Pasta primavera

Hyvää kesää, Ipa!

Tämä alkaa taas olla sitä aikaa vuodesta, kun kaupassa saa innostua uudesta sadosta. Ensin saadaan ruotsalaisia varhaisvihanneksia, ja sitten suomalaisiakin. Nyt olin aivan onnessani siitä, kun löysin kotimaista - todennäköisesti jopa paikallista - parsaa. Vaikka unkarilainen parsakin on maistunut tänä keväänä, kotimainen on selvästi vielä tuoreempaa. Tämä helppo ja supernopea italialainen pasta perustuukin tuoreisiin kevään vihanneksiin, ja kasviksia voi vaihdella sen mukaan, mitä on saatavilla.


Tarvitaan:

pappardelle- tai tagliatelle-pastaa neljälle hengelle
puolikas kesäkurpitsa
nokkosta tai pinaattia
nippu parsaa
nippu kevätsipulia (tai kesäsipulin varsia)
puoli pussia herneitä
oliiviöljyä
margariinia tai voita (noin 25 grammaa)
valkosipulin kynsi murskattuna
yrttejä maun mukaan: basilikaa, persiljaa, ruohosipulia, minttua
puolikkaan sitruunan mehu ja kuori
mantelijauhetta
(parmesaania tai muuta juustoraastetta)
suolaa, pippuria

Nuoret kesäkurpitsat eivät yleensä ole kitkeriä, mutta jos haluaa pelata varman päälle, kesäkurpitsakuutiot voi valuttaa suolan kanssa siivilässä hetken aikaa ja huuhdella sitten.

Ryöppää nokkonen tai pinaatti ja hienonna se. Keitä parsan varsia (jätä nuput vedenpinnan yläpuolelle) muutama minuutti, huuhtele kylmällä vedellä ja leikkaa paloiksi. Hienonna sipuli ja yrtit. Laita pasta kiehumaan.

Hauduta valkosipulia hetki öljyn ja margariinin seoksessa. (Monet italialaisohjeet alkavat sanoilla "50 g voita..." Sekin tietysti on mahdollista, mutta lopputulos on sitten melko rasvainen.)

Lisää joukkoon sipuli ja kesäkurpitsa sekä hetken päästä parsa ja herneet. Kaada joukkoon keitetty pasta ja sitruunamehu, sekoita kunnolla niin, että ruoka on kokonaan kuumaa, ja mausta hyvin. Asettele lautaselle, ripottele päälle mantelijauhetta (ja juustoraastetta). Koristele yrteillä - ruohosipuli sopii erityisen hyvin maun puolesta vielä päälle ripoteltavaksikin.

Täytetyt paprikat

Heippa Möme,

Olen viime aikoina ahdistuneena miettinyt mitä uutta reseptiä tänne laittaisin. Tämän päivän ruokamme kuuluu osioon "ai mä luulin, että tää oli jo Purkissa..." ...Mutta eihän se ollutkaan!


Paprikoita kannattaa varata yksi per naama per atria. Tämän kertainen annos olisi piisannut siis neljälle hengelle, mutta syömme puolet vasta huomenna.

4 paprikaa

Täyte:
reilu desi riisiä (mitta keittämättömänä)
70g Hälsans Kökin färssiä
1 sipuli
5 aurinkokuivattua tomaattia
100g fetaa
3rkl tomaattipyrettä
5rkl partaäijää
mausteeksi mustapippuria

Päälle emmental-raastetta.

Määrät on arvioita ja sopii heittää oman maun mukaan summamutikassa. Tällainen satsi kuitenkin suunnilleen täyttää nuo (isohkot) paprikat.

Pese ja halkaise paprikat, poista siemenet. Halkaisussa kannattaa vähän katsoa, että puolikkaisiin tulisi mahdollisimman tasaiset "pohjat", että pysyvät pellillä pystyssä.

Keitä riisi, pilko feta, sipuli ja aurinkokuivatut tomaatit. Sekoita täytteen aineet keskenään. Laita tomaattipyrettä ja partaäijäjugua sen verran, että täyte pysyy hyvin kasassa, mutta ei ole vetelää. Täytä paprikanpuolikkaat ja ripottele päälle juustoraastetta. Paista 200 asteen lämmössä noin 40 minuuttia.

Vaimo teki paprikoiden kaveriksi salaattia, mikä kevensi kokonaisuutta mukavasti.

