Munariisipasteijat

Heipsis ipa!

Rikkinäinen kamera - tai pikemminkin kameran puuttuminen - aiheuttaa edelleen päänvaivaa, mutta eiköhän tästäkin selvitä. :-)

Lehtitaikinasta voi keksiä paljon muutakin kivaa kuin vain luumu- tai omenatorttuja: suolaisennälkää voi tyydyttää vaikkapa äärimmäisen helppotekoisilla pasteijoilla.

Tarvitaan:
1 kg:n paketti lehtitaikinalevyjä

noin kahden hengen annos keitettyä basmati- tai jasmiiniriisiä
pussi pakastesipulia (tai yksi iso sipuli)
2 munaa
soijakastiketta
mausteita, esim. jauhelihamaustetta, mustapippuria

Sulata lehtitaikinalevyt. Kuullota sipuli vokkipannussa tai suuressa paistinpannussa ja lisää riisi. Mausta soijakastikkeella, jauhelihamausteella, mahdollisilla yrteillä ja pippureilla mielesi mukaan. Täytteessä pitää olla kunnolla makua ja suolaisuutta! Riko sekaan kaksi munaa ja sekoittele, jotta muna hyytyy ja saat mehevän täytteen. Älä paista niin kauan, että täyte kuivuu.
(Lisäämällä täytteeseen Hälsans Kökin färssiä saat "lihariisipasteijoita" ;-)

Puolita lehtitaikinalevyt ja painele tai kauli paloja ohuemmaksi. Pane taikinapalalle lusikallinen täytettä, kostuta reunat ja taita pala kolmioksi. Painele reunat kiinni haarukalla ja pistele pasteijaan reikiä. Voit voidella pasteijat kevyesti munalla ja ripotella päälle korppujauhoja. Paista lehtitaikinapakkauksen ohjeen mukaan noin 200 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes pasteijat ovat kauniin ruskeita.

Sokeritaskut

Ihanaa alkanutta vuotta sinulle Möme!

En olekaan muistanut kommentoida edelliseen kirjeeseesi, mutta kiitos, kun jaksoit raahata kakkua pitkin poikin Suomea ja sain etuoikeuden sitä maistaa! Itse en myöskään ole suuri kuivakakun ystävä, mutta versiosi oli niin muhkea, ettei siitä voinut olla pitämättä. :)

Meidän työpaikan lähelle on muuttanut uusi pikkukahvila, josta pomo toi yhtenä päivänä maistiaisiksi Italialaisia omenapaistoksia. Tykästyin tuotteeseen niin, että päätin katsoa osaisinko tehdä itse samanlaisia.

Vanhasta kotitalouskirjasta kaivoin voitaikinaohjeen, jota mukailin hieman, koska kirjassa annetuilla määrillä rakenne oli liian kostea.

200g voita/margariinia
n.250g vehnäjauhoja
1,5tl leivinjauhetta
250g maitorahkaa

1dl vaniljakreemijauhetta
3dl vettä

päälle ruokokidesokeria

Alkuperäisessä leivoksessa on melko kova lehtitaikina, jonka sisältä löytyy hilloisa sydän. Lehtitaikinan ohjetta etsiessäni huomasin rahkavoitaikinan ohjeen ja päätin käyttää jääkaapista löytyneen rahkapurkin hyväkseni. Rasva, jauhot ja leivinjauhe nypitään muruisaksi. Mittasin jauhoja ensin 200g, mutta se oli liian vähän, joten lisäilin summassa kunnes rakenne tuntui oikealta. Lopuksi sekoitetaan joukkoon rahka joko käsin tai puuhaarukalla, vaivaamista välttäen. Taikina kääritään muovikelmuun ja laitetaan jääkaappiin jähmettymään vartiksi.

Vaniljakreemiä tein valmiista jauheesta, kun sellaista sattui kaapissa olemaan. Kreemin tein purkin ohjeiden mukaan ja se sai seistä jääkaapissa sen ajan, kun kaulitsin taikinaa.

Viitseliäisyyttä ihan oikeaan lehtitaikinaan kaikkine kaaviloimisineen minulla ei näin arki-iltana riittänyt, joten tyydyin kaulitsemaan taikinan vain kymmenisen kertaa taitellen. Kaulin taikinan lopuksi suureksi, n.0,5cm paksuiseksi levyksi, josta leikkasin jälkiruokakulhoa apuna käyttäen pyöreitä levyjä, yhteensä 12kpl. Vaniljakreemiä lykkäsin jokaiselle levylle pari teelusikallista ja taitoin taskut kahtia ja painelin kiinni. Kierittelin taskut vielä kauttaaltaan ruokokidesokerissa.

Paistoin taskuja n.20-25min 200 asteessa uunin alaosassa. Leivokset eivät tummuneet päältä kovin huomattavasti, mutta pohjan sokeri karamellisoitui pellin kuumuudessa ihanasti.

Vertailussa alkuperäisiin olen aikaansaannokseeni erittäin tyytyväinen! Rakenteen puolesta leivokset ovat hyvin lähellä esikuvaansa, laiskuuteni lehtitaikinan kaulinnassa oli ainoa huomattava ero. Myös kotiraati antoi hyväksyvän lausuntonsa mausta ja rakenteesta. Yhdessä tosin totesimme, että vaniljakreemi on ehkä liian äitelä täyte taskuille - omenan hapokkuus olisi tuonut mukavaa vastapainoa sokeriselle ulkokuorelle, seuraavalla kerralla siis omppuhillolla. Jännityksellä odotan mitä työkaverit näistä tykkäävät!


Ps. Kun googlailin reseptiä Italialaiselle omenapaistokselle minulle selvisi järkyttävä totuus: Ne tulevat pakasteena tukusta!

Mansikkaviinerit

Hei taas, ipa!

Vaikka lomalla ei ole tullut kirjoiteltua, kuvia ja reseptejä on kertynyt näiden viikkojen aikana sitäkin enemmän. Alan ehtiessäni lähetellä niitä :-) Lisäksi pidin eilen sunnuntain - ja voitetun mahataudin - kunniaksi pienimuotoiset suklaanmaistajaiset, joten myös suklaa-arvioita on luvassa kyllästymiseen asti ;-)

Laitetaan tähän nyt kuitenkin mukaan jo heinäkuussa nappaamani kuva kätevistä pikaviinereistä, jotka käyvät vaikka mökkituliaisiksi.


Nämä syntyvät helposti lehtitaikinasta ja parista lusikallisesta paistonkestävää vaniljakreemiä (harmikseni en vieläkään ole löytänyt täysin maidotonta vaniljakreemijauhetta, pitänee kokeilla seuraavan kerran vaikkapa kasvispohjaisella vaniljakastikkeella) ja mahdollisesti paistonkestävää mansikkahilloa. Lehtitaikinapalat voi leikata puoliksi tai kolmeen osaan (jos haluaa pikkuviinereitä), ja ne paistetaan pakkauksen ohjeen mukaan.

Paiston jälkeen vielä lämpimälle viinerille asetellaan mansikkaviipaleita, jotta ne mehustuvat vähän (ulkonäkö ehkä kärsii, mutta maku paranee huikeasti). Samoin sokerikuorrutus voidaan levittää vielä lämpimälle viinerille, siitä syntyy sellainen "kaupan viineri -vaikutelma".

Näihin voi tietysti vielä valella hyytelösokerilientä päälle, mutta se on mielestäni turhan aikaavievää, kun ideana on, että mökkikutsun saatuaan nämä voi pyöräyttää alle puolessa tunnissa :-)