keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Sacherkakku

Heipsis ipa!


Paiskaan nyt sinua kakulla, jonka tein tilauksesta eräille synttäreille tässä jokin aika sitten. Olen pitkään halunnut tehdä maultaan mahdollisimman paljon aitoa Sacher-kakkua muistuttavan kaakun, ja tämä oli oiva tilaisuus, kun suklaakakkua toivottiin. (Koristelusta en kuitenkaan halunnut perinteistä, vaan otin koristeluideaa Mansikkamäki-blogista.)

Itse resepti löytyi piristävän erilaisesta Decapitated-blogista. Koska noudatin reseptiä lähes grammalleen, en ala kopioida sitä tähän. Sanottakoon vain että kuorrutukseen käytin koko purkin maidotonta Sunnuntai vispiä ja 200 g suklaata (70- ja 80-prosenttista). Kuorrutusta jäi myös vähän yli, ja se maistui erinomaisesti letuntäytteenä.


Vaikka kakku on pieni (20-senttinen), kostutukseen käytin koko tuon 4 dl nestettä, ja lopputulos oli oikein sopiva. Lisäsin kostutusliemeen pari ruokalusikallista rommia. Täytteeksi valitsin laadukkaimman aprikoosihillon, joka kaupasta löytyi. Kaiken kaikkiaan olin kakkuun tosi tyytyväinen niin maun kuin ulkonäönkin puolesta, vaikka kuorrutukseen muutama ilmakupla jäikin ja reunat olisivat voineet olla vielä tasaisemmat.

Koristeluun käytin teiltä saamaani koristelukynää, ja täytyy taas sanoa, että se eroaa uskomattoman paljon perinteisestä pussipursottelusta. Sulaa suklaatakin oli todella helppo hallita ja saada siistiä jälkeä. Pitää vain muistaa vetäistä varmalla kädellä laajoin liikkein - suklaakiehkurat eivät synny sipistelemällä. (Tästä voisi varmaan kehitellä jonkin kalligrafiaan vertautuvan taiteenlajin: "liike lähtee olkavarresta..." ;-)

maanantai 21. marraskuuta 2011

Suolaiset ja makeat letut

Moi Ipa!

Olen aiemminkin pauhannut Oatlyn lettutaikinasta (nykyisin nimellä Pancake&friends), josta syntyvät mielestäni ehdottomasti parhaat letut. Voin ilokseni ilmoittaa, että laajamittaisen ja pitkäkestoisen tuotekehitysprosessin tuloksena olen onnistunut luomaan taikinareseptin, joka vastaa kyseistä valmistaikinaa! (Tämä olikin välttämätöntä, koska ko. taikinaa ei saa koko seudulta ;-)


Ohje on yllättävän yksinkertainen:

1 muna
5 dl maustamatonta kauramaitoa
noin 2 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa (tai vajaa teelusikallinen)

Kaikki aineet sekoitetaan ja taikinan annetaan turvota vähintään puoli tuntia. Paistetaan pitsimäisen ohuiksi letuiksi.

Letut ovat suolaisia, eli ne maistuvat niin suolaisten kuin makeidenkin täytteiden kanssa. Juju onkin siinä, että hieman suolaiset letut sopivat vaikkapa hillon kanssa paremmin kuin letut, joiden taikinassa on sokeria.

Suolaiseksi täytteeksi paistamme yleensä pannussa sipulisilppua, porkkanaraastetta ja pieneksi kuutioitua paprikaa, lisäämme valmiiksi maustettua soijarouhetta ja tuhdisti esim. currykastiketta. Lisäksi lettua täyttäessä mukaan kannattaa lisätä majoneesia, erilaisia kastikkeita ja juustonsyöjien juustoraastetta. Avainsana on mehevyys.

Makeisiin lettuihin käy mikä vain herkku suklaarouheesta ja kermavaahdosta kaikenlaisiin marjoihin ja hedelmiin. Vain mielikuvitus on rajana!

jk. lähettäisitkö reseptin siihen banaani-kookoskastikejälkkäriin, jota teit meille?

tiistai 8. marraskuuta 2011

Juustokakun koristelu

Terve taas, ipa!

Huomaa, etten ole kirjoitellut sinulle pitkiin aikoihin - nyt on aika paljonkin ohjeita lähetettäväksi. Varsinaisen reseptin sijasta tämä kirjeeni koskee kuitenkin koristelua.


Olen siis ollut turhautunut siihen, etten osaa tehdä nättejä kiemuroita kakun päälle, ja kesän aikana opettelin koristelua. Havaitsin, että pelkkien kiemuraviivojen sijaan on kiva lisäillä pilkkuja ja lehdyköitä, jolloin saa elävämpää, köynnösmäistä pintaa.

Sota ja rauha -televisiosarjan innoittamana syntyi sitten tämä sitruunanmakuinen juustokakku slaavilaishenkisin koristein.


Pohja on suklaakekseistä, täyte sitruunaa ja maidotonta vispiä, päällä appelsiini- ja sitruunamehuhyytelö. Koristeet tummaa suklaata ja sitruunaa (vapaalla kädellä, minkä kyllä huomaa ;-) Onneksi eräät lahjoittivat minulle hiljattain ihan työkalunkin tällaisia koristeita varten, joten ensi kerralla lopputulos on siistimpi!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Kustaa Aadolfin leivokset

Hyvää ruotsalaisuuden päivää, ipa!

Tämän päivän juhliminen on kivaa siksikin, että ruotsalaiset ovat keksineet kehittää entiselle kuninkaallemme juhlaleivoksen. Jos minulta kysyttäisiin, jokaista merkki- ja juhlapäivää juhlistettaisiin asiaankuuluvasti leivoksilla!



Kehittelin siis leivoksen, jonka tarkoitus on vastata kohtalaisesti leivoksen alkuperäistä makumaailmaa. Siis suklaata ja sitruunaa, ja sokerikakkukerrosten välissä voikreemin sijaan kauravispiä, joka on rasvaisempaa ja raskaampaa kuin kermavaahto.

Ulkoasu ei tällä kertaa ole kummoinen. Ensinnäkin olisin halunnut värjätä leivosten päällisen keltaisemmaksi, mutta minulla ei ollut väriä. Myös maun puolesta sokerikuorrutus on ehkä turhan makea. Lisäksi kuninkaan potretit menivät aivan poskelleen, niistä tuli tosi rumia. Käytin kaakaolla maustettua sokeripikeeriä, joka jäi liian paksuksi, ei pursoutunut ilman äärimmäisiä voimakeinoja eikä levinnyt tasaiseksi. Maun puolestakin suklaiset profiilikuvat olisivat parempia, eli niitä ensi kerralla.

Taikinalevy:

4 suurta munaa
1 ½ dl sokeria
reilu 1 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
½ dl perunajauhoja
vaniljaa

Vatkaa munat ja sokeri, siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Levitä taikina leivinpaperin päälle levyksi. Paista 200 asteessa 10 minuuttia. Peitä ja jäähdytä.
Leikkaa jäähtyneenä leivoksen kokoisiksi paloiksi ja kostuta liemellä, jossa on vettä, sitruunamehua, rommia ja sokeria (nestettä kuluu reilun desin verran, pohjien pitää olla kunnolla kosteita).

