tiistai 16. marraskuuta 2010

Nopeat suklaahippumuffinit

Moi ipa!

Nyt on aloitettu muffinismi täälläkin!


Löysin vihdoin mieleiseni muffinivuoan, silikonisen, jossa on riittävän syvät ja laajat kolot sellaisia kunnonkokoisia muffineja varten. Tuohon vuokaan sopivat paperiset ns. amerikanmuffinivuoat aika hyvin - haluan näet käyttää paperivuokia. Minustakin saattaa siis tätä menoa tulla muffinifani (hassu sana :-) Lisäksi sain synttärilahjaksi kuppikakkutarvikkeita. Koetan myös opetella sanomaan muffini lapsuudessa opitun muffinssin sijaan - muistatko, kun silloin sai sellaisia valmismuffiniseoksia, joihin lisättiin vain neste jauhopussiin? Niistä pystyttiin leipomaan lapsinakin omin avuin.)

Sitten pitikin vain kaivaa täältä blogista muffinireseptisi - olisikohan se mahdollista irrottaa postauksestaan omaksi tekstikseen, olisi helpompi löytää? - ja yksinkertaistin sitä hieman, kun piti saada nopeasti valmista. En siis alkanut sulattaa suklaata, koska talkooporukka oli jo saapunut puutöihin ja keittokin piti saada kiehumaan.

Tein kahdeksan isoa muffinia seuraavasti:
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 dl soijamaitoa
100 g margariinia sulatettuna
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ dl kaakaojauhetta
100 g tummaa suklaata rouhittuna

Vatkasin vain munat ja sokerin, lisäilin kuivat aineet maidon ja margariinin kanssa vuorotellen (lopuksi suklaarouhe käännellen sekaan) ja jaoin vuokiin. Jätin kahvin reseptistä pois, kun en ole suuri kahvinystävä leivonnaisissakaan. Ja hyvää tuli!

Olen sellaista koulukuntaa, joka pitää "hatullisista" muffineista. Se on oikeaoppinen ja kansainvälisesti tunnistettava muffinin muoto. ;-) Tuntuu älyttömältä, että suomalaisissa muffiniohjeissa kehotetaan yleensä täyttämään vuoat puolilleen tai vähän yli. Silloinhan muffinin pinta kohoaa hädin tuskin vuoan yläreunan tasolle ja reunoille jää tyhjää! Se, että vuoan yläreuna nousee muffinin yli, on jo suorastaan vääräoppista.

Perinteisestihän muffinivuoat KUULUU täyttää ihan täyteen, ja sitten hermoillaan uunin ääressä, valuuko taikina vuoista yli... ;-) Muffinipellit on siitä käteviä, että pystyy harrastamaan hatullisia versioita. Tosin ensikertalaisena olin arkajalka, kuten kuvasta näkyy, ja jätin neljänneksen tyhjää vuokiin. Ei pitäisi yliarvioida suklaahipuilla raskautetun taikinan nousemiskykyä! Ensi kerralla siis täytän vuoat piripintaan. Paistoin muffineja 200 asteessa 22-24 minuuttia. Herkkua: suklaista ja mehevää!

jk. olen jostain joskus lukenut, että tuoreet munat vatkautuvat huonommin kuin vanhat. En ollut ajatellut, että sillä olisi suuremmin merkitystä, mutta toisin kävi. Käytin tähän taikinaan munia, joista oli päiväys menossa, ja niistä syntyi hetkessä aivan ennennäkemättömän upea vaahto.

torstai 11. marraskuuta 2010

Helppo omenapiirakka

Omenaista syksyä, ipa!

Laitanpa samantien toisenkin mehevän ja hyväksi havaitun omenapiirakan ohjeen. Tämä on äidiltä peritty vanha resepti, jolla yritin valloittaa vaimoni sydämen, kun olin hänet vasta juuri tavannut. En onnistunut, koska hän oli silloin vegaani, ja tämän piirakan alkuperäisessä reseptissä on piimää. Onneksi peli ei kuitenkaan ollut menetetty rakkaudessa, vaikka piirakka jäi syömättä. :-)


Tuon piimän takia tämä resepti hautautuikin sittemmin laatikkoon, kunnes nyt vihdoin keksin, että piimän voisi varmasti korvata aivan helposti maustamattomalla soijajugurtilla. Tämä on hyvä tarjottava suurelle ihmisjoukolle, koska sitä syntyy helposti ja melko nopeasti koko pellillinen. Happamat omenat sopivat hyvin - nyt kaupasta ei saanut enää muuta kotimaista kuin Loboa, sehän on aika makea lajike, mutta ihan hyvä lopputulos oli silti.

