lauantai 19. kesäkuuta 2010

Remppanuudelit

Heippa Möme,

tässä tulee ohje, jolla hurmasin vaimoni. Tai siis yksi niistä. ;) Tää on vähän sellainen pikatacojen kaltainen melko vaivaton ja nopea ruoka, johon ainekset ainakin meidän kaapeista usein löytyy. Vähäksi aikaa oltiin jo unohdettukin koko ruoka, mutta tällä viikolla oli päivä, kun ei vaan jaksettu lähteä kauppaan ja katsottiin mitä saatais jämistä aikaan.


Tarvitaan:
paprika
1 iso tai 2 pientä sipulia
2pss pikanuudeleita
paahdettuja & suolattuja cashew-pähkinöitä
sweet chili saucea
teriyaki-kastiketta tai makeaa soijakastiketta

Ensin laitetaan nuudelivesi kiehumaan. Sipulit pilkotaan kohtuullisen isoiksi lohkoiksi ja heitetään pannulle kuullottumaan. Paprika (isohkoina kuutioina) heitetään parin minuutin perästä mukaan ja paistetaan seosta pienellä lämmöllä muutama minuutti. Kasviksiin pitää jäädä pieni rapeus, eli liian lössöksi niitä ei saa päästää. Pian paprikoiden lisäyksen jälkeen sitten ne 3-minuutin pikanuudelit veteen kiehumaan (kyllä, koitin joskus tehdä riisinuudeleista tätä, mutta lopputulos oli karmea, noi pikanuudelit on vaan paljon paremman makuisia!). Valutetaan valmiit nuudelit ja heitetään pannulle paprika-sipulipaistoksen päälle ja sekoitetaan. Tässä vaiheessa viimeistään levy nollille.

Sitten mausteet. Nuudelihässäkän päälle iso tujaus chilisoosia ja loraus teriyaki-kastiketta. Tällä kertaa ei kaapista löytynyt teriyakia, joten heitin sen sijaan makeampaa soijakastiketta, hyvin samankaltainen lopputulos. Sekoitetaan vielä hyvin ja annostellaan lautasille, päälle kourallinen cashew-pähkinöitä, niin nam! Vaimoni tykkää laittaa tähän vielä partaäijäjogurttia kylkiäisiksi, mutta itse tykkään tästä enemmän ihan näin pelkiltään.

Tän ruoan nimi juontaa juurensa mun parin vuoden takaiseen remonttiin, kun keittiö oli levällään, eikä liedessä ollut sähköjä. Kuukauden verran elin siis mikron, vedenkeittimen ja pikagrillin varassa ja tästä muodostui yks lempiruoista - helppoa, nopeaa ja ah-niin-hyvää!

torstai 17. kesäkuuta 2010

Bouchard Moments Dark Orange 70 %

Rakkahin ipa,

jos voisin suklaamatkustella, tekisin pyhiinvaellusmatkan Belgiaan Gentiin, tuohon suklaan Mekkaan. Siellä näet valmistetaan Bouchardin suklaata (ja monen muunkin valmistajan herkkuja).

Olin kerran kauppakeskus Jumbon Chocomondo-kaupassa (josta joudun vielä joskus ostamaan näitä), ja ostin sieltä mm. ihania Gallerin levyjä sekä tämän kauniin pussin yksittäispakattuja suklaita. Ajattelin maistaa suklaanhimooni heti yhden namin, ja sen tehtyäni minun pitikin istua penkille ja sulkea silmät hetkeksi - niin sanomattoman hyvää tämä suklaa mielestäni oli! Parasta suklaata, mitä olen toistaiseksi maistanut.


Seuraavalla reissulla marssin pullean lompakon kanssa kauppaan tarkoituksenani hamstrata lisää tämän valmistajan herkkuja, mutta murheekseni sain kuulla, että kyseessä oli ollut yksittäinen ostoerä. Bouchardin suklaata ei saa Chocomondosta eikä mistään muustakaan suklaaliikkeestä Suomesta. Bouchardilla valiteltiin asiaa ja kerrottiin, että Ruotsissa olisi lähin jälleenmyyjä. Enkä ole löytänyt sellaista nettikauppaakaan, joka toimittaisi näitä suklaita Suomeen.

