapaloja tehdessäni yritin kompromissia, ja nyt tulos oli varsin onnistunut. Lisäsin yhden munan, mutta en vatkannut mitään kuohkeaksi. Kaakaon määrä voi kuulostaa paljolta, mutta se ei ole missään määrin liioiteltu.

Taikina:
250 g margariinia
3 dl sokeria (tai vähemmän maun mukaan)
joko 1 muna tai 3 rkl soijajauhoa sekoitettuna 0,5 desiin vettä
5 dl vehnäjauhoja
1-2 tl leivinjauhetta (itse laitoin vain yhden)
2 rkl vanilliinisokeria
vähintään 1 dl kaakaojauhetta (sekä halutessa suklaarouhetta taikinaan)
noin 3 dl soijamaitoa tai vettä

Sekoita puuhaarukalla pehmeä margariini ja sokeri. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan vuorotellen muiden ainesten kanssa niin, että saat mukavantuntuisen taikinan. Levitä seos leivinpaperille pellille ja paista 225 asteessa noin 30 min.

Kuorrutus:
4,5 dl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta
1 rkl vanilliinisokeria
4-5 rkl vahvaa kahvijuomaa
muutama ruokalusikallinen margariinia

Sekoita kaikki ainekset kattilassa ja kuumenna juoksevaksi. Kaada vähän lämpimän taikinalevyn päälle ja anna jäähtyä. Voit leikata levyn paloiksi jo silloin, kun kuorrutus on vielä juoksevaa, ja leikata palat uudelleen kuorrutuksen kovetuttua. Näin lopputulos on siistimpi. Mitään supersiistejä paloja tästä reseptistä ei saa juuri tuon murenemistaipumuksen takia, mutta maku on täyteläinen ja ihana! Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, kuorrutuksen ja pohjan suhde on 1:3.

Quick Indian - nopee inkkari!

2010-05-29T17:52:00.006+03:00

Moro Möme,

Meillä on ollut viime aikoina aika harvoin lämmintä ruokaa tarjolla, ollaan menty voikkari / lämppäri / kalevitta-rahka (siis kalevi rahkaa kalevitta) -linjalla. Ilmeisesti yhtäkkinen lisääntynyt kuumuus ja muut päätä sekoittavat uutiset ovat vähentäneet ruoanlaiton kiinnostavuutta... Toivottavasti vain hetkellisesti! :)

Tänään päätettiin kuitenkin tehdä vanhaa herkkuamme, intialaistyyppistä pikaruokaa. Tää todella on pikaista, soosi valmistuu basmatiriisin keittämisen aikana. Yksinkertaista ja nopeaa, käy myös arki-iltoihin mukavasti.

Paneer Masala tai jot. sinnep.
1 iso tai pari pientä sipulia
(tuoretta chiliä)
1 pss Santa Marian Tikka Masala-mausteseosta
1 paprika
1 pkt kotijuustoa
1dl partaäijää
paahdettuja ja suolattuja cashew-pähkinöitä
lisukkeeksi riisiä

Laita riisivesi kiehumaan ja pannu kuumenemaan, pilko sipulit. Hulauta riisit kattilaan ja kuullota sipuleita hieman. Itse tykkään sipuleista enemmän purtavina kuin lösähtäneinä, joten kauaa ei tarvitse kuullotella. Heitä mausteet päälle ja lisää puoli pussillista vettä. Siis puoli sellaista maustepussillista. Anna porista hetken aikaa ja vähennä lämpöä.

Pannun vähän viilennyttyä kauho sekaan n. 1dl partaäijää ja pilko paprikat sekaan. Paprikoiden ei ole tarkoitus pehmetä, ainoastaan lämmetä. Tässä vaiheessa alkaa riisit olla kypsiä. Ihan viimeisenä heitä soosin sekaan paloiteltu kotijuusto, juustoa ei kannata lisätä liian kuumaan soosiin, ettei se sula.

Tarjoile partaäijän ja cashew-pähkinöiden kanssa. Namnam! :)

Tällä kertaa tää jäi vähän laimeaksi maultaan, jos pitää tulisesta, niin kannattaa mausteseoksen kanssa heittää mukaan myös chiliä makua antamaan. Partaäijä ja kotijuusto pehmentävät makua sen verran, että chiliä voi laittaa ihan reippaasti.

