Sacherkakku

Heipsis ipa!


Paiskaan nyt sinua kakulla, jonka tein tilauksesta eräille synttäreille tässä jokin aika sitten. Olen pitkään halunnut tehdä maultaan mahdollisimman paljon aitoa Sacher-kakkua muistuttavan kaakun, ja tämä oli oiva tilaisuus, kun suklaakakkua toivottiin. (Koristelusta en kuitenkaan halunnut perinteistä, vaan otin koristeluideaa Mansikkamäki-blogista.)

Itse resepti löytyi piristävän erilaisesta Decapitated-blogista. Koska noudatin reseptiä lähes grammalleen, en ala kopioida sitä tähän. Sanottakoon vain että kuorrutukseen käytin koko purkin maidotonta Sunnuntai vispiä ja 200 g suklaata (70- ja 80-prosenttista). Kuorrutusta jäi myös vähän yli, ja se maistui erinomaisesti letuntäytteenä.


Vaikka kakku on pieni (20-senttinen), kostutukseen käytin koko tuon 4 dl nestettä, ja lopputulos oli oikein sopiva. Lisäsin kostutusliemeen pari ruokalusikallista rommia. Täytteeksi valitsin laadukkaimman aprikoosihillon, joka kaupasta löytyi. Kaiken kaikkiaan olin kakkuun tosi tyytyväinen niin maun kuin ulkonäönkin puolesta, vaikka kuorrutukseen muutama ilmakupla jäikin ja reunat olisivat voineet olla vielä tasaisemmat.

Koristeluun käytin teiltä saamaani koristelukynää, ja täytyy taas sanoa, että se eroaa uskomattoman paljon perinteisestä pussipursottelusta. Sulaa suklaatakin oli todella helppo hallita ja saada siistiä jälkeä. Pitää vain muistaa vetäistä varmalla kädellä laajoin liikkein - suklaakiehkurat eivät synny sipistelemällä. (Tästä voisi varmaan kehitellä jonkin kalligrafiaan vertautuvan taiteenlajin: "liike lähtee olkavarresta..." ;-)

Suolaiset ja makeat letut

Moi Ipa!

Olen aiemminkin pauhannut Oatlyn lettutaikinasta (nykyisin nimellä Pancake&friends), josta syntyvät mielestäni ehdottomasti parhaat letut. Voin ilokseni ilmoittaa, että laajamittaisen ja pitkäkestoisen tuotekehitysprosessin tuloksena olen onnistunut luomaan taikinareseptin, joka vastaa kyseistä valmistaikinaa! (Tämä olikin välttämätöntä, koska ko. taikinaa ei saa koko seudulta ;-)


Ohje on yllättävän yksinkertainen:

1 muna
5 dl maustamatonta kauramaitoa
noin 2 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa (tai vajaa teelusikallinen)

Kaikki aineet sekoitetaan ja taikinan annetaan turvota vähintään puoli tuntia. Paistetaan pitsimäisen ohuiksi letuiksi.

Letut ovat suolaisia, eli ne maistuvat niin suolaisten kuin makeidenkin täytteiden kanssa. Juju onkin siinä, että hieman suolaiset letut sopivat vaikkapa hillon kanssa paremmin kuin letut, joiden taikinassa on sokeria.

Suolaiseksi täytteeksi paistamme yleensä pannussa sipulisilppua, porkkanaraastetta ja pieneksi kuutioitua paprikaa, lisäämme valmiiksi maustettua soijarouhetta ja tuhdisti esim. currykastiketta. Lisäksi lettua täyttäessä mukaan kannattaa lisätä majoneesia, erilaisia kastikkeita ja juustonsyöjien juustoraastetta. Avainsana on mehevyys.

Makeisiin lettuihin käy mikä vain herkku suklaarouheesta ja kermavaahdosta kaikenlaisiin marjoihin ja hedelmiin. Vain mielikuvitus on rajana!

jk. lähettäisitkö reseptin siihen banaani-kookoskastikejälkkäriin, jota teit meille?

Juustokakun koristelu

Terve taas, ipa!

Huomaa, etten ole kirjoitellut sinulle pitkiin aikoihin - nyt on aika paljonkin ohjeita lähetettäväksi. Varsinaisen reseptin sijasta tämä kirjeeni koskee kuitenkin koristelua.


Olen siis ollut turhautunut siihen, etten osaa tehdä nättejä kiemuroita kakun päälle, ja kesän aikana opettelin koristelua. Havaitsin, että pelkkien kiemuraviivojen sijaan on kiva lisäillä pilkkuja ja lehdyköitä, jolloin saa elävämpää, köynnösmäistä pintaa.

Sota ja rauha -televisiosarjan innoittamana syntyi sitten tämä sitruunanmakuinen juustokakku slaavilaishenkisin koristein.


Pohja on suklaakekseistä, täyte sitruunaa ja maidotonta vispiä, päällä appelsiini- ja sitruunamehuhyytelö. Koristeet tummaa suklaata ja sitruunaa (vapaalla kädellä, minkä kyllä huomaa ;-) Onneksi eräät lahjoittivat minulle hiljattain ihan työkalunkin tällaisia koristeita varten, joten ensi kerralla lopputulos on siistimpi!