Snif. Joten varjelen viimeistä seitsemää pussinpohjalla olevaa suklaapalaa kuin Klonkku aarrettaan.
Jostakin syystä pakkauksessa - eikä valmistajan sivuilla - ei ole suklaan kaakaoprosentteja. Asia kyllä varmaan kyselemällä selviäisi, mutta maun perusteella arvioin tässä olevan noin 70 % kaakaota. Tyylikkäässä pussissa on 150 grammaa noin viiden gramman painoisia pieniä suklaapaloja, jotka on pakattu kauniin mattapintaisiin kääreisiin. Erittäin käteviä esimerkiksi käsilaukussa äkilliseen suklaanhimoon... ;-) Valmistusaineiksi mainitaan kaakaomassan, sokerin, kaakaovoin ja soijalesitiinin lisäksi luontainen appelsiiniaromi.

Suklaapalat ovat juovitettuja ja vähän tylsännäköisiä, mutta tumma, hieman oranssinsävyinen suklaa napsahtaa terävästi ja soinnukkaasti. Suklaa alkaa sulaa suussa hyvin hitaasti, mutta ajan kanssa tätä suklaata pitää nautiskellakin. Ensimaussa on appelsiininkuorta, mutta kaiken kaikkiaan appelsiinin maku on mieto ja täydentää suklaan makua, ei peitä sitä.

Ensin suklaa maistuu hyvältä perussuklaalta, mutta maku kehittyy suussa. Aavistuksen hapan suklaa on täyteläistä ja puhtaan makuista, ei juuri lainkaan kitkerää eikä kovin makeaa. Vähitellen alkaa maistua herkullisesti vanilja, mikä on yllättävää, koska valmistusaineissa ei ole vaniljaa. Syntyy lämmin makujen harmonia, jossa on myös hedelmäisiä sävyjä, punssiaromia ja pieni mukava mausteisuus kuin tuoreesta basilikasta. Appelsiini maistuu kevyesti koko ajan. (Olisi erittäin kiinnostavaa maistaa vertailun vuoksi tätä suklaata ilman appelsiiniaromia.)

Jälkimaku on kuiva, pitkä ja pehmeä kuin suukko. Tästä jää onnelliseksi.
Kokonaisarvosana: *****

j.k.
Mukavaa viikonloppua herkkujen parissa! Itse harkitsen täällä lettuja sulatetun tumman suklaan ja vaniljajäätelön kera... :-)

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Organic Seed & Bean Lavender 72 %

Hipsis, Ipa,

piristänpä sadepäivääsi tällaisella erikoisuudella. Kiinnostavan kaunis paketti houkutti ostamaan tämän suklaan, enkä ole koskaan maistanut laventelia.


Paketti on hauskan muotoinen ja kuuluu brittiläisen Organic Seed & Bean Companyn tuotesarjaan, josta oli tarjolla myös ruususuklaata. Suklaa on kuitenkin belgialaista tuotantoa, reilun kaupan pelisäännöillä tuotettua luomusuklaata. 60 gramman levyssä on kahdeksan leveää raidoitettua palaa, joihin on käytetty kaakaomassan, ruokosokerin, kaakaovoin ja soijalesitiinin lisäksi 1 % laventeliöljyä.

Suklaa on hyvin tummaa ja neutraalin ruskeaa, napakkaa, muttei kovaa. Tuoksu on ensin voimakkaan ja puhtaan suklainen, mutta kun palan siirtää pois nenän alta, laventeli nousee esiin ja jää viipyilemään ihanasti. Tätä suklaata voisi haistella koko päivän. :-)

Maku on erikoinen ja ainutlaatuinen. Laventeli maistuu heti voimakkaan kukkaisena, melkein saippuamaisena - on kuin pörähtäisi kimalaisena ranskalaiselle patiolle heinäkuussa. Suklaa sulaa hitaasti ja on maultaan voimakasta sekin, mutta laventeli lähes peittää sen alleen, eikä suklaan vivahteita tavoita eriteltäväksi. Suklaa on aika makeaa, hieman kitkerää ja täyteläistä, maultaan aivan täydellistä laventelin säestäjäksi.

