Hei taas, ipa!
Vaikka lomalla ei ole tullut kirjoiteltua, kuvia ja reseptejä on kertynyt näiden viikkojen aikana sitäkin enemmän. Alan ehtiessäni lähetellä niitä :-) Lisäksi pidin eilen sunnuntain - ja voitetun mahataudin - kunniaksi pienimuotoiset suklaanmaistajaiset, joten myös suklaa-arvioita on luvassa kyllästymiseen asti ;-)
Laitetaan tähän nyt kuitenkin mukaan jo heinäkuussa nappaamani kuva kätevistä pikaviinereistä, jotka käyvät vaikka mökkituliaisiksi.
Nämä syntyvät helposti lehtitaikinasta ja parista lusikallisesta paistonkestävää vaniljakreemiä (harmikseni en vieläkään ole löytänyt täysin maidotonta vaniljakreemijauhetta, pitänee kokeilla seuraavan kerran vaikkapa kasvispohjaisella vaniljakastikkeella) ja mahdollisesti paistonkestävää mansikkahilloa. Lehtitaikinapalat voi leikata puoliksi tai kolmeen osaan (jos haluaa pikkuviinereitä), ja ne paistetaan pakkauksen ohjeen mukaan.
Paiston jälkeen vielä lämpimälle viinerille asetellaan mansikkaviipaleita, jotta ne mehustuvat vähän (ulkonäkö ehkä kärsii, mutta maku paranee huikeasti). Samoin sokerikuorrutus voidaan levittää vielä lämpimälle viinerille, siitä syntyy sellainen "kaupan viineri -vaikutelma".
Näihin voi tietysti vielä valella hyytelösokerilientä päälle, mutta se on mielestäni turhan aikaavievää, kun ideana on, että mökkikutsun saatuaan nämä voi pyöräyttää alle puolessa tunnissa :-)
maanantai 30. elokuuta 2010
Mansikkaviinerit
Tunnisteet:
lehtitaikina,
leivonnaiset,
mansikka,
möme,
sokerikuorrutus,
vanilja,
viinerit
torstai 19. elokuuta 2010
Yrttinen hernekeitto
Hello, ipa!
Osa hernesadosta kypsyi tässä kuivuudessa ja kuumuudessa liikaa, ja herneet ehtivät kasvaa suuriksi ja mauttomiksi. Halusin kuitenkin hyödyntää ne, ja keitin tuorehernekeittoa! Tämä on muunnelma siitä versiosta, johon kaadetaan lopuksi kuohuviiniä, minulla kun ei ollut mitään kuplivaa, mutta sitäkin ihanampaa yrttiaromista eteläafrikkalaista valkoviiniä.
(Toinen vaihtoehto olisi ollut rakuunalla ja sherryllä maustettu hernari, mutta puutarhassani ei tällä hetkellä kasva rakuunaa. Erilaisia reseptejä kannattaa etsiskellä ruotsiksi, sehän on hernekeiton luvattu maa!)
Tarvitaan:
margariinia tai voita
1 sipuli varsineen
noin 8 dl silvottuja herneitä (herneiden silpominen on ehdottomasti ruoan työläin vaihe... :-)
noin 5 dl kasvislientä
1 dl valkoviiniä
1-2 dl (soija)kermaa
laakerinlehti
tuoreita yrttejä, kuten pari oksaa timjamia ja nippu persiljaa
suolaa ja musta- tai valkopippuria maun mukaan
Hienonna sipuli (säästä varret) ja kuullota se runsaassa rasvassa. Lisää herneet ja viini, keittele hetki sekoittaen. Lisää kasvisliemi ja laakerinlehti ja anna kiehua miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia tai kunnes herneet ovat pehmeitä. Poista laakerinlehti ja soseuta keitto.
Hienonna sipulinvarret ja persilja hienoksi silpuksi. Nypi timjamista lehdet ja heitä varret pois. Lisää keittoon yrtit, kerma ja sopivasti pippuria, tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.
Koristele keitto timjaminoksalla ja tarjoa tuoreen leivän ja viinilasillisen kera.
Nähdään pian!
Osa hernesadosta kypsyi tässä kuivuudessa ja kuumuudessa liikaa, ja herneet ehtivät kasvaa suuriksi ja mauttomiksi. Halusin kuitenkin hyödyntää ne, ja keitin tuorehernekeittoa! Tämä on muunnelma siitä versiosta, johon kaadetaan lopuksi kuohuviiniä, minulla kun ei ollut mitään kuplivaa, mutta sitäkin ihanampaa yrttiaromista eteläafrikkalaista valkoviiniä.
(Toinen vaihtoehto olisi ollut rakuunalla ja sherryllä maustettu hernari, mutta puutarhassani ei tällä hetkellä kasva rakuunaa. Erilaisia reseptejä kannattaa etsiskellä ruotsiksi, sehän on hernekeiton luvattu maa!)
Tarvitaan:
margariinia tai voita
1 sipuli varsineen
noin 8 dl silvottuja herneitä (herneiden silpominen on ehdottomasti ruoan työläin vaihe... :-)
noin 5 dl kasvislientä
1 dl valkoviiniä
1-2 dl (soija)kermaa
laakerinlehti
tuoreita yrttejä, kuten pari oksaa timjamia ja nippu persiljaa
suolaa ja musta- tai valkopippuria maun mukaan
Hienonna sipuli (säästä varret) ja kuullota se runsaassa rasvassa. Lisää herneet ja viini, keittele hetki sekoittaen. Lisää kasvisliemi ja laakerinlehti ja anna kiehua miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia tai kunnes herneet ovat pehmeitä. Poista laakerinlehti ja soseuta keitto.