Kustaa Aadolfin leivokset

Hyvää ruotsalaisuuden päivää, ipa!

Tämän päivän juhliminen on kivaa siksikin, että ruotsalaiset ovat keksineet kehittää entiselle kuninkaallemme juhlaleivoksen. Jos minulta kysyttäisiin, jokaista merkki- ja juhlapäivää juhlistettaisiin asiaankuuluvasti leivoksilla!



Kehittelin siis leivoksen, jonka tarkoitus on vastata kohtalaisesti leivoksen alkuperäistä makumaailmaa. Siis suklaata ja sitruunaa, ja sokerikakkukerrosten välissä voikreemin sijaan kauravispiä, joka on rasvaisempaa ja raskaampaa kuin kermavaahto.

Ulkoasu ei tällä kertaa ole kummoinen. Ensinnäkin olisin halunnut värjätä leivosten päällisen keltaisemmaksi, mutta minulla ei ollut väriä. Myös maun puolesta sokerikuorrutus on ehkä turhan makea. Lisäksi kuninkaan potretit menivät aivan poskelleen, niistä tuli tosi rumia. Käytin kaakaolla maustettua sokeripikeeriä, joka jäi liian paksuksi, ei pursoutunut ilman äärimmäisiä voimakeinoja eikä levinnyt tasaiseksi. Maun puolestakin suklaiset profiilikuvat olisivat parempia, eli niitä ensi kerralla.

Taikinalevy:

4 suurta munaa
1 ½ dl sokeria
reilu 1 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
½ dl perunajauhoja
vaniljaa

Vatkaa munat ja sokeri, siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Levitä taikina leivinpaperin päälle levyksi. Paista 200 asteessa 10 minuuttia. Peitä ja jäähdytä.
Leikkaa jäähtyneenä leivoksen kokoisiksi paloiksi ja kostuta liemellä, jossa on vettä, sitruunamehua, rommia ja sokeria (nestettä kuluu reilun desin verran, pohjien pitää olla kunnolla kosteita).

Sitruunavaahto:
2 prk vispiä
tomusokeria
1,5 luomusitruunan mehu ja raastettu kuori
4 liivatelehteä

Vatkaa vispit, mausta tomusokerilla ja lisää kiehuvaan sitruunamehuun liuotetut liivatelehdet. Anna jäähtyä. Laita litistetyn pullavuoan päälle yksi taikinalevy, päälle runsaasti sitruunavaahtoa ja toinen levy päälle. Väliin voi ripotella vielä suklaalastuja. Siirrä loppu vaahto pursotinpussiin ja siirrä pussi jääkaappiin jähmettymään. Laita myös leivospohjat viileään vetäytymään.

Pursottele leivosten reunoille sitruunavaahtoa. Purista luomuappelsiinista mehu ja sekoita sopiva määrä mehua ja tomusokeria kuorrutustahnaksi. Kuorruta leivokset päältä. Koristele haluamallasi tavalla.



Jos ulkonäköä ei katsota, nämä onnistuivat oikein hyvin. Maku on sopivan suklainen ja sitruunainen, koostumus ihanan kevyt. Maistuivat jopa puolisolle, eli läpäisivät tiukimmankin testin. ;-) Parannettavaa jäi silti maussakin - päälle sopisi ehkä jokin appelsiinitahna-ratkaisu sokerikuorrutuksen sijaan.

Minttusuklaapavlova

Moi ipa!

Näin tosi hauskaa unta viime yönä: oltiin teillä käymässä ja olit loihtinut hääkakun kokoisen pavlovan pöytään! Se oli vaikuttava ilmestys! Siinä oli mustaherukoita, mikä vähän arvelutti, mutta loppujen lopuksi ne sopivatkin tosi hyvin makean marengin kanssa.

Heräsin tosi hyvällä tuulella, se on sanomattakin selvää. Ja katsoin aiheelliseksi pistää vihdoinkin kaakaopurkkiin vaikkapa tämän erittän nopeatekoisen minttusuklaapavlovan, jonka inspiroiduin tekaisemaan sen jälkeen, kun tehtiin teillä viimeksi marenki-kermavaahto-minttusuklaakokeiluja.



Marengin tein aiemman pavlovaohjeesi mukaan. Pienensin vain sokerin määrää kahteen desiin ja käytin perunajauhoja, kun maissijauhoja ei ollut. Sitten vain vatkasin purkillisen Gogreen vispiä, maustoin sen sokerilla ja vaniljalla ja levittelin marenkilevyn päälle. Pinnalle valmiita persikkakuutioita purkista ja muutama suklaaraita (sulatin viisi-kuusi after eightiä ja pari palaa tavallista tummaa suklaata). Herkkua tuli! Tätä voisi syödä vaikka kuinka paljon...

Minttusuklaavilhelmiinat

Hei Mömmelö, taas pitkästä aikaa!

