Iltaa, ipa!
En taida olla kesän jälkeen kirjoitellut suklaanmaisteluistani, vaikka levyjä on kertynyt kaappiin samaa tahtia kuin ennenkin. Aloitetaanpa vaikka tästä. Eräät rakkaat ystävät -arvaatko ketkä - toivat kerran tuliaisiksi tämän belgialaissuklaan, kun olen belgialaisia kehunut. Hauskan kompaktista, vuoden 1911 pakettia jäljittelevästä paperikääreestä paljastuikin kaksi levyä norsukuvioitua :-) suklaata. Kaakaopapujen alkuperämaa on Afrikan Kultarannikko (nykyinen Ghana), siitä yrityksen nimi ja norsutunnus.
Nähdäkseni tuo levyn "chocolat extra-noir" -määritelmä johtuu siitä, että levyyn on lisätty kaakaojauhetta, siis kokonaiskaakaomäärä on kohtalaisen suuri. Itselleni tämä oli voimakkuudeltaan oikein sopiva suklaa, ei aivan niin mieto kuin prosentit antavat olettaa.
Kummassakin 75 g:n levyssä on 7 pitkää palaa, oikeastaan tankoa. Väri on tummaksi suklaaksi vaaleahko. Suklaan tuoksu on voimakas ja puhtaan savuinen, lähes viskiarominen. Kaakaon tuoksu ei juuri erotu. Melko kova suklaa napsahtaa napakasti ja sulaa hitaasti suussa.
Ensimaku on hapan ja hieman kitkerä, mutta raikas. Maku pehmenee vähitellen ja siihen tulee kirsikan vivahteita ja paahteisia kahviaromeja. Kitkeryys häviää ja happamuuskin melkein. Jälkimaku on hapahko, yrttinen ja kermainen, jopa aavistuksen rasvainen. Herkullinen, mutta makuuni hieman liian hapan suklaa, se vähän alentaa kokonaisarvosanaa.
Kokonaisarvosana: ***