sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Côte d'Or Noir de Noir 54 %


Iltaa, ipa!

En taida olla kesän jälkeen kirjoitellut suklaanmaisteluistani, vaikka levyjä on kertynyt kaappiin samaa tahtia kuin ennenkin. Aloitetaanpa vaikka tästä. Eräät rakkaat ystävät -arvaatko ketkä - toivat kerran tuliaisiksi tämän belgialaissuklaan, kun olen belgialaisia kehunut. Hauskan kompaktista, vuoden 1911 pakettia jäljittelevästä paperikääreestä paljastuikin kaksi levyä norsukuvioitua :-) suklaata. Kaakaopapujen alkuperämaa on Afrikan Kultarannikko (nykyinen Ghana), siitä yrityksen nimi ja norsutunnus.

Nähdäkseni tuo levyn "chocolat extra-noir" -määritelmä johtuu siitä, että levyyn on lisätty kaakaojauhetta, siis kokonaiskaakaomäärä on kohtalaisen suuri. Itselleni tämä oli voimakkuudeltaan oikein sopiva suklaa, ei aivan niin mieto kuin prosentit antavat olettaa.

Kummassakin 75 g:n levyssä on 7 pitkää palaa, oikeastaan tankoa. Väri on tummaksi suklaaksi vaaleahko. Suklaan tuoksu on voimakas ja puhtaan savuinen, lähes viskiarominen. Kaakaon tuoksu ei juuri erotu. Melko kova suklaa napsahtaa napakasti ja sulaa hitaasti suussa.

Ensimaku on hapan ja hieman kitkerä, mutta raikas. Maku pehmenee vähitellen ja siihen tulee kirsikan vivahteita ja paahteisia kahviaromeja. Kitkeryys häviää ja happamuuskin melkein. Jälkimaku on hapahko, yrttinen ja kermainen, jopa aavistuksen rasvainen. Herkullinen, mutta makuuni hieman liian hapan suklaa, se vähän alentaa kokonaisarvosanaa.

Kokonaisarvosana: ***

lauantai 22. tammikuuta 2011

Paras pizzapohja

Heippa Möme,

kauan kaivattu pizzaresepti on vihdoin täällä! Näitä pääsitte jo uutenavuotena maistelemaan, joten voit varmasti todistaa, että rapeutta löytyy. Olen jo pitkään haikaillut oikein ohuen ja rapean pizzapohjan perään, lähimmäksi ollaan toistaiseksi päästy valmiilla pizzajauhoilla, mutta nekin ovat nyt historiaa.

Resepti tarttui mukaamme joululomalla anoppilasta, alunperin se on julkaistu Helsingin Sanomissa. Yhdestä annoksesta tulee 5 pyöreää pizzaa, uudenvuoden taikinassa nestettä oli 5dl ja siitähän söimme me neljä ihmistä kahtena päivänä itsemme ähkyyn... Taikinan valmistus ottaa aikansa, mutta on sen arvoista!


Pohja:
3 dl vettä
10g hiivaa
7-8 dl durumvehnäjauhoja
1 tl suolaa
1,5 rkl oliiviöljyä

Tomaattikastike:
400g kuorittuja säilyketomaatteja
1,5 tl suolaa
1 tl sokeria
1 rkl oliiviöljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja oliiviöljy, jauhot vähitellen. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan nousta kostutetun leivinliinan alla n. 3 tuntia.

Sekoita kastikkeen aineet ja surista sauvasekoittimella tasaiseksi. Alkuperäisessä ohjeessa oli 1-2 lehteä basilikaa, mutta itse en viitsinyt kahden lehden takia ostaa koko puskaa, joten jätimme basilikan pois. Sen sijaan maustoin kastikkeen valkosipulilla ja mustapippurilla.

Kauli pizzataikina ohuen ohueksi ja kasaa pizza oman maun mukaan, meidän suosikiksi nousi tekoni-ananas-pizza, eli perinteinen kinkku-ananas, jossa kinkku on korvattu Hälsans Kökin kasvispekonipaloilla (à la bacon). Tekonia saa ainakin isoista k-kaupoista. Päälle tietysti emmentalraastetta, tai jätä osa pizzasta juustotta, niin maitoallergikotkin pääsevät nauttimaan!