Meillä on ollut kaikenlaisia järjestelyjä ja muutosta ilmassa, mikä on vienyt vapaa-aikaa kiitettävissä määrin. Nyt kun noiden järjestelyjen tiimoilta tuli leivottua, niin kirjaanpa sinulle reseptinkin.

S tilasi juhliamme varten "sellaisia minttusuklaakeksejä, joita mun kämppis joskus teki". Reseptiä ei tietenkään enää löytynyt, mutta lukuisten kyselyjen jälkeen päädyimme tekemään pari kolme kokeiluerää, joista voittajaksi selviytyivät nämä.


200 g voita / maidotonta margariinia
200g sokeria
1 keltuainen
2 rkl siirappia
8 lorausta piparminttuaromia tai muutama tippa piparminttuöljyä
3 tl vaniljasokeria
2 tl soodaa
2 rkl kaakaojauhetta
5 dl vehnäjauhoja

Juhliin tein nämä maidottomana, mutta itselle tekisin varmaan voista. Piparminttuöljyn kanssa tuli pupu pöksyyn, kun apteekista löytyi vain "eteeristä" öljyä, ostin siis kaupan piparminttuaromia, mikä oli hirveän laimeaa. Googlailemalla päädyin olettamaan, että myös tuo eteerinen öljy (ilmeisesti siis 100% piparminttua) käy myös sellaisenaan leivontaan, ensi kerralla siis sitä.

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää keltuainen, vatkaa. Lisää siirappi, vatkaa. Lisää piparminttu, sekoita. Sotke kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinaan. Tarkista piparmintun määrä, lisää tarvittaessa. Suklaanhimoisimmat voivat heittää sekaan vielä pieneksi rouhittua tummaa suklaata.

Pyörittele taikinasta pellille sentin parin paksuisia tankoja, yhdelle pellilliselle mahtuu 3 tai 4 rinnakkain. Jos taikina on liian löysää, laita hetkeksi jääkaappiin, jos se on oikein paksua, voi tankoa litistää kevyesti ennen paistoa paremman leviämisen takaamiseksi.

Paista 195 asteessa n. 10 minuuttia, viipaloi heti uunista tulleina vinoneliöiksi perinteisten vilhelmiinojen tapaan. Kostealla säällä kannattaa jäähtyneet keksit lykätä pikimmiten ilmatiiviiseen rasiaan vettymisen välttämiseksi.

Ps. Näitä tulee paljon!

Pasta primavera

Hyvää kesää, Ipa!

Tämä alkaa taas olla sitä aikaa vuodesta, kun kaupassa saa innostua uudesta sadosta. Ensin saadaan ruotsalaisia varhaisvihanneksia, ja sitten suomalaisiakin. Nyt olin aivan onnessani siitä, kun löysin kotimaista - todennäköisesti jopa paikallista - parsaa. Vaikka unkarilainen parsakin on maistunut tänä keväänä, kotimainen on selvästi vielä tuoreempaa. Tämä helppo ja supernopea italialainen pasta perustuukin tuoreisiin kevään vihanneksiin, ja kasviksia voi vaihdella sen mukaan, mitä on saatavilla.


Tarvitaan:

pappardelle- tai tagliatelle-pastaa neljälle hengelle
puolikas kesäkurpitsa
nokkosta tai pinaattia
nippu parsaa
nippu kevätsipulia (tai kesäsipulin varsia)
puoli pussia herneitä
oliiviöljyä
margariinia tai voita (noin 25 grammaa)
valkosipulin kynsi murskattuna
yrttejä maun mukaan: basilikaa, persiljaa, ruohosipulia, minttua
puolikkaan sitruunan mehu ja kuori
mantelijauhetta
(parmesaania tai muuta juustoraastetta)
suolaa, pippuria

Nuoret kesäkurpitsat eivät yleensä ole kitkeriä, mutta jos haluaa pelata varman päälle, kesäkurpitsakuutiot voi valuttaa suolan kanssa siivilässä hetken aikaa ja huuhdella sitten.

Ryöppää nokkonen tai pinaatti ja hienonna se. Keitä parsan varsia (jätä nuput vedenpinnan yläpuolelle) muutama minuutti, huuhtele kylmällä vedellä ja leikkaa paloiksi. Hienonna sipuli ja yrtit. Laita pasta kiehumaan.

Hauduta valkosipulia hetki öljyn ja margariinin seoksessa. (Monet italialaisohjeet alkavat sanoilla "50 g voita..." Sekin tietysti on mahdollista, mutta lopputulos on sitten melko rasvainen.)

Lisää joukkoon sipuli ja kesäkurpitsa sekä hetken päästä parsa ja herneet. Kaada joukkoon keitetty pasta ja sitruunamehu, sekoita kunnolla niin, että ruoka on kokonaan kuumaa, ja mausta hyvin. Asettele lautaselle, ripottele päälle mantelijauhetta (ja juustoraastetta). Koristele yrteillä - ruohosipuli sopii erityisen hyvin maun puolesta vielä päälle ripoteltavaksikin.