tiistai 27. heinäkuuta 2010

Strawberry jam day


Hej på dig, Ipa!

Helteiden väliin mahtuneena viileänä päivänä ehdin keittää mansikkahillon. Hillonkeitto on mielestäni ihanaa: siinä yhdistyvät kaksi lempiainettani, marjat ja sokeri, ja lopputulos on aina hyvää ja valmiiden purkkien rivi silmää hivelevä. Yleensä keitän vuodessa mansikka-, kuningatar-, mustikka-vanilja- ja vadelmahilloa, mutta olen loihtinut myös omenoista ja karhunvatukoista herkullista hilloketta, omena-puolukkahilloa ja bravuurina omena-porkkana-pihlajanmarjahilloa, joka oli upean oranssia ja erittäin hyvää. Ehkä kuusenkerkkäsiirappikin voidaan katsoa tähän kategoriaan kuuluvaksi.

Myös isäni keittää hilloja, ja jaksammekin keskustella aiheesta loputtomasti ja maistella toistemme keitoksia lusikkakaupalla. Usein saan syksyllä synttärilahjaksi isältä vuoden omenahillot ja lisäksi marjavahvaa kirsikkamarmeladia paahtoleivän päälle. Isäni oli pitkään old school -hilloaja ja käytti melatinia, mutta taitaa olla nyt vaihtanut hillosokeriin, kun olen sitä kehunut helpoksi. Hän myös poimii raaka-aineet itse, mitä minä en suinkaan tee - haluan käyttää aikani olennaiseen ja ostan marjat aina valmiina. ;-)

Hillonkeitossa on muutamia juttuja, jotka takaavat hyvän lopputuloksen, ja silläkin riskillä, että sinua ei kiinnosta yhtään, aion tässä nyt kertoa, miten syntyy hyvä, marjaisa, lettujen kanssa maistuva mansikkahillo. :-)

Jos haluat hilloon ns. sattumia, osta marjat mansikkasadon loppuvaiheessa. Silloin tarjolla on pientä, hillottavaksi sopivaa marjaa. Jos taas haluat tasaisemman hillon, johon marjat ovat hajonneet, osta mansikat pääsadon aikaan, kun ne ovat suuria ja meheviä. Mansikat eivät kestä säilytystä, joten hillo kannattaa keittää heti. Jos joudut säilyttämään marjoja, laita ne jääkaappiin avoimessa astiassa, muuten ne homehtuvat.

Tarvitaan:
noin 10 litran kattila (teräksinen on hyvä, mutta emalinenkin käy)
4-5 kg mansikoita (marjoissa yleensä 2 litraa = 1 kg)
2 pss hillosokeria tai 1,5 pss hillosokeria ja 1 pkt hillo-marmeladisokeria
10-20 hillopurkkia koon mukaan (purkkeja kannattaa aina varata ennemmin liikaa kuin liian vähän!)
Atamon-säilöntäainejauhetta (ei välttämätön)
vaniljaa tai muita mausteita, jos haluat
iso puurokauha, iso soppakauha ja hillosuppilo sekä monta lusikkaa maistelua varten ;-)

Valmistus:
Siivoa mansikat pienissä erissä siivilään. Kannat saa helpoiten pois omenankuorimaveitsen kärjellä, silloin mansikkaa ei mene hukkaan eivätkä toisaalta kynnenaluset ole täynnä marjaa. Huuhtele marjat, se kannattaa - niissä on aina vähän hiekkaa ja muuta ylimääräistä, joka aiheuttaa hillon runsaan vaahtoamisen keitettäessä. Siirrä mansikat 10 litran kattilaan ja puolita kaikki keskikokoiset ja isot marjat. Lisää kattilaan reilu pari desiä vettä ja kuumenna hitaasti kiehuvaksi. Jos haluat maustaa hillon vaniljalla, lisää keitokseen halkaistu vaniljatanko.


Kun pohjalla oleva vesi alkaa höyrytä, lisää sokeri samalla sekoitellen. Hillosokeripussin ohjeella 1 kg sokeria / 2 kg marjoja tulee aika imelää hilloa, itse laitan mielelläni sokeria vähän vähemmän. Mansikkahillo myös jää yleensä aika juoksevaksi, koska marjoissa ei ole luonnostaan happoa eikä pektiiniä. Sokerin lisäys on lempivaiheeni - on ihanaa kaataa punaisena hehkuvien, höyryävien marjojen päälle pussikaupalla sokeria!