Hienonna sipulinvarret ja persilja hienoksi silpuksi. Nypi timjamista lehdet ja heitä varret pois. Lisää keittoon yrtit, kerma ja sopivasti pippuria, tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.
Koristele keitto timjaminoksalla ja tarjoa tuoreen leivän ja viinilasillisen kera.
Nähdään pian!
Tunnisteet:
herne,
kaurakerma,
keitot,
maidottomat,
möme,
persilja,
pääruoat,
sipuli,
soijakerma,
timjami,
vegaaniset,
viini
tiistai 17. elokuuta 2010
Kaakaopalloset
Terve taas, ipa!
Tähän ruotsalaiseen herkkuun tutustuin jo lapsena, kun keksimme veljeni kanssa jostakin vanhasta Pauligin kahviherkkuja -reseptivihkosesta helpon ja nopean ohjeen, jonka pystyimme toteuttamaan itse. Meistähän tuli molemmista sittemmin melkoisia hyvän ruoan ystäviä, joten herkkusuutaipumuksemme ilmenivät jo varhain oma-aloitteisuutena kaakaopurkin hyödyntämisessä. :-)
Tarvitaan:
100 g margariinia
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2-3 rkl vahvaa kylmää kahvijuomaa
3-4 rkl kaakaojauhetta
3,5 dl kaurahiutaleita
Vaahdota margariini ja sokerit (joko vain puuhaarukalla hieroen, tai jos haluaa tasaisemman lopputuloksen, sähkövatkaimella). Lisää muu aineet ja sekoita tasaiseksi massaksi. Muotoile sopivan kokoisiksi pieniksi palloiksi (halkaisija esim. pari senttiä) kylmässä vedessä kostutetuin käsin.
Ruotsissa palloset on kieritelty monesti kookoshiutaleissa tai raesokerissa (kookosta voi olla itse massassakin). Muita vaihtoehtoja ovat strösselit, kaakaojauhe (O'boy Dark sopii tähän oikein hyvin) ja tomusokeri (joka ei mielestäni ollut ulkonäön eikä käytännön kannalta kovin hyvä idea). Paras tulos tuli mielestäni Dolphinin suklaarouheesta (kuvassa), joka on lisäksi hyvän makuista.
Anna pallojen kovettua jääkaapissa. Kahvilla maustettuina nämä sopivat tietysti erityisen hyvin kahvipöytään. Kahvin voisi korvata jollakin muullakin maulla, ajattelin ensi kerralla kokeilla paria pisaraa rommia. ;-)
Tähän ruotsalaiseen herkkuun tutustuin jo lapsena, kun keksimme veljeni kanssa jostakin vanhasta Pauligin kahviherkkuja -reseptivihkosesta helpon ja nopean ohjeen, jonka pystyimme toteuttamaan itse. Meistähän tuli molemmista sittemmin melkoisia hyvän ruoan ystäviä, joten herkkusuutaipumuksemme ilmenivät jo varhain oma-aloitteisuutena kaakaopurkin hyödyntämisessä. :-)
Tarvitaan:
100 g margariinia
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2-3 rkl vahvaa kylmää kahvijuomaa
3-4 rkl kaakaojauhetta
3,5 dl kaurahiutaleita
Vaahdota margariini ja sokerit (joko vain puuhaarukalla hieroen, tai jos haluaa tasaisemman lopputuloksen, sähkövatkaimella). Lisää muu aineet ja sekoita tasaiseksi massaksi. Muotoile sopivan kokoisiksi pieniksi palloiksi (halkaisija esim. pari senttiä) kylmässä vedessä kostutetuin käsin.
Ruotsissa palloset on kieritelty monesti kookoshiutaleissa tai raesokerissa (kookosta voi olla itse massassakin). Muita vaihtoehtoja ovat strösselit, kaakaojauhe (O'boy Dark sopii tähän oikein hyvin) ja tomusokeri (joka ei mielestäni ollut ulkonäön eikä käytännön kannalta kovin hyvä idea). Paras tulos tuli mielestäni Dolphinin suklaarouheesta (kuvassa), joka on lisäksi hyvän makuista.
Anna pallojen kovettua jääkaapissa. Kahvilla maustettuina nämä sopivat tietysti erityisen hyvin kahvipöytään. Kahvin voisi korvata jollakin muullakin maulla, ajattelin ensi kerralla kokeilla paria pisaraa rommia. ;-)
Tunnisteet:
kaakao,
kahvi,
kaurahiutale,
möme,
pikkumakeat,
rommi,
ruotsalainen,
sokeri,
vanilja
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Suklaa, viini ja muut juomat
Iltaa, ipa!
Suklaan kanssa on välillä vaikea valita juotavaa. Tee ja kahvi käyvät tietysti, mutta kylmät juomat ovat työläämpiä. Niissä pitäisi olla riittävästi makeutta ja hapokkuutta, mutta ei liikaa suklaaseen nähden. Esimerkiksi kaakao suklaan tai suklaaleivonnaisen palanpainikkeena on epäonnistunut yritys - ne vievät toisistaan maun.
Nyt löysin kuitenkin sattumalta aivan täydellisen yhdistelmän: Rekorderligin omena-vanilja-siideri ja Anthon Bergin Soft Dark -suklaa (54 %). Kokeilin muitakin suklaita, mutta tämä oli voittamaton liitto. Suklaa on aromikasta, sopivan pehmeää eikä kovin makeaa, siideri taas voimakkaan vaniljaista ja siideriksi hyvin makeaa. Maut täydentävät toisiaan ihanasti, ja lopputulos on suurempi kuin osiensa summa. Suosittelen!