Green & Black's Organic Maya Gold 55 %

2010-05-28T16:19:00.007+03:00

Kuulepas ipa,

tämä blogi on minulle turmioksi. Suklaan osteluni on lähtenyt täysin käsistä. Nyt aina, kun näen uusia suklaalevyjä, minun on pakko ostaa niitä, koska ne pitää saada blogiin. Suklaan ostaminen ja syöminen on suorastaan velvollisuuteni!

Koska kuitenkin syön levystä kerralla vain pari palaa, kaappi on täynnä aloitettuja suklaalevyjä. Niitä pursuilee ja putoilee hyllyltä (onneksi keksin säilyttää osan tyhjässä kaakaopurkissa pystysuorassa, mutta ne eivät kaikki mahdu siihenkään)! Velvoitan sinut vastuullisena osapuolena (keksit tämän koko hulluuden ;-) tulemaan auttamaan kaiken tämän suklaan syömisessä! Sitä on kohta monta kiloa! Hjälp!

Viime kerrallakin suklaan osuus ruokaostoksista taisi olla parikymppiä. Enkä edes ostanut kaikkia levyjä, mitä himoitsin! Mukaan tarttui kuitenkin seuraava tuttavuus, joka lienee yksi eksoottisimmista suklaakokemuksistani.

Pähkäiltyäni suklaahyllyllä pienen ikuisuuden minulle tuli kiire ja tarrasin mm. tähän levyyn, jonka luulin olevan vain tummaa suklaata. Vasta myöhemmin huomasin, että pakkauksessa lukee "chocolate... infused with a twist of orange and delicate spices".

Kyse on siis luomutuotetusta reilun kaupan suklaasta. Pakkaus on viehättävä, värikäs ja kaunis. Suklaapaloissa on nätti pieni lehti (kerrankin ei tekstiä tai viivoja, paitsi hauskana yksityiskohtana kulmapalassa 'B&G's'), ja suklaa on väriltään täyteläisen tummanruskeaa. Pieniä (3,3 gramman) paloja levyssä on 30, yhteensä 100 grammaa.

Suklaa on napakkaa ja tuoksuu kiinnostavasti ja hieman epäilyttävästikin hieman rosmariinilta, mäntykankaalta, appelsiinilta ja vain hennosti suklaalta. Tuoksu vie ajatukset Välimerelle, kunnes jokin chilinen vivahde nykäisee Etelä-Amerikkaan.

Maku on erittäin monimutkainen. Ensimmäiseksi suun valtaa pistelevä aromi, jota luulen ensin inkivääriksi, kunnes tajuan sen olevan jotakin niin kummallista kuin muskottipähkinää. Ensimaku on ummehtuneen heinäinen, melkein kellarimainen, kunnes suklaa alkaa sulaa (hitaasti) ja muut maut alkavat nousta esiin. Appelsiininkuori maistuu selvästi, ja sitä täydentää mukava mausteisuus. Ainakin kanelin aromia tässä on, ja mausteista raskautta keventää nenään nouseva limettimäinen hedelmäisyys. Suklaa maistuu koko ajan hienosti muita makuja täydentäen, pehmeä vanilja tulee lopuksi esille. Kitkeryyttä ei ole lainkaan ja happamuuttakin sopivasti. Tämä on vähän kuin hyvä chilisuklaa ilman chiliä - potkua löytyy sopivasti. Ja rakenne on ihana, suu jää raikkaaksi kuin ei olisi suklaata syönytkään.

Ensimmäisestä palasta en pitänyt ollenkaan. Omalaatuinen ensimaku töksähti epämiellyttävänä ja tunkkaisena. Sen jälkeen tämä kuitenkin vei sydämen, ja toinen pala maistui jo aivan erilaiselta. Kolmannen palan syötyäni olin jo varma, että tämä on kiinnostavin koskaan maistamani suklaa. Herkuttelusuklaa, tätä voisi kokeilla oikein hedelmäisen teen kanssa, esimerkiksi Robert's Coffeen ananas-mango-chiliteen kera iltapäivän piristyksenä. (Kyseinen tee sopii itse asiassa aika moniin tummiin suklaisiin erinomaisen hyvin.)

Valmistajan sivuilta selviää, että suklaa on valmistettu enimmäkseen Trinitario-lajikkeen pavuista, joita kasvatetaan Belizessä ja Dominikaanisessa tasavallassa.

Kokonaisarvosana: ***½

Karamellipopcornit

2010-05-27T21:20:00.004+03:00

Iltaa taas, ipa!