Kuumenna hillo uudelleen vielä edellistäkin hitaammin kiehuvaksi välillä sekoitellen. Tämä vaihe vie aikaa, mutta kärsivällisyys kannattaa. Jos hillo kuumennetaan nopeasti, marjat eivät kyllästy sokerilla ja nousevat valmiissa hillossa pinnalle. Kun hillo keitetään hitaasti, marjat ovat valmiissa hillossa tasaisesti. Kun hillo pienen ikuisuuden jälkeen kiehuu, keittele sitä 10-15 minuuttia sekoitellen. Älä jätä hilloa valvomatta tai laita kattilan päälle kantta, hillo kiehuu helposti yli, ja siitäkös sotku syntyy.

Maista hilloa ja tarkista, että sokerin määrä on riittävä. Kuuma, keskeneräinen hillo maistuu varsinkin makeusasteeltaan hieman erilaiselta kuin valmis, mutta hillo kannattaa silti aina maistaa! :-P

Kuori kauhalla hillosta vaahtoa kiehumisen lomassa. Joissakin ohjeissa käsketään kuoria vaahto vasta lopuksi, mutta vaahdon kuoriminen on paljon työläämpää myöhemmin, kun hillo alkaa jo jähmettyä ja vaahto vain sekoittuu hilloon. Syy, miksi hilloon ei saisi jäädä hirveästi vaahtoa, on se, että tällöin hilloon jää happea (joka edistää pilaantumista) ja yleensä myös roskia. Kaikkea vaahtoa ei tietenkään saa pois.

Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä puoli tuntia. Poista vaniljatanko. Itse pesen tässä välissä hillopurkit tiskikoneen pikaohjelmalla käyttäen vain aavistuksen pesuainetta, jotta purkit ovat puhtaita ja kuumia, kun niitä tarvitaan. Lisäksi huuhtaisen purkit kuumalla atamon-liuoksella ennen hillon purkittamista. Varotoimena lisään atamonia (joka on siis säilöntäaine) teelusikallisen myös valmiiseen hillokattilalliseen ennen purkittamista, jotta hillo varmasti säilyy. (Minulla kun ei ole kylmäsäilytysmahdollisuutta, hillon on säilyttävä viileässä tai huoneenlämmössä - ja ikinä se ei ole näillä keinoin pilaantunut.) Purkithan voi myös lämmittää uunissa, pääasia että ne ovat kuumia ja puhtaita.

Purkita hillo kuumiin purkkeihin. Parhaiten se onnistuu isolla soppakauhalla hillosuppiloa apuna käyttäen. Hillosuppiloita myydään tähän aikaan vuodesta ruokakaupoissakin - se on suppilo, jonka aukko on tarpeeksi suuri hillolle. Kannattava investointi! Nyt purkit ja pöytä eivät enää tuhriudu hillolähmään. Täytä purkit melko täyteen (jätä vajaa 1 cm tyhjää), kierrä ne napakasti kiinni ja anna jäähtyä. Jäähtymisen aikana purkkeihin syntyy tyhjiö, ja kansi painuu kuopalle hauskasti napsahtaen. Sitten voikin alkaa halutessaan askarrella purkkeihin etikettejä. Itse olen kokenut kätevimmäksi kiinnittää etiketit kontaktimuovilla. Näin saan kosteudenkestäviä etikettejä, jotka kuitenkin saa repäistyä purkista helposti irti ilman mitään liima- tai teippijäämiä.


(Hillosokeripussin ohjeessahan kehotetaan keittämään hillo pienissä erissä. Se on varmasti järkevää. Itse kuitenkin rakastan tässä asiassa runsautta ja haluan käyttää isoa hillokattilaani, joten teen ison erän kerralla :-)

Tästä määrästä syntyi kauniin punaista hilloa 10 pientä purkillista (2,5-3 dl:n purkkeja) ja 4 isoa (0,5-1 litran purkkeja). Siinä on ensi talven lettuhillot, ja vielä riittää ystävillekin jaettavaksi!

