Punajuuripihvit & halloumiburger

Moi Möme,

kiva kuulla susta pitkästä aikaa! Ja tulipa iso harmitus sun puolesta After Eightien takia! ÄR! Mä just tässä viikonloppuna (vaimon suosiollisella avustuksella) vetäisin laatikollisen niitä. Enemmänkin toki menis, joten tänne vaan, jos et muuten niistä eroon pääse. :)

Meillä on ollut koko syksyn sellainen perjantairuokatraditio, että syödään joka perjantai munanasburgereita. Siis burgereita, joissa pihvin tilalla paistettu muna ja ananas. Tällä viikolla S päätti kuitenkin, että on tullut punajuurten aika ja suostutteli mut ostamaan 3kg säkin punajuuria. Ja pitihin niistä jotain sitten väsätä, joten tuli mieleen burgereiden päivitys - punajuurihalloumiburgereiksi.

Tein mielestäni pienen annoksen, mutta yllättävän monta pihviä siitäkin tuli, olisko ollut lopulta seitsemän.

1 iso punajuuri tai 2 pientä raasteena
1 keskikokoinen peruna raasteena
1 pieni punasipuli pienenä silppuna
2 kananmunaa
mustapippuria
suolaa
öljyä paistamiseen

Raasta punajuuri ja peruna karkeaksi raasteeksi. Puristele liiat nesteet pois. Silppua sipuli pieneksi ja heitä sekaan. Lisää kananmunat ja mausteet, sekoita. Puristele taas liiat nesteet pois. Punajuurta käsitellessä on muuten ihanan ylellistä löytää kaapista kertakäyttöhanskoja. :)

Muotoile massasta pihvejä ja paista keskilämmöllä esim. pikkulettupannulla, muutama minuutti / puoli.

Jos haluat lykätä punajuuripihvit burgerin väliin, sopii kaveriksi esim. pannulla paistettu halloumi. Halloumin tykkään itse leikata n. puolen sentin viipaleiksi ja ruskistaa pannulla nopeasti öljyssä. Halloumi on niin suolaista, että ensi kerralla taidan jättää pihveistä suolan pois ja lisätä perunan sijaan vaikka bataattia. Tai sitten vaan paistaa sen ananaksen vielä kaveriksi.

Halloumin tilalla kannattaa kokeilla myös mozzarellaa punajuuren kaveriksi.

Helppo maidoton juustokakku

Moi pitkästä aikaa, ipa!

Heti alkuun suru-uutinen maidottomille After eightin ystäville: reseptiä näkyy muutetun niin, että se sisältää tosi paljon laktoosia. Ostin kaksi rasiaa ja - onneksi - söin vain yhden suklaan iltapalaksi sillä seurauksella, että minulla oli kaksi päivää vatsa kipeänä. Onneksi nuo After 8 Dark -suklaat ovat vielä entisellään, niissä on "vain" voiöljyä. Kiinnostaisiko sinua siis After eightit, minulla olisi sellaiset 800 g ylimääräisiä?!

Olet ollut paljon viime päivinä mielessä, aina kun väsäilen kakkuja. ;-) Tämän helpommaksi ei oikeastaan enää ns. juustokakku tule. Olen todennut pääseväni helpoimmalla, kun teen täytteen vain kahdesta Alpro Airy&Creamy -soijakermapurkillisesta erilaisin maustein ja unohdan turhat tuorejuustot. Tällä määrällä syntyy nopeasti korkea 22-senttinen tai matala 26-senttinen kakku. Kaikki mitat ovat aivan näppituntumalla, aineksia kannattaa maistella ahkerasti! :-P

Olen tehnyt tässä pyynnöstä parikin synttärikakkua samoilla spekseillä. Makuina olivat appelsiini-suklaa ja mansikka-punssi-vadelma.

Ensimmäistä kakkua varten tein kaakaolla maustetun kääretorttulevyn, josta leikkasin pohjan. Resepti oli ihan perusversio:
4 munaa
1,5 dl sokeria
½ dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Sokeri ja munat vatkataan valkoiseksi vaahdoksi ja lisätään keskenään sekoitetut kuivat aineet varovasti käännellen. Levitetään pellille ja paistetaan 200 asteessa seitsemisen minuuttia. Annetaan jäähtyä.

