torstai 30. joulukuuta 2010

Joulukakku ja kristallipiparit

Talvinen tervehdys, Ipa!


Inhosin aina lapsena hedelmäkakkua. Äiti teki sitä joka vuosi, siihen tuli sukaatteja ja korintteja ja kaikkea muuta kitkerää, kovansitkeää pikku niperrystä, jota sai kaivella hampaankoloista vielä tapaninpäivänäkin. Joinakin epäonnisina vuosina saamme edelleen lahjaksi joltakin tuttavalta sellaisen kakun, jossa nihkeänankeat korintit ja kaiken kaapinmakuiseksi muuttava hasselpähkinärouhe muuttavat ennestään kuivakan sokerikakun likilaskuiseksi ja murenevaksi kiveksi.

Onneksi on myös toisenlaisia kakkuja. Vuosia sitten päätin kokeilla, eikö joulukakusta saisi sittenkin hyvää, jos siihen laittaisi oikeasti hyviä aineksia .... vaikkapa suklaata? Unohdetaan ikävät sukaatit ja muu köyhistely!

Ja saa siitä! Olen hionut reseptiä joka vuosi ja julistanut sen salaiseksi. :-) Kerrottakoon kuitenkin, että kakkuun tulee tummaa suklaata (tänä vuonna käytin Green&Blackin Maya Gold -suklaata) ja pecanpähkinöitä, aprikoosia ja ananasta, kanelia ja mustapippuria ja kardemummaa - ja koko komeus valellaan hyvällä rommilla. Kun tullaan sinne uudeksivuodeksi, tuon palan maistiaisiksi!

(Tänä vuonna kakusta tuli tosin hirvittävän ruma. En malttanut antaa sen jäähtyä riittävästi ennen kumoamista, ja puolet jäi vuokaan. Yritin liimailla sokerikuorrutuksen avulla murusia kokoon kakuksi. Osaan siis tehdä kauniitakin kakkuja, vaikkei tästä kakusta uskoisi...)



Kristallipiparit syntyivät ihan vahingossa. Kokeilin vain sirotella koristeltujen pipareiden (ohuita Annas-pipareita) päälle erikoishienoa sokeria, ja se tarttuikin kuorrutteen lisäksi myös pipareiden taikinapinnalle. Nättejä ja hyviä! Pipareiden koristeluun käytän sokeripikeeriä, johon löytyy loistavat, tarkat ohjeet tästä ihanasta Mansikkamäki-blogista. Viime vuonna tehtailin sokeripipareita enemmänkin, tavallisen tomusokerin lisäksi mansikkatomusokerista.


Punssi- ja pähkinäpullat

Moi pitkästä aikaa, ipa!

Punssi sopii tosi kivasti pullan makuun.


Teen pullataikinan ihan sillä jauhopussin perusohjeella: puoli litraa vettä tai vaniljamaustettua soijamaitoa (vedestä tulee kivan kevyen makuinen pulla), paketti tuorehiivaa, sokeria, kunnolla suolaa, kardemummaa, margariinia ja erikoisvehnäjauhoja niin paljon, että tulee hyvä taikina. Munan jätän pois, se on ihan turha pullataikinassa.

Täytteeksi sekoitin punssitilkkaan tomusokeria ja vähän margariinia, levitin seosta runsaasti taikinalevylle, käänsin levyn rullalle ja leikkasin pulliksi. Pähkinöistä pitävälle puolisolle laitoin väliin jääkaapista löytyneen mantelimassan jämän, vähän punssiseosta ja paljon veitsellä karkeaksi rouhittuja pecanpähkinöitä, jotka paahtuivat ihaniksi uunissa.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Crème brûlée

Heissan Möme, terveisiä täältä lumen ja kylmyyden keskeltä!

Syksy on jotenkin vienyt mehut ihan kokonaan, eikä joulunalusen kiire ole helpottanut ajankäytön järkeistämistä, mutta onneksi on näitä pakkaspäiviä, kun on ihan liian kylmä lähteä juoksuttamaan koiria ja ihan liian paljon aikaa koneella istumiseen! :)

Mulla kävi satumainen tuuri tuossa pari kuukautta sitten, vietiin meidän rempan jäljiltä ylimääräisiksi todettuja tavaroita Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kirpparille. Pikaisesti lootattiin myös kirpparin tarjonta läpi ja löysin 6kpl kohokasvuokia, hinta päätähuimaavat 2e... Siis yhteensä! Näitähän piti sitten hetimiten kokeilla (tai siis heti kun ne oli liotettu ja vihreästä kerroksesta puhdistettu). Ensimmäinen kokeilu oli juustokohokkaat, jotka onnistuivatkin oivallisesti. En vaan löytänyt tähän hätään niistä napattuja kuvia, joten päätin kirjoitella toisen reseptin, joka on osoittautunut niin herkulliseksi, että sitä tehtiin tänään jo toistamiseen kahden viikon sisään.

Ohje on parista internetohjeesta keskitetty. En jaksanut kaivella kaapin pohjalta oikeaa vaniljaa, joten käytin vaniljasokeria.


Crème brûlée

2dl kermaa
1,5dl maitoa
2tl vaniljasokeria

4 keltuaista
50g sokeria

päälle ruokokidesokeria

Kerma, maito ja vaniljasokeri kuumennetaan kiehuvaksi välillä sekoitellen. Ensimmäisellä kerralla tein tämän kattilassa, mutta yritin vaahdon minimoimiseksi toisella kerralla kuumentaa kermasekoituksen mikrossa, toimi ihan hyvin. Annetaan jäähtyä.

Keltuainen ja sokeri vaahdotetaan - jossain ohjeessa luki, että vaahto saa jäädä löysäksi, taidan kokeilla seuraavalla kerralla jättää sen vielä huomattavasti löysemmäksi. Kermasekoitus kaadetaan varovasti keltuaisvaahdon joukkoon ja sekoitetaan hyvin. Mikrotettu kermasekoitus oli ennen yhdistämistä vielä melko vaahdoton, mutta sekoittamisen jälkeen vaahtoa oli nesteen pinnalla taas rutkasti. Yritin kaapia sitä parhaani mukaan pois.

Seos kaadetaan neljään vuokaan, jotka laitetaan vesihauteessa 150 asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi.

Hieman jäähtyneisiin vuokiin ripotellaan ruokokidesokeria, joka paahdetaan kaasupolttimella sulaksi, varoen polttamasta sokeria. Jäähtyessään kuoresta tulee ihanan rapeaa karamellia! Mä olin muuten himoinnut tuollaista kaasupoltinta jo pitkään, kun sitten päätin marssia Claes Ohlssonille ja kyllä, se maksoi huimat 25e... :D

Tämän reseptin ehdoton etu on tietysti ne neljä ylimääräistä valkuaista... marenkia.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Nopeat suklaahippumuffinit

Moi ipa!

Nyt on aloitettu muffinismi täälläkin!


Löysin vihdoin mieleiseni muffinivuoan, silikonisen, jossa on riittävän syvät ja laajat kolot sellaisia kunnonkokoisia muffineja varten. Tuohon vuokaan sopivat paperiset ns. amerikanmuffinivuoat aika hyvin - haluan näet käyttää paperivuokia. Minustakin saattaa siis tätä menoa tulla muffinifani (hassu sana :-) Lisäksi sain synttärilahjaksi kuppikakkutarvikkeita. Koetan myös opetella sanomaan muffini lapsuudessa opitun muffinssin sijaan - muistatko, kun silloin sai sellaisia valmismuffiniseoksia, joihin lisättiin vain neste jauhopussiin? Niistä pystyttiin leipomaan lapsinakin omin avuin.)

Sitten pitikin vain kaivaa täältä blogista muffinireseptisi - olisikohan se mahdollista irrottaa postauksestaan omaksi tekstikseen, olisi helpompi löytää? - ja yksinkertaistin sitä hieman, kun piti saada nopeasti valmista. En siis alkanut sulattaa suklaata, koska talkooporukka oli jo saapunut puutöihin ja keittokin piti saada kiehumaan.

Tein kahdeksan isoa muffinia seuraavasti:
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 dl soijamaitoa
100 g margariinia sulatettuna
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ dl kaakaojauhetta
100 g tummaa suklaata rouhittuna

Vatkasin vain munat ja sokerin, lisäilin kuivat aineet maidon ja margariinin kanssa vuorotellen (lopuksi suklaarouhe käännellen sekaan) ja jaoin vuokiin. Jätin kahvin reseptistä pois, kun en ole suuri kahvinystävä leivonnaisissakaan. Ja hyvää tuli!

Olen sellaista koulukuntaa, joka pitää "hatullisista" muffineista. Se on oikeaoppinen ja kansainvälisesti tunnistettava muffinin muoto. ;-) Tuntuu älyttömältä, että suomalaisissa muffiniohjeissa kehotetaan yleensä täyttämään vuoat puolilleen tai vähän yli. Silloinhan muffinin pinta kohoaa hädin tuskin vuoan yläreunan tasolle ja reunoille jää tyhjää! Se, että vuoan yläreuna nousee muffinin yli, on jo suorastaan vääräoppista.

Perinteisestihän muffinivuoat KUULUU täyttää ihan täyteen, ja sitten hermoillaan uunin ääressä, valuuko taikina vuoista yli... ;-) Muffinipellit on siitä käteviä, että pystyy harrastamaan hatullisia versioita. Tosin ensikertalaisena olin arkajalka, kuten kuvasta näkyy, ja jätin neljänneksen tyhjää vuokiin. Ei pitäisi yliarvioida suklaahipuilla raskautetun taikinan nousemiskykyä! Ensi kerralla siis täytän vuoat piripintaan. Paistoin muffineja 200 asteessa 22-24 minuuttia. Herkkua: suklaista ja mehevää!

jk. olen jostain joskus lukenut, että tuoreet munat vatkautuvat huonommin kuin vanhat. En ollut ajatellut, että sillä olisi suuremmin merkitystä, mutta toisin kävi. Käytin tähän taikinaan munia, joista oli päiväys menossa, ja niistä syntyi hetkessä aivan ennennäkemättömän upea vaahto.

torstai 11. marraskuuta 2010

Helppo omenapiirakka

Omenaista syksyä, ipa!

