Focaccia all' olio e origano

Moi ipa!

Olen tehnyt focacciaa aiemminkin, mutten ole laittanut taikinaan viiniä. Tässä ohjeessa taikinaan tulee erinomainen, ihanan pehmeä koostumus ja hieman hapahko, vivahteikas maku. Valmis leipä on pinnasta rapea, sisältä kuohkea ja maultaan kerrassaan herkullinen. Oreganon sijaan voi käyttää esim. salviaa, minulla vain sattuu mäkimeirami kasvamaan puutarhassa vähän joka paikassa. ;-) Lehdet paahtuvat uunissa kivan rapeiksi.

Tämä on käännetty ohje, ja vinkkinä kerrottakoon, että koska italialaiset jauhot ovat yleensä melko vähägluteenisia, näkee italialaisissa leipäresepteissä monesti mainittavan, että on käytettävä gluteenipitoisia jauhoja. (Englanniksi sanotaan "strong white flour"). Gluteenipitoisista erikoisvehnäjauhoista tulee hyvä lopputulos.

Juuri:

20 g tuorehiivaa

1,5 dl vettä

3 dl erikoisvehnäjauhoja

Liota hiiva lämpimään veteen ja lisää joukkoon jauhot. Peitä kannella tai kelmulla ja anna seistä puoli tuntia. Valmis taikinajuuri on kuohkeaa ja kuplivaa.

Taikina:

0,8 dl kuivaa valkoviiniä

0,8 dl oliiviöljyä

15 g hiivaa

4-5 dl erikoisvehnäjauhoja

1,5 - 2 tl suolaa maun mukaan

20 - 30 oreganonlehteä/-latvaa silputtuna

Päälle:

tuoretta oreganoa/mäkimeiramia

oliiviöljyä

sormisuolaa

Sekoita taikinajuureen viini, öljy, hiiva, suola ja oregano. Lisää joukkoon jauhoja vähitellen. Jätä taikina melko pehmeäksi ja vaivaa se kimmoisaksi. Anna taikinan nousta lämminvesihauteessa noin puoli tuntia. Painele taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi pellille öljyllä sivellyn leivinpaperin päälle. Annoksesta tulee yksi iso leipä tai kaksi pienempää. Peitä liinalla ja anna nousta tunti. Pistele taikinaan kuoppia ja oreganonlehtiä, pirskottele päälle reilulla kädellä oliiviöljyä ja runsaasti suolaa. Pintaan voi painella myös oliiveja.

Paista 200 asteessa keskitasolla noin puoli tuntia. Nakkaa uuniin paistamisen alkuvaiheessa muutama jääpala tai suihkuta uuniin vettä suihkupullolla pariin otteeseen. Ripottele valmiin leivän päälle vielä tuoretta oreganoa. Parhaimmillaan vastapaistettuna italialaisen valkoviinin kera. ;-)

Froyo-wich

Moi Möme!

Kiitos tekotekonille omistautumisesta, oli mahtavaa päästä maistelemaan tuloksia, raatimme oli tyytyväinen.

Juhannuksemme on kulunut kotona lokoillen ja erilaisia herkkuja suustamme alas mättäen. Tässä resepti tämän päivän superherkkuun, johon alkuperäisidea tuli ravintolapäivänä kaverin froyo&mo-baarista. Siis froyoa kahden keksin välissä. Laiskuuden vuoksi emme tällä kertaa tehneet itse keksejä, vaan käytimme LU:n Bastogne-keksejä, froyon sentään teimme itse.


 
Perusfroyo

2dl turkkilaista jugurttia
2dl maustamatonta jugurttia
2dl kuohukermaa
1dl sokeria
(vaniljasokeria)

Froyon voi tehdä jäätelökoneella tai sekoittamalla ainekset yhteen ja jäähdyttämällä pakkasessa, jälkimmäisessä tapauksessa sitä kannattaa käydä puolen tunnin välein sekoittelemassa, niin jäätyy tasaisemmin. Froyon voi maustaa oman maun mukaan, mutta myös tää perusversio on erittäin hyvä - maistuu siis jugurtilta. Jäätyneeltä jugurtilta.

Froyo-wichiksi herkku muuttuu yksinkertaisesti kauhomalla sopivasti froyoa keksille ja painamalla toinen keksi kanneksi. Bastogne-keksit olivat vähän liian rapsakoita alkuun, mutta toiselle kierrokselle annoin niiden hetken pehmittyä jugurttikerroksella sipaistuna ja kokonaisuus oli heti miellyttävämpi. Mahtavimpia varmasti tulee, jos tekee keksitkin itse, maustamattomaan (tai vaniljaiseen) froyoon sopii erittäin hyvin niin suklaa- kuin kanelikeksitkin.