Macaron-leivokset

Bonjour, ipa!

En ole koskaan maistanut tai edes nähnyt elävässä elämässä macaron-leivoksia, noita ranskalaisia marenkiherkkuja, mutta ne ovat nyt ilmeisen muotia. Koska pidän pikkutarkoista resepteistä, halusin siis minäkin kokeilla näitä.



Hyviä reseptejä ja vinkkejä on esimerkiksi Sokerikukkasia-, Tartelette- ja Mansikkamäki-blogeissa. Itse olin ensikertalaisena turhan varovainen taikinan sekoittamisessa, liikaa sekoittamalla sen saa nimittäin pilalle, enkä sitten sekoittanut aivan riittävästi. Lopputuloksessa se näkyy siinä, etteivät macaronit ole tasoittuneet kokonaan pinnalta, vaan niissä on pienet huiput, ja liian korkea "jalka". Lisäksi väri jäi turhan vaaleaksi.


Käytin Sokerikukkasia-blogin ohjetta:

3 keskikokoisen munan valkuaista (100-110 g)
50 g siro-sokeria
200 g tomusokeria
110 g mantelijauhetta
keltaista ja punaista jauhemaista elintarvikeväriä

Erottele valkuaiset ja siirrä ne peitettynä viileään paikkaan tai jääkaappiin vanhenemaan 1-3 päiväksi. Ota valkuaiset ajoissa huoneenlämpöön lämpenemään. Sekoita mantelijauhe ja tomusokeri ja siivilöi seos pari kertaa.

Vatkaa valkuaiset kevyeksi, pehmeäksi, kylpyvaahtomaiseksi vaahdoksi. Lisää siro-sokeri erissä edelleen vatkaten, jotta saat kiiltävää, partavaahtomaista marenkia. Älä vatkaa marenkia kovaksi. Lisää väri; veitsenkärjellinen riittää.

Kääntele nuolijalla manteli-tomusokeriseos marengin joukkoon. Tartelette-blogissa sanottiin, että noin 50 vetoa on sopiva määrä, mutta itse sain sekoittaa vähän kauemmin. Seos alkaa muistuttaa paksua kakkutaikinaa, ja sen koostumusta kannattaa testata vähän väliä, jottei sekoita liikaa. Taikinaa voi nostaa pienen nokareen lautaselle ja seurata, tasoittuuko se hitaasti. Valmis taikina alkaa tasoittua käytännössä samantien. Toinen keino on vetää veitsellä viilto taikinaan - taikinan pitäisi tasoittua ja viillon kadota kymmenessä sekunnissa.

Itse sekoitin siis aavistuksen liian vähän, jotten varmasti sekoittaisi liikaa ;-) (Ilmeisesti loppumetreillä taikinan onnistuminen on parista vedosta kiinni.) Lisäksi laskeskelin, että taikina sekoittuu vielä pursotinpussiin siirrettäessä, ja tarvittaessa sitä voi vielä hieman puristella pussissa. Lisäksi pidän enemmän vähän pulleista macaroneista.

Minulla ei ollut sopivaa tyllaa, joten leikkasin vain pursotinpussiin noin 7 mm:n reiän, mutta tyllalla olisin saanut tasaisemmin pyöreitä macaroneja. Nyt osa jäi hieman soikeiksi. Leikkasin leivinpaperit tarkkaan pellin kokoisiksi, jotta kuorista tulee suoria. Lisäksi laitoin varsinaisen leivinpaperin alle toisen arkin, johon olin piirtänyt kahden euron kolikolla malliympyrät oikeaa kokoa varten. Pursotuksen jälkeen vedin varovasti apuarkin alta pois käytettäväksi uudelleen toisessa pellillisessä.

Pursota siis pellille noin kahden euron kolikon kokoisia lantteja. Kopauta peltiä pari kertaa pöytää vasten ja anna sitten seistä 45-60 minuuttia, jotta macaroneihin tulee kuori eivätkä ne halkeile paistettaessa. Paista uunin keskitasolla esim. 150 asteessa 10 minuuttia tai uunin mukaan. Itse paistoin näitä 140 asteessa, jotta eivät vain ruskistu, 14 minuuttia. Olisivat voineet ehkä olla minuutin tai pari pidempäänkin uunissa.