Järjestin viime vuonna suklaanmaistajaiskutsut. Se oli hauskaa, ostin vain kaikenlaisia (tummia ja vaaleita) suklaita ja pilkoin niitä lautasille, tein nimilaput ja valitsin joitakin suklaaseen sopivia hedelmiä lisukkeeksi. Alun perin suunnittelin suklaa-viinimaistajaisia, mutta melkein kaikki vieraat tulivat autolla, joten hylkäsin ajatuksen. Ehdin kuitenkin kysellä Alkosta juomavinkkejä, ja siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa, tässä tulee Alkon asiakasneuvojan mukavan paneutuva vastaus:
"Suklaata on usein sanottu vaikeaksi yhdistää viiniin, mutta nykyään sille löytyy monia hyviä kumppaneja.
Perinteisiä suklaan ja sulkaajälkiruoan kumppaneita ovat väkevät viinit , kuten portviini, madeira ja muscat-viinit, tässä muutamia ehdotuksia:
Portviinit, Portugali
003295 Graham's Late Bottled Vintage Port 0,75 l 19,50 euroa
Tummanpunainen, makea, täyteläinen, mustikkainen, tumman kirsikkainen, lääkeyrttinen, mausteinen, lämmin
Touriga Nacional, Touriga Francesa, Tinta Barroca
Sokeria 110 g/l. 20 %.
Väkevät viinit, Espanja
336016 Torres Floralis Moscatel Oro 0,5 l 9,89 euroa
Meripihkanruskea, makea, rusinainen, sitruksinen, taatelinen
Sokeria 190 g/l. 15 %.
Madeirat, Portugali
318184 Leacock's Medium Rich Madeira 0,375 l 9,33 euroa
Meripihkanruskea, makea, taatelinen, pähkinäinen, pomeranssinen, mineraalinen, pitkä
Tinta Negra Mole
Sokeria 100 g/l. 19 %.
Nämä perinteiset viinit sopivat parhaiten tummempien suklaiden kanssa, jossa on hieman tai reilumminkin karvautta. Jos maistajaisissa kokeillaan myös vaaleampia suklaita ja valkosuklaata, voit kokeilla myös makeaa sherryä, tokajia tai jopa muscadetkuohuviiniä.
Sherryt, Espanja
003591 Harveys Bristol Cream 0,75 l 14,76 euroa
Pähkinänruskea, makea, rusinainen, kevyen viikunainen, hennon mantelinen
Palomino, Pedro Ximénez
Sokeria 130 g/l. 17,5 %.
Valkoviinit, Unkari, Tokaji
555586 Château Dereszla Tokaji Aszú 5 Puttonyos 0,5 l 22,00 euroa
Makea, hapokas, aprikoosihilloinen, sitruksinen, hennon hunajainen, pitkä
Furmint, Hárslevelü
Sokeria 160 g/l.
Kuohuviinit, Italia
584687 Asti Cinzano 0,75 l 10,50 euroa
Makea, pehmeähappoinen, hennon rusinainen, kevyen sitruksinen
Muscat
Sokeria 95 g/l.
Kuohuviinit, Italia
008901 Asti Gancia 0,75 l 10,80 euroa
Makea, pehmeähappoinen, rusinainen, sitruksinen
Moscato Bianco di Canelli
Sokeria 90 g/l.
Jos haluat kokeilla ruokaviineiksi miellettyjä viinejä suklaan kanssa, suosittelen jättämään kuivat valkoviinit kokonaan pois. Valkosuklaan kanssa voit kokeilla makeahkoa roseeviiniä ja tummempien suklaiden kanssa hedelmäistä ja täyteläistä punaviiniä.
Roseeviinit, Chile
007142 Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé 0,75 l 9,49 euroa
Puolikuiva, keskihapokas, herukkainen, hedelmäinen, aromikas
Cabernet Sauvignon
Sokeria 11 g/l.
Punaviinit, Argentiina
464277 Norton Barrel Select Malbec 0,75 l 9,44 euroa
Täyteläinen, notkea, kypsän marjainen, mausteinen, kevyen tamminen
Malbec
Punaviinit, Argentiina
437867 Catena Malbec 0,75 l 14,98 euroa
Erittäin täyteläinen, notkea, tumman marjaisa, karhunvatukkainen, mokkainen, kevyen tamminen, runsas, pitkä
Malbec
Suklaa on varsinkin viinin kanssa melko täyttävää, ja vettä kannattaa varata runsaasti kaikille osallistujille. Alkoholitonta vastinetta itse suklaa-viinimaistijaisille ei ole, koska ideanahan on juuri näiden kahden yhdistelmä. Itse tarjoilisin autoileville vieraille jotakin hyvää kivennäisvettä, silloin he ainakin saavat nauttia täysin suklaista. Myös kahvi voisi sopia, mutta sillä on tietysti oma makunsa, joka saattaa sotkea maistajaiset. Mitään mehuja tai limppareita en yhdistäisi suklaaseen maistajaismielessä. "
Suklaan kanssa on välillä vaikea valita juotavaa. Tee ja kahvi käyvät tietysti, mutta kylmät juomat ovat työläämpiä. Niissä pitäisi olla riittävästi makeutta ja hapokkuutta, mutta ei liikaa suklaaseen nähden. Esimerkiksi kaakao suklaan tai suklaaleivonnaisen palanpainikkeena on epäonnistunut yritys - ne vievät toisistaan maun.