Laitanpa samantien toisenkin mehevän ja hyväksi havaitun omenapiirakan ohjeen. Tämä on äidiltä peritty vanha resepti, jolla yritin valloittaa vaimoni sydämen, kun olin hänet vasta juuri tavannut. En onnistunut, koska hän oli silloin vegaani, ja tämän piirakan alkuperäisessä reseptissä on piimää. Onneksi peli ei kuitenkaan ollut menetetty rakkaudessa, vaikka piirakka jäi syömättä. :-)


Tuon piimän takia tämä resepti hautautuikin sittemmin laatikkoon, kunnes nyt vihdoin keksin, että piimän voisi varmasti korvata aivan helposti maustamattomalla soijajugurtilla. Tämä on hyvä tarjottava suurelle ihmisjoukolle, koska sitä syntyy helposti ja melko nopeasti koko pellillinen. Happamat omenat sopivat hyvin - nyt kaupasta ei saanut enää muuta kotimaista kuin Loboa, sehän on aika makea lajike, mutta ihan hyvä lopputulos oli silti.

Tarvitaan:

5 dl maustamatonta Alpron soijajugurttia
3 dl sokeria
75 g sulatettua margariinia (varmaan juokseva margariini kävisi hyvin)
2 tl vaniljaa
2-3 tl soodaa (laitoin ehkä 2,5 tl)
noin 6 dl vehnäjauhoja
noin tusina omenaa koon ja maun mukaan
kanelia ja sokeria pinnalle

Sekoita kaikki aineet kulhossa vaikkapa puuhaarukalla sekaisin ja levitä taikina leivinpaperilla päällystetylle syvälle uunipellille. Viipaloi omenat ja levitä ne taikinan päälle. Mitä enemmän piirakassa on omenaa, sitä parempaa se mielestäni on, ja omenaviipaleet saakin pistellä piirakkapohjaan melkein pystysuoraan. Lapsena veljeni ja minä järjestimme aina omenat piirakan päälle ja koetimme optimoida ja täyttää jokaisen kolosen. :-)


Ripottele pinnalle runsaasti kanelia ja sokeria, niin pinnasta tulee rapea. Paista 200-225 asteessa (uunin mukaan) noin puoli tuntia. Luulen, että 200 astetta on parempi nykyaikaisilla uuneilla, korkeammassa lämpötilassa pinta meinasi kärähtää. Jos piirakan haluaa tehdä piimästä, sitä laitetaan hieman vähemmän kuin soijajugurttia, ja jauhoja vastaavasti hieman enemmän.

Tämä piirakka tuli herkuteltua vaniljajäätelön kanssa, mutta vaniljakastike olisi varmasti ollut hyvää sekin.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Brother Tom's Apple Pie

Moi pitkästä aikaa, Ipa!

Tämän aidon amerikkalaisen apple pien reseptin olen saanut veljeltäni, ja siitä on tullut suosikkiomenapiirakkani. Kuori on ohut ja rapea, ja täyte runsas, makea ja omenainen. Käyttämäni vuoan halkaisija on noin 25 cm, mutta pienempikin vuoka käy.


Tarkoitus oli lähettää tämä jo aiemmin syksyllä, nyt omat omenat on jo syöty, mutta kai kaupankin omenoista hyvää piirakkaa saa? Tähän piirakkaan kannattaa käyttää kahta eri lajiketta omenoita, sekä kiinteitä että jauhoisia. Siten täytteestä saa sopivasti omenasattumaisen ja kuitenkin täyteläisen. Itse käytän tähän yleensä punakanelia ja valkeakuulaan tyyppistä jauhoista Nalif-omenaa niin paljon kuin vuokaan mahtuu. Punakaneli muuttuu upean punaiseksi paistettaessa.

Taikina:
4 dl (erikois)vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
150 g margariinia
½ dl kylmää vettä

Täyte:
reilu kilo hapahkoja omenoita
½ sitruunan mehu
1,5 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl vaniljaa
25 g margariinia

Tee ensin taikina: Hakkaa esim. puuharukalla margariini, jauhot ja sokeri ryynimäiseksi. Älä nypi käsin, jottei margariini lämpene. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa! Kääri taikina kelmuun ja siirrä jääkaappiin kylmenemään. Tähän asti voit tehdä piirakan etukäteen, taikina säilyy jääkaapissa vaikka seuraavaan päiväänkin.

Valmista täyte: Kuutioi omenat ja mausta sitruunamehulla. Sekoita omenakuutioiden joukkoon jauhot, sokeri ja mausteet.

Käytä runsaasti jauhoja sekä mielellään silikonista kaulinta ja leivonta-alustaa ja kauli taikinasta kaksi ohuenohutta (alle 2 mm) pyöreää levyä, jotka ovat halkaisijaltaan vähintään 5 cm vuokaa suurempia. Taita toinen levy kevyesti kahtia ja taas kahtia ja nosta voideltuun vuokaan: taitetun taikinaneliön kärki on helppo kohdistaa vuoan keskelle ja saat taikinan hyvin kohdalleen vuokaan. Avaa taikina ja tasoita mahdolliset ilmakuplat pois. Taikinan reunan pitää ulottua vuoan reunan yli mielellään ainakin sentin. Älä painele reunaa kiinni vuokaan.

Levitä täyte vuokaan ja lisää margariini nokareina päälle. Jos margariini unohtuu, ei hätää, minulla niin käy lähes aina. Piirakka on hyvää muutenkin. :-) Taita toinenkin taikinalevy kahdesti ja nosta piirakan päälle.




Painele piirakkalevyjen reunat yhteen ja käännä pohjalevyn ja vuoan väliin,




nipistä kiinni ja muotoile korkeaksi aaltoreunaksi kuvan mukaan.



Älä kuitenkaan nosta aaltoreunaa hirveän korkealle vuoan yli, ilman vuoan tukea se tuppaa lässähtämään uunissa. Kuvan mukainen reuna valahti aika paljon, vähempikin riittää.




Leikkaa kanteen aukkoja veitsellä tai vaikka kivalla piparimuotilla. Tämä on ehdottoman tärkeää! Mikään haarukalla pistely ei riitä, muuten piirakka räjähtää uunissa!
Paista uunin alatasolla 200 asteessa 35-40 minuuttia. Tarjoa vähän jäähtyneenä vaniljajäätelön kera.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Hello Kitty

Hello Ipa!

No niin, perfektionistin papatusta luvassa.
Juustokakun päälle halusin siis Kittyn naaman. Tiesin, että sokerimassasta voi tehdä koristeluja pursottamalla sokeripikeeriä leivinpaperille, kovettamalla hetken pakastimessa ja kääntämällä sitten kuvan kakun päälle. Nyt ajattelin kokeilla samaa suklaalla. Olin kuitenkin laiska ja käytin suklaatäytekakun kuorrutusseosta, jossa oli siis suklaata ja kermaa. Sepä oli ensin liian löysää kumottavaksi ja hetken pakastuksen jälkeen niin kiinteää, ettei irronnutkaan enää leivinpaperista. Jotain ääriviivaa kakun pintaan kuitenkin jäi, joten pursotin sitten vapaalla kädellä Kittyn kakulle. Huomannet, että unohdin kiireessä kääntää Kittyn peilikuvaksi.


Hello Kitty on suosittu aihe kakuissa ja muissakin leivonnaisissa. Ei ihme, se on selkeä ja kakun muotoon sopiva hahmo. Yleensä toteutus kuitenkin ontuu. Olennaista Kittyssä on se, että se on syntynyt vuonna 1974. Se on siis luotu ennen tietokoneaikaa, käsin piirtämällä. Siitä syystä sen kasvot eivät ole symmetriset.

Pään muoto sekä silmien sijainti ja "suoruus" suhteessa päähän ovat epäsymmetriset. Lisäksi viikset ovat erilaiset eri puolilla - toisella puolella ne sijaitsevat selkeästi toista ylempänä. Silmät ovat eri etäisyydellä nenästä ja hieman eri kulmassa siihen nähden. Myös korvat ja rusetti ovat epäsymmetriset, rusetin toinen lenkki on toista paljon isompi.

Yleensä Kittyn pää muotoillaan liian pyöreäksi ja silmät ja nenä asetellaan symmetrisesti - yleensä lisäksi liian ylös. Parhaan tuloksen saakin kopioimalla Kittyn alkuperäisestä kuvasta. Tämä kaikki saattaa kuulostaa fanaattiselta, mutta täydellisyyttähän me kai tavoittelemme? ;-)

tiistai 12. lokakuuta 2010

Keltainen (maidoton) juustokakku

Moi taas ipa!

Kakkukirjeet jatkuvat, mutta lupaan, että tämä on viimeinen vähäksi aikaa. ;-) Olisin tosiaan halunnut tehdä jotakin kakkua teillekin, mutten yksinkertaisesti ehtinyt edes ajatella asiaa. Otan mielelläni kuitenkin vastaan tietoja kakkumieltymyksistä, jotta voin tehdä sellaisen ensi kerralla!

Tähän tuorejuustokakkuun innoitti se oivallus, että tofuttikin on tuorejuustoa - minun ei tarvitse olla ilman tällaisia kakkuja, vaikka en maitoa syökään. Liivatteen osto oli entiselle vegaanille jonkinlainen kynnyskysymys, mutta nyt vain karaisin itseni ja päätin kokeilla. Kakku on tehty noin 26-senttiseen irtopohjavuokaan, jonka pohja oli vuorattu leivinpaperilla. Resepti on (huomattavasti) -paranneltu Yhteishyvä-lehdessä olleesta perusreseptistä.