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Pehmeät suklaakakkuset - molten chocolate cake

Moi Ipa!

Tässäpä resepti tähän suklaaholistin unelmaleivonnaiseen. Tuhtia tummaa suklaata kakkusessa, joka on päältä vähän rapea ja sisältä valuvan täyteläinen. Resepti on jotakin mutakakun ja suklaakohokkaan väliltä, englanninkielisessä maailmassa nämä kakkuset tunnetaan nimellä Chocolate lava cake tai Molten chocolate cake. (Kuvahaulla löytää netistä myös paljon parempia kuvia aiheesta, itselläni meni valotus pieleen. Tomusokeri näköjään pilaa aina kuvat.)


Reseptejä on paljon erilaisia, mutta ainakin tämä on hyväksi havaittu. Ideana on siis paistaa täyteläisestä taikinasta kohokasvuoissa pieniä kakkuja, joiden sisus on vielä (valuvan) pehmeää. Lopputulokseen tuntuu vaikuttavan joukko vaikeasti määritettäviä muuttujia - olen tehnyt näitä kahdesti, ja sama paistoaika samalla uunitasolla tuotti aivan erilaisen lopputuloksen. Ensimmäisellä kerralla kakkuset olivat kypsyneet hieman liikaa keskeltä eli eivät olleet enää valuvia, jälkimmäisellä kerralla olin lisännyt taikinaan muutaman after eightin (muuta eroa en keksi), ja sisus oli turhankin juoksevaa (kakkusiin tuli kumottaessa kuoppa keskelle).

Todellista herkkua kokeilunhaluisille siis! Tätä voidaan tarjota vielä suklaakastikkeella höystettynä, mutta mielestäni esim. vaniljajäätelö on parempi kumppani.


Tarvitaan:

130 g tummaa suklaata (70-prosenttisesta tulee hyvää :-)
125 g margariinia
2 munaa
2 keltuaista
0,5 dl sokeria
1 rkl vehnäjauhoja
(joissakin ohjeissa on myös hippu suolaa, ja vehnäjauhoja esim. kolme ruokalusikallista yhden sijaan.)

Voitele ja jauhota 4-5 kohokasvuokaa kidesokerilla (tai kaakaojauheella tai vehnäjauholla). Sulata suklaa ja margariini vesihauteessa. Vatkaa munat, keltuaiset ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi, ja lisää lämmin suklaaseos ja jauhot nopeasti (vältä turhaa vatkaamista).

Kaada taikina vuokiin, täytä noin 4/5 vuoasta. Tässä vaiheessa voit halutessasi siirtää vuoat jääkaappiin esim. muutamaksi tunniksi, kunhan otat ne lämpiämään huoneenlämpöiseksi ennen paistamista. Tai voit paistaa kakkuset heti (huom! nämä kannattaa kuitenkin tarjota välittömästi paistamisen jälkeen).

Paista 230 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia (paistoaika oman uunin mukaan). Anna kakkusten vetäytyä hetki ja varmista sitten veitsellä kiertäen, että reunat ovat irti vuoasta. Kumoa kakkuset lautasille ja tarjoa tomusokerin, vadelmien, jäätelön tms. kanssa. (Huomaa, että jos jätät kakkuset vuokiin, ne jatkavat vielä kypsymistä.)


Tarkkana huomasitkin, että reseptistä jää yli kaksi valkuaista. Marenkia... ;-)

torstai 15. heinäkuuta 2010

Jäätee

Moi Ipa!

Lämmin sää vain jatkuu, eikä meillä tehdä enää oikeastaan lainkaan lämmintä ruokaa. Iso kulhollinen kylmää pasta- ja riisipohjaista salaattia vain, jotta ei tarvitse seistä lieden ääressä läkähtymässä. Eilisessä salaatissa oli pientä simpukkapastaa, porkkanaraastetta, maissia ja persikkaa, päälle currykastiketta, suolapähkinöitä ja tuhdisti mustapippuria. Ja kyllä maistui uinnin jälkeen!