Nyt löysin kuitenkin sattumalta aivan täydellisen yhdistelmän: Rekorderligin omena-vanilja-siideri ja Anthon Bergin Soft Dark -suklaa (54 %). Kokeilin muitakin suklaita, mutta tämä oli voittamaton liitto. Suklaa on aromikasta, sopivan pehmeää eikä kovin makeaa, siideri taas voimakkaan vaniljaista ja siideriksi hyvin makeaa. Maut täydentävät toisiaan ihanasti, ja lopputulos on suurempi kuin osiensa summa. Suosittelen!
Järjestin viime vuonna suklaanmaistajaiskutsut. Se oli hauskaa, ostin vain kaikenlaisia (tummia ja vaaleita) suklaita ja pilkoin niitä lautasille, tein nimilaput ja valitsin joitakin suklaaseen sopivia hedelmiä lisukkeeksi. Alun perin suunnittelin suklaa-viinimaistajaisia, mutta melkein kaikki vieraat tulivat autolla, joten hylkäsin ajatuksen. Ehdin kuitenkin kysellä Alkosta juomavinkkejä, ja siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa, tässä tulee Alkon asiakasneuvojan mukavan paneutuva vastaus:
"Suklaata on usein sanottu vaikeaksi yhdistää viiniin, mutta nykyään sille löytyy monia hyviä kumppaneja.
Perinteisiä suklaan ja sulkaajälkiruoan kumppaneita ovat väkevät viinit , kuten portviini, madeira ja muscat-viinit, tässä muutamia ehdotuksia:
Portviinit, Portugali
003295 Graham's Late Bottled Vintage Port 0,75 l 19,50 euroa
Tummanpunainen, makea, täyteläinen, mustikkainen, tumman kirsikkainen, lääkeyrttinen, mausteinen, lämmin
Touriga Nacional, Touriga Francesa, Tinta Barroca
Sokeria 110 g/l. 20 %.
Väkevät viinit, Espanja
336016 Torres Floralis Moscatel Oro 0,5 l 9,89 euroa
Meripihkanruskea, makea, rusinainen, sitruksinen, taatelinen
Sokeria 190 g/l. 15 %.
Madeirat, Portugali
318184 Leacock's Medium Rich Madeira 0,375 l 9,33 euroa
Meripihkanruskea, makea, taatelinen, pähkinäinen, pomeranssinen, mineraalinen, pitkä
Tinta Negra Mole
Sokeria 100 g/l. 19 %.
Nämä perinteiset viinit sopivat parhaiten tummempien suklaiden kanssa, jossa on hieman tai reilumminkin karvautta. Jos maistajaisissa kokeillaan myös vaaleampia suklaita ja valkosuklaata, voit kokeilla myös makeaa sherryä, tokajia tai jopa muscadetkuohuviiniä.
Sherryt, Espanja
003591 Harveys Bristol Cream 0,75 l 14,76 euroa
Pähkinänruskea, makea, rusinainen, kevyen viikunainen, hennon mantelinen
Palomino, Pedro Ximénez
Sokeria 130 g/l. 17,5 %.
Valkoviinit, Unkari, Tokaji
555586 Château Dereszla Tokaji Aszú 5 Puttonyos 0,5 l 22,00 euroa
Makea, hapokas, aprikoosihilloinen, sitruksinen, hennon hunajainen, pitkä
Furmint, Hárslevelü
Sokeria 160 g/l.
Kuohuviinit, Italia
584687 Asti Cinzano 0,75 l 10,50 euroa
Makea, pehmeähappoinen, hennon rusinainen, kevyen sitruksinen
Muscat
Sokeria 95 g/l.
Kuohuviinit, Italia
008901 Asti Gancia 0,75 l 10,80 euroa
Makea, pehmeähappoinen, rusinainen, sitruksinen
Moscato Bianco di Canelli
Sokeria 90 g/l.
Jos haluat kokeilla ruokaviineiksi miellettyjä viinejä suklaan kanssa, suosittelen jättämään kuivat valkoviinit kokonaan pois. Valkosuklaan kanssa voit kokeilla makeahkoa roseeviiniä ja tummempien suklaiden kanssa hedelmäistä ja täyteläistä punaviiniä.
Roseeviinit, Chile
007142 Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé 0,75 l 9,49 euroa
Puolikuiva, keskihapokas, herukkainen, hedelmäinen, aromikas
Cabernet Sauvignon
Sokeria 11 g/l.
Punaviinit, Argentiina
464277 Norton Barrel Select Malbec 0,75 l 9,44 euroa
Täyteläinen, notkea, kypsän marjainen, mausteinen, kevyen tamminen
Malbec
Punaviinit, Argentiina
437867 Catena Malbec 0,75 l 14,98 euroa
Erittäin täyteläinen, notkea, tumman marjaisa, karhunvatukkainen, mokkainen, kevyen tamminen, runsas, pitkä
Malbec
Suklaa on varsinkin viinin kanssa melko täyttävää, ja vettä kannattaa varata runsaasti kaikille osallistujille. Alkoholitonta vastinetta itse suklaa-viinimaistijaisille ei ole, koska ideanahan on juuri näiden kahden yhdistelmä. Itse tarjoilisin autoileville vieraille jotakin hyvää kivennäisvettä, silloin he ainakin saavat nauttia täysin suklaista. Myös kahvi voisi sopia, mutta sillä on tietysti oma makunsa, joka saattaa sotkea maistajaiset. Mitään mehuja tai limppareita en yhdistäisi suklaaseen maistajaismielessä. "
Tunnisteet:
5 tähteä,
juomat,
möme,
siideri,
suklaa,
suklaanmaistelu,
tumma suklaa,
viini
lauantai 14. elokuuta 2010
Chocolate-chocolate-chocolate brownies
Hei ipa!