Täällä vietetään ihan viisuhuumassa euroviisuviikkoa, jota varten tarvitaan tietysti myös kaikenlaista pientä naposteltavaa. Tämä karamellipopparien resepti on aitoa amerikantuontia, mutta sopii mainiosti eurooppalaiseenkin tv-iltaan. :-D

Tarvitaan:
1 pss mikropopcornia
2 dl fariinisokeria
1 dl vettä
2 rkl margariinia

Valmista popcornit ohjeen mukaan. Kaada popparit kulhoon ja nostele hetken päästä käsin toiseen kulhoon niin, että saat poksahtamatta jääneet jyvät seulottua pois.

Sulata kattilassa margariini ja lisää sokeri ja vesi. Keitä silloin tällöin sekoitellen niin kauan, että pisara karamelliseosta jähmettyy kylmään veteen pudotettuna. Minulla tämä kesti kolme varttia, mutta suuremmalla lämmöllä aikaa menisi varmaan vähemmän. Pidin lieden pienellä, koska en halunnut joutua vahtimaan seosta.

Kaada valmis karamelliseos popcornien päälle koko ajan sekoitellen (tässä on hyvä olla toinen ihminen apuna). Voit vielä levittää popparit leivinpaperin päälle jäähtymään ja kovettumaan, jotta ne eivät tartu kulhossa kaikki toisiinsa.

Herkullista viisuiltaa! :-D

Uusi kaakaojuomajauhe

2010-05-27T17:44:00.004+03:00

Heipsis ipa!

Loistava puolisoni toi minulle kaupungista (Siwasta) tuliaiseksi reilun kaupan luomu-kaakaojuomajauhetta! Purkkikin sopii keittiön sävyihin. :-)

Toisin kuin Pirkan reilun kaupan kaakaojuomajauheessa, tässä seoksessa on mukana suolaa. Kaltaisenasi vannoutuneena o'boyistina pidän sitä välttämättömänä ainesosana. Muutenkin pakkaus vaikuttaa lupaavalta: reilun kaupan kaakaota Dominikaanisesta tasavallasta. Tyylikkäässä purkissa korostuu reilu kauppa, valmistajaa saa oikein hakea. Lopulta selviää, että kaakao on valmistettu Saksassa, tuossa ympäristötietoisuuden kehdossa. Hieman ihmetyttää, kun kaakaojauhetta neuvotaan sekoittamaan 1-2 teelusikallista kupilliseen nestettä, ja se osoittautuukin virkaheitoksi ohjeeksi: tätä kannattaa laittaa mukiin sellaiset kukkuraiset 3-6 teelusikallista, niin kuin peruso'boytakin. Tätä saa käyttää reilusti!

Puoliso katsoi hieman kiinnostuneena, kun otin vain lusikan käteen ja aloin maistella jauhetta suoraan purkista. Mutta tällainen tosikaakaoisti tarvitsee kovia aineita. (Puhumattakaan siitä, miten hyvää esim. banaani on dipattuna suoraan kaakaojauheeseen ;-) Maku oli todella iloinen yllätys! Tämä on jopa parempaa kuin o'boy! Kaakaon maku on vivahteikkaampi ja kokonaisuus jopa hieman suolaisempi kuin o'boyssa. Tuntee syövänsä/juovansa jotenkin aitoa kaakaota - ja mielessä siintävät Dominikaanisen tasavallan vehreät kaakaoplantaasit, värikkäästi pukeutuneet lapset, jotka juoksevat iloisina kouluun ja kohti parempaa tulevaisuutta, maailmanrauha ja kaikki muu yleismaailmallinen hyvä. :-D

Herkuilla hyvä omatunto! (Taidanpa ottaa tämän muutenkin uudeksi tunnuslauseekseni, ikään kuin vastalauseena kaikelle yleiselle laihdutus-/kieltäytymis-/itsekurihysterialle.)

Nokkoslettuja parsan ja balsamico-vinaigretten kera

2010-05-25T16:14:00.005+03:00

Kevättervehdys, ipa!

Kaupan eineshyllyt ovat olleet aika tyhjinä, eikä pinaattilettuja ole saanut tältä paikkakunnalta moneen viikkoon. Muita eineksiä en kaipaa, mutta pinaattiletut ovat kätevä hätävara. Ja ihan hyvän makuisiakin ovat, varsinkin itsekeitetyn karhunvatukka-omenahillokkeen kera. Vastaiskuna päätin tehdä letut itse, ja kokeilla pitkästä aikaa nokkosta.