Ongelma tällaiselle teenjuojalle on se, ettei näillä helteillä voi kuvitellakaan juovansa kuumaa, hikistyttävää teetä. Koska ilman ei voi olla, olen alkanut nauttia teeni jääteenä. ;-)


Aamulla keitetään paljon esimerkiksi hedelmäistä tai marjaista mustaa teetä. Annetaan jäähtyä ja siirretään jääkaappiin kylmenemään. Kun tee on kylmää, kaadetaan lasiin kaksi kolmasosaa teetä ja yksi kolmannes hedelmäistä/marjaista vissyä. Makeutukseksi käy erityisen hyvin 1 tl hedelmäsokeria, mutta varmasti esim. hunajakin on hyvää. Lisätään jäitä ja - jos halutaan - sopivaa yrttiä (minttu, sitruunamelissa) tai hedelmiä (sitruuna, mansikat, persikka).

Koetahan sinnitellä siellä helteessä!

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Lindt Creation 70 % Orange

Hiphei, ipa!

Kaakaopurkissani on edelleen aika monta levyä maistelematta, ja tänään iltapäiväteen kanssa teki pitkästä aikaa mieli suklaata ihan sellaisenaan. Kohteena on tällä kertaa appelsiinitäytesuklaa, jossa on pehmeän appelsiinitäytteen lisäksi tumma suklaa -moussea.

Pakkaus on kivan värikäs, tehokas yhdistelmä oranssia ja ruskeaa. Siksi tämä varmaan kaupasta mukaan lähtikin: pakkaus onnistuu konservatiivisuudestaan huolimatta antamaan ylellisen vaikutelman.


150 gramman levy sisältää kymmenen jättimäisen tuntuista, paksua palaa, joista osassa on valmistajan vaakunaleima kivana yksityiskohtana, osassa teksti. Suklaa on tummaksi suklaaksi aika vaaleaa ja punertavaa. Suklaan kovuutta on vaikea arvioida tässä hellesäässä, kaikki on pehmeää :-) Rakenne on kuitenkin yllättävän kiva: napakan suklaan sisällä marmeladimainen appelsiini ja selkeästi hieman vaahtomainen mousse. Tuoksu on hyvä, voimakas ja puhtaan kaakaoinen.

Ensimaku on kitkerähkö ei-kovin-makea suklaa yhdistettynä lähes karamellimaisen äitelään appelsiiniin. Appelsiinin kitkeryys on peitetty tässä sokerilla, pieni mausteisuus ei olisi pahitteeksi. Kokonaisuus on lähes leivosmainen tuon moussen takia, turhankin runsas.


Suklaassa on miellyttävän vähän makeutta, maku on paahtunut, kuivakka (lähes jauhoinen) ja aika lyhyt, mutta jälkimaku voiarominen (rasvainen) hieman ikävällä tavalla. Tuo mousse on pehmeää, mutta rasvaisen makuista, luulen että se antaa vähän tahmean jälkimaun ja -tunnelman. Suklaa voisi olla voimakkaampaa ja vivahteikkaampaa, täyte ei mielestäni yksin kanna.

Sopii hedelmäisen teen kanssa keksin tavoin nautittuna, ei välttämättä paras ensiapu puhtaaseen suklaanhimoon.
Suklaassa on voirasvaa, tämä ei siis ole maidoton suklaa.

Kokonaisarvosana: ***
(Hinta-laatusuhde voisi olla parempi.)

Vesimeloni-feta-salaatti

Hei Möme,

Mä tiedän, ettei tää ruoka ihan teidän pöytään sovi fetaisuutensa takia, mutta oli niin maukasta salaattia, että pitää jakaa reseptiä eteenpäin! Ehkä fetat voisi korvata hyvin maustetulla ja suolatulla tofulla?

Ohjeen sain meidän suosikkinettipalstalta, eli Lemmikkipalstojen PP:stä (linkitys nyt vaan koko palstaan, sillä yksittäiset aiheet katoaa melko pian bittiavaruuteen). Myös karppipalstalta löytyy miltei sama resepti. Määrät on summittaisia ja määrä oikein passeli kahdelle.


vajaa neljännes vesimelonia
200g fetaa
100g mustia oliiveja
1-2 pientä punasipulia
2 limeä
tuoretta minttua
mustapippuria
oliiviöljyä

Punasipulit (itse käytin tuoreita) halkaistaan ja viipaloidaan ohuiksi puolikuiksi, sen jälkeen ne laitetaan kippoon limemehun kera marinoitumaan. Ostin vain yhden limen, joten jouduin jatkamaan sitruunamehutiivisteellä - hyvin toimi. Annoin sipulien olla marinadissa pari tuntia, vähempikin saattaa riittää.