Yhdessä maut synnyttävät uudenlaisen elämyksen, josta ei oikein saa kiinni - siinä on jotakin tuttua ja jotakin uutta. Kokonaisuus on yllättävästi jotenkin viiniarominen, kuivan raikas, aromaattisen täyteläinen ja tiivis. (Joudun turvautumaan aika abstrakteihin määreisiin, mutta tätä suklaata ei voi oikein kuvata sanoin.) Mitä enemmän suklaata syö, sitä paremmalta se alkaa maistua, kun makuun tottuu. (Ensimmäisen palan jälkeen luulin, että tämä jää minulta syömättä, niin häkellyttävä makuelämys oli.)

Jälkimaku on miellyttävä, kukkaisa ja kuiva, laventeli jää maistumaan/tuoksumaan pyöreänä suuhun.


Luonteikas, erikoinen ja hyvin vaativa suklaa, joka ei varmasti ole kaikkien mieleen. Opin pitämään tästä paljonkin, mutta jos laventelia olisi ollut aavistus vähemmän, tämä olisi ollut aivan täydellistä. Kokonaisarvosana: ****

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Suklaakiisseli

Dearest ipa,

Siellä reissun tuoksinassa tuskin on tullut televisiota katsottua, mutta eilen tuli taas Pieni suklaapuoti (Chocolat) -elokuva, jonka jaksoin näköjään katsoa jälleen. Se on ruokaelokuvista ehkä suosikkini. Pidän erityisesti siitä, miten suklaa ja hyvä ruoka esitetään sellaisina ihanina elämän nautintoina kuin ne ovat, ilman mitään turhia painolasteja. Kieltäytyminen ja itsekuri aiheuttavat liiallisessa määrin vain onnettomuutta. Elokuvan parasta antia ovat kuvat kaikenlaisten suklaaherkkujen valmistuksesta, kun ruudun (tai valkokankaan) täyttää kulhollinen sulaa suklaata. (Kun näin elokuvan ensimmäisen kerran teatterissa, söin kokonaisen Rittersport-minttusuklaalevyn kerralla! Se lienee ennätykseni.)

Mainostauolla olikin pakko päästä itsekin hämmentämään suklaakeitoksia. Mainostauon aikana valmistui juuri parahiksi tämä helppo suklaakiisseli. Määrät ovat yhteen isoon annokseen. Tuplaamalla määrät saat kiisseliä 2-3 hengelle.


1 dl soijamaitoa (tai tavallista)
2 dl vettä (tai maitoa, jos haluaa miedompaa kiisseliä)
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
(1 rkl kaakaojuomajauhetta)
ripaus vaniljaa

Sekoita kaikki ainekset kattilassa ja kiehauta koko ajan sekoittaen. Valmiiseen kiisseliin voi piilottaa yhden after eightin, tai pinnalle ripotella marianne crushia kuorettumisen estämiseksi ja makua antamaan.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Anthon Berg 57 % Fairtrade Chocolate Soft Dark

Heipsis taas ipa!

Blogi - mikä ihana tekosyy avata uusi suklaalevy! Tällä kertaa kyseessä on yksi mielisuklaistani, Anthon Bergin reilun kaupan tumma suklaa, jonka prosentit ovat kuitenkin aika pienet.



Pakkaus vähän konservatiivinen, mutta miellyttää silti silmää. Sadan gramman levyssä on suuria kymmenen gramman paloja, joiden väri tummaksi suklaaksi vaaleahko, punaiseen taittava. Suklaa tuoksuu melko voimakkaasti, hieman marja-aromiselta (karpaloa?) ja metalliselta.