Sitruunavaahto:
2 prk vispiä
tomusokeria
1,5 luomusitruunan mehu ja raastettu kuori
4 liivatelehteä

Vatkaa vispit, mausta tomusokerilla ja lisää kiehuvaan sitruunamehuun liuotetut liivatelehdet. Anna jäähtyä. Laita litistetyn pullavuoan päälle yksi taikinalevy, päälle runsaasti sitruunavaahtoa ja toinen levy päälle. Väliin voi ripotella vielä suklaalastuja. Siirrä loppu vaahto pursotinpussiin ja siirrä pussi jääkaappiin jähmettymään. Laita myös leivospohjat viileään vetäytymään.

Pursottele leivosten reunoille sitruunavaahtoa. Purista luomuappelsiinista mehu ja sekoita sopiva määrä mehua ja tomusokeria kuorrutustahnaksi. Kuorruta leivokset päältä. Koristele haluamallasi tavalla.



Jos ulkonäköä ei katsota, nämä onnistuivat oikein hyvin. Maku on sopivan suklainen ja sitruunainen, koostumus ihanan kevyt. Maistuivat jopa puolisolle, eli läpäisivät tiukimmankin testin. ;-) Parannettavaa jäi silti maussakin - päälle sopisi ehkä jokin appelsiinitahna-ratkaisu sokerikuorrutuksen sijaan.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Minttusuklaapavlova

Moi ipa!

Näin tosi hauskaa unta viime yönä: oltiin teillä käymässä ja olit loihtinut hääkakun kokoisen pavlovan pöytään! Se oli vaikuttava ilmestys! Siinä oli mustaherukoita, mikä vähän arvelutti, mutta loppujen lopuksi ne sopivatkin tosi hyvin makean marengin kanssa.

Heräsin tosi hyvällä tuulella, se on sanomattakin selvää. Ja katsoin aiheelliseksi pistää vihdoinkin kaakaopurkkiin vaikkapa tämän erittän nopeatekoisen minttusuklaapavlovan, jonka inspiroiduin tekaisemaan sen jälkeen, kun tehtiin teillä viimeksi marenki-kermavaahto-minttusuklaakokeiluja.



Marengin tein aiemman pavlovaohjeesi mukaan. Pienensin vain sokerin määrää kahteen desiin ja käytin perunajauhoja, kun maissijauhoja ei ollut. Sitten vain vatkasin purkillisen Gogreen vispiä, maustoin sen sokerilla ja vaniljalla ja levittelin marenkilevyn päälle. Pinnalle valmiita persikkakuutioita purkista ja muutama suklaaraita (sulatin viisi-kuusi after eightiä ja pari palaa tavallista tummaa suklaata). Herkkua tuli! Tätä voisi syödä vaikka kuinka paljon...

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Minttusuklaavilhelmiinat

Hei Mömmelö, taas pitkästä aikaa!

Meillä on ollut kaikenlaisia järjestelyjä ja muutosta ilmassa, mikä on vienyt vapaa-aikaa kiitettävissä määrin. Nyt kun noiden järjestelyjen tiimoilta tuli leivottua, niin kirjaanpa sinulle reseptinkin.

S tilasi juhliamme varten "sellaisia minttusuklaakeksejä, joita mun kämppis joskus teki". Reseptiä ei tietenkään enää löytynyt, mutta lukuisten kyselyjen jälkeen päädyimme tekemään pari kolme kokeiluerää, joista voittajaksi selviytyivät nämä.


200 g voita / maidotonta margariinia
200g sokeria
1 keltuainen
2 rkl siirappia
8 lorausta piparminttuaromia tai muutama tippa piparminttuöljyä
3 tl vaniljasokeria
2 tl soodaa
2 rkl kaakaojauhetta
5 dl vehnäjauhoja

Juhliin tein nämä maidottomana, mutta itselle tekisin varmaan voista. Piparminttuöljyn kanssa tuli pupu pöksyyn, kun apteekista löytyi vain "eteeristä" öljyä, ostin siis kaupan piparminttuaromia, mikä oli hirveän laimeaa. Googlailemalla päädyin olettamaan, että myös tuo eteerinen öljy (ilmeisesti siis 100% piparminttua) käy myös sellaisenaan leivontaan, ensi kerralla siis sitä.

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää keltuainen, vatkaa. Lisää siirappi, vatkaa. Lisää piparminttu, sekoita. Sotke kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinaan. Tarkista piparmintun määrä, lisää tarvittaessa. Suklaanhimoisimmat voivat heittää sekaan vielä pieneksi rouhittua tummaa suklaata.

Pyörittele taikinasta pellille sentin parin paksuisia tankoja, yhdelle pellilliselle mahtuu 3 tai 4 rinnakkain. Jos taikina on liian löysää, laita hetkeksi jääkaappiin, jos se on oikein paksua, voi tankoa litistää kevyesti ennen paistoa paremman leviämisen takaamiseksi.

Paista 195 asteessa n. 10 minuuttia, viipaloi heti uunista tulleina vinoneliöiksi perinteisten vilhelmiinojen tapaan. Kostealla säällä kannattaa jäähtyneet keksit lykätä pikimmiten ilmatiiviiseen rasiaan vettymisen välttämiseksi.

Ps. Näitä tulee paljon!

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Pasta primavera

Hyvää kesää, Ipa!

Tämä alkaa taas olla sitä aikaa vuodesta, kun kaupassa saa innostua uudesta sadosta. Ensin saadaan ruotsalaisia varhaisvihanneksia, ja sitten suomalaisiakin. Nyt olin aivan onnessani siitä, kun löysin kotimaista - todennäköisesti jopa paikallista - parsaa. Vaikka unkarilainen parsakin on maistunut tänä keväänä, kotimainen on selvästi vielä tuoreempaa. Tämä helppo ja supernopea italialainen pasta perustuukin tuoreisiin kevään vihanneksiin, ja kasviksia voi vaihdella sen mukaan, mitä on saatavilla.


Tarvitaan:

pappardelle- tai tagliatelle-pastaa neljälle hengelle
puolikas kesäkurpitsa
nokkosta tai pinaattia
nippu parsaa
nippu kevätsipulia (tai kesäsipulin varsia)
puoli pussia herneitä
oliiviöljyä
margariinia tai voita (noin 25 grammaa)
valkosipulin kynsi murskattuna
yrttejä maun mukaan: basilikaa, persiljaa, ruohosipulia, minttua
puolikkaan sitruunan mehu ja kuori
mantelijauhetta
(parmesaania tai muuta juustoraastetta)
suolaa, pippuria

Nuoret kesäkurpitsat eivät yleensä ole kitkeriä, mutta jos haluaa pelata varman päälle, kesäkurpitsakuutiot voi valuttaa suolan kanssa siivilässä hetken aikaa ja huuhdella sitten.

Ryöppää nokkonen tai pinaatti ja hienonna se. Keitä parsan varsia (jätä nuput vedenpinnan yläpuolelle) muutama minuutti, huuhtele kylmällä vedellä ja leikkaa paloiksi. Hienonna sipuli ja yrtit. Laita pasta kiehumaan.