Anna jäähtyä ja täytä. Itse käytin ohuen kerroksen lemon curdia, mutta kaikenlaiset suklaaganashet, marmeladit ja sokeritahnat toiminevat myös. Kannattaa ehkä suosia hieman happamia tai kirpakoita täytteitä, näiden maku on muuten aika imelä. ;-)

Nämä voi myös pakastaa, sekä pelkkinä kuorina että täytettyinä. Itse heitin nämä täytettyinä pakkaseen vierasvaraksi. *vinkki*

Ensikertalaiseksi nämä onnistuivat mielestäni yli odotusten, vaikka parannettavaa jäi paljonkin. Olin kuitenkin varautunut, että ensimmäisen kokeilun tulokset ovat syömäkelvottomia ;-)
Pinta on rapea ja sisus pehmeä, maku muistuttaa lähinnä vaahdotettua marsipaania. En ole suuri mantelin ystävä, mutta ulkonäön puolesta tykkään näistä pikkuleivoksista kovasti!


Kuvassa vastapursotetut "lantit". Tässä vaiheessa huomasin kyllä, että taikina oli vielä liian paksua, kun huiput eivät laskeneetkaan.

Täytettä laitoin hyvin ohuen kerroksen, ettei näistä tule ihan pallomaisia. Maun puolesta sitä toki pitäisi olla enemmän.

Hamlet Chocola's Crispy Mint 57 %

Oletko nähnyt näitä suklaa-pringlesejä, ipa?

Nämä ovat sellaisia kausisuklaita, joita minun pitäisi älytä hamstrata vuodenvaihteen kieppeillä. Yleensä ostan yhden paketin, ja sitten kun se tyhjenee, kaupasta ei enää saakaan uutta. Nämä sopisivat kuitenkin kivasti jäätelöannoksiin ja leivonnaisiin koristeiksi.


Kyseessä ovat siis käyrät ohuet suklaalastut, joissa on minttuisan suklaan joukossa riisikrispejä. Suklaa on violetinsävyistä, ja siinä on selkeä mintun tuoksu.

Koostumus on kivan kevyt, lastut ovat ohuita, eikä krispiä ole liikaa. Suklaa sulaa hitaasti suussa ja on maultaan täyteläistä ja makeaa, sopivasti minttuisaa. Kokonaisuus on kevyt, jotenkin myös aika peruskamaa. Kovin moniulotteinen elämys ei ole, mutta aika koukuttava.

Kokonaisarvosana: ***, ja plussaa monikäyttöisyydestä.

Anthon Berg Mint & Cacao Crisp Dark 57 %

Vielä minttua, ipa!

Tämä ghanalaisista Forastero-pavuista tehty mieto reilun kaupan minttusuklaa sisältää kaakaopapurouhetta. Pakkaus erottuu värikkyydellään.


Vaaleahkon oranssinsävyiset, suuret palat tuoksuvat mukavasti mintulta, muilta yrteiltä ja kaakaolta. Napakasti napsahtava suklaa sulaa hitaasti suuhun.

Ensimaku on pelkkää piparminttua lähes neilikkamaisella voimalla, suklaa ehtii mukaan vasta myöhemmin, jos ollenkaan. Minttu voimistuu, mutta on miellyttävän yrttinen, laventelinen ja kukkaisa, ei kurkkupastillimainen. Ei liikaa makeutta.

Tämä on ns. helppo suklaa, mutta siinä se onkin - suklaa ei maistu. Toisin sanoen suklaa on liian mietoa ja vailla kitkeryyttä näin voimakkaan piparminttuöljytujauksen kanssa. Rakenne on miellyttävä, ei rasvainen, sopiva määrä miellyttävän karvasta, kuivakkaa papurouhetta, joka antaa kivan tasapainoisen jälkimaun mintun vastapainoksi. Silti kitalakeen jää mintun selkeä viilentävä aromi, kuin ei olisi suklaata syönytkään. Toisaalta se voi olla mukavakin tunne, itse kuitenkin kaipaan suklaan jälkiaromeja.

vain 2½ tähteä, suklaan liiasta mietoudesta. Kyllä tätä silti mielellään mintunystävä mättää. :-) Ja reilu kauppa on aina plussaa.

NewTree Menthe Eternity 73 %

Moi, i!