Palat napsahtavat terävästi. Rakenne on kivan pureskeltava, ja suklaa sulaa tasaisen hitaasti. Ensimaku on hieman hapan, voimakkaan hedelmäinen ja kevyt. Kitkeryyttä on taustalla, mutta suklaan makeus peittää sitä. Kaakao ei maistu kovin voimakkaasti, mutta tämä on silti maukas suklaa. Maku kehittyy pyöreän kahviaromiseksi. Jälkimaussa on kanelista terävyyttä ja metallisuutta sekä aavistus kamomillaa. Makeus jää suuhun, siitä miinusta, sekä aavistuksen rasvaisesta jälkituntumasta.

Maultaan ihanan pehmeä, mutta täyteläinen ja vivahteikas suklaa. Jollekulle tämä voi olla liiankin makea, mutta tummaksi suklaaksi maku on mukavan mieto ja silti hyvä. Jos ei ole vielä tutustunut tummiin suklaisiin, tästä olisi hyvä aloittaa. Herkuttelusuklaa.

Ja tämä on tosiaan reilua kauppaa: suklaa on valmistettu Ghanassa viljellyistä Forastero-pavuista.
Kokonaisarvosana: ****

Parsa(lohi)piirakka

Moi ipa!

Viileänä alkukesän päivänä uunissa paistuu mukavasti kala- tai kasvispiiras. Kuten olen pariinkin otteeseen paasannut, en oikein välitä perinteisistä piirakoista, joissa täytteitä saa hakea suurennuslasilla kerman ja juuston seasta. Kasvikset ovat kauniita, enkä miellä niiden peittämistä. Yleensä ahdankin piirakkakuoren täyteen kasviksia sillä seurauksella, että pohja ei tahdo kypsyä ja piirakka hajoaa leikattaessa :-)

Maku on kuitenkin hyvä. Teen useimmin seuraavantyyppistä piirakkaa, josta voi helposti jättää lohen pois, jos haluaa kasvisversion. Maut sopivat mukavasti yhteen ja nämä kasvikset ovat kaikki superterveellisiä. (Sellainen on aina plussaa hyvässä ruoassa. ;-) Valmistaikina on kätevä, nopea ja tässä tapauksessa tosi maukas vaihtoehto, mutta muista, että sitä pitää sulattaa tunnin verran (tai unohtaa puoleksi päiväksi jääkaappiin. :-)


Tarvitaan:
1 pkt Sunnuntai ruisperunapiirakkataikinaa

250 g lämminsavulohta, esim. valmiita kuutioita
isohko parsakaali (vähempikin toki riittää)
nippu parsaa
1 pss pakastepinaattia
kirsikkatomaatteja
1-2 dl soija- tai kaurakermaa (alpron 17-prosenttinen käy hyvin)
(1 muna)
kevätsipulia tai kesäsipulin varsia
sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria

Leikkaa parsakaali kukinnoiksi ja keitä suolavedessä viisi minuuttia. Kuori parsat ja keitä muutama minuutti. Voitele piirakkavuoka ja painele sulanut taikina vuokaan tasaisesti. Lisää päälle mahdollinen lohi, parsakaalit, parsat, puolitetut kirsikkatomaatit ja hienonnettuja sipulinvarsia. Sekoita sulatettu pakastepinaatti joko suoraan kasviksiin tai kermaan, jonka maustat suolalla, sokerilla ja sitruunamehulla. Kaada seos kasvisten päälle.

Itse käytin tähän määrään täytteitä liki kaksi desiä kermaa, joten lisäsin sekaan yhden munan. Pienemmällä kermamäärällä munaa ei tarvita, jos haluaa tehdä piirakan vegaanisena (tällöin tietysti lohi jätetään pois ja korvataan vaikka savutofukuutioilla!). Juustohullut taas voivat lisätä piirakkaan juustoraastetta, mutta se kannattaa lisätä ennen tomaatteja, koska tomaatit antavat piirakalle kivan ulkonäön (mitä mielestäni juusto ei tee... hmm, lievää asenteellisuutta havaittavissa :-).