Hauduta valkosipulia hetki öljyn ja margariinin seoksessa. (Monet italialaisohjeet alkavat sanoilla "50 g voita..." Sekin tietysti on mahdollista, mutta lopputulos on sitten melko rasvainen.)

Lisää joukkoon sipuli ja kesäkurpitsa sekä hetken päästä parsa ja herneet. Kaada joukkoon keitetty pasta ja sitruunamehu, sekoita kunnolla niin, että ruoka on kokonaan kuumaa, ja mausta hyvin. Asettele lautaselle, ripottele päälle mantelijauhetta (ja juustoraastetta). Koristele yrteillä - ruohosipuli sopii erityisen hyvin maun puolesta vielä päälle ripoteltavaksikin.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Täytetyt paprikat

Heippa Möme,

Olen viime aikoina ahdistuneena miettinyt mitä uutta reseptiä tänne laittaisin. Tämän päivän ruokamme kuuluu osioon "ai mä luulin, että tää oli jo Purkissa..." ...Mutta eihän se ollutkaan!


Paprikoita kannattaa varata yksi per naama per atria. Tämän kertainen annos olisi piisannut siis neljälle hengelle, mutta syömme puolet vasta huomenna.

4 paprikaa

Täyte:
reilu desi riisiä (mitta keittämättömänä)
70g Hälsans Kökin färssiä
1 sipuli
5 aurinkokuivattua tomaattia
100g fetaa
3rkl tomaattipyrettä
5rkl partaäijää
mausteeksi mustapippuria

Päälle emmental-raastetta.

Määrät on arvioita ja sopii heittää oman maun mukaan summamutikassa. Tällainen satsi kuitenkin suunnilleen täyttää nuo (isohkot) paprikat.

Pese ja halkaise paprikat, poista siemenet. Halkaisussa kannattaa vähän katsoa, että puolikkaisiin tulisi mahdollisimman tasaiset "pohjat", että pysyvät pellillä pystyssä.

Keitä riisi, pilko feta, sipuli ja aurinkokuivatut tomaatit. Sekoita täytteen aineet keskenään. Laita tomaattipyrettä ja partaäijäjugua sen verran, että täyte pysyy hyvin kasassa, mutta ei ole vetelää. Täytä paprikanpuolikkaat ja ripottele päälle juustoraastetta. Paista 200 asteen lämmössä noin 40 minuuttia.

Vaimo teki paprikoiden kaveriksi salaattia, mikä kevensi kokonaisuutta mukavasti.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Macaron-leivokset

Bonjour, ipa!

En ole koskaan maistanut tai edes nähnyt elävässä elämässä macaron-leivoksia, noita ranskalaisia marenkiherkkuja, mutta ne ovat nyt ilmeisen muotia. Koska pidän pikkutarkoista resepteistä, halusin siis minäkin kokeilla näitä.



Hyviä reseptejä ja vinkkejä on esimerkiksi Sokerikukkasia-, Tartelette- ja Mansikkamäki-blogeissa. Itse olin ensikertalaisena turhan varovainen taikinan sekoittamisessa, liikaa sekoittamalla sen saa nimittäin pilalle, enkä sitten sekoittanut aivan riittävästi. Lopputuloksessa se näkyy siinä, etteivät macaronit ole tasoittuneet kokonaan pinnalta, vaan niissä on pienet huiput, ja liian korkea "jalka". Lisäksi väri jäi turhan vaaleaksi.


Käytin Sokerikukkasia-blogin ohjetta:

3 keskikokoisen munan valkuaista (100-110 g)
50 g siro-sokeria
200 g tomusokeria
110 g mantelijauhetta
keltaista ja punaista jauhemaista elintarvikeväriä

Erottele valkuaiset ja siirrä ne peitettynä viileään paikkaan tai jääkaappiin vanhenemaan 1-3 päiväksi. Ota valkuaiset ajoissa huoneenlämpöön lämpenemään. Sekoita mantelijauhe ja tomusokeri ja siivilöi seos pari kertaa.

Vatkaa valkuaiset kevyeksi, pehmeäksi, kylpyvaahtomaiseksi vaahdoksi. Lisää siro-sokeri erissä edelleen vatkaten, jotta saat kiiltävää, partavaahtomaista marenkia. Älä vatkaa marenkia kovaksi. Lisää väri; veitsenkärjellinen riittää.

Kääntele nuolijalla manteli-tomusokeriseos marengin joukkoon. Tartelette-blogissa sanottiin, että noin 50 vetoa on sopiva määrä, mutta itse sain sekoittaa vähän kauemmin. Seos alkaa muistuttaa paksua kakkutaikinaa, ja sen koostumusta kannattaa testata vähän väliä, jottei sekoita liikaa. Taikinaa voi nostaa pienen nokareen lautaselle ja seurata, tasoittuuko se hitaasti. Valmis taikina alkaa tasoittua käytännössä samantien. Toinen keino on vetää veitsellä viilto taikinaan - taikinan pitäisi tasoittua ja viillon kadota kymmenessä sekunnissa.

Itse sekoitin siis aavistuksen liian vähän, jotten varmasti sekoittaisi liikaa ;-) (Ilmeisesti loppumetreillä taikinan onnistuminen on parista vedosta kiinni.) Lisäksi laskeskelin, että taikina sekoittuu vielä pursotinpussiin siirrettäessä, ja tarvittaessa sitä voi vielä hieman puristella pussissa. Lisäksi pidän enemmän vähän pulleista macaroneista.

Minulla ei ollut sopivaa tyllaa, joten leikkasin vain pursotinpussiin noin 7 mm:n reiän, mutta tyllalla olisin saanut tasaisemmin pyöreitä macaroneja. Nyt osa jäi hieman soikeiksi. Leikkasin leivinpaperit tarkkaan pellin kokoisiksi, jotta kuorista tulee suoria. Lisäksi laitoin varsinaisen leivinpaperin alle toisen arkin, johon olin piirtänyt kahden euron kolikolla malliympyrät oikeaa kokoa varten. Pursotuksen jälkeen vedin varovasti apuarkin alta pois käytettäväksi uudelleen toisessa pellillisessä.

Pursota siis pellille noin kahden euron kolikon kokoisia lantteja. Kopauta peltiä pari kertaa pöytää vasten ja anna sitten seistä 45-60 minuuttia, jotta macaroneihin tulee kuori eivätkä ne halkeile paistettaessa. Paista uunin keskitasolla esim. 150 asteessa 10 minuuttia tai uunin mukaan. Itse paistoin näitä 140 asteessa, jotta eivät vain ruskistu, 14 minuuttia. Olisivat voineet ehkä olla minuutin tai pari pidempäänkin uunissa.