Lempisarjassani Gilmoren tytöissä on kohta, jossa Rory maistaa 'chocolate chocolate chocolate ice creamia', ja huudahtaa ihastuneena: "Oh, my God, this is incredible. It's seriously chocolate chocolate chocolaty!"
Se kuulosti ihanalta, ja siksipä halusinkin kehittää jotakin yhtä ylenpalttisen suklaista. Tämä brownies-resepti on yritys siihen suuntaan, ja siksipä siinä onkin pähkinöiden sijaan suklaarouhetta (ja lisäksi en pidä pähkinöistä ja suklaasta yhdessä). Tästä saisi varmaan vielä suklaisemman lisäämällä sulaa suklaata, mutta herkkua on näinkin: samanaikaisesti kuohkeita ja meheviä.
Tarvitaan:
150 margariinia
1 dl tummaa muscovadosokeria (melassisuus antaa kivan lakritsivivahteen, mutta älä laita enempää, tai saat mämmin makuisia brownieseja)
2 dl tavallista sokeria
4 munaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
75 g tummaa suklaata rouhittuna (70 %)
Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää kevyesti vatkatut munat hyvin sekoittaen. (Voit lisätä välillä vähän jauhoja, jotta taikina ei juoksetu. Jos niin kuitenkin käy, se ei vaaranna lopputulosta. Voimakas vatkaus auttaa.) Sekoita kuivat aineet ja siivilöi taikinaan. Kääntele lopuksi joukkoon suklaa.
Kaada taikina voideltuun noin 20 x 30 cm:n kokoiseen vuokaan. Kaupasta saa esim. foliosta tehtyjä paistovuokia, jotka ovat juuri sopivia. Paista 175 asteessa 35 minuuttia. Älä paista pidempään, jottei lopputulos ole liian kuivakka - näiden pitää jäädä meheviksi.
Peitä paistamisen jälkeen vuoka vaikkapa leivinpaperilla ja pyyhkeellä ja anna jäähtyä vähän aikaa. Leikkaa paloiksi, joko isoiksi perinteisen mallisiksi brownie-paloiksi tai 2 x 2 cm:n sormisyötäviksi kuutioiksi.
Nämä ovat ihania lämpiminä, mutta herkullisia seuraavana päivänäkin, ja lisukkeeksi käy tietysti ainakin jäätelö. Nämä voisi myös kuorruttaa tai koristella sulalla suklaalla.
Lempisarjassani Gilmoren tytöissä on kohta, jossa Rory maistaa 'chocolate chocolate chocolate ice creamia', ja huudahtaa ihastuneena: "Oh, my God, this is incredible. It's seriously chocolate chocolate chocolaty!"
Se kuulosti ihanalta, ja siksipä halusinkin kehittää jotakin yhtä ylenpalttisen suklaista. Tämä brownies-resepti on yritys siihen suuntaan, ja siksipä siinä onkin pähkinöiden sijaan suklaarouhetta (ja lisäksi en pidä pähkinöistä ja suklaasta yhdessä). Tästä saisi varmaan vielä suklaisemman lisäämällä sulaa suklaata, mutta herkkua on näinkin: samanaikaisesti kuohkeita ja meheviä.
Tarvitaan:
150 margariinia
1 dl tummaa muscovadosokeria (melassisuus antaa kivan lakritsivivahteen, mutta älä laita enempää, tai saat mämmin makuisia brownieseja)
2 dl tavallista sokeria
4 munaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
75 g tummaa suklaata rouhittuna (70 %)
Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää kevyesti vatkatut munat hyvin sekoittaen. (Voit lisätä välillä vähän jauhoja, jotta taikina ei juoksetu. Jos niin kuitenkin käy, se ei vaaranna lopputulosta. Voimakas vatkaus auttaa.) Sekoita kuivat aineet ja siivilöi taikinaan. Kääntele lopuksi joukkoon suklaa.
Kaada taikina voideltuun noin 20 x 30 cm:n kokoiseen vuokaan. Kaupasta saa esim. foliosta tehtyjä paistovuokia, jotka ovat juuri sopivia. Paista 175 asteessa 35 minuuttia. Älä paista pidempään, jottei lopputulos ole liian kuivakka - näiden pitää jäädä meheviksi.
Peitä paistamisen jälkeen vuoka vaikkapa leivinpaperilla ja pyyhkeellä ja anna jäähtyä vähän aikaa. Leikkaa paloiksi, joko isoiksi perinteisen mallisiksi brownie-paloiksi tai 2 x 2 cm:n sormisyötäviksi kuutioiksi.
Nämä ovat ihania lämpiminä, mutta herkullisia seuraavana päivänäkin, ja lisukkeeksi käy tietysti ainakin jäätelö. Nämä voisi myös kuorruttaa tai koristella sulalla suklaalla.
Tunnisteet:
amerikkalainen,
brownies,
kaakao,
keltuainen,
leivonnaiset,
maidottomat,
muscovadosokeri,
möme,
pikkumakeat,
sokeri,
suklaa,
tumma suklaa,
valkuainen,
vehnäjauhot
torstai 12. elokuuta 2010
Sinappinen perunasalaatti
Tervehdys, ipa!