Paista pizza 250 asteisessa uunissa alatasolla, kunnes pohja on rapea ja reunat ruskeat. Olisko meidän uunilla ollut vartin verran suunnilleen tuo aika. Ja sitten vaan herkuttelemaan! :)

tiistai 18. tammikuuta 2011

Sokeritaskut

Ihanaa alkanutta vuotta sinulle Möme!

En olekaan muistanut kommentoida edelliseen kirjeeseesi, mutta kiitos, kun jaksoit raahata kakkua pitkin poikin Suomea ja sain etuoikeuden sitä maistaa! Itse en myöskään ole suuri kuivakakun ystävä, mutta versiosi oli niin muhkea, ettei siitä voinut olla pitämättä. :)

Meidän työpaikan lähelle on muuttanut uusi pikkukahvila, josta pomo toi yhtenä päivänä maistiaisiksi Italialaisia omenapaistoksia. Tykästyin tuotteeseen niin, että päätin katsoa osaisinko tehdä itse samanlaisia.

Vanhasta kotitalouskirjasta kaivoin voitaikinaohjeen, jota mukailin hieman, koska kirjassa annetuilla määrillä rakenne oli liian kostea.

200g voita/margariinia
n.250g vehnäjauhoja
1,5tl leivinjauhetta
250g maitorahkaa

1dl vaniljakreemijauhetta
3dl vettä

päälle ruokokidesokeria

Alkuperäisessä leivoksessa on melko kova lehtitaikina, jonka sisältä löytyy hilloisa sydän. Lehtitaikinan ohjetta etsiessäni huomasin rahkavoitaikinan ohjeen ja päätin käyttää jääkaapista löytyneen rahkapurkin hyväkseni. Rasva, jauhot ja leivinjauhe nypitään muruisaksi. Mittasin jauhoja ensin 200g, mutta se oli liian vähän, joten lisäilin summassa kunnes rakenne tuntui oikealta. Lopuksi sekoitetaan joukkoon rahka joko käsin tai puuhaarukalla, vaivaamista välttäen. Taikina kääritään muovikelmuun ja laitetaan jääkaappiin jähmettymään vartiksi.

Vaniljakreemiä tein valmiista jauheesta, kun sellaista sattui kaapissa olemaan. Kreemin tein purkin ohjeiden mukaan ja se sai seistä jääkaapissa sen ajan, kun kaulitsin taikinaa.

Viitseliäisyyttä ihan oikeaan lehtitaikinaan kaikkine kaaviloimisineen minulla ei näin arki-iltana riittänyt, joten tyydyin kaulitsemaan taikinan vain kymmenisen kertaa taitellen. Kaulin taikinan lopuksi suureksi, n.0,5cm paksuiseksi levyksi, josta leikkasin jälkiruokakulhoa apuna käyttäen pyöreitä levyjä, yhteensä 12kpl. Vaniljakreemiä lykkäsin jokaiselle levylle pari teelusikallista ja taitoin taskut kahtia ja painelin kiinni. Kierittelin taskut vielä kauttaaltaan ruokokidesokerissa.

Paistoin taskuja n.20-25min 200 asteessa uunin alaosassa. Leivokset eivät tummuneet päältä kovin huomattavasti, mutta pohjan sokeri karamellisoitui pellin kuumuudessa ihanasti.

Vertailussa alkuperäisiin olen aikaansaannokseeni erittäin tyytyväinen! Rakenteen puolesta leivokset ovat hyvin lähellä esikuvaansa, laiskuuteni lehtitaikinan kaulinnassa oli ainoa huomattava ero. Myös kotiraati antoi hyväksyvän lausuntonsa mausta ja rakenteesta. Yhdessä tosin totesimme, että vaniljakreemi on ehkä liian äitelä täyte taskuille - omenan hapokkuus olisi tuonut mukavaa vastapainoa sokeriselle ulkokuorelle, seuraavalla kerralla siis omppuhillolla. Jännityksellä odotan mitä työkaverit näistä tykkäävät!


Ps. Kun googlailin reseptiä Italialaiselle omenapaistokselle minulle selvisi järkyttävä totuus: Ne tulevat pakasteena tukusta!