Anna jäähtyä ja täytä. Itse käytin ohuen kerroksen lemon curdia, mutta kaikenlaiset suklaaganashet, marmeladit ja sokeritahnat toiminevat myös. Kannattaa ehkä suosia hieman happamia tai kirpakoita täytteitä, näiden maku on muuten aika imelä. ;-)

Nämä voi myös pakastaa, sekä pelkkinä kuorina että täytettyinä. Itse heitin nämä täytettyinä pakkaseen vierasvaraksi. *vinkki*

Ensikertalaiseksi nämä onnistuivat mielestäni yli odotusten, vaikka parannettavaa jäi paljonkin. Olin kuitenkin varautunut, että ensimmäisen kokeilun tulokset ovat syömäkelvottomia ;-)
Pinta on rapea ja sisus pehmeä, maku muistuttaa lähinnä vaahdotettua marsipaania. En ole suuri mantelin ystävä, mutta ulkonäön puolesta tykkään näistä pikkuleivoksista kovasti!


Kuvassa vastapursotetut "lantit". Tässä vaiheessa huomasin kyllä, että taikina oli vielä liian paksua, kun huiput eivät laskeneetkaan.

Täytettä laitoin hyvin ohuen kerroksen, ettei näistä tule ihan pallomaisia. Maun puolesta sitä toki pitäisi olla enemmän.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Hamlet Chocola's Crispy Mint 57 %

Oletko nähnyt näitä suklaa-pringlesejä, ipa?

Nämä ovat sellaisia kausisuklaita, joita minun pitäisi älytä hamstrata vuodenvaihteen kieppeillä. Yleensä ostan yhden paketin, ja sitten kun se tyhjenee, kaupasta ei enää saakaan uutta. Nämä sopisivat kuitenkin kivasti jäätelöannoksiin ja leivonnaisiin koristeiksi.


Kyseessä ovat siis käyrät ohuet suklaalastut, joissa on minttuisan suklaan joukossa riisikrispejä. Suklaa on violetinsävyistä, ja siinä on selkeä mintun tuoksu.

Koostumus on kivan kevyt, lastut ovat ohuita, eikä krispiä ole liikaa. Suklaa sulaa hitaasti suussa ja on maultaan täyteläistä ja makeaa, sopivasti minttuisaa. Kokonaisuus on kevyt, jotenkin myös aika peruskamaa. Kovin moniulotteinen elämys ei ole, mutta aika koukuttava.

Kokonaisarvosana: ***, ja plussaa monikäyttöisyydestä.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Anthon Berg Mint & Cacao Crisp Dark 57 %

Vielä minttua, ipa!

Tämä ghanalaisista Forastero-pavuista tehty mieto reilun kaupan minttusuklaa sisältää kaakaopapurouhetta. Pakkaus erottuu värikkyydellään.


Vaaleahkon oranssinsävyiset, suuret palat tuoksuvat mukavasti mintulta, muilta yrteiltä ja kaakaolta. Napakasti napsahtava suklaa sulaa hitaasti suuhun.

Ensimaku on pelkkää piparminttua lähes neilikkamaisella voimalla, suklaa ehtii mukaan vasta myöhemmin, jos ollenkaan. Minttu voimistuu, mutta on miellyttävän yrttinen, laventelinen ja kukkaisa, ei kurkkupastillimainen. Ei liikaa makeutta.

Tämä on ns. helppo suklaa, mutta siinä se onkin - suklaa ei maistu. Toisin sanoen suklaa on liian mietoa ja vailla kitkeryyttä näin voimakkaan piparminttuöljytujauksen kanssa. Rakenne on miellyttävä, ei rasvainen, sopiva määrä miellyttävän karvasta, kuivakkaa papurouhetta, joka antaa kivan tasapainoisen jälkimaun mintun vastapainoksi. Silti kitalakeen jää mintun selkeä viilentävä aromi, kuin ei olisi suklaata syönytkään. Toisaalta se voi olla mukavakin tunne, itse kuitenkin kaipaan suklaan jälkiaromeja.

vain 2½ tähteä, suklaan liiasta mietoudesta. Kyllä tätä silti mielellään mintunystävä mättää. :-) Ja reilu kauppa on aina plussaa.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

NewTree Menthe Eternity 73 %

Moi, i!

Saanko esitellä: uusi lempisuklaani. Tämä ihana minttuinen elämys syöksähti ensimaistamalla ykköseksi, vaikka yleensä suosin minttusuklaissa täytesuklaita. Tämä on siis mintulla ja vihreä tee -uutteella maustettu suklaa.


Tässä silmää miellyttävään pahvikääreeseen pakatussa 80 gramman levyssä on 10 palaa, joissa on NewTree-teksti ja hienoinen lehtisuonikuvio kivana yksityiskohtana. Lähes tuoksuton - ehkä hieman inkivääriä ja nurmikon tuoksua - suklaa on hyvin tummaa ja hieman violetinsävyistä. Palat napsahtavat nätisti, mutta suklaa on aika pehmeää ja sulaa melko nopeasti suussa.

Minttu alkaa maistua heti yrttisen raikkaana. Suklaan ensimaku on hieman hapan, ilman kitkeryyttä. Suklaa ei ole kovin makea eikä voimakas. Tässä on ihana mintun ja suklaan tasapaino: kumpikaan ei hallitse. Maku kehittyy suussa kitkerämmäksi - vai onko se vain minttua - ja hieman hedelmäiseksi. Yrttimaa kesäiltana, kun minttu ja mäkimeirami tuoksuvat ja tuuli on tyyntynyt. Kokonaisvaikutelma on harmoninen ja levollinen.

Suklaan koostumus on erittäin miellyttävä, jälkimaussa on hiven jauhoisuutta, muttei liikaa. Jälkimaku on aavistuksen ryytinen, puhdas, kuivakka ja pitkänpitkä.

Onko tuo vihreä tee -uute valmistusaineissa vain antioksidantti-mainoskikka, mene ja tiedä, mutta tämä on herkullinen suklaa kaikille minttusuklaan ystäville ja vähän muillekin!

Omaan makuuni tässä on hieman liian vähän makeutta, muuten myöntäisin peräti viisi tähteä.
Kokonaisarvosana: ****½

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Pirkka Dark Mint 48 % ja Ritter Sport Peppermint 50 %

Taas tuplasti minttua, ipa!



Minttutäytelevyistä suosikkini oli pitkään Ritter sportin piparminttulevy. Kun näin ensimmäistä kertaa Pieni suklaapuoti -elokuvan, söin kokonaisen levyn tätä suklaata. Se lienee suklaansyönnin ennätykseni näin aikuisiällä. :-) Levyn neliömäinen muoto viehättää, ja palatkin ovat pieniä paksuja neliöitä. Sadan gramman levyssä on 16 palaa.

Suklaassa on voimakas, kahvinen tuoksu. Suklaa sulaa hitaasti ja vapauttaa kiinteänpehmeän täytteen. Suklaa ei ole kovin makeaa, ja siinä on yrttinen, kuivahko maku. Kokonaisuus on raikas, jopa vähän pistävän minttuisa. Jälkituntuma tahmeahko, kurkkupastillimainen.

Tässä saksalaisvalmisteissa suklaassa on käytetty Papua-Uuden-Guinean ja Madagaskarin kaakaopapuja. Täytteessä on aitoa piparminttuöljyä, mutta suklaassa on jostakin syystä seassa kasvirasvaa.