Pohja:
vajaa 200 grammaa safari suklaa cookies -keksejä (siis niitä tuplasuklaakeksejä, myös domino mint -keksit käyvät, mutta ne eivät ole maidottomia)
noin 50 g margariinia

Täyte:
1 prk säilykepersikkaa
1 prk säilykemangoa
½ sitruunan mehu ja raastettu kuori
1 prk Sunnuntai-kauravispiä
muutama ruokalusikallinen sokeria (maun mukaan)
1 rasiallinen maustamatonta Tofutti-tuorejuustoa
7 liivatelehteä

Pinnalle:
noin 1,5 desiä persikka-mangoseoksesta
1,5 prk Jam it! Mangohilloa (eli reilu 200 g)
hieman sitruunamehua
3 liivatelehteä

Murskaa keksit kaulimella ja sekoita murujen joukkoon sulatettu margariini. Painele seos vuoan pohjalle ja siirrä jääkaappiin jäähtymään.

Kaada säilykehedelmistä liemet pois ja soseuta ne. Säästä osa soseesta pintakerrokseen. Sekoita hedelmäsoseeseen tofutti. Vatkaa jääkaappikylmä vispi kuohkeaksi. Liota liivatteita hetki kylmässä vedessä ja sekoita ne sitten kiehuvan kuumaa sitruunamehuun. Sekoita vispiin hedelmä-tofuttiseos, sitruunan kuori sekä liivateseos. Lisää sokeria maun mukaan niin, että seos on raikas, muttei hapan. Kaada vuokaan pohjan päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa (muutama tunti).


Sekoita loppuun hedelmäsoseeseen mehutilkkaan liuotetut liivatelehdet (eivät välttämättömiä) ja mangohillo. Kyseisessä hillossa on erittäin kaunis väri ja kiva hieman mausteinen maku, mikä antaa vähän syvyyttä kakkuun. (Ensimmäisessä koeversiossa käytin lasten mangososetta, ja lopputulos oli suoraan sanottuna tylsä. Leikittelin myös ajatuksella, että mukaan olisi voinut lisätä hipun jotakin maustetta, esim. inkivääriä, chiliä tai kanelia. Tai vaikka jotakin alkoholia. En kuitenkaan lähtenyt tällä kertaa kokeilemaan.) Kaada seos kakun päälle ja anna vielä hyytyä jääkaapissa.

Kierrä ohuella veitsellä kakun reunat irti vuoasta, avaa sitten vuoka ja poista se varovasti. Itse onnistuin jopa liu'uttamaan kakun alta pois käyttämäni leivinpaperin, tosin kakku keikkui silloin hetken tyhjän päällä pöydän reunan ja kakkuvadin välillä. Onnettomuuksilta kuitenkin vältyttiin ja pysyin ihmeen kylmäpäisenä. :-)

Kakun koristelusta kirjoitan myöhemmin, koska Hello Kitty ansaitsee oman postauksen. ;-)

maanantai 11. lokakuuta 2010

Vadelmainen suklaatäytekakku

Lisää kakkua, ipa!

Kun mietin, mikä olisi lempitäytekakkuni, päädyin tähän tumman suklaiseen, vadelmatäytteiseen ja rommilla kostutettuun kakkuun. Lopputulos oli superherkullinen ja aika tuhti. Tein tämänkin kakun 20-senttisessä irtopohjavuoassa, koska yleensä täytekakkuja kuluu juhlissa aina vähemmän kuin luulisi, eikä isoa kakkua kannata tehdä.


Valmistin ensin täytteen. Sekoitin kattilassa purkillisen itsetehtyä metsävadelmahilloa ja pari pussia kaupan pakastevadelmia. Lisäsin tilkan rommia ja sokeria maun mukaan niin, että seos jäi raikkaan hapokkaaksi. Keitin seosta muutaman minuutin, jotta pakastevadelmien mahdolliset virukset kuolevat. Uskoisin, että kaupan laadukas vattuhillo ja pakastemarjat toimivat myös.

Pohja:
4 suurta munaa
1,5 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
noin 1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Voitele ja jauhota vuoka. Sekoita kuivat aineet. Vatkaa munat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Siivilöi jauhoseos munavaahtoon ja sekoittele kevysti. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa uunin alaosassa noin 30-40 minuuttia. Kakku on kypsä, kun se on selvästi irronnut reunoista, mutta ei näytä tummuneen liikaa päältä. Hieman suurempikin vuoka käy, käyttämäni vuoka tuli aika täyteen - kakku ei silti noussut yli laidan.

Leikkaa kakku kolmeen osaan. Kostuta kerrokset kunnolla, kun täytät kakkua. Kostutukseen käy sokeriliemi, jossa on hieman rommia. Tämänkokoiseen kakkuun kuluu pari desiä lientä. Laita väliin runsaasti vadelmaseosta. Laita sitten irtopohjavuoan (jos olet käyttänyt sellaista) rengas takaisin kakun ympärille ja siirrä se viileään tekeytymään.

Muutaman tunnin kuluttua kakku on hieman turvonnut ja siitä on tullut kauniin suorareunainen. Irrota vuokarengas ja päällystä kakku.

Kuorrutus:
150 - 200 g tummaa suklaata
soijakermaa

Sulata suklaa ja sekoita siihen vähitellen niin paljon kermaa, että saat sopivan pehmeän, muttei liian juoksevan seoksen. Arvelisin, että kermaa meni ehkä desi. Tai jotain. Anna suklaaseoksen jäähtyä vähän ja levitä se sitten kakun päälle ja reunoille.


Kaivelin kaapista koko nonparelli- ja sokeriraevarastoni tätä kakkua varten, koska Hello Kitty -maailmassa runsaus on valttia. Itse Kitty on muovinen koriste.

Ja niin, täytin siis 35 ja juhlissani oli pinkki Kitty-teema. Tämä on tosiaan ihan aikuisen ihmisen kakku. ;-)

Suklaavaahtokakku

Kiitos käynnistä, ipa!

Nyt vihdoin aloitan nämä lupaamani synttäriherkkupostaukset. Tein siis juhlien alla muutamia koekakkuja ja hioin reseptejä. Koska väkeä tuli hieman odotettua vähemmän, tämä kakku jäi lopulta pois listalta. Hyvää se kuitenkin oli, etenkin maitosuklaafanien mielestä - itselleni maku ei ollut tarpeeksi voimakkaan suklainen.


Resepti on muunnelma tästä Kinuskikissan reseptistä. Neljällä liivatteella koostumus jäi liian pehmeäksi, kakku alkoi nopeasti huoneenlämmössä pehmentyä liikaa. Jos tämän haluaa tehdä vegaanisena, täytyy laittaa vielä paljon enemmän suklaata. Luultavasti tuo 350 g olisi ollut parempi (vähimmäis)määrä, itse vähän nuukailin. Toinen vaihtoehto on tehdä kakku suurempaan vuokaan, jolloin siitä ei tule niin korkea ja helposti hajoava.



Kuva on hieman vääristynyt perspektiiviltään, mutta tässä näkyy kakun rakenne. Pohja koostuu suklaakekseistä ja margariinista, täytteenä on suklaa-kermavaahtoa ja päällä minttusuklainen kerros ja mariannerouhetta. Kakku on tehty halkaisijaltaan 20 sentin irtopohjavuokaan.

Tarvitaan siis:
noin 175 g domino mint- ja safari suklaa cookies -keksejä
noin 50-75 g margariinia

täyte:
2 prk Sunnuntai-kauravispiä (jäähdytä vartin verran pakastimessa)
noin 250 - 300 g tummaa suklaata
muutama liivatelehti (esim. 4-6) liotettuna ja sekoitettuna kuumaan minttuteehen/vihreään teehen/soijamaitoon
mahdollisesti tilkka minttulikööriä
sokeria maun mukaan (laitoin ½ dl)

päälle:
reilu 100 g tummaa suklaata, jossa minttusuklaata ja hieman kermaa seassa, tai pelkkiä after eightejä sulatettuina

Aseta vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit kaulimella. Myös jotakin sähköistä vempainta voi käyttää, mutta jos keksit menevät kovin hienoksi jauhoksi, pohjasta tulee helposti liiankin kova. Sekoita keksinmuruihin sulatettu margariini. Painele keksimuruseos tasaisesti vuoan pohjalle ja siirrä jääkaappiin.

Vatkaa jääkaappikylmät kauravispit ja sekoita vähitellen joukkoon sulatettu ja jäähdytetty suklaa sekä liivateseos. Kaada suklaavaahto vuokaan pohjan päälle.

Anna täytteen kiinteytyä jääkaapissa muutama tunti - tai vaikkapa yön yli - ja päällystä sitten sulatetulla minttusuklaalla ja mariannerouheella (tai suklaalastuilla tai vaikka marjoilla). Kun kuorrutus on jäähtynyt, kierrä kakun reunat litteällä suoralla veitsellä tai vastaavalla, jotta reunat irtoavat vuoasta. Irrota sitten vuoka varovasti.

torstai 30. syyskuuta 2010

Ruisrapeat

Hyvää yötä, Möme,

Meillä ainakin olis jo nukkumaanmenoaika... Mutta en malttanut olla kirjoittamatta, kun kehiteltiin tällainen ihastuttava suolainen naposteltava iltojemme iloksi.

Kaupoissahan on nykyisin jos jonkinlaista ruisraksua, mutta ne maistuu mun mielestä usein jotenkin eltaantuneilta, nämä ainakin syödään sen verran tuoreeltaan, ettei moista pääse käymään! Tämä on myös oiva tapa käyttää hieman kuivahtanut ruisleipä, meillä kun tykätään tuoreesta, ja ellei koko leipä mene yhdeltä istumalta, niin sitten se unohtuu pöydälle kuivumaan.