Nokkonen on kasvi, jota pitäisi kasvaa joka puutarhassa. En tarkoita, että se saisi valtoimenaan levitä minne mielii, vaan että olisi hyvä varata jokin sopukka nokkoselle. Se on todella monen päiväperhosen ravintokasvi. Tämän huomasi oman puutarhanikin nokkosista: vaikka ne ovat hädin tuskin ehtineet versoa mullasta, suurin osa lehdistä oli jo syöty reikäisiksi. Reiät eivät tietysti makua haittaa, joten riistin perhosentoukilta osan herkkupöydän antimista.

Lettutaikinaohjeen määriä en osaa sanoa. Tein taikinan lapsuudessa opitulla näppituntumalla. Paistovaiheessa selviää, onko taikina sopivan juoksevaa - sen pitää levitä pannulle, mutta lettu pitää pystyä kääntämään. Tarvitaan:

muutama kourallinen nokkosenlatvoja
vettä (tai vissyä)
vehnäjauhoja
pari munaa
mukavasti suolaa
aavistus sokeria
loraus öljyä

Ryöppää ensin nokkoset, eli kiehauta ne suolatussa vedessä. Valuta. Soseuta sauvasekoittimella nokkoset vesitilkassa. Näin nokkoset saadaan tarpeeksi pieniksi - mikään ei käynnistä yökkäysrefleksiä yhtä tehokkaasti kuin puisevat nokkosenvarret ruoassa (terv. nimim. kokeiltu on...). Lisää muut aineet ja surauta tasaiseksi, lisää jauhoja/vettä tarvittaessa.

Anna taikinan tekeytyä ja keitä sillä välin parsat (ohje aiemmassa parsareseptissä). Valmista vinaigrette sekoittamalla reilu loraus oliiviöljyä, tummaa balsamiviinietikkaa, suolaa, sitruunamehua, mustapippuria ja hieman sokeria. Tarkista maku

Paista ohuita, rapeareunaisia ohukaisia (runsaasti rasvaa pannulle ;-), täytä parsalla ja valele vinaigrettea päälle.

Tästä reseptistä olen oikein ylpeä, koska se on kokonaan omin avuin kehittämäni - nettiyhteys petti, joten en päässyt surffaamaan apua ja reseptejä tueksi netistä. Maut sopivat upeasti yhteen, ja nokkosletut olivat vielä parempia kuin muistin. Enkä edes polttanut itseäni pahasti nokkosiin. :-)

Valkosipuliperunat

2010-05-22T18:51:00.007+03:00

Moi ipa!

Meillä syödään aika vähän perunaa. Puolison suosikki-perunaruoka on kuitenkin nämä hyvin yksinkertaiset ja melko nopeat valkosipuliperunat. Ne, jotka haluavat hauduttaa valkosipuliperunansa tuntikausia uunissa, hypätkööt tämän kirjeen yli samantien. Tämän reseptin valttina on nopeus. Tarvitset kannellisen ison paistinpannun tai vokin.

Kahdelle:
5-6 perunaa
öljyä
suolaa, pippuria, paprikajauhetta
pari valkosipulinkynttä
(soija)kermaa

Kuori perunat, puolita ne ja leikkaa noin neljän millin viipaleiksi. Kuumenna vokkipannussa runsaasti öljyä - tähän tarkoitukseen sopii erinomaisesti marinoidun artisokan tai aurinkokuivattujen tomaattien jämäöljy, se antaa ihanasti makua. Paista perunoita kuumassa pannussa käännellen, jotta ne alkavat muuttua vähän läpikuultaviksi ja ruskistuvat hieman. Mausta suolalla (myös ranskanperunasuola sopii). Lisää valkosipuli ja paistele hetki. Pienennä lämpöä, lisää pannulle tilkka kuumaa vettä, jotta perunat melkein peittyvät ja laita kansi päälle. Anna kiehua miedolla lämmöllä vartti, sekoita välillä. Lisää kunnon loraus kermaa (tähän käy se Alpron 17-prosenttinen kerma, se säilyy kauniin valkoisena). Anna hautua hetki ilman kantta ja tarkista perunoiden kypsyys. Ripottele päälle persiljaa tai kevätsipulia tai muuta toivomaasi ryytiä.