Tekotekonikokeilut, osa 1

Moi tekoninnälkäinen ystäväni!

Koska Hälsans kökin tekoni on lopetettu, ja korvaavaa tuotetta kyselty, aloitetaan kokeilut, eli tekotekonin valmistaminen. Hankaluus tekonissa on (oli) se, että maku ei varsinaisesti muistuta pekonia, siis savuisuus mielestäni puuttuu. Tämä tekotekoni onkin aika eri makuista, mutta koukuttavan hyvää. Uskoisin, että se sopii myös pitsaan, mutten ole vielä ehtinyt kokeilla. Ainakin salaatissa ja pastan päällä toimii.

Ohje löytyi Chocochili-blogista. Täältä maalta ei kuitenkaan saa savuaromia kaupasta, joten tilanne vaati säveltämistä. Voi olla, että oikealla reseptillä lopputulos olisi vielä parempi, mutta tämä on supernopea ja kätevä ratkaisu: sekoitetaan näppituntumalla soijakastiketta, BBQ-kastiketta ja tilkka riisiviinietikkaa, maistetaan sopivaksi ja lisätään soijahiutaleet.

Määrät voisivat olla jotakin tähän suuntaan:

4 rkl Santa Maria American BBQ -kastiketta tai vastaavaa
3 rkl soijakastiketta
vajaa 1 rkl riisiviinietikkaa

Sekoitetaan ja lisätään noin puoli litraa soijahiutaleita.

Annetaan kastikkeen imeytyä hiutaleisiin ja paistetaan sitten hiutaleet pannulla rapeiksi. Jos näitä paistaa kovin tummaksi, niihin tulee hieman kärähtänyt maku, josta en itse pidä, joten pieni ruskistus riittää. Kaadetaan maalaissalaatin tai - kuten tässä - kermaisen ja yrttisen pastan päälle.

Vadelma-karhunvatukkamuffinit

Onnea vielä jälkikäteen, ipa!

Toivottavasti sait herkutella synttäripäivänä! Ajattelin sua kun tein näitä muffareita tuttavien muuttotalkoisiin. Reseptiksi löytyi muistaakseni Myllyn parhaalta yksinkertainen perinteinen muffiniresepti, jossa kaikki ainekset vain sekoitetaan. Ihanan nopeaa ja kätevää.

Tarvitaan:
3 dl jauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl kermaa (laitoin 0,5 dl soijakermaa ja 0,5 dl maustamatonta jugurttia.)
2 munaa
100 g juoksevaa margariinia tai sulatettua ja jäähdytettyä tavallista leivontamargariinia
3 dl vadelmia tai muita marjoja (pakastemarjat voi sulattaa ja pyöritellä jauhoissa ennen taikinaan lisäämistä)

Sekoita kuivat aineet. Lisää kerma, margariini ja munat (ne voi myös ensin sekoittaa keskenään). Vältä sekoittamasta liikaa, jotta lopputulos on kuohkea. Kääntele lopuksi joukkoon marjat.
Jaa vuokiin (12 isoa) ja paista keskitasolla 200 asteessa noin 20 min. Jäähdytä ritilällä.

Käytin pakastimesta viimesyksyiset karhunvatukat ja laitoin vadelmia kaveriksi. Lisäsin ohjeeseen jugurttia ja vähensin sokerin määrää hieman, jotta muffineista tulisi raikkaita ja marjaisia, eikä kokonaisuus olisi liian imelä marengin kanssa. Lopputulos oli kuohkea ja kiva, ei arvaisi, ettei aineksia ole vatkattu.

Marenkikuorrutusta sveitsiläiseen tapaan olen tehnyt joskus ennenkin, Pullahiiren blogin ohjeen mukaan. Viimeksi käytin neljä valkuaista ja se oli hieman liian vähän, tällä kertaa laitoin viisi, ja se oli taas liikaa :-) Munat olivat ehkä turhan isoja. Mutta sainpahan pikkumarenkeja lisäksi!

Tarvitaan siis:
4 valkuaista
2,5 dl sokeria
hiukka vaniljaa

Laita valkuaiset ja sokeri metallikulhoon ja vesihauteeseen (ei kiehuvaa vettä). Vatkaa seosta, kunnes sokeri on sulanut ja seos tuntuu kuumalta (n. 60 astetta). Siirrä kulho kylmävesihauteeseen ja vatkaa voimakkaasti, kunnes seos jäähtyy ja saat tukevaa pursotettavaa vaahtoa, johon jää vatkainta nostaessa huippuja.