Otetaan siis ruisleipä ja vuollaan siitä ohuen ohuita viipaleita, sellaisia, mistä paistaa päivä läpi. Kaksi milliä alkaa jo olla liian paksu, ellei sitten tykkää päältä rapeista ja sisältä pehmeämmistä raksuista. Pannulle reippaasti öljyä ja pari valkosipulinkynttä puristettuna, lämmöt vajaalla puolella teholla. Ruisviipaleita paistetaan kunnes ne ovat rapsakoita ja näyttävät hyvin paistuneilta. (Ei, ei palaneilta. En tajua miksi, mutta olen viime aikoina polttanut järjestään kaikki ruoat. Siis ihan oikeasti karrelle. Järkyttävää!) Sitten nostetaan raksut lautaselle ja suolataan reippaasti.


Nämä ruisrapeat ovat oikein hyvä jatke dippivihanneksille, pelkiltään voivat olla vähän liian raskas herkku. Meille sopii moni kaupan valmiista dipeistäkin, mutta itsekin on helppo tehdä. S:n äitiltä saatiin seuraava mainio dippiohje: purkilliseen kermaviiliä sekoitetaan turaus sweet chili saucea, soija/barbequekastiketta, pienehkö valkosipulinkynsi, reippaasti suolaa ja mustapippurirouhetta. Dippi on vähän makea ja sopii oikein oikein hyvin ruisrapeiden kaveriksi. :)

PS. Mä tiedän olevani etuajassa, mutta en jaksa enää odottaa (=valvoa), joten HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ!!! :)

tiistai 14. syyskuuta 2010

Mustikkapiirakka

Herkullista iltapäivää, ipa!

Kävin jokin viikko sitten koiran kanssa mustikassa - koira tosin poimi mustikat suuhunsa, ei ämpäriin - koska halusin tuoreista marjoista tehtyä piirakkaa. Pakastemarjoista ei tule läheskään yhtä hyvää.


Tähän ihanaan kaiken sinipunaiseksi värjäävään herkkuun tarvitaan:

100 g margariinia
vajaa desi sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ dl kaurahiutaleita
1 muna

ja täytteeseen
noin puoli kiloa mustikoita
2-3 rkl perunajauhoja
1 dl sokeria

Hiero margariini ja sokeri vaikkapa puuhaarukalla sekaisin. Lisää kuivat aineet ja hakkaa seos ryynimäiseksi. Lisää muna ja sekoita tasaiseksi. Kääri taikinapallo kelmuun ja siirrä jääkaappiin vähäksi aikaa kylmenemään. Painele sitten taikina jauhotetuin käsin voideltuun piirakkavuokaan.

Pistele pohja haarukalla ja ripottele päälle perunajauhot. Kaada päälle hieman murskatut mustikat ja sirottele pinnalle sokeri. Paista uunin alimmalla tasolla 180 asteessa 40 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ja vetäytyä, ennen kuin leikkaat ensimmäisen palan! Muuten täyte on vielä juoksevaa mehua. Herkkua vaniljajäätelön kanssa.

Skonssit - scones

Good morning, ipa!

Vitsailen joskus, että jos olisin ylettömän rikas, järjestäisin niin että saisin joka päivä tuoretta leipää ja hiustenpesun (sis. hieronnan). Siinäpä ylellisyydentoiveeni kiteytettynä: hemmottelua ja ruokaa. Haaveiluuni jotkut vääräleuat aina yltyvät viisastelemaan, että voihan leivän leipoa itse. Toki voi, mutta kuka ehtii? Varsinkaan, jos haaveilee tuoreista sämpylöistä tai patongista aamiaisella? Ja ei, leipäkoneleipä EI ole sama asia!


Chocochili-blogissa esitettiin pulmaan nerokas ratkaisu: skonssit. Niitä ei tarvitse aikaavievästi vaivata eikä kohottaa, joten ne voi tosiaan leipoa vaikka aamiaiseksi ilman, että nälkäkuolema korjaa kokin ennen pöytään pääsyä. (En tajua, miksen tätä aiemmin ajatellut, vaikka olen saanut teeleipää leipovan puolison ja asunutkin briteissä.)

No siis. Ideana on, että ainekset sekoitetaan kylminä mahdollisimman nopeasti ja lopputuloksena on rapeakuorisia, meheviä lämpimäisiä. Kannattaa leipoa kerralla vain vähän, myöhemmin syötyinä nämä eivät ole yhtä hyviä kuin tuoreina. Britit yleensä kaulivat taikinan ja ottavat siitä pyöreällä muotilla skonssinsa, mutta mielestäni leivonnaiset eivät yleensä tällöin kohoa aivan yhtä hyvin kuin käsin nopeasti pyöritellyt. Muottia käyttämällä saa tietysti persoonallista jälkeä - skonssit voi tehdä sydämen tai vaikkapa Hello Kittyn muotoisiksi ;-)


2-3 hengen annokseen tarvitaan:
noin 3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
vajaa ½ tl suolaa
2 rkl sokeria
50 g margariinia
noin 1,5 dl maustamatonta soijajugurttia (varmaan tavallinenkin käy)

Sekoita kuivat aineet. Nypi nopeasti joukkoon rasva, niin että saat murumaisen seoksen. Lisää kylmä jugurtti ja sekoita veitsellä nopeasti kiinteäksi palloksi. Taikinan pitää olla pehmeää, mutta irrota kulhon reunoista. Älä vaivaa.

Muotoile jauhotetuin käsin taikinasta pieniä palloja tai kauli taikina nopeasti noin 1,5 cm:n paksuiseksi levyksi ja ota muotilla pieniä leipäsiä. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes skonssit ovat hieman ruskistuneet.
Jäähdytä skonsseja hetki ritilällä, jotta ne rapeutuvat, ja tarjoa lämpiminä teen, hyvän omenahillon ja kermavaahdon kanssa.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Kookoswok ja Triplasuklaamuffinssit

Heippa Möme,

saat anteeksi sienipostauksesi, kun niin kiltisti pyysit!

Nämä reseptit eivät oikeastaan liity toisiinsa mitenkään. Me vaan satuimme tekemään niitä samana päivänä ja kuvistakin tuli hauskasti samanlaiset, joten tässäpä tulee!


1pss wokvihanneksia
1 iso sipuli
1 iso paprika
chilisoosia
cayennepippuria
soijakastiketta
1tlk kookosmaitoa
cashew-pähkinöitä
2 pss nuudeleita

Itämaisessa ruoassa tykkään eniten ehkä raksuvista vihanneksista, jotka maistuu ruoassakin vielä omalta itseltään. Sipuli ja paprika eritoten, joten yritin löytää tähän ruokaan oikeanlaisen rakenteen. Sipuliksi valitsin mahdollisimman suuren, jotta kerrokset olisivat paksuja. Leikkasin lohkoista suhteellisen suuria, mutta poistin kannan, jotta kaikki palat pääsisivät kunnolla paistumaan. Kuullotin sipuleita muutaman minuutin ei-super-kuumalla wokpannulla ja heitin sekaan pussillisen wokvihanneksia.

(Välihuomautus: Kuinka vaikeaa voi oikein olla sellaisen wok-sekoituksen suunnittelu, jossa ei ole parsakaalia tai kiinalaisia sieniä, kysynpä vaan?! - kahdesta pahasta valitsin pienemmäksi kiinalaiset sienet, jotka nypin yksitellen pois ennen paistoa... neurotic, who, me?).

Vihanneksista tullut neste oli vähän liikaa, joten valutin sulaneet vihannekset välissä ennen kuin jatkoin paistoa... Eli samat kamat uudestaan, pienissä satseissa kuumalle pannulle. Lisäsin mukaan myös paprikat. Ja öljyä tietysti vähän sinne tänne, cayennepippuria kannattaa lämmittää öljyssä, niin siitä irtoaa paremmin makua. Valutus kannatti, eikä wokista tullut liian vetistä, kuten pakastesekoitusten kanssa usein tuppaa käymään.

Paistetut vihannekset maustoin chilikastikkeella ja makeahkolla soijakastikkeella. Lopuksi kaadoin päälle kookosmaitoa, määrää en mitannut tarkalleen, mutta siten, että lähtötilanteessa nestettä on hieman liikaa - neste ehtii kyllä poistua nuudeleita keittäessä. Valmiit nuudelit heitetään wokin sekaan ja annetaan koko komeuden muhia vielä sen aikaa, kun vaimolla kestää saada omat hommansa hoidettua, 10-15minuuttia. Päälle reippaasti cashewpähkinöitä ja sitten herkuttelemaan. Tämä ruoka on ihanan pehmeää(nuudelit), mutta kuitenkin raksuvaa (sipulit!), hieman tulista (cayenne+chili), silti lempeää(kookosmaito). Täydellistä!

Suklaa-minttusuklaa-valkosuklaamuffinssit
(n.14kpl)

2,5dl vehnäjauhoja
2dl sokeria
2 munaa
2tl vaniljasokeria
2tl leivinjauhetta
1dl maitoa
100g voita
1dl kahvia
3rkl kaakaojauhetta
80g tummaa suklaata
1pss minipätkiksiä
130g valkosuklaata

Tää on aika geneerinen muffinssiohje, yhdistelty muutamasta netistä löytyneestä. Muffinssit ei ole olleet koskaan mun erikoisherkkua, mutta tilanne saattaa muuttua..... :) Oltiin koirien kanssa ulkoilemassa ja ulkoilukaveri kertoi muffinssi-innostuksestaan ja illan pätkismuffinssisuunnitelmistaan ja, no niin, meidän iltasuunnitelmathan muuttuivat tietysti samoin tein. :)

Sulata voi ja tumma suklaa, anna jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisäile varovasti sekoittaen vuorotellen kahvimaidon kanssa (kahvi jäähtyy nopsasti, kun kippaat maidot joukkoon!), lisää lopuksi voi-suklaa-seos taikinan joukkoon.