Hunajasipsien kaipuu - osa 3

2010-05-22T12:23:00.004+03:00

Heippa Möme,

Mä tiedän, että tätä on vaikea uskoa, mutta muistat varmaan, kun me käytiin taannoin karkkikaupassa? Noh, ilokseni ja riemukseni Behnford'sin herkkuja pursuvista hyllyistä löytyi myös:

...HUNAJASIPSEJÄ!!!

Olin niin riemuissani ja niin täynnä kaikkia muita herkkuja, etten raaskinut avata pussia aivan heti. Ja nyt siihen vaikeasti uskottavaan osaan: tuollahan se on sitten pyörinyt herkkukaapin pohjalla, miltei kuukauden verran(!) odottelemassa, että hunajasipsien himo minut jälleen valtaa. Ja niin, tänään on se päivä.

Aukaisin pussin ja nappasin ensimmäisen sipsin sormiini. Koko oli suomalaista perussipsiä huomattavasti suurempi, myös painoa oli enemmän. Haukatessa sipsi on melko paksu ja erittäin rapea, tunnekokemuksena ehdottomasti perinteistä taffelia antoisampi.

Ja se maku... Noh. Ehkä tämä on se syy, etten ole raaskinut tuota pussia aukaista. Pelko siitä, ettei enkelkuoro alakaan laulaa hoosiannaa mannan sataessa taivaanporteista... Nää maistuu aika lailla samalta kuin mun oma kokeilunikin - aika paljon suolalta ja hyvin vähän hunajalta. :P Ei ole edelleenkään Estrellan Honey Roasted Nuts'eja voittanutta.

Pavlova - terveisiä idästä!

2010-05-15T18:08:00.004+03:00

Hei Möme, ja terveiset helteisestä Haminasta!

Me tultiin tänne viettämään toista äitienpäivää. Viikko sitten oltiin mun vanhemmilla ja nyt tultiin hemmottelemaan S:n vanhempia, paitsi hurmaavalla läsnäolollamme, myös tällä ihanalla herkulla! Pavlova on saanut nimensä venäläisen balettitanssija Anna Pavlovan mukaan, joten on vain oikeus ja kohtuus, että saat reseptiterveiset täältä itärajan tuntumasta. :)

Pavlova

Pohja
4 valkuaista
250g (vähän vajaa 3dl) sokeria
2tl maissijauhoja
vajaa 1tl etikkaa

Valkuaiset vatkataan ensin vaahdoksi, n. 10min sähkövatkaimella tai yleiskoneella. Sokeri lisätään joukkoon koko ajan sekoittaen ja jatketaan sekoittamista muutama minuutti. Lisätään maissijauhot ja vatkataan, lopuksi vielä etikka, vatkataan. Vaahdosta tulee kiiltävän valkoista ja kiinteää. Marenkivaahto levitetään pellille n. 2-3cm paksuiseksi ympyräksi (leivinpaperiin voi piirtää ympyrän vaikka tarjoiluvadin avulla, jottei pohjasta tule liian isoa!). Itse pursotin tällä kertaa pohjan reunoille vielä marenkitötteröitä reunaksi, jottei täyte valu pitkin tarjotinta. Pohja kuivataan 130 asteisessa uunissa (mielellään kiertoilmalla!) noin 1,5h ajan. Pohjan tulisi irrota leivinpaperista helposti, mutta olla vielä sisältä mähmeää. Tämä saattaa vaatia pari harjoituspohjaa (harmi!), jotta oman uunin asetukset löytyvät.

Itse teen marenkimassaa yleensä hieman reilun satsin ja pyöräytän pohjan lisäksi myös pellillisen Salmiakkimarenkeja.

Täyte
1prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1prk maitorahkaa

Vaniljakastike vispataan vaahdoksi ja maitorahka vispataan sen sekaan. Makeutusta tähän ei enää kannata laittaa. Mikäli täytteen tahtoo tehdä vispikermasta ja maitorahkasta, kannattaa se maustaa ripauksella vaniljasokeria. Maidottomista vaihtoehdoista en ole itse maistanut mitään, mitä olit mieltä siitä kauravaniljakastikkeesta, mitä sulle tarjoilin? Mitähän muita vaihtoehtoja voisit suositella?