Pursota pursotinpussilla jäähtyneiden muffareiden päälle marenkikuorrutus. Kuumenna uunin ylälämpö tai grillivastus 200 asteeseen ja laita muffarit muutamaksi minuutiksi uuniin ottamaan vähän väriä. Kannattaa seurata uunin vieressä, aikaa ei tosiaan tarvita kuin kolme-neljä minuuttia. Jäähdytä hetki ja tarjoile samantien - muffinit ovat parhaimmillaan tuoreina!

Kermakakku

Aurinkoista sunnuntaita, ipa!

Lupasin leipoa syntymäpäiväänsä juhlivalle puolisolle kermakakun. En ole aikoihin tehnytkään ns. perinteistä kakkua, joten tartuin innolla toimeen.

Suolaiseksi tarjottavaksi juhlijoille oli nokkoslettuja parsan, herkkusienten, sipulin, färssin ja mozzarellan kera. Kaapista ei yllättäen löytynytkään tummaa balsamicoa, mutta balsamietikkasalaattikastike muotoutui tuhdilla sitruunamehutujauksella ja mausteilla oivaksi kastikkeeksi.

Kermakakkuun tarvitaan:
4 munaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 sitruunan raastettu kuori.

Vaahdota munat ja sokeri aivan vaaleaksi vaahdoksi. Lisää sitruunankuoriraaste, joka ei toki ole pakollinen, mutta antaa kivan maun. Sihtaa jauhot (ja niihin sekoitettu leivinjauhe) joukkoon varovasti käännellen. Kaada taikina irtopohjavuokaan, jonka pohjalla on leivinpaperi ja reunat on voideltu esim. öljyllä. Paista 175 asteessa 40 minuuttia. Anna jäähtyä kokonaan ja kumoa.

Olin tarkistanut monesta lähteestä, että neljän munan taikina mahtuu 20-senttiseen vuokaan, mutta toisin kävi. Kakusta tuli muhkea, mutta irrottaminen vuoasta oli hieman vaikeaa, koska tietenkään en ollut älynnyt voidella vuoan yläreunaa. Ylimääräisen reunan sai kuitenkin helposti leikattua pois jäähdyttämisen jälkeen.

Täyte:
kevyesti sokeroitua mansikkasurvosta

1 prk Alpro Airy & Creamya
1 prk säilykepersikoita mehussa
1 dl appelsiinimehua
0,5 dl vaniljakreemijauhetta
sitruunamehua

1 - 2 prk Alpro Airy & Creamia sen mukaan, miten paljon pursotuksia kakkuun tulee.

Vaahdota soijakermaa parin minuutin verran. Vatkaa toisessa kulhossa appelsiinimehu ja kreemijauhe. Vaniljakreemijauheen voi jättää poiskin, jos ei välitä voimakkaasta vaniljan mausta, sillä tuo Alpron kerma jähmettyy kylmässä tosi tymäkäksi ja kestäisi todennäköisesti tilkan appelsiinimehuakin ihan sellaisenaan. Sekoita kermaan kreemi, kuutioidut persikat ja loraus sitruunamehua. Siirrä hetkeksi kylmään.

Kostutukseen:
1 dl säilykepersikoiden lientä
1 dl appelsiinimehua

Leikkaa kakku kolmeen tai neljään osaan. Sekoita kostutusliemi ja kostuta kakun pohja. Levitä päälle ohut kerros mansikkasurvosta ja sen päälle reilu kerros persikkakermaa. Aseta seuraava kakkulevy päälle ja täytä. Kostuta kansilevyn leikkuupinta ja levitä pinnalle ohuelti mansikkasosetta ennen kuin käännät levyn kakun päälle. Jätä leivinpaperi kakun päälle ja aseta painoksi esim. leikkuulauta. Siirrä viileään vetäytymään vähintään muutamaksi tunniksi.


Vatkaa sitten lisää soijakermavaahtoa, mausta ruokalusikallisella tomusokeria ja tilkalla sitruunamehua. Levitä tasainen kerros kermaa kakun päälle ja reunoille ja koristele sitten haluamallasi tavalla. Itse halusin kermanenäisen puolison toiveesta runsaat kermapursotukset, ja Pulla-Akan blogista löytyi tosi kaunis ruusumalli. Minulla ei vain ollut sopivaa tyllaa, joten lopputuloksesta ei tullut yhtä kaunis kuin esikuvasta. Maku oli silti erinomainen: sopivan raikas appelsiinin, persikan ja mansikan yhdistelmä.

Sitruunakerma ja passionkastike

Aurinkoista viikon alkua, ipa!