Itse kippasin pieneksi pätkityt minipätkikset – ne mitä pussin pohjalla vielä oli jäljellä – tässä vaiheessa taikinan sekaan - virhe! Ensinnäkään pätkikset eivät jakautuneet tasaisesti vuokiin ja toisekseen ne painuivat samoin tein pohjalle.. Ensi kerralla täytyy annostella taikina ensin vuokiin ja ripotella sitten (vielä pienemmät!) pätkispalat päällimmäisiksi. Tein muffinssit teflonista muffinssipeltiä käyttäen ja voitelin kolot huolellisesti, mikä saattoi tietysti olla hätävarjelun liioittelua. Ainakin irtosivat, tai siis muut osat, paitsi alimmat pätkisköntsät. Muffinsseja paistetaan 200 uunissa n.20 minuuttia.

Koska muffinsseista tuli vähän rumia pätkisepisodin takia, päätin koristella ne niin kauniisti, ettei kukaan huomaisi.. Muffinssit vierekkäin lautaselle ja sulaa valkosuklaata noroina ristiin rastiin. Jos eivät raidat, niin viimeistään suklaan paljous hämää katsojan täysin. Nämä jos mitkä ovat chocolate-chocolate-chocolate-lisäliitteen ansainneet! Maistuvat muuten parhailta vielä hieman lämpiminä.

Herkkusienirisotto

Ipa, pahoitteluni jälleen sienipostista!

Sienet voi korvata jollakin muullakin, en vain keksinyt mitään yhtä hyvää. ;-) Kuten ehkä olen paasannutkin, rakastan italialaisessa ruoassa sitä periaatetta, että tehdään muutamasta laadukkaasta raaka-aineesta yksinkertaista ja hyvää ruokaa.


Hyvään risottoon tarvitaan kolme asiaa: risottoriisiä, hyvää valkoviiniä ja tuoreita yrttejä.
Tai no, ehkä vähän muutakin:

oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
1-2 sipulia
rasiallinen herkkusieniä tai metsäsieniä, jos niistä pitää
noin 3 dl risottoriisiä
noin 5 dl kasvislientä
1-1,5 dl maukasta valkoviiniä (itse käytin etelä-afrikkalaista, ihanan hedelmäistä valkoviiniä. Sieniin sopivat myös mausteiset uuden maailman viinit hyvin.)
1-2 dl soija- tai kaurakermaa
persiljaa (tai basilikaa tai muita yrttejä maun mukaan)
(juustoraastetta halukkaille)
mustapippuria, ehkä suolaa

Kuullota kattilassa runsaassa öljyssä valkosipuli ja silputtu sipuli. Lisää sienet ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun sienet ovat paistuneet, ne voi siirtää sivuun ja valmistaa riisin erikseen. Rehellisyyden nimessä myönnän kuitenkin, että annan sienten yleensä kiehua riisin kanssa helppouden ja nopeuden takia. Sienet antavat myös riisiin mukavasti makua.

Lisää siis kattilaan riisi ja anna sen imeä hetki öljyä ja muuttua kuultavaksi. Lisää viini ja keittele sekoitellen. Tämä on olennainen vaihe! Risottoa ei välttämättä tarvitse tehdä kokonaan oikeaoppisesti niin, että lisää nestettä vähän kerrallaan ja sekoittelee koko ajan, mutta alussa se on välttämätöntä. Kun kaikki viini on imeytynyt riisiin, lisää kasvisliemi (kerralla tai vähitellen) ja anna kiehua miedolla lämmöllä kypsäksi.

Lisää lopuksi runsaasti hienonnettua persiljaa ja kermaa niin, että saat pehmeän ja mehevän koostumuksen (juoksevan, jos haluat). Tarkista maku ja lisää pippuria. Jos pitää juustosta, risottoon lisätään tietysti asianmukainen vuori juustoraastetta. Valmiissa risotossa riisinjyvät ovat kiinteitä, mutta ruoan koostumus on täyteläinen ja kostea. Mikään ei ole ankeampaa kuin kuivakka risotto!

torstai 2. syyskuuta 2010

Nachovuoka

Iltaa, ipa!

Sillä aikaa kun minä värkkäsin itselleni tortillantäytettä, nachoista ja juustosta pitävä puolisoni tekaisi itselleen tällaisen herkun.


Idea on sama kuin lasagnessa: nacholastuja, tacokastiketta, chilipapuja (purkista), soijafärssiä (pakasteesta), maissia ja juustoraastetta kerroksittain vuokaan, paistetaan noin 200 asteessa ehkä puolisen tuntia, kunnes ruoka on lämmintä sisältäkin.

Nopea herkku suolaisennälkään!

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Sitruunainen perunasalaatti

No niin, ipa!

Vaikka teillä ei ilmeisesti perunasalaattia paljon syödäkään, suosittelen kokeilemaan tätä helppoa sitruunaista herkkua. Tämä käy sellaisenaan tai lisukkeeksi, kun kaivataan sitruunaista hapokkuutta (erinomaista esim. paistetun lohen kera :-).


Resepti on mukaelma Jamie Oliverilta, alkuperäisessä versiossa oli vihanneskrassia, mutta sitä ei minulla yleensä inspiraation iskiessä ole. Tarvitaan:

1-1,5 kg mielellään uusia perunoita
1-2 avokadoa
1 sitruunan mehu
sipulinvarsia tai ruohosipulia
(rucolaa)
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Pese perunat runsaasti suolatussa vedessä - itse käytän tähän salaattiin omasta maasta vastanostettua kiinteää ja maukasta Nicolaa, sitä voin suositella! ;-) Leikkaa perunat vielä kuumina puolikkaiksi tai isoiksi paloiksi koon mukaan, kaada päälle sitruunamehu ja reilulla kädellä oliiviöljyä. Viipaloi avokadot ja kääntele varovasti joukkoon. Lisää hienonnetut sipulinvarret ja mahdollinen rucola, mausta reilusti suolalla ja pippurilla. Tarjoa vielä lämpimänä, kun aromit ovat parhaimmillaan. Täydellinen kesäsalaatti!

maanantai 30. elokuuta 2010

Mansikkaviinerit

Hei taas, ipa!

Vaikka lomalla ei ole tullut kirjoiteltua, kuvia ja reseptejä on kertynyt näiden viikkojen aikana sitäkin enemmän. Alan ehtiessäni lähetellä niitä :-) Lisäksi pidin eilen sunnuntain - ja voitetun mahataudin - kunniaksi pienimuotoiset suklaanmaistajaiset, joten myös suklaa-arvioita on luvassa kyllästymiseen asti ;-)

Laitetaan tähän nyt kuitenkin mukaan jo heinäkuussa nappaamani kuva kätevistä pikaviinereistä, jotka käyvät vaikka mökkituliaisiksi.


Nämä syntyvät helposti lehtitaikinasta ja parista lusikallisesta paistonkestävää vaniljakreemiä (harmikseni en vieläkään ole löytänyt täysin maidotonta vaniljakreemijauhetta, pitänee kokeilla seuraavan kerran vaikkapa kasvispohjaisella vaniljakastikkeella) ja mahdollisesti paistonkestävää mansikkahilloa. Lehtitaikinapalat voi leikata puoliksi tai kolmeen osaan (jos haluaa pikkuviinereitä), ja ne paistetaan pakkauksen ohjeen mukaan.

Paiston jälkeen vielä lämpimälle viinerille asetellaan mansikkaviipaleita, jotta ne mehustuvat vähän (ulkonäkö ehkä kärsii, mutta maku paranee huikeasti). Samoin sokerikuorrutus voidaan levittää vielä lämpimälle viinerille, siitä syntyy sellainen "kaupan viineri -vaikutelma".

Näihin voi tietysti vielä valella hyytelösokerilientä päälle, mutta se on mielestäni turhan aikaavievää, kun ideana on, että mökkikutsun saatuaan nämä voi pyöräyttää alle puolessa tunnissa :-)

torstai 19. elokuuta 2010

Yrttinen hernekeitto

Hello, ipa!

Osa hernesadosta kypsyi tässä kuivuudessa ja kuumuudessa liikaa, ja herneet ehtivät kasvaa suuriksi ja mauttomiksi. Halusin kuitenkin hyödyntää ne, ja keitin tuorehernekeittoa! Tämä on muunnelma siitä versiosta, johon kaadetaan lopuksi kuohuviiniä, minulla kun ei ollut mitään kuplivaa, mutta sitäkin ihanampaa yrttiaromista eteläafrikkalaista valkoviiniä.

(Toinen vaihtoehto olisi ollut rakuunalla ja sherryllä maustettu hernari, mutta puutarhassani ei tällä hetkellä kasva rakuunaa. Erilaisia reseptejä kannattaa etsiskellä ruotsiksi, sehän on hernekeiton luvattu maa!)

Tarvitaan:

margariinia tai voita
1 sipuli varsineen
noin 8 dl silvottuja herneitä (herneiden silpominen on ehdottomasti ruoan työläin vaihe... :-)
noin 5 dl kasvislientä
1 dl valkoviiniä
1-2 dl (soija)kermaa
laakerinlehti
tuoreita yrttejä, kuten pari oksaa timjamia ja nippu persiljaa
suolaa ja musta- tai valkopippuria maun mukaan


Hienonna sipuli (säästä varret) ja kuullota se runsaassa rasvassa. Lisää herneet ja viini, keittele hetki sekoittaen. Lisää kasvisliemi ja laakerinlehti ja anna kiehua miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia tai kunnes herneet ovat pehmeitä. Poista laakerinlehti ja soseuta keitto.

Hienonna sipulinvarret ja persilja hienoksi silpuksi. Nypi timjamista lehdet ja heitä varret pois. Lisää keittoon yrtit, kerma ja sopivasti pippuria, tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Koristele keitto timjaminoksalla ja tarjoa tuoreen leivän ja viinilasillisen kera.

Nähdään pian!

tiistai 17. elokuuta 2010

Kaakaopalloset

Terve taas, ipa!

