En olekaan muistanut kommentoida edelliseen kirjeeseesi, mutta kiitos, kun jaksoit raahata kakkua pitkin poikin Suomea ja sain etuoikeuden sitä maistaa! Itse en myöskään ole suuri kuivakakun ystävä, mutta versiosi oli niin muhkea, ettei siitä voinut olla pitämättä. :)
Meidän työpaikan lähelle on muuttanut uusi pikkukahvila, josta pomo toi yhtenä päivänä maistiaisiksi Italialaisia omenapaistoksia. Tykästyin tuotteeseen niin, että päätin katsoa osaisinko tehdä itse samanlaisia.
Vanhasta kotitalouskirjasta kaivoin voitaikinaohjeen, jota mukailin hieman, koska kirjassa annetuilla määrillä rakenne oli liian kostea.
200g voita/margariinia
n.250g vehnäjauhoja
1,5tl leivinjauhetta
250g maitorahkaa
1dl vaniljakreemijauhetta
3dl vettä
päälle ruokokidesokeria
Alkuperäisessä leivoksessa on melko kova lehtitaikina, jonka sisältä löytyy hilloisa sydän. Lehtitaikinan ohjetta etsiessäni huomasin rahkavoitaikinan ohjeen ja päätin käyttää jääkaapista löytyneen rahkapurkin hyväkseni. Rasva, jauhot ja leivinjauhe nypitään muruisaksi. Mittasin jauhoja ensin 200g, mutta se oli liian vähän, joten lisäilin summassa kunnes rakenne tuntui oikealta. Lopuksi sekoitetaan joukkoon rahka joko käsin tai puuhaarukalla, vaivaamista välttäen. Taikina kääritään muovikelmuun ja laitetaan jääkaappiin jähmettymään vartiksi.
Vaniljakreemiä tein valmiista jauheesta, kun sellaista sattui kaapissa olemaan. Kreemin tein purkin ohjeiden mukaan ja se sai seistä jääkaapissa sen ajan, kun kaulitsin taikinaa.
Viitseliäisyyttä ihan oikeaan lehtitaikinaan kaikkine kaaviloimisineen minulla ei näin arki-iltana riittänyt, joten tyydyin kaulitsemaan taikinan vain kymmenisen kertaa taitellen. Kaulin taikinan lopuksi suureksi, n.0,5cm paksuiseksi levyksi, josta leikkasin jälkiruokakulhoa apuna käyttäen pyöreitä levyjä, yhteensä 12kpl. Vaniljakreemiä lykkäsin jokaiselle levylle pari teelusikallista ja taitoin taskut kahtia ja painelin kiinni. Kierittelin taskut vielä kauttaaltaan ruokokidesokerissa.
Paistoin taskuja n.20-25min 200 asteessa uunin alaosassa. Leivokset eivät tummuneet päältä kovin huomattavasti, mutta pohjan sokeri karamellisoitui pellin kuumuudessa ihanasti.
Vertailussa alkuperäisiin olen aikaansaannokseeni erittäin tyytyväinen! Rakenteen puolesta leivokset ovat hyvin lähellä esikuvaansa, laiskuuteni lehtitaikinan kaulinnassa oli ainoa huomattava ero. Myös kotiraati antoi hyväksyvän lausuntonsa mausta ja rakenteesta. Yhdessä tosin totesimme, että vaniljakreemi on ehkä liian äitelä täyte taskuille - omenan hapokkuus olisi tuonut mukavaa vastapainoa sokeriselle ulkokuorelle, seuraavalla kerralla siis omppuhillolla. Jännityksellä odotan mitä työkaverit näistä tykkäävät!
Ps. Kun googlailin reseptiä Italialaiselle omenapaistokselle minulle selvisi järkyttävä totuus: Ne tulevat pakasteena tukusta!