Meillä salaattilinja jatkuu, kun luvassa on vielä pari kuumaa päivää. Omat perunat alkavat olla parhaimmillaan, ja siksipä tämä erittäin hyvin esim. tofugrillerien kanssa sopiva perunasalaatti.
Tarvitaan:
1-3 perunaa syöjää kohden (perunoiden ja syöjien koon mukaan :-)
1 punasipuli (käytin tällä kertaa vain sipulinvarsia)
3 rkl tai maun mukaan kapriksia
ruukku basilikaa
Kastike:
2-3 rkl dijon-sinappia (tavallinenkin käy)
0,5 dl oliiviöljyä
loraus balsamiviinietikkaa (tummaa tai vaaleaa sen mukaan, mistä pitää)
ripaus suolaa
runsaasti vastajauhettua mustapippuria
1 tl sokeria
Keitä perunat, pilko sipuli ja basilika ja sekoita salaatiksi, lisää kaprikset. Vispaa kastikkeen ainekset sekaisin ja lisää salaattiin, anna maustua jääkaapissa jonkin aikaa. Koristeeksi voi vielä ripotella rucolaa.
Täällä on nettiyhteys pätkinyt, mutta nyt näyttäisi toimivan, joten huomenna on luvassa lisää herkkuja.
Meillä salaattilinja jatkuu, kun luvassa on vielä pari kuumaa päivää. Omat perunat alkavat olla parhaimmillaan, ja siksipä tämä erittäin hyvin esim. tofugrillerien kanssa sopiva perunasalaatti.
Tarvitaan:
1-3 perunaa syöjää kohden (perunoiden ja syöjien koon mukaan :-)
1 punasipuli (käytin tällä kertaa vain sipulinvarsia)
3 rkl tai maun mukaan kapriksia
ruukku basilikaa
Kastike:
2-3 rkl dijon-sinappia (tavallinenkin käy)
0,5 dl oliiviöljyä
loraus balsamiviinietikkaa (tummaa tai vaaleaa sen mukaan, mistä pitää)
ripaus suolaa
runsaasti vastajauhettua mustapippuria
1 tl sokeria
Keitä perunat, pilko sipuli ja basilika ja sekoita salaatiksi, lisää kaprikset. Vispaa kastikkeen ainekset sekaisin ja lisää salaattiin, anna maustua jääkaapissa jonkin aikaa. Koristeeksi voi vielä ripotella rucolaa.
Täällä on nettiyhteys pätkinyt, mutta nyt näyttäisi toimivan, joten huomenna on luvassa lisää herkkuja.
Tunnisteet:
kaprikset,
maidottomat,
möme,
peruna,
punasipuli,
salaatit,
sinappi,
vegaaniset
lauantai 7. elokuuta 2010
Guacamolea Haminalaiseen tapaan
Heippa taas (liian pitkästä aikaa) Möme!
Meidän muutto alkaa olla pikkuhiljaa henkisesti voiton puolella. Vaikka talvirenkaat edelleen koristaakin olohuonetta, on toiveissa, että ens viikolla saatais kannettua tavarat kellariin. Ruoka tän kaiken hässäkän (ja helteen!) keskellä on ollut viimeisellä sijalla meidän prioriteettilistalla, vaikka välillä ollaankin sorruttu lohtusyömiseen.. :)
Kun ei vaan mitenkään päin jaksa tehdä mitään ylimääräistä, pitää panostaa siihen, mitä saa nopeasti ja helposti, mutta on silti erinomaisen maistuvaa. Tätä herkkua ollaan maisteltu S:n äidin luona ja viime käynnillä uskaltauduin kysymään reseptiä, joka helppoudellaan yllätti mut täysin!
Tarvitaan:
2 avokadoa
partaäijää (suom. huom. turkkilaista jogurttia)
makeaa chilikastiketta
Kolmas kerta toden sanoo: Ensimmäisellä yrityksellä meidän avokadot oli raakoja, eli maistuivat saippualta. Toisella kerralla panostimme pehmeyteen – vain todetaksemme, että olemme ostaneet kaksi läpimätää avokadoa.... Mutta kolmannella kerralla vahingoista viisastuneina osuimme oikeaan ja löysimme kaksi täydellistä avokadoa!
Avokadot siis halkaistaan ja kivi annetaan koirille leikkikaluksi (toim. huom. se otetaan minuutin päästä pois, kun muistetaan, että avokado on koirille myrkyllistä!). Koverretaan pehmeä sisus kulhoon ja sörssätään se vaikka sellaisella perunamuussivehkeellä. Jos pitää sileästä rakenteesta, voi ajaa avokadot sauvasekoittimella mössöksi, mutta mun mielestä guacamoleen kuuluu sattumat.
Lisätään oman maun mukaan partaäijää, mä laitoin sellasen puoltoista kaks desiä, sekä turaus chilisoosia. Lopputulos on makeahko, joten itse ripsaisin mukaan hyppysellisen suolaa. Tosin me nautittiin guacamolemme nachojen kera, jolloin nachojen suolaisuus toimi kivana vastapainona guacamolen makeudelle. Kahdelle hengelle riittäis kyllä puoletkin tästä annoksesta, ja nachojen on ehdottomasti oltava Lidlin juustonmakuisia!