Tähän ruotsalaiseen herkkuun tutustuin jo lapsena, kun keksimme veljeni kanssa jostakin vanhasta Pauligin kahviherkkuja -reseptivihkosesta helpon ja nopean ohjeen, jonka pystyimme toteuttamaan itse. Meistähän tuli molemmista sittemmin melkoisia hyvän ruoan ystäviä, joten herkkusuutaipumuksemme ilmenivät jo varhain oma-aloitteisuutena kaakaopurkin hyödyntämisessä. :-)

Tarvitaan:
100 g margariinia
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2-3 rkl vahvaa kylmää kahvijuomaa
3-4 rkl kaakaojauhetta
3,5 dl kaurahiutaleita

Vaahdota margariini ja sokerit (joko vain puuhaarukalla hieroen, tai jos haluaa tasaisemman lopputuloksen, sähkövatkaimella). Lisää muu aineet ja sekoita tasaiseksi massaksi. Muotoile sopivan kokoisiksi pieniksi palloiksi (halkaisija esim. pari senttiä) kylmässä vedessä kostutetuin käsin.

Ruotsissa palloset on kieritelty monesti kookoshiutaleissa tai raesokerissa (kookosta voi olla itse massassakin). Muita vaihtoehtoja ovat strösselit, kaakaojauhe (O'boy Dark sopii tähän oikein hyvin) ja tomusokeri (joka ei mielestäni ollut ulkonäön eikä käytännön kannalta kovin hyvä idea). Paras tulos tuli mielestäni Dolphinin suklaarouheesta (kuvassa), joka on lisäksi hyvän makuista.

Anna pallojen kovettua jääkaapissa. Kahvilla maustettuina nämä sopivat tietysti erityisen hyvin kahvipöytään. Kahvin voisi korvata jollakin muullakin maulla, ajattelin ensi kerralla kokeilla paria pisaraa rommia. ;-)

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Suklaa, viini ja muut juomat

Iltaa, ipa!

Suklaan kanssa on välillä vaikea valita juotavaa. Tee ja kahvi käyvät tietysti, mutta kylmät juomat ovat työläämpiä. Niissä pitäisi olla riittävästi makeutta ja hapokkuutta, mutta ei liikaa suklaaseen nähden. Esimerkiksi kaakao suklaan tai suklaaleivonnaisen palanpainikkeena on epäonnistunut yritys - ne vievät toisistaan maun.

Nyt löysin kuitenkin sattumalta aivan täydellisen yhdistelmän: Rekorderligin omena-vanilja-siideri ja Anthon Bergin Soft Dark -suklaa (54 %). Kokeilin muitakin suklaita, mutta tämä oli voittamaton liitto. Suklaa on aromikasta, sopivan pehmeää eikä kovin makeaa, siideri taas voimakkaan vaniljaista ja siideriksi hyvin makeaa. Maut täydentävät toisiaan ihanasti, ja lopputulos on suurempi kuin osiensa summa. Suosittelen!


Järjestin viime vuonna suklaanmaistajaiskutsut. Se oli hauskaa, ostin vain kaikenlaisia (tummia ja vaaleita) suklaita ja pilkoin niitä lautasille, tein nimilaput ja valitsin joitakin suklaaseen sopivia hedelmiä lisukkeeksi. Alun perin suunnittelin suklaa-viinimaistajaisia, mutta melkein kaikki vieraat tulivat autolla, joten hylkäsin ajatuksen. Ehdin kuitenkin kysellä Alkosta juomavinkkejä, ja siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa, tässä tulee Alkon asiakasneuvojan mukavan paneutuva vastaus:

"Suklaata on usein sanottu vaikeaksi yhdistää viiniin, mutta nykyään sille löytyy monia hyviä kumppaneja.

Perinteisiä suklaan ja sulkaajälkiruoan kumppaneita ovat väkevät viinit , kuten portviini, madeira ja muscat-viinit, tässä muutamia ehdotuksia:

Portviinit, Portugali
003295 Graham's Late Bottled Vintage Port 0,75 l 19,50 euroa
Tummanpunainen, makea, täyteläinen, mustikkainen, tumman kirsikkainen, lääkeyrttinen, mausteinen, lämmin
Touriga Nacional, Touriga Francesa, Tinta Barroca
Sokeria 110 g/l. 20 %.

Väkevät viinit, Espanja
336016 Torres Floralis Moscatel Oro 0,5 l 9,89 euroa
Meripihkanruskea, makea, rusinainen, sitruksinen, taatelinen
Sokeria 190 g/l. 15 %.

Madeirat, Portugali
318184 Leacock's Medium Rich Madeira 0,375 l 9,33 euroa
Meripihkanruskea, makea, taatelinen, pähkinäinen, pomeranssinen, mineraalinen, pitkä
Tinta Negra Mole
Sokeria 100 g/l. 19 %.


Nämä perinteiset viinit sopivat parhaiten tummempien suklaiden kanssa, jossa on hieman tai reilumminkin karvautta. Jos maistajaisissa kokeillaan myös vaaleampia suklaita ja valkosuklaata, voit kokeilla myös makeaa sherryä, tokajia tai jopa muscadetkuohuviiniä.

Sherryt, Espanja
003591 Harveys Bristol Cream 0,75 l 14,76 euroa
Pähkinänruskea, makea, rusinainen, kevyen viikunainen, hennon mantelinen
Palomino, Pedro Ximénez
Sokeria 130 g/l. 17,5 %.

Valkoviinit, Unkari, Tokaji
555586 Château Dereszla Tokaji Aszú 5 Puttonyos 0,5 l 22,00 euroa
Makea, hapokas, aprikoosihilloinen, sitruksinen, hennon hunajainen, pitkä
Furmint, Hárslevelü
Sokeria 160 g/l.

Kuohuviinit, Italia
584687 Asti Cinzano 0,75 l 10,50 euroa
Makea, pehmeähappoinen, hennon rusinainen, kevyen sitruksinen
Muscat
Sokeria 95 g/l.

Kuohuviinit, Italia
008901 Asti Gancia 0,75 l 10,80 euroa
Makea, pehmeähappoinen, rusinainen, sitruksinen
Moscato Bianco di Canelli
Sokeria 90 g/l.


Jos haluat kokeilla ruokaviineiksi miellettyjä viinejä suklaan kanssa, suosittelen jättämään kuivat valkoviinit kokonaan pois. Valkosuklaan kanssa voit kokeilla makeahkoa roseeviiniä ja tummempien suklaiden kanssa hedelmäistä ja täyteläistä punaviiniä.

Roseeviinit, Chile
007142 Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé 0,75 l 9,49 euroa
Puolikuiva, keskihapokas, herukkainen, hedelmäinen, aromikas
Cabernet Sauvignon
Sokeria 11 g/l.

Punaviinit, Argentiina
464277 Norton Barrel Select Malbec 0,75 l 9,44 euroa
Täyteläinen, notkea, kypsän marjainen, mausteinen, kevyen tamminen
Malbec

Punaviinit, Argentiina
437867 Catena Malbec 0,75 l 14,98 euroa
Erittäin täyteläinen, notkea, tumman marjaisa, karhunvatukkainen, mokkainen, kevyen tamminen, runsas, pitkä
Malbec


Suklaa on varsinkin viinin kanssa melko täyttävää, ja vettä kannattaa varata runsaasti kaikille osallistujille. Alkoholitonta vastinetta itse suklaa-viinimaistijaisille ei ole, koska ideanahan on juuri näiden kahden yhdistelmä. Itse tarjoilisin autoileville vieraille jotakin hyvää kivennäisvettä, silloin he ainakin saavat nauttia täysin suklaista. Myös kahvi voisi sopia, mutta sillä on tietysti oma makunsa, joka saattaa sotkea maistajaiset. Mitään mehuja tai limppareita en yhdistäisi suklaaseen maistajaismielessä. "

lauantai 14. elokuuta 2010

Chocolate-chocolate-chocolate brownies

Hei ipa!

Lempisarjassani Gilmoren tytöissä on kohta, jossa Rory maistaa 'chocolate chocolate chocolate ice creamia', ja huudahtaa ihastuneena: "Oh, my God, this is incredible. It's seriously chocolate chocolate chocolaty!"

Se kuulosti ihanalta, ja siksipä halusinkin kehittää jotakin yhtä ylenpalttisen suklaista. Tämä brownies-resepti on yritys siihen suuntaan, ja siksipä siinä onkin pähkinöiden sijaan suklaarouhetta (ja lisäksi en pidä pähkinöistä ja suklaasta yhdessä). Tästä saisi varmaan vielä suklaisemman lisäämällä sulaa suklaata, mutta herkkua on näinkin: samanaikaisesti kuohkeita ja meheviä.

Tarvitaan:
150 margariinia
1 dl tummaa muscovadosokeria (melassisuus antaa kivan lakritsivivahteen, mutta älä laita enempää, tai saat mämmin makuisia brownieseja)
2 dl tavallista sokeria
4 munaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
75 g tummaa suklaata rouhittuna (70 %)

Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää kevyesti vatkatut munat hyvin sekoittaen. (Voit lisätä välillä vähän jauhoja, jotta taikina ei juoksetu. Jos niin kuitenkin käy, se ei vaaranna lopputulosta. Voimakas vatkaus auttaa.) Sekoita kuivat aineet ja siivilöi taikinaan. Kääntele lopuksi joukkoon suklaa.

Kaada taikina voideltuun noin 20 x 30 cm:n kokoiseen vuokaan. Kaupasta saa esim. foliosta tehtyjä paistovuokia, jotka ovat juuri sopivia. Paista 175 asteessa 35 minuuttia. Älä paista pidempään, jottei lopputulos ole liian kuivakka - näiden pitää jäädä meheviksi.


Peitä paistamisen jälkeen vuoka vaikkapa leivinpaperilla ja pyyhkeellä ja anna jäähtyä vähän aikaa. Leikkaa paloiksi, joko isoiksi perinteisen mallisiksi brownie-paloiksi tai 2 x 2 cm:n sormisyötäviksi kuutioiksi.
Nämä ovat ihania lämpiminä, mutta herkullisia seuraavana päivänäkin, ja lisukkeeksi käy tietysti ainakin jäätelö. Nämä voisi myös kuorruttaa tai koristella sulalla suklaalla.

torstai 12. elokuuta 2010

Sinappinen perunasalaatti

Tervehdys, ipa!