Kokonaisarvosana: ***

Pirkka Dark Mint 45 %

Sitten eräänä päivänä minttusuklaahyllyssä oli iloinen uutuus, jota olet ehkä kokeillutkin? Levyn ulkoasu on tylsähkö, niin kuin kaupan omalta merkiltä voi olettaa. Levyssä on kymmenen paksua 15 gramman palaa, joissa on sisällä pehmeä minttutäyte. Oiva korvaaja Ritter sportille, jota ei tunnu saavan täältäpäin mistään, ja maitoa sisältävälle Pandan minttutäytesuklaalle.

Suklaa on keskitummaa, kauniin violetinsävyistä. Tuoksu on mieto, papumainen. Hitaasti sulavassa suklaassa on ensituntumalta kanelia. Suklaan maku on puhdas ja raikas, ei kovin makea. Pehmeän juokseva minttutäyte sen sijaan on makeaa, siinä on minua miellyttävä puhtaan sokerinen maku. Kokonaisuus on makea mutta tasapainoinen. Tämä on edullinen ja kätevä suklaa erilaisiin leivonnaisiin ja after eightien loppuessa syömäsuklaaksikin. ;-)
Kokonaisarvosana: ***½

lauantai 16. huhtikuuta 2011

After Eight 48 % ja After Eight Extra Dark 85 %

Klassikon aika, ipa!

Tämähän on yksi meidän molempien lempisuklaista: sitä saa kaikkialta, rasia tuoksuu hekumalliselta avattaessa, ja suklaa maistuu aina ja pelastaa minkä tahansa herkkuhimon. On siis korkea aika jaella tähtiä - jotka tosin voivat olla hieman puolueellisia. Olen nimittäin rakastunut tähän herkkuun jo lapsena, jolloin kävimme jouluisin veljen kanssa salaa napsimassa brittisukulaisten tuliaissuklaat rasiasta ja jätimme vain paperit jäljelle.


Harmittaa, etten älynnyt ostaa varastoon muutamaa rasiallista tuota erikoistummaa painosta, se on nimittäin selvästi jalostuneempi versio näistä kahdesta. Palat ovat pienempiä ja paksumpia kuin tavallisissa kello kahdeksan suklaissa, ja niissä on erittäin kiva koostumus. Suklaan hyvin tumma väri on mielestäni erittäin kaunis. Maultaan suklaa on kuivakkaa, ei kovin makeaa. Kaakaopapu maistuu selvästi, ja suklaassa on paahteisia aromeja. Suklaa sulaa hitaasti ja vapauttaa sokerinmakuisen mutta raikkaan, tahmean minttutäytteen. Jälkimaussa aavistus metallia ja rommiaromeja. Kokonaisuus on erittäin miellyttävä, tämä on hyvä liitto!

Kokonaisarvosana: ****½

Perinteisten After eightien suklaa on tummaksi suklaaksi aika pieniprosenttista. Sen huomaa oranssinsävyn lisäksi näiden kahden vertailussa myös mausta: se on rasvaisempaa, makeampaa ja miedompaa ja toimii lähinnä minttutäytteen täydentäjänä nousematta kunnolla esiin. Kokonaisuus on makea ja täyteläinen. Mintun terävyys jättää ihanan jälkimaun.

Kokonaisarvosana: ****

torstai 14. huhtikuuta 2011

Nannan Mansikka-limesmuuti

Hei Möme,

mun on pakko nostaa tuolta edellisen smuutipostauksen kommenteista tämä Nannan resepti, sillä me ollaan tehty tätä iltapalaksi jo useaan otteeseen ja se on tooosi hyvää!


250 g pakastemansikoita
250 g Valion pehmeää rahkaa (suosittelen myös Ehrmannin maitorahkavalmistetta)
Yhden limen mehu (kahdenpas!)
Makeutusta maun mukaan (meidän makuun käy kukkurallinen ruokalusikallinen sokeria, jos limejä on kaksi)

Surautetaan blenderissä ihanan paksuksi herkkusmuutiksi, tästä tulee (myös) kesän suosikkijuoma!

Limestä ja lähestyvästä pääsiäisestä tuli mieleeni resepti, joka tavallaan aloitti tämän blogikirjeenvaihdon. Piti kaivautua arkistoihin ja huomasin, että meiltä on mennyt ihan vallan ohi blogin 1-vuotisjuhlat! Mutta ei se mitään, juhlitaan sitten ensi vuonna sitäkin suureellisemmin. :)

Kiitos Möme kuluneesta vuodesta, on ollut mukava tutustua sinuun tämän reseptikirjeenvaihdon kautta. Tässä ohessa tulee kertoneeksi pieniä asioita itsestään kuin huomaamatta. Talvella oli purkissa ehkä hieman hiljaisempaa, mutta auringon myötä ollaan vissiin taas kaivauduttu koloistamme kyökin puolelle. Kiitos myös kaikille vierailijoille, eikä vähiten Nannalle tämänkertaisesta reseptistä. :)

Niin juu, se resepti. Suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan tänä pääsiäisenä lime-valkosuklaapashaa!

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Maidoton minttusuklaa-vaahtokakku

Iltaa, ipa!

Löysin innoittavan konditorian. En ole siis koskaan maistanut näitä kakkuja, mutta koristelu on ihanan modernia ja erilaista. Ymmärsin paremmin macaronienkin idean, kun huomasin miten kivasti niitä voi käyttää kakunkoristeena. Ja vaahtokarkkeja!

Tästä inspiroituneena halusin tehdä juustokakun, jossa olisi vain tummanruskeaa ja valkoista.

Syntyi tämä kakku, jonka värimaailmaan olin oikein tyytyväinen, ja makukin oli oiva. (Tavoitteena oli tehdä after eightin makuinen kakku, mutta täytteestä en saanut yhtä raikasta.) Valmistus sujuu nopeasti ja helposti, vain hyytymisen odottelu vaatii kärsivällisyyttä.

Pohja:
1 pkt Safari suklaa cookies -keksejä (huom! keksit saattavat sisältää pieniä määriä herajauhetta)
75 g maidotonta margariinia
noin 50 grammaa tummaa suklaata (noin 70-prosenttista)
tilkka soija-/kaura-/muuta kermaa

Murskaa keksit esim. kaulimella muovipussissa ja sekoita huolellisesti sulatetun margariinin joukkoon. Painele muruseos irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperipyörylän päälle. Siirrä jääkaappiin. Sulata hetken päästä vesihauteessa tai muilla keinoin suklaa, sekoita joukkoon loraus kermaa ja kaada jähmettyneen pohjan päälle. Suklaakerroksen voi jättää pois, mutta näin pohjasta tulee ihanan suklainen. Siirrä jääkaappiin.