Guacamole ja nachot ei ihan täyttäneet meidän vaatimuksia illalliselle, joten väsäsimme kaveriksi fetasalaatin. Apetinan feta on ihanan täkmeää, mikä sopi vaihteluksi kovemmille fetoille, joita yleensä harrastamme. Muuten salaatin pohja oli aika perussettiä, mutta päälle paahdettiin hävyttömän paljon pinjansiemeniä (rauhallinen paahto pannulla, keskilämmöllä, itse en käytä öljyä). Hyvää oli, salladi toimi tosi kivasti raikkaana kylkiäisenä tukevammalle nacho-guacamole-setille!
Meidän muutto alkaa olla pikkuhiljaa henkisesti voiton puolella. Vaikka talvirenkaat edelleen koristaakin olohuonetta, on toiveissa, että ens viikolla saatais kannettua tavarat kellariin. Ruoka tän kaiken hässäkän (ja helteen!) keskellä on ollut viimeisellä sijalla meidän prioriteettilistalla, vaikka välillä ollaankin sorruttu lohtusyömiseen.. :)
Kun ei vaan mitenkään päin jaksa tehdä mitään ylimääräistä, pitää panostaa siihen, mitä saa nopeasti ja helposti, mutta on silti erinomaisen maistuvaa. Tätä herkkua ollaan maisteltu S:n äidin luona ja viime käynnillä uskaltauduin kysymään reseptiä, joka helppoudellaan yllätti mut täysin!
Tarvitaan:
2 avokadoa
partaäijää (suom. huom. turkkilaista jogurttia)
makeaa chilikastiketta
Kolmas kerta toden sanoo: Ensimmäisellä yrityksellä meidän avokadot oli raakoja, eli maistuivat saippualta. Toisella kerralla panostimme pehmeyteen – vain todetaksemme, että olemme ostaneet kaksi läpimätää avokadoa.... Mutta kolmannella kerralla vahingoista viisastuneina osuimme oikeaan ja löysimme kaksi täydellistä avokadoa!
Avokadot siis halkaistaan ja kivi annetaan koirille leikkikaluksi (toim. huom. se otetaan minuutin päästä pois, kun muistetaan, että avokado on koirille myrkyllistä!). Koverretaan pehmeä sisus kulhoon ja sörssätään se vaikka sellaisella perunamuussivehkeellä. Jos pitää sileästä rakenteesta, voi ajaa avokadot sauvasekoittimella mössöksi, mutta mun mielestä guacamoleen kuuluu sattumat.
Lisätään oman maun mukaan partaäijää, mä laitoin sellasen puoltoista kaks desiä, sekä turaus chilisoosia. Lopputulos on makeahko, joten itse ripsaisin mukaan hyppysellisen suolaa. Tosin me nautittiin guacamolemme nachojen kera, jolloin nachojen suolaisuus toimi kivana vastapainona guacamolen makeudelle. Kahdelle hengelle riittäis kyllä puoletkin tästä annoksesta, ja nachojen on ehdottomasti oltava Lidlin juustonmakuisia!
Guacamole ja nachot ei ihan täyttäneet meidän vaatimuksia illalliselle, joten väsäsimme kaveriksi fetasalaatin. Apetinan feta on ihanan täkmeää, mikä sopi vaihteluksi kovemmille fetoille, joita yleensä harrastamme. Muuten salaatin pohja oli aika perussettiä, mutta päälle paahdettiin hävyttömän paljon pinjansiemeniä (rauhallinen paahto pannulla, keskilämmöllä, itse en käytä öljyä). Hyvää oli, salladi toimi tosi kivasti raikkaana kylkiäisenä tukevammalle nacho-guacamole-setille!
Tunnisteet:
alkupalat,
avokado,
feta,
guacamole,
ipa,
nacho,
partaäijä,
pikkusuolaiset,
pinjansiemenet
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Letusta asiaa
Moi ipa!
Päivän teema on tämä:
Vihdoinkin on niin siedettävät lämpötilat, että voi kuvitella seisovansa hellan ääressä paistamassa lettuja. Tämä kaupan kylmähyllystä löytyvä valmistaikina on tosi kätevää - ja ei, Oatly ei edelleenkään lahjoita minulle ilmaisia tuotteita tai muuta kivaa tästä mainostuksesta - ja hyvän makuista. Taikina on suolainen, ja sopii siis kaikenlaisten täytteiden kanssa.
Itse syön kuitenkin lettuni mieluiten mansikkahillon kera. Ehkä paikkaan jotakin lapsuudessa katsottujen Pelle Hermanni -jaksojen jättämää kaipuuta (aina "plättyjä ja mantsikan mollukkaisia"! :-) Mutta täytyy mainostaa, että myös tuo aiemmin hehkuttamani tummasta suklaasta tehty kastike on aivan ihanaa lettujen kanssa. Vaniljajäätelö sopii päälle sulamaan myös. Puhumattakaan lettukakusta, johon pinotaan lettujen väliin hilloa, banaaniviipaleita, kermavaahtoa, jäätelöä, mansikkasosetta, aivan mitä mieli tekee. Koko ihanaa komeutta voi leikata tavallisella kakkulapiolla, ja maku on tietysti ihana, kaiken hyvän sekamelska.
Britanniassa laskiaistiistai tunnetaan myös nimellä Pancake day. Se on mielestäni ihastuttavaa ja paljon hauskempaa kuin tavalliset laskiaispullat, vaikka tausta on tietysti sama: ravinteikkaiden herkkujen syöminen juuri ennen paaston alkua. Briteissä letuille pirskotettiin sitruunamehua ja päälle ripoteltiin runsaasti sokeria. Herkkua!