Leikkasin levystä kakun kokoisen levyn ja asettelin irtopohjavuokaan leivinpaperin päälle. Itsessään melko kuivikas taikinalevy kannattaa kostuttaa huolellisesti, jos täyte ei ole kovin juoksevaa. Kostutin pohjan appelsiinimehulla, jossa oli seassa tilkka Grand Marnieria.

Ensimmäisessä täytekerroksessa on reilu tölkillinen Alpro Airy&Creamya vatkattuna. Keitin neljän appelsiinin mehusta sokerin (pari rkl) kanssa siirapin, jossa oli myös appelsiinin ja sitruunan raastettua kuorta. Sekaan lisäsin kahden appelsiinin paloitellut lohkot (appelsiini pitää kuoria veitsellä ja leikata lohkot irti yksitellen kalvojen välistä). Kermavaahtoon lisätään jäähdytetty siirappi appelsiinilohkoineen, tilkka sopivaa likööriä (esim. Grand Marnieria) sekä viisi-kuusi liivatelehteä liuotettuna appelsiinimehutilkkaan. Tarkistetaan maku ja kaadetaan vuokaan pohjan päälle. Täyte hyytyy jääkaapissa muutamassa tunnissa, ja toisen täytekerroksen voi lisätä päälle jo aiemmin.

Suklaakerrosta varten sulatin 200 g suklaata ja lisäsin sen vajaaseen purkilliseen vatkattua vispiä. Sokeria ei tarvittu, mutta sekoitin varmuuden vuoksi joukkoon pari liivatelehteä soijamaitoon liuotettuna.
Kakun hyydyttyä koristelin sen hirveässä kiireessä rumilla suklaaraidoilla ja aiemmin tehdyillä suklaaperhosilla, jotka länttäsin oudon epäsymmetrisesti kakun päälle. Miksiköhän olenkin aina vasta koristeluvaiheessa silloin, kun kakkua pitäisi jo lähteä viemään? :-) Lopusta taikinalevystä tein loppujen vaahtojen kanssa pienen perinteisen täytekakun kotisyömisiksi.

Toisessa kakussa on keksipohja, jossa on vain 150 g kaurakeksejä ja noin 50 g margariinia. Määrien kanssa ei ole kovin tarkkaa. Täytteessä on kaksi kerrosta, mutta niiden väriero ei näköjään erotu tässä kuvassa, joka on muutenkin räpsäisty kännykällä ennen kakun siirtämistä tarjoilualustalle ja koristelua. Pintakiilteen ilmakuplat sen sijaan korostuvat ihmeellisesti. (Kamerani on siis hajonnut, joten olen kännykän varassa.)

Alempaa kerrosta varten vatkasin purkillisen vispiä, lisäsin vähän vaniljaa ja ehkä puoli litraa mansikkasurvosta sekä hyvän lorauksen punssia. Kuumensin puoli desiä mansikkamehutiivistettä ja sulattelin siihen 5 liivatelehteä. Sokeria ei tarvinnut lisätä lainkaan. Kaikki hyvin sekaisin ja jähmettyneen pohjan päälle, sitten tunniksi-pariksi hyytymään.

Ylempää kerrosta varten kiehautin pussillisen pakastevadelmia ja vatkasin toisen purkillisen vispiä, maustoin ripauksella sokeria ja lisäsin samalla lailla neljä mehuun sulatettua liivatelehteä. Kun tämäkin kerros oli hyytynyt, kaadoin varovasti päälle seoksen, jossa oli desi-pari mansikkasurvosta, mansikkamehua ja pari liivatelehteä.

Jos kakun teossa on kiire, seokset kannattaa valmistaa kohmeisista marjoista, jotta ne ovat valmiiksi kylmiä. Pintaan tuleva kiille kannattaa valmistaa ja jäähdyttää melko viileäksi ennen kakun päälle kaatamista. Koristelin kakun vielä suklaakirjaimilla, jotka tökin kakun päälle pystyyn. Jos kirjaimiin tai tekstiin tekee parin sentin "suklaapiikit" alaspäin, ne pysyvät hyvin pystyssä hyydykekakussa.

Focaccia all' olio e origano

Moi ipa!

Olen tehnyt focacciaa aiemminkin, mutten ole laittanut taikinaan viiniä. Tässä ohjeessa taikinaan tulee erinomainen, ihanan pehmeä koostumus ja hieman hapahko, vivahteikas maku. Valmis leipä on pinnasta rapea, sisältä kuohkea ja maultaan kerrassaan herkullinen. Oreganon sijaan voi käyttää esim. salviaa, minulla vain sattuu mäkimeirami kasvamaan puutarhassa vähän joka paikassa. ;-) Lehdet paahtuvat uunissa kivan rapeiksi.