Täyte:
1 ptk tofuttia (varmaan sen voi korvata jollakin geneerisellä maustamattomalla tuorejuustolla)
1 prk gogreen-vispiä (sunnuntain olisi mielestäni paremmin vaahtoutuvaa, mutta sitä ei saa tältä kylältä)
sokeria maun mukaan, ehkä reilu puoli desiä
minttuaromia maun mukaan, itse laitoin kolme varovaista tilkkasta - aloita vähällä ja maistele!
puoli desiä minttuteetä, vihreää/valkoista teetä tai vastaavaa vaaleaa teetä maun mukaan
4 liivatelehteä

Pehmitä liivatelehdet kylmässä vedessä. Vatkaa vispi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita tofutti tai muu tuorejuusto notkeaksi (onnistuu sähkövatkaimella helpoiten) ja mausta sokerilla ja minttuaromilla. Valmista tee ja sekoita siihen liivatteet. Lisää liivateseos tuorejuustoseokseen ja kääntele lopuksi joukkoon vispi. Tarkista maku. Kaada seos vuokaan pohjan päälle ja anna hyytyä vähintään kolme tuntia viileässä.

Kuorrutus:
8 after eightiä
pari riviä tummaa levysuklaata (esim. 70-prosenttista)
nokare margariinia
tilkka kermaa

Sekoita kaikki ainekset vesihauteessa tasaiseksi ja kaada hyytyneen kakun päälle. Anna jähmettyä.

Kierrä (kuumennetulla) palettiveitsellä tai muulla ohuella veitsellä vuoan reunat niin, että kakku irtoaa. Irrota vuoan reuna ja siirrä tarjoiluvadille. Koristele esim. vaahtokarkeilla ja after eighteillä.

Lisähuomautus: täytteeseen EI kannata laittaa esim. mariannerouhetta. Käytin sitä kokeiluversiossa, mutta rouheen karamelli sulaa muutamassa tunnissa täytteeseen, jolloin siitä tulee vetinen ja reikäinen.

Kuvista tuli sähkövalojen takia vähän sävyttyneitä, mutta luonnossa täyte on siis puhtaan valkoinen, ei tuollainen kermanvaalea.


Tee-se-itse: Lakritsi-MäkFlari

Moi M!

Mäkkärissä tulee näinä päivinä käytyä hyvin harvoin. Joskus kuitenkin piipahdamme nauttimaan tätä ihanaista herkkua, jonka valmistuskaaviot on pidetty salassa meiltä kuolevaisilta - tähän saakka.

Tarvitset:
0,5l vaniljakermajäätelöä
Meiran lakritsihippuja
(loraus maitoa)


(Esimerkkikuvassa lakritsahippupurkki on syystä tai toisesta tyhjä...)

MäkFlarin valmistukseen on kaksi tapaa - toinen kärsivällisemmille, toinen meille. Kärsivällisemmät voivat odottaa vaniljajäätelön pehmentymistä ja muussata jäätelönsä tavalliseen tapaan lusikalla vispaten. Me kiireisemmät otamme avuksi sähkövispilän. Vispaa siis jäätelö ja lorauta sekaan maitoa tarpeen mukaan. Liikaa ei kannata laittaa. Sitten roima ripaus hippuja ja uusi sekoitus. Annostele yhteen tai useampaan kippoon (kahdelle riittää hyvin, ehkä kolmelle meitä vähemmän ahneellekin) ja ripottele hippusia vielä päälle. Nauti heti.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Suklaakuppikakut - cupcakes

Moi ipa!

Heitän taas suklaareseptejä kehiin. Nämä kuppikakut on tehty tällä aiemmin lähettämälläni, sinun reseptistäsi mukailtulla ohjeella. Kun vuoat täyttää täyteen, taikinasta tulee seitsemän suurta kuppikakkua.


Kuorrutusta varten sulatin vesihauteessa ehkä sata grammaa suklaata (70-prosenttista, muukin käy). Vatkasin jääkaappikylmän Gogreen-vispin ja lisäsin sitä käännellen suklaaseen niin paljon, että seos oli mielestäni sopivaa väriltään ja maultaan. Siis ehkä reilu puolet parin desin kaurakermapurkista.

Heitin suklaakerman sisältävän pursotinpussin hetkeksi pakkaseen ja pursotin sitten hieman jähmettyneen seoksen kakkujen päälle. Seoksessa olleet isommat ilmakuplat häiritsivät, en tiedä, miten niiltä olisi voinut välttyä. Maku oli kuitenkin hyvä, ja kokonaisuus erittäin suklainen! Olisivat nämä maistuneet ilman kuorrutustakin...

torstai 7. huhtikuuta 2011

Tulinen tekoni-ananaspiiras

Hei Mömmelö!

Tää on päivitetty versio vanhasta kasvispiiraasta, jonka resepti löytyy täältä. Vaimo kyllästyi maistelemaan samaa vanhaa piirakkaa ja esitti toivomuksen yhdistelmästä tekoni-ananas-jalopeno. Nielin epäilykseni ja tein työtä käskettyä. Ja yllätyin oikein positiivisesti!


Pohja
100g voita
n. 2dl vehnäjauhoja
1/2tl suolaa

Täyte
3 kananmunaa
200g kermaviiliä / ranskankermaa
100g Hälsans Kökin tekopekonia
1 tlk ananasta paloina
1 sipuli silputtuna
mustapippuria, suolaa

150g juustoraastetta
jalapenoviipaleita

Nypi vehnäjauhot ja huoneenlämpöinen rasva (ja suola) taikinaksi, joka irtoaa hyvin astian reunoista. Taputtele taikina piirasvuokaan. Täytteen voit tehdä samassa kulhossa tiskin säästämiseksi.

Jätä juusto ja jalapenot vielä odottamaan, mutta sekoita muut täytteen ainekset hyvin. Levitä piiraspohjan päälle. Asettele jalapenoviipaleita oman maun mukaan ja ripottele juustoraaste päällimmäiseksi. Kuvan piiraassa on itse asiassa vielä edellisen päivän ylijäämäfetat, jotka ripottelin juustoraasteen kaveriksi piiraan päälle - hyvin toimi.

Paista puolisen tuntia 200-asteisessa uunissa. Syö riemulla, mutta elä polta suuta! Nopea ja helppo sapuska, kaveriksi voi väsätä vaikka raikasta salaattia.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Dammenberg Maya Exotic Dark 55 %

Ipa, miten olisi raikkaan smuutin kaveriksi vähän suklaata...?

Nyt vaihteeksi kehun kotimaista tummaa suklaata. Dammenbergin nappeja maistelisi muitakin makuja, yhtiöllä on nimittäin myös reilun kaupan suklaata. Plussaa tumman suklaan täydestä maidottomuudesta.

Työpöydälle (liiankin hyvin) sopiva pahvipakkaus, jossa on Etelä-Amerikan intiaaneihin liittyvä kuvitus, sisältää 90 grammaa suupalan kokoisia suklaanappeja. Suklaa on lähes tuoksutonta, ja napsakkaa, lähes kovaa. Väri on tumma ja vähän samea.

Ensimaku on kahvinen ja hapahko vailla kitkeryyttä. Maku kehittyy suussa ja siihen tulee vaniljainen ja kevyen banaaninen vivahde, joka täydentää vähitellen makeutuvaa suklaata hyvin. Kehittyy pikkuhiljaa oikein mukavaksi. Jälkimaku kaneliarominen, sokerinen, viipyilevä.