Britannian-aikoinani opin myös syömään lettuja aamiaiseksi. Sukulaisperheessä oli hauska tapa: kun itse kukin omia aikojaan heräsi sunnuntai-aamuna, keittiössä odotti paistinpannu ja valmiiksi tehty lettutaikina, josta jokainen sai paistaa itselleen rapeat letut aamiaiseksi. Vaikka tekisin itse taikinan, lettuaamiainen tuntuu edelleen ylelliseltä.
Jälkiruoista letut ovat aina maistuneet jotenkin erityisen hyviltä. Vohvelit, pannukakku tai ritarit eivät ole koskaan yltäneet samaan. Opettelin paistamaan lettuja jo lapsena, ja tietysti kääntämään niitä asianmukaisesti heittäen (isän esimerkin mukaan). Opiskeluaikoina pientä kerrostaloasuntoa peitti monesti ilman suorastaan harmahtavaksi muuttava lettukäry. (Nykyään onneksi kunnon liesituuletin huolehtii siitä, ettei koti haise letuilta neljää päivää. :-)
Myös vegaanisia lettuja tuli paistettua monta vuotta, ja sain kehitettyä varsin onnistuneen taikinareseptin. Runsas soijajauhon määrä piti lettuja kasassa, ja nykyäänkin saatan lisätä soijajauhoa taikinaan ravinteikkuuden vuoksi. Rapeimmat reunat saa käyttämällä paistamisessa margariinia, mutta ennen paistamista pannu kannattaa öljytä. Ensimmäinen letun saa onnistumaan, kun malttaa antaa pannun kuumentua kunnolla kuumaksi - lämpötilan voi testata pisaralla taikinaa.
Annettakoon lopuksi pieni lettuhullun vinkki: jos pitää isoista ohukaisista, kannattaa hankkia vähintään 28-senttinen paistinpannu ja Stockmannin Casa-sarjan erikoisleveä paistinlasta. Niillä syntyy näyttävää jälkeä!
Päivän teema on tämä:
Vihdoinkin on niin siedettävät lämpötilat, että voi kuvitella seisovansa hellan ääressä paistamassa lettuja. Tämä kaupan kylmähyllystä löytyvä valmistaikina on tosi kätevää - ja ei, Oatly ei edelleenkään lahjoita minulle ilmaisia tuotteita tai muuta kivaa tästä mainostuksesta - ja hyvän makuista. Taikina on suolainen, ja sopii siis kaikenlaisten täytteiden kanssa.
Itse syön kuitenkin lettuni mieluiten mansikkahillon kera. Ehkä paikkaan jotakin lapsuudessa katsottujen Pelle Hermanni -jaksojen jättämää kaipuuta (aina "plättyjä ja mantsikan mollukkaisia"! :-) Mutta täytyy mainostaa, että myös tuo aiemmin hehkuttamani tummasta suklaasta tehty kastike on aivan ihanaa lettujen kanssa. Vaniljajäätelö sopii päälle sulamaan myös. Puhumattakaan lettukakusta, johon pinotaan lettujen väliin hilloa, banaaniviipaleita, kermavaahtoa, jäätelöä, mansikkasosetta, aivan mitä mieli tekee. Koko ihanaa komeutta voi leikata tavallisella kakkulapiolla, ja maku on tietysti ihana, kaiken hyvän sekamelska.
Britanniassa laskiaistiistai tunnetaan myös nimellä Pancake day. Se on mielestäni ihastuttavaa ja paljon hauskempaa kuin tavalliset laskiaispullat, vaikka tausta on tietysti sama: ravinteikkaiden herkkujen syöminen juuri ennen paaston alkua. Briteissä letuille pirskotettiin sitruunamehua ja päälle ripoteltiin runsaasti sokeria. Herkkua!
Britannian-aikoinani opin myös syömään lettuja aamiaiseksi. Sukulaisperheessä oli hauska tapa: kun itse kukin omia aikojaan heräsi sunnuntai-aamuna, keittiössä odotti paistinpannu ja valmiiksi tehty lettutaikina, josta jokainen sai paistaa itselleen rapeat letut aamiaiseksi. Vaikka tekisin itse taikinan, lettuaamiainen tuntuu edelleen ylelliseltä.
Jälkiruoista letut ovat aina maistuneet jotenkin erityisen hyviltä. Vohvelit, pannukakku tai ritarit eivät ole koskaan yltäneet samaan. Opettelin paistamaan lettuja jo lapsena, ja tietysti kääntämään niitä asianmukaisesti heittäen (isän esimerkin mukaan). Opiskeluaikoina pientä kerrostaloasuntoa peitti monesti ilman suorastaan harmahtavaksi muuttava lettukäry. (Nykyään onneksi kunnon liesituuletin huolehtii siitä, ettei koti haise letuilta neljää päivää. :-)
Myös vegaanisia lettuja tuli paistettua monta vuotta, ja sain kehitettyä varsin onnistuneen taikinareseptin. Runsas soijajauhon määrä piti lettuja kasassa, ja nykyäänkin saatan lisätä soijajauhoa taikinaan ravinteikkuuden vuoksi. Rapeimmat reunat saa käyttämällä paistamisessa margariinia, mutta ennen paistamista pannu kannattaa öljytä. Ensimmäinen letun saa onnistumaan, kun malttaa antaa pannun kuumentua kunnolla kuumaksi - lämpötilan voi testata pisaralla taikinaa.
Annettakoon lopuksi pieni lettuhullun vinkki: jos pitää isoista ohukaisista, kannattaa hankkia vähintään 28-senttinen paistinpannu ja Stockmannin Casa-sarjan erikoisleveä paistinlasta. Niillä syntyy näyttävää jälkeä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)