Paista uunin alatasolla 200 asteessa 30-40 minuuttia täytteiden määrän mukaan. Itse paistoin tätä 35 minuuttia, ja pohja jäi vielä vähän liian raa'aksi. Jos reunat tummuvat liikaa, peitä piiras foliolla. Paistamisen jälkeen anna piirakan jäähtyä ja kiinteytyä ennen leikkaamista, varsinkin jos et ole käyttänyt munaa. Piirakan voi vielä koristella esim. rucolalla ennen tarjoamista.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Minttuinen mutakakku

Moi ipa!

Jatkan suklaalla ;-) Tämä resepti on Hesarista jonkin vuoden takaa. Pienimuotoisessa mutakakkugallupissani (leivotaan erilaisia mutakakkuja ja pakotetaan ystävät maistamaan ja antamaan palautetta) tämä oli aikoinaan kaikkien ehdoton suosikki, jopa niiden, jotka eivät villiinny tummasta suklaasta tai mutakakusta samalla lailla kuin minä. Tavallisissa mutakakuissa ei ole Frödingen voittanutta (edes itse tehty ei ole yhtä täydellistä), mutta vaihtelua kaipaaville suosittelen tätä!


Minttusuklainen kuorrutus täydentää kivasti tuhdin mutakakun. Alkuperäisessä ohjeessa on luultavasti käytetty kuorrutukseen pandan minttutäytesuklaalevyä, mutta koska siinä on maitorasvaa (ei tosin laktoosia), käytän mielummin maidotonta vaihtoehtoa: omasta mielestäni Ritter Sportin minttulevystä tulee paras kuorrutus. After eight käy myös, esim. 100 g after eightejä ja 50 g maustamatonta tummaa suklaata. Minttutäyte tekee kuorrutuksesta kivan pehmeää, mutta varsinkin after eighteistä tehdystä kuorrutuksesta ei aina saa täysin sileää. Kakun pinnan voi kuitenkin koristella vaikka suklaalastuilla ja tomusokerilla kuten kuvassa.

Oletko valmis? Tästä lähtee!

170 g tummaa suklaata
175 g margariinia (esim. laktoositon sunnuntai-leivontamargariini)
2 dl sokeria (ruokosokeri antaa vähän erilaisen maun, jos haluaa kokeilla)
3 munaa
1 dl vehnäjauhoja

Sulata vesihauteessa suklaa ja margariini. (Jotkuthan sulattavat mikrossa, mutta minä olen ehdottomasti näissä asioissa old school -suklisti. On jotenkin tyynnyttävää sekoitella sulavaa suklaata lieden äärellä :-) Siirrä seos jäähtymään hetkeksi. Erottele munan valkuaiset ja keltuaiset. Laita viimeistään tässä vaiheessa uuni kuumenemaan.

Vatkaa valkuaiset kevyeksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, lisää sula suklaa ja siivilöi joukkoon jauhot (ostin muuten vihdoin sellaisen ihanan jauhonsiivilöimiskupin, joka tekee elämästä paljon helpompaa, kun siivilöinti onnistuu yhdellä kädellä). Kääntele lopuksi joukkoon valkuaisvaahto. Älä vatkaa, mutta älä myöskään jätä taikinaan valkoisia valkuaissattumia.

Käytä mieluiten irtopohjavuokaa, aseta pohjan ja renkaan väliin leivinpaperi ja voitele vuoan reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa 25 minuuttia. Anna jäähtyä hetken, irrota vuoan rengas ja kumoa kakku vadille. Poista vuoan pohja ja kun kakku on vähän jäähtynyt, irrota leivinpaperi.

Kakun paistuessa tee kuorrutus:
150 g minttutäytesuklaata
3/4 dl kaura- tai soijakermaa (tai tavallista)
20 g margariinia

Sulata kuorrutuksen ainekset vesihauteessa, jäähdytä viileäksi (jääkaapissa), kunnes seos alkaa jähmettyä, ja kaada kakun pinnalle. Kakun olisi parasta antaa tekeytyä seuraavaan päivään, mutta kuka kestää odottaa!?!
Hieman kuohkea ja täyteläisen suklainen kakku on erinomaista sellaisenaan teen tai kahvin kanssa.

jk. Frödingeltä on näköjään tullut uusi minttusuklaatäytekakku, joka on maidoton, hiphei!