Pavlovan kruunaa tietysti runsas hedelmävalikoima. Oma suosikkikombomme ovat vadelmat, pensasmustikat, viinirypäleet ja purkkipersikat. S:n allergian vuoksi meillä ei käytetä mansikkaa, mutta se sopii tähän jälkiruokaan erittäin hyvin. Itse pidän Pavlovasta, paitsi sen herkullisuuden, myös juhlavan ulkonäön takia. Tänäänkin rikoin marenkipohjan sähläillessäni keskeltä aivan murusiksi, mutta mokat hautautuivat rahkavaahdon alle, eikä tuo makuun tuntunut vaikuttavan. :)

Vaihtelua tähän herkkuun saa käyttämällä hedelmien sijaan (tai niiden ohella!) vaikkapa turkinpippuri- tai marianneraerouhetta.

Keväisenä päivänä Pavlova on ehdoton jälkiruokasuosikkini, varsinkin ulkosalla nautittuna. Äsken grillailtiin ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Tuli taas todistettua kuinka hyvin tämä raikas herkku sopii raskaan ruoan jälkeistä ähkyä tasoittamaan. Pavlova ja salmiakkimarengit saivat lahjomattoman raadin hyväksynnän, saattoipa keski-ikäisen raatilaisen suusta jopa päästä vahingossa: "ihan vitun hyvää"... ;)

Nopea suklaasydän

2010-05-14T21:33:00.012+03:00

Hyviä hellepäiviä, ipa!

Tein tänään mökkiviemisiksi pienen suklaakakun, jonka kuorrutus jätti ulkonäön puolesta toivomisen varaa, vaikka maku olikin hyvä.

Taikina oli sovellettu brownies-reseptistä, koska halusin mehevää kakkua (tosin paistoin aavistuksen liian kauan, tuli hieman liian kuohkea lopputulos):

100 g margariinia
2 dl sokeria
2 munaa
½ dl vettä, jossa tilkka rommia
vajaa 2 dl vehnäjauhoja
5 rkl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
½ tl vaniljasokeria

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi, lisää kevyesti vatkatut munat hyvin sekoittaen. Sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan nesteen kanssa. Kaada pienehköön kakkuvuokaan (minulla halkaisijaltaan reilun parinkymmenen sentin sydänvuoka) ja paista 175 asteessa noin 30 minuuttia.

Tähän asti kaikki meni hyvin. Kostutin kakun rommin, veden ja sokerin seoksella ja laitoin päälle ohuen kerroksen itsetehtyä metsävadelmahilloa, josta yritin siivilöidä enimmät siemenet pois.

Sitten aloin improvisoida suklaakuorrutusta: sekoitin vesihauteessa 100 g (Rainbown) tummaa suklaata ja vähän toista 77-prosenttista suklaata puoleen desiin soijakermaa. Käytin Alpron soijakermaa, jonka rasvaprosentti on 17, se kun on ollut ruoanlaittoon hyvää. Ei käynytkään tähän: valmiin seoksen rasva alkoi erottua öljymäisenä, ja kuorrutuksen kovetuttua pinnassa on vaaleita kermajuovia. Koostumus muuttui oudon venyväksi ja paksuksi, aivan kuin olisin sekoittanut rasvaa ja jauhoja.

Yleensä olen käyttänyt tällaisissa suklaakuorrutuksissa Gogreenin ruoka-kaurakermaa (rasvaa 14 %) ongelmitta. Koetin peittää kuorrutuksen rumaa pintaa sydänströsseleillä.

Kuorrutuksen maku oli kyllä hyvä, ja valmis kakku maistui kaikille, vaikka ei ollut aivan niin kaunis ja mehevä kuin olisin toivonut. Lisukkeeksi sopii esim. Tofulinen mansikkajäde. Pitänee leipoa piakkoin brownieseja alkuperäisen reseptin mukaan ja laittaa ohje tänne, se on tätä kakkua parempi vaihtoehto. ;-)

Kevätsalaatti

2010-05-14T15:10:00.010+03:00

Heipsis ipa!