Kaikki appelsiinilohkot tuli syötyä alta aikayksikön, joten lopun mutakakun seuraksi piti kehitellä jotakin muuta raikasta lisuketta. Tästä tuli yllättävän hyvä kokonaisuus, vaikka vedin reseptit hihasta.

Passionsiirappi:
1 dl ananas-appelsiinimehua tai muuta hedelmämehua
1 dl sokeria
6 passionhedelmää (voi laittaa enemmänkin)

Keitä mehua ja sokeria parikymmentä minuuttia, jotta saat sakeaa siirappia. Lisää loppuvaiheessa kurttuisten passionien hedelmäliha. Anna jäähtyä.

Sitruunakerma:
1 prk Alpron Airy&Creamya
1 sitruunan mehu ja kuori
muutama rkl tomusokeria
vaniljaa

Vaahdota soijakerma. Lisää joukkoon sitruunan raastettu kuori, mehu, vanilja ja tomusokeria maun mukaan. Kerma saa jäädä raikkaan makuiseksi. Tavallisesta kermasta tämä tuskin onnistuu, sillä se ehkä löystyy sitruunamehusta liikaa. Tuo Alpron soijakerma on niin tymäkkää vaahtoa, että se notkeutuu juuri sopivaksi yhden sitruunan mehuilla. ;-)

Passionhedelmän kirpeys ja sitruunan raikkaus piristävät mutakakkua mukavasti, ja maistuvat kyllä sellaisenaankin.

Appelsiininen mutakakku

Päästäisiä, ipa!

... tai itse asiassa meillä on nähty vasta vain peltomyyrä lintulaudan alla - joinakin vuosina siellä on kyllä päästäisiäkin vilahdellut.

Tämä melko ihana mutakakkuohje on bongattu jostakin televisio-ohjelmasta, ja olen pantannut ohjetta kunnes sain käsiini siinä tarvittavaa Grand marnieria. Kyseessä on periaatteessa likööri, mutta ei lainkaan makea sellainen, vaan oikeastaan pomeranssilla maustettua konjakkia. Ensimaku on konjakkimainen, mutta jälkimaku on ihana, pehmeän appelsiininen. Ei välttämättä sinällään juotavaksi, mutta loistavaa suklaaleivonnaisiin!

Tarvitaan:
180 g tummaa suklaata (käytin 60-70-prosenttisia suklaita)
2 rkl Grand marnieria
150 g margariinia
150 g sokeria
kahden appelsiinin raastettu kuori
160 g mantelijauhetta
5 munaa, keltuaiset ja valkuaiset erotettuina
hieman vaniljaa
ripaus suolaa

Marinoidut appelsiinit:
2 appelsiinia
6 rkl vettä
4 rkl sokeria
6 rkl Grand marnieria

Sulata suklaa vesihauteessa ja lisää siihen margariini, siirrä jäähtymään. Lämmitä uuni 180 asteeseen ja voitele irtopohjavuoka (itse vuorasin myös pohjan voidellulla leivinpaperilla). Pese appelsiinit kuumalla vedellä ja harjalla (älä käytä pesuainetta, se imeytyy huokoiseen kuoreen) ja raasta niistä kuori. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita suklaamassaan appelsiininkuori, sokeri ja mantelijauhe. Lisää Grand marnier ja keltuaiset. Vatkata ei tarvitse, huolellinen sekoittelu riittää. Lisää ripaus vaniljaa ja hippu suolaa. Kääntele lopuksi varovasti joukkoon valkuaisvaahto. Kaada taikina vuokaan (halkaisija 24 tai 26 cm) ja paista 180 asteessa 40 minuuttia.
Paiston jälkeen anna kakun jäähtyä ja irrota se vuoasta täysin jäähtyneenä. Jos käytät suurta vuokaa, paistoaikaa voi hieman lyhentää - 26-senttisessä vuoassa kakku jää ohuemmaksi, ja minulla se pääsi vähän liian kypsäksi.

Appelsiinisiirappi: Mittaa pieneen kattilaan sokeri ja vesi. Lämmitä, jotta sokeri sulaa, ja lisää sitten Grand marnier. Keittele miedolla lämmöllä niin kauan, että seos on kiehunut kasaan siirapiksi. Kuori appelsiinit veitsellä ja leikkaa appelsiinilohkot yksitellen irti niin, ettei niihin jää lainkaan kalvoja. Siirrä kattila liedeltä ja lisää joukkoon appelsiinilohkot. Anna jäähtyä ja maustua pari tuntia.

Tarjoa kakku appelsiinilohkojen, siirapin ja vaniljalla maustetun (soija)kermavaahdon kera.