Strawberry jam day

Hej på dig, Ipa!

Helteiden väliin mahtuneena viileänä päivänä ehdin keittää mansikkahillon. Hillonkeitto on mielestäni ihanaa: siinä yhdistyvät kaksi lempiainettani, marjat ja sokeri, ja lopputulos on aina hyvää ja valmiiden purkkien rivi silmää hivelevä. Yleensä keitän vuodessa mansikka-, kuningatar-, mustikka-vanilja- ja vadelmahilloa, mutta olen loihtinut myös omenoista ja karhunvatukoista herkullista hilloketta, omena-puolukkahilloa ja bravuurina omena-porkkana-pihlajanmarjahilloa, joka oli upean oranssia ja erittäin hyvää. Ehkä kuusenkerkkäsiirappikin voidaan katsoa tähän kategoriaan kuuluvaksi.

Myös isäni keittää hilloja, ja jaksammekin keskustella aiheesta loputtomasti ja maistella toistemme keitoksia lusikkakaupalla. Usein saan syksyllä synttärilahjaksi isältä vuoden omenahillot ja lisäksi marjavahvaa kirsikkamarmeladia paahtoleivän päälle. Isäni oli pitkään old school -hilloaja ja käytti melatinia, mutta taitaa olla nyt vaihtanut hillosokeriin, kun olen sitä kehunut helpoksi. Hän myös poimii raaka-aineet itse, mitä minä en suinkaan tee - haluan käyttää aikani olennaiseen ja ostan marjat aina valmiina. ;-)

Hillonkeitossa on muutamia juttuja, jotka takaavat hyvän lopputuloksen, ja silläkin riskillä, että sinua ei kiinnosta yhtään, aion tässä nyt kertoa, miten syntyy hyvä, marjaisa, lettujen kanssa maistuva mansikkahillo. :-)

Jos haluat hilloon ns. sattumia, osta marjat mansikkasadon loppuvaiheessa. Silloin tarjolla on pientä, hillottavaksi sopivaa marjaa. Jos taas haluat tasaisemman hillon, johon marjat ovat hajonneet, osta mansikat pääsadon aikaan, kun ne ovat suuria ja meheviä. Mansikat eivät kestä säilytystä, joten hillo kannattaa keittää heti. Jos joudut säilyttämään marjoja, laita ne jääkaappiin avoimessa astiassa, muuten ne homehtuvat.

Tarvitaan:
noin 10 litran kattila (teräksinen on hyvä, mutta emalinenkin käy)
4-5 kg mansikoita (marjoissa yleensä 2 litraa = 1 kg)
2 pss hillosokeria tai 1,5 pss hillosokeria ja 1 pkt hillo-marmeladisokeria
10-20 hillopurkkia koon mukaan (purkkeja kannattaa aina varata ennemmin liikaa kuin liian vähän!)
Atamon-säilöntäainejauhetta (ei välttämätön)
vaniljaa tai muita mausteita, jos haluat
iso puurokauha, iso soppakauha ja hillosuppilo sekä monta lusikkaa maistelua varten ;-)

Valmistus:
Siivoa mansikat pienissä erissä siivilään. Kannat saa helpoiten pois omenankuorimaveitsen kärjellä, silloin mansikkaa ei mene hukkaan eivätkä toisaalta kynnenaluset ole täynnä marjaa. Huuhtele marjat, se kannattaa - niissä on aina vähän hiekkaa ja muuta ylimääräistä, joka aiheuttaa hillon runsaan vaahtoamisen keitettäessä. Siirrä mansikat 10 litran kattilaan ja puolita kaikki keskikokoiset ja isot marjat. Lisää kattilaan reilu pari desiä vettä ja kuumenna hitaasti kiehuvaksi. Jos haluat maustaa hillon vaniljalla, lisää keitokseen halkaistu vaniljatanko.


Kun pohjalla oleva vesi alkaa höyrytä, lisää sokeri samalla sekoitellen. Hillosokeripussin ohjeella 1 kg sokeria / 2 kg marjoja tulee aika imelää hilloa, itse laitan mielelläni sokeria vähän vähemmän. Mansikkahillo myös jää yleensä aika juoksevaksi, koska marjoissa ei ole luonnostaan happoa eikä pektiiniä. Sokerin lisäys on lempivaiheeni - on ihanaa kaataa punaisena hehkuvien, höyryävien marjojen päälle pussikaupalla sokeria!