Saanko esitellä: uusi lempisuklaani. Tämä ihana minttuinen elämys syöksähti ensimaistamalla ykköseksi, vaikka yleensä suosin minttusuklaissa täytesuklaita. Tämä on siis mintulla ja vihreä tee -uutteella maustettu suklaa.


Tässä silmää miellyttävään pahvikääreeseen pakatussa 80 gramman levyssä on 10 palaa, joissa on NewTree-teksti ja hienoinen lehtisuonikuvio kivana yksityiskohtana. Lähes tuoksuton - ehkä hieman inkivääriä ja nurmikon tuoksua - suklaa on hyvin tummaa ja hieman violetinsävyistä. Palat napsahtavat nätisti, mutta suklaa on aika pehmeää ja sulaa melko nopeasti suussa.

Minttu alkaa maistua heti yrttisen raikkaana. Suklaan ensimaku on hieman hapan, ilman kitkeryyttä. Suklaa ei ole kovin makea eikä voimakas. Tässä on ihana mintun ja suklaan tasapaino: kumpikaan ei hallitse. Maku kehittyy suussa kitkerämmäksi - vai onko se vain minttua - ja hieman hedelmäiseksi. Yrttimaa kesäiltana, kun minttu ja mäkimeirami tuoksuvat ja tuuli on tyyntynyt. Kokonaisvaikutelma on harmoninen ja levollinen.

Suklaan koostumus on erittäin miellyttävä, jälkimaussa on hiven jauhoisuutta, muttei liikaa. Jälkimaku on aavistuksen ryytinen, puhdas, kuivakka ja pitkänpitkä.

Onko tuo vihreä tee -uute valmistusaineissa vain antioksidantti-mainoskikka, mene ja tiedä, mutta tämä on herkullinen suklaa kaikille minttusuklaan ystäville ja vähän muillekin!

Omaan makuuni tässä on hieman liian vähän makeutta, muuten myöntäisin peräti viisi tähteä.
Kokonaisarvosana: ****½

Pirkka Dark Mint 48 % ja Ritter Sport Peppermint 50 %

Taas tuplasti minttua, ipa!



Minttutäytelevyistä suosikkini oli pitkään Ritter sportin piparminttulevy. Kun näin ensimmäistä kertaa Pieni suklaapuoti -elokuvan, söin kokonaisen levyn tätä suklaata. Se lienee suklaansyönnin ennätykseni näin aikuisiällä. :-) Levyn neliömäinen muoto viehättää, ja palatkin ovat pieniä paksuja neliöitä. Sadan gramman levyssä on 16 palaa.

Suklaassa on voimakas, kahvinen tuoksu. Suklaa sulaa hitaasti ja vapauttaa kiinteänpehmeän täytteen. Suklaa ei ole kovin makeaa, ja siinä on yrttinen, kuivahko maku. Kokonaisuus on raikas, jopa vähän pistävän minttuisa. Jälkituntuma tahmeahko, kurkkupastillimainen.

Tässä saksalaisvalmisteissa suklaassa on käytetty Papua-Uuden-Guinean ja Madagaskarin kaakaopapuja. Täytteessä on aitoa piparminttuöljyä, mutta suklaassa on jostakin syystä seassa kasvirasvaa.

Kokonaisarvosana: ***

Pirkka Dark Mint 45 %

Sitten eräänä päivänä minttusuklaahyllyssä oli iloinen uutuus, jota olet ehkä kokeillutkin? Levyn ulkoasu on tylsähkö, niin kuin kaupan omalta merkiltä voi olettaa. Levyssä on kymmenen paksua 15 gramman palaa, joissa on sisällä pehmeä minttutäyte. Oiva korvaaja Ritter sportille, jota ei tunnu saavan täältäpäin mistään, ja maitoa sisältävälle Pandan minttutäytesuklaalle.

Suklaa on keskitummaa, kauniin violetinsävyistä. Tuoksu on mieto, papumainen. Hitaasti sulavassa suklaassa on ensituntumalta kanelia. Suklaan maku on puhdas ja raikas, ei kovin makea. Pehmeän juokseva minttutäyte sen sijaan on makeaa, siinä on minua miellyttävä puhtaan sokerinen maku. Kokonaisuus on makea mutta tasapainoinen. Tämä on edullinen ja kätevä suklaa erilaisiin leivonnaisiin ja after eightien loppuessa syömäsuklaaksikin. ;-)
Kokonaisarvosana: ***½