Tarvitaan:

5 dl maustamatonta Alpron soijajugurttia
3 dl sokeria
75 g sulatettua margariinia (varmaan juokseva margariini kävisi hyvin)
2 tl vaniljaa
2-3 tl soodaa (laitoin ehkä 2,5 tl)
noin 6 dl vehnäjauhoja
noin tusina omenaa koon ja maun mukaan
kanelia ja sokeria pinnalle

Sekoita kaikki aineet kulhossa vaikkapa puuhaarukalla sekaisin ja levitä taikina leivinpaperilla päällystetylle syvälle uunipellille. Viipaloi omenat ja levitä ne taikinan päälle. Mitä enemmän piirakassa on omenaa, sitä parempaa se mielestäni on, ja omenaviipaleet saakin pistellä piirakkapohjaan melkein pystysuoraan. Lapsena veljeni ja minä järjestimme aina omenat piirakan päälle ja koetimme optimoida ja täyttää jokaisen kolosen. :-)


Ripottele pinnalle runsaasti kanelia ja sokeria, niin pinnasta tulee rapea. Paista 200-225 asteessa (uunin mukaan) noin puoli tuntia. Luulen, että 200 astetta on parempi nykyaikaisilla uuneilla, korkeammassa lämpötilassa pinta meinasi kärähtää. Jos piirakan haluaa tehdä piimästä, sitä laitetaan hieman vähemmän kuin soijajugurttia, ja jauhoja vastaavasti hieman enemmän.

Tämä piirakka tuli herkuteltua vaniljajäätelön kanssa, mutta vaniljakastike olisi varmasti ollut hyvää sekin.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Brother Tom's Apple Pie

Moi pitkästä aikaa, Ipa!

Tämän aidon amerikkalaisen apple pien reseptin olen saanut veljeltäni, ja siitä on tullut suosikkiomenapiirakkani. Kuori on ohut ja rapea, ja täyte runsas, makea ja omenainen. Käyttämäni vuoan halkaisija on noin 25 cm, mutta pienempikin vuoka käy.


Tarkoitus oli lähettää tämä jo aiemmin syksyllä, nyt omat omenat on jo syöty, mutta kai kaupankin omenoista hyvää piirakkaa saa? Tähän piirakkaan kannattaa käyttää kahta eri lajiketta omenoita, sekä kiinteitä että jauhoisia. Siten täytteestä saa sopivasti omenasattumaisen ja kuitenkin täyteläisen. Itse käytän tähän yleensä punakanelia ja valkeakuulaan tyyppistä jauhoista Nalif-omenaa niin paljon kuin vuokaan mahtuu. Punakaneli muuttuu upean punaiseksi paistettaessa.

Taikina:
4 dl (erikois)vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
150 g margariinia
½ dl kylmää vettä

Täyte:
reilu kilo hapahkoja omenoita
½ sitruunan mehu
1,5 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl vaniljaa
25 g margariinia

Tee ensin taikina: Hakkaa esim. puuharukalla margariini, jauhot ja sokeri ryynimäiseksi. Älä nypi käsin, jottei margariini lämpene. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa! Kääri taikina kelmuun ja siirrä jääkaappiin kylmenemään. Tähän asti voit tehdä piirakan etukäteen, taikina säilyy jääkaapissa vaikka seuraavaan päiväänkin.

Valmista täyte: Kuutioi omenat ja mausta sitruunamehulla. Sekoita omenakuutioiden joukkoon jauhot, sokeri ja mausteet.

Käytä runsaasti jauhoja sekä mielellään silikonista kaulinta ja leivonta-alustaa ja kauli taikinasta kaksi ohuenohutta (alle 2 mm) pyöreää levyä, jotka ovat halkaisijaltaan vähintään 5 cm vuokaa suurempia. Taita toinen levy kevyesti kahtia ja taas kahtia ja nosta voideltuun vuokaan: taitetun taikinaneliön kärki on helppo kohdistaa vuoan keskelle ja saat taikinan hyvin kohdalleen vuokaan. Avaa taikina ja tasoita mahdolliset ilmakuplat pois. Taikinan reunan pitää ulottua vuoan reunan yli mielellään ainakin sentin. Älä painele reunaa kiinni vuokaan.

Levitä täyte vuokaan ja lisää margariini nokareina päälle. Jos margariini unohtuu, ei hätää, minulla niin käy lähes aina. Piirakka on hyvää muutenkin. :-) Taita toinenkin taikinalevy kahdesti ja nosta piirakan päälle.




Painele piirakkalevyjen reunat yhteen ja käännä pohjalevyn ja vuoan väliin,




nipistä kiinni ja muotoile korkeaksi aaltoreunaksi kuvan mukaan.



Älä kuitenkaan nosta aaltoreunaa hirveän korkealle vuoan yli, ilman vuoan tukea se tuppaa lässähtämään uunissa. Kuvan mukainen reuna valahti aika paljon, vähempikin riittää.




Leikkaa kanteen aukkoja veitsellä tai vaikka kivalla piparimuotilla. Tämä on ehdottoman tärkeää! Mikään haarukalla pistely ei riitä, muuten piirakka räjähtää uunissa!
Paista uunin alatasolla 200 asteessa 35-40 minuuttia. Tarjoa vähän jäähtyneenä vaniljajäätelön kera.