Kuumenna hillo uudelleen vielä edellistäkin hitaammin kiehuvaksi välillä sekoitellen. Tämä vaihe vie aikaa, mutta kärsivällisyys kannattaa. Jos hillo kuumennetaan nopeasti, marjat eivät kyllästy sokerilla ja nousevat valmiissa hillossa pinnalle. Kun hillo keitetään hitaasti, marjat ovat valmiissa hillossa tasaisesti. Kun hillo pienen ikuisuuden jälkeen kiehuu, keittele sitä 10-15 minuuttia sekoitellen. Älä jätä hilloa valvomatta tai laita kattilan päälle kantta, hillo kiehuu helposti yli, ja siitäkös sotku syntyy.

Maista hilloa ja tarkista, että sokerin määrä on riittävä. Kuuma, keskeneräinen hillo maistuu varsinkin makeusasteeltaan hieman erilaiselta kuin valmis, mutta hillo kannattaa silti aina maistaa! :-P

Kuori kauhalla hillosta vaahtoa kiehumisen lomassa. Joissakin ohjeissa käsketään kuoria vaahto vasta lopuksi, mutta vaahdon kuoriminen on paljon työläämpää myöhemmin, kun hillo alkaa jo jähmettyä ja vaahto vain sekoittuu hilloon. Syy, miksi hilloon ei saisi jäädä hirveästi vaahtoa, on se, että tällöin hilloon jää happea (joka edistää pilaantumista) ja yleensä myös roskia. Kaikkea vaahtoa ei tietenkään saa pois.

Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä puoli tuntia. Poista vaniljatanko. Itse pesen tässä välissä hillopurkit tiskikoneen pikaohjelmalla käyttäen vain aavistuksen pesuainetta, jotta purkit ovat puhtaita ja kuumia, kun niitä tarvitaan. Lisäksi huuhtaisen purkit kuumalla atamon-liuoksella ennen hillon purkittamista. Varotoimena lisään atamonia (joka on siis säilöntäaine) teelusikallisen myös valmiiseen hillokattilalliseen ennen purkittamista, jotta hillo varmasti säilyy. (Minulla kun ei ole kylmäsäilytysmahdollisuutta, hillon on säilyttävä viileässä tai huoneenlämmössä - ja ikinä se ei ole näillä keinoin pilaantunut.) Purkithan voi myös lämmittää uunissa, pääasia että ne ovat kuumia ja puhtaita.

Purkita hillo kuumiin purkkeihin. Parhaiten se onnistuu isolla soppakauhalla hillosuppiloa apuna käyttäen. Hillosuppiloita myydään tähän aikaan vuodesta ruokakaupoissakin - se on suppilo, jonka aukko on tarpeeksi suuri hillolle. Kannattava investointi! Nyt purkit ja pöytä eivät enää tuhriudu hillolähmään. Täytä purkit melko täyteen (jätä vajaa 1 cm tyhjää), kierrä ne napakasti kiinni ja anna jäähtyä. Jäähtymisen aikana purkkeihin syntyy tyhjiö, ja kansi painuu kuopalle hauskasti napsahtaen. Sitten voikin alkaa halutessaan askarrella purkkeihin etikettejä. Itse olen kokenut kätevimmäksi kiinnittää etiketit kontaktimuovilla. Näin saan kosteudenkestäviä etikettejä, jotka kuitenkin saa repäistyä purkista helposti irti ilman mitään liima- tai teippijäämiä.


(Hillosokeripussin ohjeessahan kehotetaan keittämään hillo pienissä erissä. Se on varmasti järkevää. Itse kuitenkin rakastan tässä asiassa runsautta ja haluan käyttää isoa hillokattilaani, joten teen ison erän kerralla :-)

Tästä määrästä syntyi kauniin punaista hilloa 10 pientä purkillista (2,5-3 dl:n purkkeja) ja 4 isoa (0,5-1 litran purkkeja). Siinä on ensi talven lettuhillot, ja vielä riittää ystävillekin jaettavaksi!