Meillä salaattilinja jatkuu, kun luvassa on vielä pari kuumaa päivää. Omat perunat alkavat olla parhaimmillaan, ja siksipä tämä erittäin hyvin esim. tofugrillerien kanssa sopiva perunasalaatti.


Tarvitaan:

1-3 perunaa syöjää kohden (perunoiden ja syöjien koon mukaan :-)
1 punasipuli (käytin tällä kertaa vain sipulinvarsia)
3 rkl tai maun mukaan kapriksia
ruukku basilikaa

Kastike:
2-3 rkl dijon-sinappia (tavallinenkin käy)
0,5 dl oliiviöljyä
loraus balsamiviinietikkaa (tummaa tai vaaleaa sen mukaan, mistä pitää)
ripaus suolaa
runsaasti vastajauhettua mustapippuria
1 tl sokeria

Keitä perunat, pilko sipuli ja basilika ja sekoita salaatiksi, lisää kaprikset. Vispaa kastikkeen ainekset sekaisin ja lisää salaattiin, anna maustua jääkaapissa jonkin aikaa. Koristeeksi voi vielä ripotella rucolaa.

Täällä on nettiyhteys pätkinyt, mutta nyt näyttäisi toimivan, joten huomenna on luvassa lisää herkkuja.

lauantai 7. elokuuta 2010

Guacamolea Haminalaiseen tapaan

Heippa taas (liian pitkästä aikaa) Möme!

Meidän muutto alkaa olla pikkuhiljaa henkisesti voiton puolella. Vaikka talvirenkaat edelleen koristaakin olohuonetta, on toiveissa, että ens viikolla saatais kannettua tavarat kellariin. Ruoka tän kaiken hässäkän (ja helteen!) keskellä on ollut viimeisellä sijalla meidän prioriteettilistalla, vaikka välillä ollaankin sorruttu lohtusyömiseen.. :)

Kun ei vaan mitenkään päin jaksa tehdä mitään ylimääräistä, pitää panostaa siihen, mitä saa nopeasti ja helposti, mutta on silti erinomaisen maistuvaa. Tätä herkkua ollaan maisteltu S:n äidin luona ja viime käynnillä uskaltauduin kysymään reseptiä, joka helppoudellaan yllätti mut täysin!

Tarvitaan:

2 avokadoa
partaäijää (suom. huom. turkkilaista jogurttia)
makeaa chilikastiketta

Kolmas kerta toden sanoo: Ensimmäisellä yrityksellä meidän avokadot oli raakoja, eli maistuivat saippualta. Toisella kerralla panostimme pehmeyteen – vain todetaksemme, että olemme ostaneet kaksi läpimätää avokadoa.... Mutta kolmannella kerralla vahingoista viisastuneina osuimme oikeaan ja löysimme kaksi täydellistä avokadoa!

Avokadot siis halkaistaan ja kivi annetaan koirille leikkikaluksi (toim. huom. se otetaan minuutin päästä pois, kun muistetaan, että avokado on koirille myrkyllistä!). Koverretaan pehmeä sisus kulhoon ja sörssätään se vaikka sellaisella perunamuussivehkeellä. Jos pitää sileästä rakenteesta, voi ajaa avokadot sauvasekoittimella mössöksi, mutta mun mielestä guacamoleen kuuluu sattumat.

Lisätään oman maun mukaan partaäijää, mä laitoin sellasen puoltoista kaks desiä, sekä turaus chilisoosia. Lopputulos on makeahko, joten itse ripsaisin mukaan hyppysellisen suolaa. Tosin me nautittiin guacamolemme nachojen kera, jolloin nachojen suolaisuus toimi kivana vastapainona guacamolen makeudelle. Kahdelle hengelle riittäis kyllä puoletkin tästä annoksesta, ja nachojen on ehdottomasti oltava Lidlin juustonmakuisia!

Guacamole ja nachot ei ihan täyttäneet meidän vaatimuksia illalliselle, joten väsäsimme kaveriksi fetasalaatin. Apetinan feta on ihanan täkmeää, mikä sopi vaihteluksi kovemmille fetoille, joita yleensä harrastamme. Muuten salaatin pohja oli aika perussettiä, mutta päälle paahdettiin hävyttömän paljon pinjansiemeniä (rauhallinen paahto pannulla, keskilämmöllä, itse en käytä öljyä). Hyvää oli, salladi toimi tosi kivasti raikkaana kylkiäisenä tukevammalle nacho-guacamole-setille!

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Letusta asiaa

Moi ipa!

Päivän teema on tämä:


Vihdoinkin on niin siedettävät lämpötilat, että voi kuvitella seisovansa hellan ääressä paistamassa lettuja. Tämä kaupan kylmähyllystä löytyvä valmistaikina on tosi kätevää - ja ei, Oatly ei edelleenkään lahjoita minulle ilmaisia tuotteita tai muuta kivaa tästä mainostuksesta - ja hyvän makuista. Taikina on suolainen, ja sopii siis kaikenlaisten täytteiden kanssa.

Itse syön kuitenkin lettuni mieluiten mansikkahillon kera. Ehkä paikkaan jotakin lapsuudessa katsottujen Pelle Hermanni -jaksojen jättämää kaipuuta (aina "plättyjä ja mantsikan mollukkaisia"! :-) Mutta täytyy mainostaa, että myös tuo aiemmin hehkuttamani tummasta suklaasta tehty kastike on aivan ihanaa lettujen kanssa. Vaniljajäätelö sopii päälle sulamaan myös. Puhumattakaan lettukakusta, johon pinotaan lettujen väliin hilloa, banaaniviipaleita, kermavaahtoa, jäätelöä, mansikkasosetta, aivan mitä mieli tekee. Koko ihanaa komeutta voi leikata tavallisella kakkulapiolla, ja maku on tietysti ihana, kaiken hyvän sekamelska.

Britanniassa laskiaistiistai tunnetaan myös nimellä Pancake day. Se on mielestäni ihastuttavaa ja paljon hauskempaa kuin tavalliset laskiaispullat, vaikka tausta on tietysti sama: ravinteikkaiden herkkujen syöminen juuri ennen paaston alkua. Briteissä letuille pirskotettiin sitruunamehua ja päälle ripoteltiin runsaasti sokeria. Herkkua!

Britannian-aikoinani opin myös syömään lettuja aamiaiseksi. Sukulaisperheessä oli hauska tapa: kun itse kukin omia aikojaan heräsi sunnuntai-aamuna, keittiössä odotti paistinpannu ja valmiiksi tehty lettutaikina, josta jokainen sai paistaa itselleen rapeat letut aamiaiseksi. Vaikka tekisin itse taikinan, lettuaamiainen tuntuu edelleen ylelliseltä.

Jälkiruoista letut ovat aina maistuneet jotenkin erityisen hyviltä. Vohvelit, pannukakku tai ritarit eivät ole koskaan yltäneet samaan. Opettelin paistamaan lettuja jo lapsena, ja tietysti kääntämään niitä asianmukaisesti heittäen (isän esimerkin mukaan). Opiskeluaikoina pientä kerrostaloasuntoa peitti monesti ilman suorastaan harmahtavaksi muuttava lettukäry. (Nykyään onneksi kunnon liesituuletin huolehtii siitä, ettei koti haise letuilta neljää päivää. :-)

Myös vegaanisia lettuja tuli paistettua monta vuotta, ja sain kehitettyä varsin onnistuneen taikinareseptin. Runsas soijajauhon määrä piti lettuja kasassa, ja nykyäänkin saatan lisätä soijajauhoa taikinaan ravinteikkuuden vuoksi. Rapeimmat reunat saa käyttämällä paistamisessa margariinia, mutta ennen paistamista pannu kannattaa öljytä. Ensimmäinen letun saa onnistumaan, kun malttaa antaa pannun kuumentua kunnolla kuumaksi - lämpötilan voi testata pisaralla taikinaa.

Annettakoon lopuksi pieni lettuhullun vinkki: jos pitää isoista ohukaisista, kannattaa hankkia vähintään 28-senttinen paistinpannu ja Stockmannin Casa-sarjan erikoisleveä paistinlasta. Niillä syntyy näyttävää jälkeä!

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Strawberry jam day


Hej på dig, Ipa!

Helteiden väliin mahtuneena viileänä päivänä ehdin keittää mansikkahillon. Hillonkeitto on mielestäni ihanaa: siinä yhdistyvät kaksi lempiainettani, marjat ja sokeri, ja lopputulos on aina hyvää ja valmiiden purkkien rivi silmää hivelevä. Yleensä keitän vuodessa mansikka-, kuningatar-, mustikka-vanilja- ja vadelmahilloa, mutta olen loihtinut myös omenoista ja karhunvatukoista herkullista hilloketta, omena-puolukkahilloa ja bravuurina omena-porkkana-pihlajanmarjahilloa, joka oli upean oranssia ja erittäin hyvää. Ehkä kuusenkerkkäsiirappikin voidaan katsoa tähän kategoriaan kuuluvaksi.

Myös isäni keittää hilloja, ja jaksammekin keskustella aiheesta loputtomasti ja maistella toistemme keitoksia lusikkakaupalla. Usein saan syksyllä synttärilahjaksi isältä vuoden omenahillot ja lisäksi marjavahvaa kirsikkamarmeladia paahtoleivän päälle. Isäni oli pitkään old school -hilloaja ja käytti melatinia, mutta taitaa olla nyt vaihtanut hillosokeriin, kun olen sitä kehunut helpoksi. Hän myös poimii raaka-aineet itse, mitä minä en suinkaan tee - haluan käyttää aikani olennaiseen ja ostan marjat aina valmiina. ;-)

Hillonkeitossa on muutamia juttuja, jotka takaavat hyvän lopputuloksen, ja silläkin riskillä, että sinua ei kiinnosta yhtään, aion tässä nyt kertoa, miten syntyy hyvä, marjaisa, lettujen kanssa maistuva mansikkahillo. :-)

Jos haluat hilloon ns. sattumia, osta marjat mansikkasadon loppuvaiheessa. Silloin tarjolla on pientä, hillottavaksi sopivaa marjaa. Jos taas haluat tasaisemman hillon, johon marjat ovat hajonneet, osta mansikat pääsadon aikaan, kun ne ovat suuria ja meheviä. Mansikat eivät kestä säilytystä, joten hillo kannattaa keittää heti. Jos joudut säilyttämään marjoja, laita ne jääkaappiin avoimessa astiassa, muuten ne homehtuvat.

