Koiramaisia luomuksia

Hyvää sunnuntaita, ipa!

Puoliso keksi järjestää koiran yksivuotissynttäreiden kunniaksi juhlat tuttavakoirille ja -lapsille. Se oli kauhean hauskaa. Päivänsankari ja koiravieraat saivat kukin oman hienon leivoksen, joka oli kuorrutettu jugurtilla ja koristeltu sydämen- ja luunmuotoisin koulutusnamein. Ihmisille puolestaan tarjottiin mahdollisimman koiramaista syötävää: lehtitaikinasta kierrettyjä "purutikkuja" ja pullataikinasta tehtyjä solmuluita. Lisäksi tein koko pellillisen brownieseja ja leikkasin levystä kelpienmuotoisia paloja, jotka pienet vieraat saivat sitten itse koristella nonparellein ja koristelugeelein. Myös kermavaahto oli suosittu koriste, onhan koira tähän aikaan vuodesta aika luminen. :-)

Lisäksi oli tietysti oltava kettukarkkeja! Ostin kaksi pussia, koska lapsia tuli paljon, ja nyt puoliso veistelee siitä loputtomasti, koska vieraat söivät yhteensä ehkä kolme karkkia ja loput jäivät minulle. :-)



Kuvassa rääppiäisiä. Koirien herkuista ei yllättävää kyllä jäänyt mitään kuvattavaa! ;-)

Vadelmainen suklaatäytekakku

Lisää kakkua, ipa!

Kun mietin, mikä olisi lempitäytekakkuni, päädyin tähän tumman suklaiseen, vadelmatäytteiseen ja rommilla kostutettuun kakkuun. Lopputulos oli superherkullinen ja aika tuhti. Tein tämänkin kakun 20-senttisessä irtopohjavuoassa, koska yleensä täytekakkuja kuluu juhlissa aina vähemmän kuin luulisi, eikä isoa kakkua kannata tehdä.


Valmistin ensin täytteen. Sekoitin kattilassa purkillisen itsetehtyä metsävadelmahilloa ja pari pussia kaupan pakastevadelmia. Lisäsin tilkan rommia ja sokeria maun mukaan niin, että seos jäi raikkaan hapokkaaksi. Keitin seosta muutaman minuutin, jotta pakastevadelmien mahdolliset virukset kuolevat. Uskoisin, että kaupan laadukas vattuhillo ja pakastemarjat toimivat myös.

Pohja:
4 suurta munaa
1,5 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
noin 1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Voitele ja jauhota vuoka. Sekoita kuivat aineet. Vatkaa munat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Siivilöi jauhoseos munavaahtoon ja sekoittele kevysti. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa uunin alaosassa noin 30-40 minuuttia. Kakku on kypsä, kun se on selvästi irronnut reunoista, mutta ei näytä tummuneen liikaa päältä. Hieman suurempikin vuoka käy, käyttämäni vuoka tuli aika täyteen - kakku ei silti noussut yli laidan.

Leikkaa kakku kolmeen osaan. Kostuta kerrokset kunnolla, kun täytät kakkua. Kostutukseen käy sokeriliemi, jossa on hieman rommia. Tämänkokoiseen kakkuun kuluu pari desiä lientä. Laita väliin runsaasti vadelmaseosta. Laita sitten irtopohjavuoan (jos olet käyttänyt sellaista) rengas takaisin kakun ympärille ja siirrä se viileään tekeytymään.

Muutaman tunnin kuluttua kakku on hieman turvonnut ja siitä on tullut kauniin suorareunainen. Irrota vuokarengas ja päällystä kakku.

Kuorrutus:
150 - 200 g tummaa suklaata
soijakermaa

Sulata suklaa ja sekoita siihen vähitellen niin paljon kermaa, että saat sopivan pehmeän, muttei liian juoksevan seoksen. Arvelisin, että kermaa meni ehkä desi. Tai jotain. Anna suklaaseoksen jäähtyä vähän ja levitä se sitten kakun päälle ja reunoille.


Kaivelin kaapista koko nonparelli- ja sokeriraevarastoni tätä kakkua varten, koska Hello Kitty -maailmassa runsaus on valttia. Itse Kitty on muovinen koriste.

Ja niin, täytin siis 35 ja juhlissani oli pinkki Kitty-teema. Tämä on tosiaan ihan aikuisen ihmisen kakku. ;-)

Suklaavaahtokakku

Kiitos käynnistä, ipa!

Nyt vihdoin aloitan nämä lupaamani synttäriherkkupostaukset. Tein siis juhlien alla muutamia koekakkuja ja hioin reseptejä. Koska väkeä tuli hieman odotettua vähemmän, tämä kakku jäi lopulta pois listalta. Hyvää se kuitenkin oli, etenkin maitosuklaafanien mielestä - itselleni maku ei ollut tarpeeksi voimakkaan suklainen.