Nyt kun kaikki fiinit ravintolat mainostavat parsaviikkojaan, jotka näyttävät käsittävän lähinnä täysin ylihinnoiteltua parsaa bearnaiskastikkeessa, on oiva hetki ostaa kaupasta itse nippu hyvää, tuoretta vihreää parsaa ja loihtia siitä herkkuja. Parsa käy ihanasti salaatteihin, piirakoihin ja pitsan päälle (peston ja ohuenohuiden kesäkurpitsaviipaleiden kera). Minulta puuttuu enää parsakattila, jotta toukokuinen elämä olisi täydellistä. :-)

Meillä herkutellaan keväisin tällaisella salaatilla:

Nippu parsaa
erilaisia lehtisalaatteja maun mukaan (myös esim. mitsuna käy joukkoon)
1/2 prk kirsikkatomaatteja
muutama herkkusieni
vähän kevätsipulia, ruohosipulia tai purjoa
paahdettuja, suolattuja cashewpähkinöitä
(mozzarellaa)

Kuori parsojen varret (minulla on Victorinoxin tomaatinkuorintaveitsi, se on tähän hommaan aivan ehdoton!) ja leikkaa tyvestä muutama sentti pois. Keitä parsaa 6-8 minuuttia vedessä, jossa on 1 tl sokeria, 2-3 tl suolaa ja loraus sitruunamehua. Huuhtele kylmällä vedellä.
Revi salaatit laakealle vadille, viipaloi päälle sienet ja asettele päälle loput ainekset. Kruunaa salaatti suolalla ja mustapippurilla ja valuttele päälle avokätisesti yrttiöljyä:

1 ruukku basilikaa
1 ruukku sitruunamelissaa (tai persiljaa, jos haluat ryytisemmän öljyn)
desi-pari erilaisia öljyjä (esim. oliiviöljyä ja auringonkukkaöljyä)
reilusti sitruunamehua
ripaus sokeria
vähintään 1 tl suolaa
mustapippuria

Sekoita kaikki ainekset vaikkapa sauvasekoittimella sekaisin ja mausta öljy selvästi suolaiseksi. Anna tekeytyä hetki jääkaapissa.

Tämän yhdistelmän juju piilee siinä, että herkkusienet imevät itseensä mausteöljyä kuin, no, sienet, ja niistä tulee kerrassaan herkullisia. Parsan tilalle (tai miksei lisäksi) salaattiin sopii erinomaisen hyvin savustettu tofu. Myös kikherneet, artisokka, aurinkokuivatut kirsikkatomaatit ja kuulemma raejuusto sopivat. Itse en tietenkään käytä mozzarellaa, mutta eräät tuntemani henkilöt vannovat juuri tuon yrttiöljy-herkkusieni-mozzarella-kombon nimiin.

Urtekram Luomu Tummasuklaa 55 %

2010-05-12T21:08:00.009+03:00

Rakkahin väliaikaisesti virtuaaliavaruuteen kadonnut ystäväni

Tämä kaunis pakkaus tarttui käteen viimeksi citymarketista, kun en löytänyt niitä mainitsemiasi uusia suklaita. Sadan gramman levyssä on 24 palaa, pieniä 4,2 gramman paloja siis.

Ainekset ovat kaikki luomua: kaakaomassa, raakaruokosokeri, kaakaovoi, täysruokosokeri ja vanilja. Kaikki on myös tuotettu reilun kaupan kriteerien mukaan, mikä on suklaalle iso plussa.

Tuoksu on melko voimakas, kuiva ja vähän puinen. Ehkä kaneliarominen? Tai jotenkin paahtunut. Raakaruokosokeri varmaan antaa suklaalle tuoksua. Se myös maistuu.

Suklaa sulaa kohtalaisen nopeasti ja on rakenteeltaan miellyttävän pehmeää. Maku on vain hieman kitkerä, melassinen (sokerin takia) ja rommiarominen. Maku kehittyy suussa hieman, kevyen hedelmäiseksi, sokeri alkaa maistua voimakkaammin. Jälkimaku on hyvin makea, romminen ja nousee aika korkealle nenäonteloon hieman sitruksisena.

Oikein mukava suklaa, sopii myös herkutteluun. Ehkä hieman turhan makea, vaikkakin ruokosokeri antaa kivoja, suklaata täydentäviä aromeja. Harmittaa, kun alkuperämaata eikä kaakaolajiketta mainita. Valmistajan verkkosivuilta selviää sentään, että vaikka Urtekram on tanskalainen yritys, suklaa on tehty sveitsissä.

Kokonaisarvosana: ****
Plussaa luomusta ja voimakkaasta rommiaromista

Parempi pinaattikeitto

2010-05-11T17:28:00.005+03:00

Moi taas ipa!

Täällä ollaan melkoisessa keväthuumassa, tänään näin sisiliskonkin! Ilman lämmetessä alkaa tehdä mieli kevyempää ruokaakin, varsinkin kun kaupasta saa taas parsaa ja pinaattia ja kaikkea ihanaa. Tämä keitto tosin on kiireessä tehty pakastepinaatista, mutta tuoreesta tulisi varmasti erityisen hyvää!