Tarvitaan:
noin 10 litran kattila (teräksinen on hyvä, mutta emalinenkin käy)
4-5 kg mansikoita (marjoissa yleensä 2 litraa = 1 kg)
2 pss hillosokeria tai 1,5 pss hillosokeria ja 1 pkt hillo-marmeladisokeria
10-20 hillopurkkia koon mukaan (purkkeja kannattaa aina varata ennemmin liikaa kuin liian vähän!)
Atamon-säilöntäainejauhetta (ei välttämätön)
vaniljaa tai muita mausteita, jos haluat
iso puurokauha, iso soppakauha ja hillosuppilo sekä monta lusikkaa maistelua varten ;-)

Valmistus:
Siivoa mansikat pienissä erissä siivilään. Kannat saa helpoiten pois omenankuorimaveitsen kärjellä, silloin mansikkaa ei mene hukkaan eivätkä toisaalta kynnenaluset ole täynnä marjaa. Huuhtele marjat, se kannattaa - niissä on aina vähän hiekkaa ja muuta ylimääräistä, joka aiheuttaa hillon runsaan vaahtoamisen keitettäessä. Siirrä mansikat 10 litran kattilaan ja puolita kaikki keskikokoiset ja isot marjat. Lisää kattilaan reilu pari desiä vettä ja kuumenna hitaasti kiehuvaksi. Jos haluat maustaa hillon vaniljalla, lisää keitokseen halkaistu vaniljatanko.


Kun pohjalla oleva vesi alkaa höyrytä, lisää sokeri samalla sekoitellen. Hillosokeripussin ohjeella 1 kg sokeria / 2 kg marjoja tulee aika imelää hilloa, itse laitan mielelläni sokeria vähän vähemmän. Mansikkahillo myös jää yleensä aika juoksevaksi, koska marjoissa ei ole luonnostaan happoa eikä pektiiniä. Sokerin lisäys on lempivaiheeni - on ihanaa kaataa punaisena hehkuvien, höyryävien marjojen päälle pussikaupalla sokeria!


Kuumenna hillo uudelleen vielä edellistäkin hitaammin kiehuvaksi välillä sekoitellen. Tämä vaihe vie aikaa, mutta kärsivällisyys kannattaa. Jos hillo kuumennetaan nopeasti, marjat eivät kyllästy sokerilla ja nousevat valmiissa hillossa pinnalle. Kun hillo keitetään hitaasti, marjat ovat valmiissa hillossa tasaisesti. Kun hillo pienen ikuisuuden jälkeen kiehuu, keittele sitä 10-15 minuuttia sekoitellen. Älä jätä hilloa valvomatta tai laita kattilan päälle kantta, hillo kiehuu helposti yli, ja siitäkös sotku syntyy.

Maista hilloa ja tarkista, että sokerin määrä on riittävä. Kuuma, keskeneräinen hillo maistuu varsinkin makeusasteeltaan hieman erilaiselta kuin valmis, mutta hillo kannattaa silti aina maistaa! :-P

Kuori kauhalla hillosta vaahtoa kiehumisen lomassa. Joissakin ohjeissa käsketään kuoria vaahto vasta lopuksi, mutta vaahdon kuoriminen on paljon työläämpää myöhemmin, kun hillo alkaa jo jähmettyä ja vaahto vain sekoittuu hilloon. Syy, miksi hilloon ei saisi jäädä hirveästi vaahtoa, on se, että tällöin hilloon jää happea (joka edistää pilaantumista) ja yleensä myös roskia. Kaikkea vaahtoa ei tietenkään saa pois.

Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä puoli tuntia. Poista vaniljatanko. Itse pesen tässä välissä hillopurkit tiskikoneen pikaohjelmalla käyttäen vain aavistuksen pesuainetta, jotta purkit ovat puhtaita ja kuumia, kun niitä tarvitaan. Lisäksi huuhtaisen purkit kuumalla atamon-liuoksella ennen hillon purkittamista. Varotoimena lisään atamonia (joka on siis säilöntäaine) teelusikallisen myös valmiiseen hillokattilalliseen ennen purkittamista, jotta hillo varmasti säilyy. (Minulla kun ei ole kylmäsäilytysmahdollisuutta, hillon on säilyttävä viileässä tai huoneenlämmössä - ja ikinä se ei ole näillä keinoin pilaantunut.) Purkithan voi myös lämmittää uunissa, pääasia että ne ovat kuumia ja puhtaita.

Purkita hillo kuumiin purkkeihin. Parhaiten se onnistuu isolla soppakauhalla hillosuppiloa apuna käyttäen. Hillosuppiloita myydään tähän aikaan vuodesta ruokakaupoissakin - se on suppilo, jonka aukko on tarpeeksi suuri hillolle. Kannattava investointi! Nyt purkit ja pöytä eivät enää tuhriudu hillolähmään. Täytä purkit melko täyteen (jätä vajaa 1 cm tyhjää), kierrä ne napakasti kiinni ja anna jäähtyä. Jäähtymisen aikana purkkeihin syntyy tyhjiö, ja kansi painuu kuopalle hauskasti napsahtaen. Sitten voikin alkaa halutessaan askarrella purkkeihin etikettejä. Itse olen kokenut kätevimmäksi kiinnittää etiketit kontaktimuovilla. Näin saan kosteudenkestäviä etikettejä, jotka kuitenkin saa repäistyä purkista helposti irti ilman mitään liima- tai teippijäämiä.


(Hillosokeripussin ohjeessahan kehotetaan keittämään hillo pienissä erissä. Se on varmasti järkevää. Itse kuitenkin rakastan tässä asiassa runsautta ja haluan käyttää isoa hillokattilaani, joten teen ison erän kerralla :-)

Tästä määrästä syntyi kauniin punaista hilloa 10 pientä purkillista (2,5-3 dl:n purkkeja) ja 4 isoa (0,5-1 litran purkkeja). Siinä on ensi talven lettuhillot, ja vielä riittää ystävillekin jaettavaksi!

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Pehmeät suklaakakkuset - molten chocolate cake

Moi Ipa!

Tässäpä resepti tähän suklaaholistin unelmaleivonnaiseen. Tuhtia tummaa suklaata kakkusessa, joka on päältä vähän rapea ja sisältä valuvan täyteläinen. Resepti on jotakin mutakakun ja suklaakohokkaan väliltä, englanninkielisessä maailmassa nämä kakkuset tunnetaan nimellä Chocolate lava cake tai Molten chocolate cake. (Kuvahaulla löytää netistä myös paljon parempia kuvia aiheesta, itselläni meni valotus pieleen. Tomusokeri näköjään pilaa aina kuvat.)


Reseptejä on paljon erilaisia, mutta ainakin tämä on hyväksi havaittu. Ideana on siis paistaa täyteläisestä taikinasta kohokasvuoissa pieniä kakkuja, joiden sisus on vielä (valuvan) pehmeää. Lopputulokseen tuntuu vaikuttavan joukko vaikeasti määritettäviä muuttujia - olen tehnyt näitä kahdesti, ja sama paistoaika samalla uunitasolla tuotti aivan erilaisen lopputuloksen. Ensimmäisellä kerralla kakkuset olivat kypsyneet hieman liikaa keskeltä eli eivät olleet enää valuvia, jälkimmäisellä kerralla olin lisännyt taikinaan muutaman after eightin (muuta eroa en keksi), ja sisus oli turhankin juoksevaa (kakkusiin tuli kumottaessa kuoppa keskelle).

Todellista herkkua kokeilunhaluisille siis! Tätä voidaan tarjota vielä suklaakastikkeella höystettynä, mutta mielestäni esim. vaniljajäätelö on parempi kumppani.


Tarvitaan:

130 g tummaa suklaata (70-prosenttisesta tulee hyvää :-)
125 g margariinia
2 munaa
2 keltuaista
0,5 dl sokeria
1 rkl vehnäjauhoja
(joissakin ohjeissa on myös hippu suolaa, ja vehnäjauhoja esim. kolme ruokalusikallista yhden sijaan.)

Voitele ja jauhota 4-5 kohokasvuokaa kidesokerilla (tai kaakaojauheella tai vehnäjauholla). Sulata suklaa ja margariini vesihauteessa. Vatkaa munat, keltuaiset ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi, ja lisää lämmin suklaaseos ja jauhot nopeasti (vältä turhaa vatkaamista).

Kaada taikina vuokiin, täytä noin 4/5 vuoasta. Tässä vaiheessa voit halutessasi siirtää vuoat jääkaappiin esim. muutamaksi tunniksi, kunhan otat ne lämpiämään huoneenlämpöiseksi ennen paistamista. Tai voit paistaa kakkuset heti (huom! nämä kannattaa kuitenkin tarjota välittömästi paistamisen jälkeen).

Paista 230 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia (paistoaika oman uunin mukaan). Anna kakkusten vetäytyä hetki ja varmista sitten veitsellä kiertäen, että reunat ovat irti vuoasta. Kumoa kakkuset lautasille ja tarjoa tomusokerin, vadelmien, jäätelön tms. kanssa. (Huomaa, että jos jätät kakkuset vuokiin, ne jatkavat vielä kypsymistä.)


Tarkkana huomasitkin, että reseptistä jää yli kaksi valkuaista. Marenkia... ;-)