Resepti on muunnelma tästä Kinuskikissan reseptistä. Neljällä liivatteella koostumus jäi liian pehmeäksi, kakku alkoi nopeasti huoneenlämmössä pehmentyä liikaa. Jos tämän haluaa tehdä vegaanisena, täytyy laittaa vielä paljon enemmän suklaata. Luultavasti tuo 350 g olisi ollut parempi (vähimmäis)määrä, itse vähän nuukailin. Toinen vaihtoehto on tehdä kakku suurempaan vuokaan, jolloin siitä ei tule niin korkea ja helposti hajoava.



Kuva on hieman vääristynyt perspektiiviltään, mutta tässä näkyy kakun rakenne. Pohja koostuu suklaakekseistä ja margariinista, täytteenä on suklaa-kermavaahtoa ja päällä minttusuklainen kerros ja mariannerouhetta. Kakku on tehty halkaisijaltaan 20 sentin irtopohjavuokaan.

Tarvitaan siis:
noin 175 g domino mint- ja safari suklaa cookies -keksejä
noin 50-75 g margariinia

täyte:
2 prk Sunnuntai-kauravispiä (jäähdytä vartin verran pakastimessa)
noin 250 - 300 g tummaa suklaata
muutama liivatelehti (esim. 4-6) liotettuna ja sekoitettuna kuumaan minttuteehen/vihreään teehen/soijamaitoon
mahdollisesti tilkka minttulikööriä
sokeria maun mukaan (laitoin ½ dl)

päälle:
reilu 100 g tummaa suklaata, jossa minttusuklaata ja hieman kermaa seassa, tai pelkkiä after eightejä sulatettuina

Aseta vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit kaulimella. Myös jotakin sähköistä vempainta voi käyttää, mutta jos keksit menevät kovin hienoksi jauhoksi, pohjasta tulee helposti liiankin kova. Sekoita keksinmuruihin sulatettu margariini. Painele keksimuruseos tasaisesti vuoan pohjalle ja siirrä jääkaappiin.

Vatkaa jääkaappikylmät kauravispit ja sekoita vähitellen joukkoon sulatettu ja jäähdytetty suklaa sekä liivateseos. Kaada suklaavaahto vuokaan pohjan päälle.

Anna täytteen kiinteytyä jääkaapissa muutama tunti - tai vaikkapa yön yli - ja päällystä sitten sulatetulla minttusuklaalla ja mariannerouheella (tai suklaalastuilla tai vaikka marjoilla). Kun kuorrutus on jäähtynyt, kierrä kakun reunat litteällä suoralla veitsellä tai vastaavalla, jotta reunat irtoavat vuoasta. Irrota sitten vuoka varovasti.

Ruisrapeat

Hyvää yötä, Möme,

Meillä ainakin olis jo nukkumaanmenoaika... Mutta en malttanut olla kirjoittamatta, kun kehiteltiin tällainen ihastuttava suolainen naposteltava iltojemme iloksi.

Kaupoissahan on nykyisin jos jonkinlaista ruisraksua, mutta ne maistuu mun mielestä usein jotenkin eltaantuneilta, nämä ainakin syödään sen verran tuoreeltaan, ettei moista pääse käymään! Tämä on myös oiva tapa käyttää hieman kuivahtanut ruisleipä, meillä kun tykätään tuoreesta, ja ellei koko leipä mene yhdeltä istumalta, niin sitten se unohtuu pöydälle kuivumaan.

Otetaan siis ruisleipä ja vuollaan siitä ohuen ohuita viipaleita, sellaisia, mistä paistaa päivä läpi. Kaksi milliä alkaa jo olla liian paksu, ellei sitten tykkää päältä rapeista ja sisältä pehmeämmistä raksuista. Pannulle reippaasti öljyä ja pari valkosipulinkynttä puristettuna, lämmöt vajaalla puolella teholla. Ruisviipaleita paistetaan kunnes ne ovat rapsakoita ja näyttävät hyvin paistuneilta. (Ei, ei palaneilta. En tajua miksi, mutta olen viime aikoina polttanut järjestään kaikki ruoat. Siis ihan oikeasti karrelle. Järkyttävää!) Sitten nostetaan raksut lautaselle ja suolataan reippaasti.


Nämä ruisrapeat ovat oikein hyvä jatke dippivihanneksille, pelkiltään voivat olla vähän liian raskas herkku. Meille sopii moni kaupan valmiista dipeistäkin, mutta itsekin on helppo tehdä. S:n äitiltä saatiin seuraava mainio dippiohje: purkilliseen kermaviiliä sekoitetaan turaus sweet chili saucea, soija/barbequekastiketta, pienehkö valkosipulinkynsi, reippaasti suolaa ja mustapippurirouhetta. Dippi on vähän makea ja sopii oikein oikein hyvin ruisrapeiden kaveriksi. :)

PS. Mä tiedän olevani etuajassa, mutta en jaksa enää odottaa (=valvoa), joten HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ!!! :)