Tämä on käännetty ohje, ja vinkkinä kerrottakoon, että koska italialaiset jauhot ovat yleensä melko vähägluteenisia, näkee italialaisissa leipäresepteissä monesti mainittavan, että on käytettävä gluteenipitoisia jauhoja. (Englanniksi sanotaan "strong white flour"). Gluteenipitoisista erikoisvehnäjauhoista tulee hyvä lopputulos.

Juuri:

20 g tuorehiivaa

1,5 dl vettä

3 dl erikoisvehnäjauhoja

Liota hiiva lämpimään veteen ja lisää joukkoon jauhot. Peitä kannella tai kelmulla ja anna seistä puoli tuntia. Valmis taikinajuuri on kuohkeaa ja kuplivaa.

Taikina:

0,8 dl kuivaa valkoviiniä

0,8 dl oliiviöljyä

15 g hiivaa

4-5 dl erikoisvehnäjauhoja

1,5 - 2 tl suolaa maun mukaan

20 - 30 oreganonlehteä/-latvaa silputtuna

Päälle:

tuoretta oreganoa/mäkimeiramia

oliiviöljyä

sormisuolaa

Sekoita taikinajuureen viini, öljy, hiiva, suola ja oregano. Lisää joukkoon jauhoja vähitellen. Jätä taikina melko pehmeäksi ja vaivaa se kimmoisaksi. Anna taikinan nousta lämminvesihauteessa noin puoli tuntia. Painele taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi pellille öljyllä sivellyn leivinpaperin päälle. Annoksesta tulee yksi iso leipä tai kaksi pienempää. Peitä liinalla ja anna nousta tunti. Pistele taikinaan kuoppia ja oreganonlehtiä, pirskottele päälle reilulla kädellä oliiviöljyä ja runsaasti suolaa. Pintaan voi painella myös oliiveja.

Paista 200 asteessa keskitasolla noin puoli tuntia. Nakkaa uuniin paistamisen alkuvaiheessa muutama jääpala tai suihkuta uuniin vettä suihkupullolla pariin otteeseen. Ripottele valmiin leivän päälle vielä tuoretta oreganoa. Parhaimmillaan vastapaistettuna italialaisen valkoviinin kera. ;-)

Froyo-wich

Moi Möme!

Kiitos tekotekonille omistautumisesta, oli mahtavaa päästä maistelemaan tuloksia, raatimme oli tyytyväinen.

Juhannuksemme on kulunut kotona lokoillen ja erilaisia herkkuja suustamme alas mättäen. Tässä resepti tämän päivän superherkkuun, johon alkuperäisidea tuli ravintolapäivänä kaverin froyo&mo-baarista. Siis froyoa kahden keksin välissä. Laiskuuden vuoksi emme tällä kertaa tehneet itse keksejä, vaan käytimme LU:n Bastogne-keksejä, froyon sentään teimme itse.


 
Perusfroyo

2dl turkkilaista jugurttia
2dl maustamatonta jugurttia
2dl kuohukermaa
1dl sokeria
(vaniljasokeria)

Froyon voi tehdä jäätelökoneella tai sekoittamalla ainekset yhteen ja jäähdyttämällä pakkasessa, jälkimmäisessä tapauksessa sitä kannattaa käydä puolen tunnin välein sekoittelemassa, niin jäätyy tasaisemmin. Froyon voi maustaa oman maun mukaan, mutta myös tää perusversio on erittäin hyvä - maistuu siis jugurtilta. Jäätyneeltä jugurtilta.

Froyo-wichiksi herkku muuttuu yksinkertaisesti kauhomalla sopivasti froyoa keksille ja painamalla toinen keksi kanneksi. Bastogne-keksit olivat vähän liian rapsakoita alkuun, mutta toiselle kierrokselle annoin niiden hetken pehmittyä jugurttikerroksella sipaistuna ja kokonaisuus oli heti miellyttävämpi. Mahtavimpia varmasti tulee, jos tekee keksitkin itse, maustamattomaan (tai vaniljaiseen) froyoon sopii erittäin hyvin niin suklaa- kuin kanelikeksitkin.

Tekotekonikokeilut, osa 1

Moi tekoninnälkäinen ystäväni!