Luonteikkaampi ja voimakkaampi suklaa kuin prosentit antaisivat olettaa. Kotimaisuudesta plussaa, liiasta sokerista miinusta.
Dammenberg ostaa papunsa Norsunluurannikolta, Costa Ricasta, Venezuelasta, Perusta ja Ghanasta.

Kokonaisarvosana: ***½

torstai 24. maaliskuuta 2011

Ostoksia ja Vadelmasmuuti!

Hei M!

Sun smuutireseptin ja vaimon viimeaikaisen smuuti-innostuksen johdattamana tein viime viikolla tilauksen Keittioväline.fi:stä. Blender. Yksi heppoinen blender me ollaan jo saatu päästämään tekniset savut pihalle, joten päätimme panostaa tällä kertaa laatuun. :) Netistä suosituksia selaamalla päädyttiin tilaamaan Krupsin Expert 7000. Vaakakupissa painoi helpon puhdistettavuuden ja tehokkaan moottorin lisäksi myös se, että sitä kehuttiin hiljaiseksi (mikä on ainakin meillä näin iltaa kohden melko tärkeä ominaisuus...). Blenderin hinta oli 225e, eli ei halvin, mutta ei kalleinkaan. Toimituskulut sisältyivät hintaan.

Reilu viikko tilauksesta ja paketti oli noudettavissa kotipostista! Keittiöväline saa kyllä ison plussan nopeasta toimituksesta, mutta pienen miinuksen tiedotuksesta. Olisin kaivannut jonkinlaista varmistusta siitä, että tilaus etenee, mutta sivuilla oli vain ilmoitus "katsottu", mikä jätti aivan liian paljon tulkinnanvaraa smuutinnälkäiselle tilaajalle. :D


Kun tilaus kerran tehtiin, niin tulihan sitä heräteostoksiinkin sorruttua: Chef'n salaattilinko ja salaatinkastikkeensekoitin (onko tämä suomea?), jotka viehättivät tietysti vihreydellään. Kuvaan eksyi mukaan myös Krupsin kahvimylly, jota myös saa Keittiövälineestä, mutta jonka kiireinen vaimoni juoksi hankkimaan lähimmästä marketista heti, kun oli saanut siihen luvan.


Blender pääsi kokeiluun heti kotiuduttuaan. Lykkäsin kannuun summamutikassa (reilun desin?) pakastevadelmia, yhden banaanin, 6rkl maustamatonta jugurttia ja pari desiä sitrusmehua. Sitten hurrr (se todella on hiljainen!) ja nauttimaan. Näin ihania niistä tuli:


Koristeluosasto meni vielä vähän harjoittelun puolelle, mutta harjoitus tekee mestarin ja maun perusteella tämä ei todellakaan jää viimeiseksi kerraksi, kun meillä smuutia iltapalaksi surautellaan.

Kaupasta tarttui tulevia smuutikokeiluja varten mukaan: ananasta, persikoita, mangososetta, veriappelsiinia, pakastevadelmia, pakastemansikoita... Viimeisimpien kanssa minut yllätti, että niitäkin saa nykyään ostaa raakana! ;)

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Makean inkiväärinen kasvissosekeitto

Hei Mömskis,

Ryhdistäytymiselle todella on tarvetta! Mulla on kamera täynnä kuvia ihanista herkuista, mutta pitäisi saada vaan aikaiseksi näpytellä ne tänne... S keksi vähän aikaa sitten iphonelle aplikaation, jolla pystyy kirjoittamaan suoraan bloggeriin - se on siis kokeilussa nyt!

Ryhdistäytymiseni alkakoon tämänpäiväisellä kasvissosekeitolla. Olen tehnyt vähän vastaavaa aiemminkin, mutta resepti on unohtunut kirjata ylös (taas yksi syy, miksei pitäisi jättää reseptejä "parempaa hetkeä" odottelemaan!).


1 bataatti
6 porkkanaa
3 sipulia
pala inkivääriä
öljyä
2rkl sokeria tai loraus vaahterasiirappia
1,5l kasvislientä
suolaa, mustapippuria

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pilko porkkanat ja bataatti noin pikkusormen paksuisiksi paloiksi, sipuli isohkoiksi lohkoiksi (6-8 osaan) ja inkivääri tulitikun paksuisiksi suikaleiksi. Lorauta päälle reippaasti öljyä (ehkä 5rkl?) ja sokeri tai vaahterasiirappia, mikäli sellaista kaapista löytyy. Pyörittele kasviksia niin, että öljy ja sokeri levittyvät tasaisesti ja levitä koko komeus leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista n. 40-45 minuuttia, kääntele kaviksia välillä, että paistuvat tasaisesti.

Kiehauta kattilassa n. 1l kasvislientä ja lapioi kasvikset joukkoon. Mikäli pellillä on siirappia, yritä kaataa nekin sekaan. Soseuta keitto sauvasekoittimella (itse jätän mieluummin vähän sattumia, kuin teen liian hienoa sosetta) ja lisää nestettä tarpeen mukaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile.

Keitto on maultaan makea ja inkivääri tulee vahvasti läpi, ainakin jos sitä laittaa yhtä paljon kuin minä... (tosin! myös inkivääriepäluuloinen vaimoni kauhoo tätä suurella mielihalulla). Makeuteen voi vaikuttaa halutessaan vähentämällä sokerin määrää tai taittamalla valmista keittoa sitruunamehulla. Meillä sattui salaatin jäljiltä olemaan valkosipuli-persilja-maustettuja krutonkeja, jotka sopivat ihanasti keitton kaveriksi.

Herkkuvinkkejä

Moi ipa!

Herään joka viikonloppu siihen, että tänne pitäisi saada postitettua herkkuja, mutta sitten pelkkä ajatuskin saa minut suuntaamaan kirjoittamisen sijaan keittiöön kokkaamaan. Ehdotan, että ryhdistäydytään!

Päivän piristykseksi pari helppoa herkkua: kuumenna mikrossa pari säilykepäärynän puolikasta ja laita päälle muutama after eight -suklaa ja lusikallinen vaniljajäätelöä sulamaan. Tai (tämä inspiraatio tuli yhdestä taannoisesta kokkiohjelmasta) sulata pala Frödingen mutakakkua mikrossa. Ruskista kattilassa nokare margariinia tai voita, lisää yksi pieneksi kuutioitu omena, kanelia ja hieman sokeria. Paistele hetki, kaada omenakuutiot mutakakun päälle ja täydennä jäätelöllä. Suklaan ja kanelin/omenan liitto on ihana, eikä ollenkaan niin imelä miltä kuulostaa!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Maidottomat laskiaispullat

Liukasta laskiaista näin rutkasti jälkikäteen, ipa!