Olen niitä ihmisiä, joilla on vieläkin traumoja koulun pinaattikeitosta. Kaikki maitokeitot iljettivät jo silloin (pinaattikeitto, kesäkeitto jne.), ja pinaattikeitto oli erityisen tympeää. Mautonta - ja kylmää siinä vaiheessa, kun pääsi ruokalassa istumaan asti.
Kotona meillä ei onneksi pinaattikeittoa syötykään, veljeni jakoi keittoinhoni. Enkä suoraan sanoen vieläkään ymmärrä perinteistä pinaattikeittoa, se menee minulla muiden ravitsemuksellisesti heikkojen ja kulinaristisesti kamalien perinteisten "kasvis"ruokien kanssa samaan kategoriaan. (Muita ovat esim. gratinoitu kukkakaali ja kasvispiirakat, jotka tuntuvat olevan vain täynnä kermaa ja puolipalanutta juustoa.)

Tämä keitto on kuitenkin toista: se on proteiinipitoista, maukasta ja täyttävää. Rakas puolisoni tekee sitä minulle, ja osaakin tehdä maailman parasta keittoa!

Tarvitaan:
1 sipuli
2 kasvisliemikuutiota
noin litra vettä
pari desiä punaisia linssejä
1 pieni tölkki kookosmaitoa
1 pss pakastepinaattia (tai epämääräinen määrä tuoretta)
1 tl currya
mustapippuria

Hienonna sipuli ja kuullota öljyssä. Lisää vesi, liemikuutiot, linssit ja kookosmaito. Anna kiehua 10 min, lisää pinaatti, mausta ja hauduta kypsäksi.
Vegaanisen version saa jättämällä lautaselta kananmunan pois.

Rainbow Sveitsiläinen tumma suklaa 56 %

2010-05-10T14:45:00.007+03:00

Bonjour, Ipa!

Työviikko alkaa nyt, ja mikäs olisi parempi tapa aloittaa se kuin maistella maanantailounaan lopuksi suklaata työpöydän ääressä! ;-) Tällä kertaa kaupasta tarttui mukaan kaupan omaa merkkiä, Rainbow'ta. Tätä olen ostanut ennenkin, hyvin ennakkoluuloisena (edullisuus kun tarkoittaa harvoin laatua), ja yllättynyt iloisesti.

Paketti on ankean näköinen, mutta sisältö odotettua parempi. Tuhdissa 200 gramman levyssä on 28 palaa, eli reilun seitsemän gramman jykeviä paloja, jotka napsahtavat taitettaessa jämäkästi. Ulkoasu on jotenkin melko teollinen, kun levy on noin paksukin.

Väriltään yllättävän vaaleaa tummaksi suklaaksi, ja vielä oranssinsävyisempää kuin Brunbergin levy. Tuoksu tuskin havaittava.

Suutuntuma on miellyttävä, suklaa alkaa sulaa nopeasti, mutta paksussa palassa riittää sulateltavaa. Koostumus on hyvä, mikään ei häiritse. Maku on hieman metallinen, voimakkaasti mokkainen, romminen ja jonkin verran kitkerä. Vahvat aromit täyttävät suun ja nenäongelot, tämä olisi hyvä suklaa kahvin kanssa. Vanilliini maistuu turhana teollisena sivumakuna.

Kokonaisuudessaan maku on makea, pitkä ja vahva, jälkimaku hieman kukkainen ja kevenevästi kahviarominen. Suuhun jää aivan hienoinen paahdetun kahvin hieman hapan sivumaku. Jotain raikasta tämän jälkeen kaipaa. Tai sitten vain uuden palan...

Täyteläinen, perushyvä melko makea suklaa. En katsonut hintaa, mutta tämän voisi olettaa olevan aika edullinen levy, joten suklaan hinta-laatusuhde on oikein hyvä. Tätä kannattaa käyttää myös leivontaan, jos reseptiin ei tarvita isompia prosentteja.

Maistelin vielä huvikseni tätä vuorotellen tuon juuri haukkumani Bunbergin suklaan kanssa, joka tässä vertailussa latistui entisestään. Ainakin tällä kertaa sveitsiläinen bulkkisuklaa voitti suomalaisen ns. fiinimmän tuotteen. ;-)
Kokonaisarvosana: ***