Koska Hälsans kökin tekoni on lopetettu, ja korvaavaa tuotetta kyselty, aloitetaan kokeilut, eli tekotekonin valmistaminen. Hankaluus tekonissa on (oli) se, että maku ei varsinaisesti muistuta pekonia, siis savuisuus mielestäni puuttuu. Tämä tekotekoni onkin aika eri makuista, mutta koukuttavan hyvää. Uskoisin, että se sopii myös pitsaan, mutten ole vielä ehtinyt kokeilla. Ainakin salaatissa ja pastan päällä toimii.

Ohje löytyi Chocochili-blogista. Täältä maalta ei kuitenkaan saa savuaromia kaupasta, joten tilanne vaati säveltämistä. Voi olla, että oikealla reseptillä lopputulos olisi vielä parempi, mutta tämä on supernopea ja kätevä ratkaisu: sekoitetaan näppituntumalla soijakastiketta, BBQ-kastiketta ja tilkka riisiviinietikkaa, maistetaan sopivaksi ja lisätään soijahiutaleet.

Määrät voisivat olla jotakin tähän suuntaan:

4 rkl Santa Maria American BBQ -kastiketta tai vastaavaa
3 rkl soijakastiketta
vajaa 1 rkl riisiviinietikkaa

Sekoitetaan ja lisätään noin puoli litraa soijahiutaleita.

Annetaan kastikkeen imeytyä hiutaleisiin ja paistetaan sitten hiutaleet pannulla rapeiksi. Jos näitä paistaa kovin tummaksi, niihin tulee hieman kärähtänyt maku, josta en itse pidä, joten pieni ruskistus riittää. Kaadetaan maalaissalaatin tai - kuten tässä - kermaisen ja yrttisen pastan päälle.

Vadelma-karhunvatukkamuffinit

Onnea vielä jälkikäteen, ipa!

Toivottavasti sait herkutella synttäripäivänä! Ajattelin sua kun tein näitä muffareita tuttavien muuttotalkoisiin. Reseptiksi löytyi muistaakseni Myllyn parhaalta yksinkertainen perinteinen muffiniresepti, jossa kaikki ainekset vain sekoitetaan. Ihanan nopeaa ja kätevää.

Tarvitaan:
3 dl jauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl kermaa (laitoin 0,5 dl soijakermaa ja 0,5 dl maustamatonta jugurttia.)
2 munaa
100 g juoksevaa margariinia tai sulatettua ja jäähdytettyä tavallista leivontamargariinia
3 dl vadelmia tai muita marjoja (pakastemarjat voi sulattaa ja pyöritellä jauhoissa ennen taikinaan lisäämistä)

Sekoita kuivat aineet. Lisää kerma, margariini ja munat (ne voi myös ensin sekoittaa keskenään). Vältä sekoittamasta liikaa, jotta lopputulos on kuohkea. Kääntele lopuksi joukkoon marjat.
Jaa vuokiin (12 isoa) ja paista keskitasolla 200 asteessa noin 20 min. Jäähdytä ritilällä.

Käytin pakastimesta viimesyksyiset karhunvatukat ja laitoin vadelmia kaveriksi. Lisäsin ohjeeseen jugurttia ja vähensin sokerin määrää hieman, jotta muffineista tulisi raikkaita ja marjaisia, eikä kokonaisuus olisi liian imelä marengin kanssa. Lopputulos oli kuohkea ja kiva, ei arvaisi, ettei aineksia ole vatkattu.

Marenkikuorrutusta sveitsiläiseen tapaan olen tehnyt joskus ennenkin, Pullahiiren blogin ohjeen mukaan. Viimeksi käytin neljä valkuaista ja se oli hieman liian vähän, tällä kertaa laitoin viisi, ja se oli taas liikaa :-) Munat olivat ehkä turhan isoja. Mutta sainpahan pikkumarenkeja lisäksi!

Tarvitaan siis:
4 valkuaista
2,5 dl sokeria
hiukka vaniljaa

Laita valkuaiset ja sokeri metallikulhoon ja vesihauteeseen (ei kiehuvaa vettä). Vatkaa seosta, kunnes sokeri on sulanut ja seos tuntuu kuumalta (n. 60 astetta). Siirrä kulho kylmävesihauteeseen ja vatkaa voimakkaasti, kunnes seos jäähtyy ja saat tukevaa pursotettavaa vaahtoa, johon jää vatkainta nostaessa huippuja.

