Omenaboston

Tervehdys täältä kauhean pakkasen keskeltä, ipa!

Mitä voi leipoa merkkipäivänä appiukolle, joka sanoo pitävänsä vain pullasta, kun itse haluaisi leipoa kunnon kakun?
Aivan, bostonkakun!



Tein kolmen desin pullataikinan soijamaitoon jauhopussin yleisohjeen mukaisesti. Vaivasin taikinan hyvin, mutta jätin sen aika pehmeäksi, sillä lailla tulee pehmeänkuohkea pulla. Täytteeseen kiehautin omenakuutioita omenahillossa, kunnes ne pehmenivät hieman, ja mausteeksi ripautin kanelia. Levitin täytteen kaulitulle taikinalevylle, ja kun aloin kääriä levyä rullalle, tajusin erheeni: täytettä oli aivan poskettomasti liian paljon. Kun rullasta leikkasi viipaleita, taikinarullat avautuivat, ja pehmeä taikina ja runsas hillo levisivät käsiin.

Sain jotenkin keploteltua enimmät mömmöt leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan, mutta kauniiksi ei lopputulosta voinut sanoa. En tehnyt erikseen kakkuun pohjaa taikinalevystä, mutta älysin sentään jättää taikinarullien väliin raot kohoamista varten. Kohottamisen (noin 40 min.) ja paiston jälkeen sokerikoristeltu bostonkakku oli kuitenkin aivan kelvollisen näköinen, ja maku oli aivan ihana!

Kaksi tärkeää vinkkiä bostonin tekoon:

1. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperille. Näin pehmeä pulla ei jää vuokaan kiinni ja kakku pysyy ehjänä (tämän vinkin sain veljeltäni, jolle kävi bostonin kanssa hullusti, kun puolet jäi kiinni vuokaan).

2. Älä missään nimessä noudata yleistä pullanpaisto-ohjetta kahdensadan asteen lämpötiloineen. Silloin boston vain kärähtää pinnalta ja jää raa'aksi sisältä. Hyvä paistolämpötila on 175 astetta ja aikaa niin paljon, että pinta on kauniin ruskea - silloin pulla on kypsää myös sisältä. Meidän uunilla paistoon meni nelisenkymmentä minuuttia.

Vuoan vuoraamiseen käytettyä leivinpaperia ei tarvitse irrottaa, varsinkaan jos boston menee viemisiksi. Herkkua kuuman mehun kanssa talviurheilun jälkeen!