Vesimelonit ja fetat pilkotaan salaattikulhoon isoina lohkoina ja oliivit heitetään kokonaisina (ilman kiviä toki) sekaan. Marinoituneet punasipulit kumotaan limemehun kera sekaan ja päälle nypitään reilusti tuoretta minttua. Olisko tuota mennyt puolet kaupan ruukusta ennen kuin nälkä voitti. Sekaan loraus oliiviöljyä ja oman maun mukaan mustapippuria. Varovainen sekoitus, etteivät melonit ja fetat hajoa ja sitten syömään.

Salaatti oli ihanan raikas, rakenteeltaan miellyttävä ja yllättävän täyttävä, ihan iltaruoaksi popsittiin. Sopii varmaan tosi hyvin alkupalaksikin.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Kaalimujunnos

Helloota Möme,

Nyt kävi sillä lailla, että tämänkertainen ateria katosi parempiin suihin ennen kuin ehdin kuvaa napata, joten edes ohje pitää kirjoittaa muistiin!

Jälleen kerran "syödään mitä kaapista löytyy"-päivä, tällä kertaa uhriksi joutui:

puolikas varhaiskaali
2 porkkanaa
2 sipulia
puoli pussia Hälsans Kök -kasvismurekemujua
suola ja mustapippuri
puolukkahillo

Pilkoin porkkanat kuutioiksi ja kaalin pieniksi suikaleiksi. Kuullotin näitä öljyn ja voinokareen seassa kasarissa ja samalla pilkoin sipulit kuutioiksi. Sipulit myös kasariin ja mausteiksi suolaa ja reippaasti mustapippuria. Sipuleiden kuullotuttua sekaan suoraan pakkasesta tuota kasvismureketta (kiitos muuten viimeisestä, ostin tuota heti pakkaseen tekonien kaveriksi!) ja sitten hautumaan kannen alle. Kasvismureke on muutan aika suolaista, joten kannattaa varoa suolaamasta liikaa. Mukaan taisin lorauttaa vettä puolesta desistä desiin. Muhentumisaika oli saman verran kuin vaimolla kesti puhua puhelimessa, olisko ollut 20-30minuuttia.

Tarjoillaan puolukkahillosilmän kera. Nam!

Suklaakastike jäätelölle

Huh hellettä, ipa!

(Nämä mun tervehdykset alkaa muistuttaa näköjään muinaisten Lotta-kirjojen nimikkeitä... ;-)

Näin kuumalla ei voi kuvitellakaan paljon kokkaavansa tai leipovansa. Toisaalta eräillä meistä on mahtavat suklaavarastot, joita olisi tarkoitus pienentää (jotta voi ostaa taas uusia suklaita hyvällä omallatunnolla). Johonkin tätä ihanaa ainetta siis on tupattava.

Sain lempisukulaiseni kylään, ja keksin tehdä jäätelöiden ja mansikoiden kyytipojaksi suklaakastiketta.


Kannattaa unohtaa kaikki kaupan kastikkeet! Tästä tuli tosi hyvää superhelposti:

Sulata noin sata grammaa (tai syöjämäärän mukaan) erilaisia tummia suklaita (kannattaa sekoitella muutamaa eri laatua, jos mahdollista) vesihauteessa. Jos haluat kastikkeeseen ripauksen minttua, lisää neljä-viisi after eightiä. Lisää koko ajan sekoittaen niin paljon kermaa, että saat sopivan täyteläisen, mutta juoksevan kastikkeen. Itse käytin reilun desin alpron kevytsoijakermaa, luulisin että mikä tahansa kerma käy. Kaada kannuun ja vielä lämpimänä jäätelön päälle.

Tein lievästi minttusuklaisen version, ja se käy mielestäni aivan loistavasti kaupan vadelmasorbetin kera! Eikä toki mansikoiden ja vaniljajäätelönkään kanssa mitenkään pahaa ollut...