Pursota pursotinpussilla jäähtyneiden muffareiden päälle marenkikuorrutus. Kuumenna uunin ylälämpö tai grillivastus 200 asteeseen ja laita muffarit muutamaksi minuutiksi uuniin ottamaan vähän väriä. Kannattaa seurata uunin vieressä, aikaa ei tosiaan tarvita kuin kolme-neljä minuuttia. Jäähdytä hetki ja tarjoile samantien - muffinit ovat parhaimmillaan tuoreina!

Kermakakku

Aurinkoista sunnuntaita, ipa!

Lupasin leipoa syntymäpäiväänsä juhlivalle puolisolle kermakakun. En ole aikoihin tehnytkään ns. perinteistä kakkua, joten tartuin innolla toimeen.

Suolaiseksi tarjottavaksi juhlijoille oli nokkoslettuja parsan, herkkusienten, sipulin, färssin ja mozzarellan kera. Kaapista ei yllättäen löytynytkään tummaa balsamicoa, mutta balsamietikkasalaattikastike muotoutui tuhdilla sitruunamehutujauksella ja mausteilla oivaksi kastikkeeksi.

Kermakakkuun tarvitaan:
4 munaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 sitruunan raastettu kuori.

Vaahdota munat ja sokeri aivan vaaleaksi vaahdoksi. Lisää sitruunankuoriraaste, joka ei toki ole pakollinen, mutta antaa kivan maun. Sihtaa jauhot (ja niihin sekoitettu leivinjauhe) joukkoon varovasti käännellen. Kaada taikina irtopohjavuokaan, jonka pohjalla on leivinpaperi ja reunat on voideltu esim. öljyllä. Paista 175 asteessa 40 minuuttia. Anna jäähtyä kokonaan ja kumoa.

Olin tarkistanut monesta lähteestä, että neljän munan taikina mahtuu 20-senttiseen vuokaan, mutta toisin kävi. Kakusta tuli muhkea, mutta irrottaminen vuoasta oli hieman vaikeaa, koska tietenkään en ollut älynnyt voidella vuoan yläreunaa. Ylimääräisen reunan sai kuitenkin helposti leikattua pois jäähdyttämisen jälkeen.

Täyte:
kevyesti sokeroitua mansikkasurvosta

1 prk Alpro Airy & Creamya
1 prk säilykepersikoita mehussa
1 dl appelsiinimehua
0,5 dl vaniljakreemijauhetta
sitruunamehua

1 - 2 prk Alpro Airy & Creamia sen mukaan, miten paljon pursotuksia kakkuun tulee.

Vaahdota soijakermaa parin minuutin verran. Vatkaa toisessa kulhossa appelsiinimehu ja kreemijauhe. Vaniljakreemijauheen voi jättää poiskin, jos ei välitä voimakkaasta vaniljan mausta, sillä tuo Alpron kerma jähmettyy kylmässä tosi tymäkäksi ja kestäisi todennäköisesti tilkan appelsiinimehuakin ihan sellaisenaan. Sekoita kermaan kreemi, kuutioidut persikat ja loraus sitruunamehua. Siirrä hetkeksi kylmään.

Kostutukseen:
1 dl säilykepersikoiden lientä
1 dl appelsiinimehua

Leikkaa kakku kolmeen tai neljään osaan. Sekoita kostutusliemi ja kostuta kakun pohja. Levitä päälle ohut kerros mansikkasurvosta ja sen päälle reilu kerros persikkakermaa. Aseta seuraava kakkulevy päälle ja täytä. Kostuta kansilevyn leikkuupinta ja levitä pinnalle ohuelti mansikkasosetta ennen kuin käännät levyn kakun päälle. Jätä leivinpaperi kakun päälle ja aseta painoksi esim. leikkuulauta. Siirrä viileään vetäytymään vähintään muutamaksi tunniksi.


Vatkaa sitten lisää soijakermavaahtoa, mausta ruokalusikallisella tomusokeria ja tilkalla sitruunamehua. Levitä tasainen kerros kermaa kakun päälle ja reunoille ja koristele sitten haluamallasi tavalla. Itse halusin kermanenäisen puolison toiveesta runsaat kermapursotukset, ja Pulla-Akan blogista löytyi tosi kaunis ruusumalli. Minulla ei vain ollut sopivaa tyllaa, joten lopputuloksesta ei tullut yhtä kaunis kuin esikuvasta. Maku oli silti erinomainen: sopivan raikas appelsiinin, persikan ja mansikan yhdistelmä.