Minä olen niitä ihmisiä, jotka vastaavat tähän "hillo vai mantelimassa" -kysymykseen "Kyllä!" Siis molempia. Ja maidotonta kermavaahtoa päälle. :-)


Tuntuu hassulta, että ihmiset usein pähkäilevät, mitä tarjota kahvin kanssa maidottomalle tai vegaaniruoalla olevalle vieraalle. Pullahan olisi maailman helpoin vegaaninen herkku. Sen voi tehdä veteen, soija-, kaura- tai riisimaitoon tai vaikka omenamehuun. Munaa pullataikinassa ei tarvita, siis sen poisjättämistä ei kukaan edes huomaa, ja voitelussa munan voi korvata vaikka soijamaidolla. Pullataikinasta voi tehdä kaikkea korvapuusteista piirakoihin. (Vegaanivieraalta kannattaa vielä tarkistaa, mitä margariinia taikinassa voi käyttää, sillä joissakin maidottomissa margariineissa on tietääkseni eläinperäisiä vitamiinilisiä.)

Esimerkiksi näin syntyy herkullinen pulla:

5 dl soijamaitoa
1 pala tuoretta hiivaa
2 dl sokeria
(reilu) 1 tl suolaa
1-2 rkl kardemummaa
150 g maidotonta leivontamargariinia
erikoisvehnäjauhoja niin paljon, että saat vaivattua kimmoisan taikinan (n. 13 - 15 dl)

Lämmitä soijamaito kädenlämpöiseksi ja liota siihen hiiva huolellisesti. Lisää mausteet ja vähitellen jauhoja, alkuvaiheessa vaivaus käy helposti koneella. Lisää loppuvaiheessa pehmeä margariini ja vaivaa taikina käsin pehmeäksi ja kimmoisaksi. Anna kohota reilu puoli tuntia vedottomassa ja lämpimässä paikassa, esim. lämpimän uunin päällä tai vaikka mikrossa.
Leivo noin kaksinkertaiseksi kohonnut taikina pulliksi. Kohota pullat pellillä liinan alla (jälleen noin puoli tuntia) ja voitele ennen paistamista soijamaidolla, jos haluat. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia pullien koon mukaan. Jos pulla repeilee uunissa, se ei ole kohonnut riittävästi ennen paistamista. Uuninlämmön laskeminen hieman saattaa auttaa.

Vatkaa kasvipohjainen (esim. Alpro, Sunnuntai tai Gogreen) vispi vaahdoksi, mausta sokerilla ja vaniljalla. Täytä pullat runsaasti mantelimassalla, mansikka- tai vadelmahillolla ja kermavaahdolla. Sitten vain herkuttelemaan!

perjantai 25. helmikuuta 2011

Uunipunajuuret savutofun ja appelsiinikastikkeen kera

Moi taas ipa!

Helsingin sanomien kuukausiliitteessä oli jokin aika sitten uunipunajuurien reseptejä. En itse ole viime vuosina käyttänyt punajuuria, koska olen kokenut niiden keittämisen työlääksi, joten uunipunajuurten ohje oli minulle todellinen ahaa-elämys. Punajuuret vain pestään, laitetaan suolapedissä uuniin, annetaan paistua ja kuoritaan kypsinä. Väri ja aromit säilyvät ihanina.


Alkuperäisessä ohjeessa, joka on siis huippukokki Peppi Aralehdon käsialaa, punajuuren kumppanina on paahdettua siankylkeä. Korvasin sen soijakastikkeella maustetulla savutofulla, ja lopputulos oli oiva. Appelsiinikastike on todella herkullinen, ja sopii muuten hyvin myös uunibataatin kanssa. (Yhdessä punajuuret ja bataatti ovat upea väriyhdistelmä, valitettavasti siitä minulla ei ole kuvaa.)

Mutta siis näin:
½ - 1 kg punajuuria
pari desiä karkeaa merisuolaa

Upota punajuuret uunivuokaan kaadettuun suolaan. Niiden ei tarvitse peittyä kokonaan. Peitä foliolla ja paista 200 asteessa tunti-puolitoista. Itse en ole saanut vielä tunnissa punajuuria kypsiksi. Anna punajuurien jäähtyä, kuori ne ja leikkaa lohkoiksi. Suolan voit kuivattaa leivinpaperin päällä uunin jälkilämmössä ja käyttää uudelleen, se ei mene miksikään - saa vain kauniin pinkin värin!

Kastike:
1-2 appelsiinia
loraus öljyä
2 tl sokeria
mustapippuria

Halkaise appelsiini(t) ja paista puolikkaita 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia (punajuurien kanssa yhtäaikaa käy hyvin). Anna jäähtyä hieman ja purista mehu. Sekoita mehuun tilkka öljyä, sokeri ja mustapippuria.

Lisäksi:
pari valkosipulinkynttä
1 pkt savutofua
soijakastiketta
persiljaa (tai rosmariinia, niin kuin alkuperäisessä ohjeessa oli)
krassia, viinisuolaheinää tai vaikka rucolaa

Kuutioi tofu ja paista pannulla öljyssä. Mausta soijakastikkeella. Siirrä sivuun.

Kaada pannulle tilkka öljyä, lisää pari halkaistua valkosipulinkynttä, persilja/rosmariini/muu oman maun mukainen yrtti sekä punajuurilohkot. Sekoittele, kunnes punajuuret lämpenevät. Kaada joukkoon osa appelsiinikastikkeesta, anna kiehahtaa ja nosta lautasille. Kaada päälle tofukuutiot ja loppu kastike. Koristele krassilla tai viinisuolaheinällä. (Alkuperäisessä ohjeessa oli siis krassia, mutta sitä ei lähikaupastamme saa, enkä tähän hätään ehtinyt itse kasvattaa. Viinisuolaheinä sopi kuitenkin maun puolesta hyvin.)

Tämä monivaiheinen ohje on itse asiassa erittäin helppo valmistaa. On vain muistettava laittaa ajoissa punajuuret uuniin. ;-)

Herkkujentäyteistä viikonloppua!

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Koiramaisia luomuksia

Hyvää sunnuntaita, ipa!

Puoliso keksi järjestää koiran yksivuotissynttäreiden kunniaksi juhlat tuttavakoirille ja -lapsille. Se oli kauhean hauskaa. Päivänsankari ja koiravieraat saivat kukin oman hienon leivoksen, joka oli kuorrutettu jugurtilla ja koristeltu sydämen- ja luunmuotoisin koulutusnamein. Ihmisille puolestaan tarjottiin mahdollisimman koiramaista syötävää: lehtitaikinasta kierrettyjä "purutikkuja" ja pullataikinasta tehtyjä solmuluita. Lisäksi tein koko pellillisen brownieseja ja leikkasin levystä kelpienmuotoisia paloja, jotka pienet vieraat saivat sitten itse koristella nonparellein ja koristelugeelein. Myös kermavaahto oli suosittu koriste, onhan koira tähän aikaan vuodesta aika luminen. :-)

Lisäksi oli tietysti oltava kettukarkkeja! Ostin kaksi pussia, koska lapsia tuli paljon, ja nyt puoliso veistelee siitä loputtomasti, koska vieraat söivät yhteensä ehkä kolme karkkia ja loput jäivät minulle. :-)



Kuvassa rääppiäisiä. Koirien herkuista ei yllättävää kyllä jäänyt mitään kuvattavaa! ;-)

lauantai 19. helmikuuta 2011

Vadelmainen suklaavaahtokakku

Hyvää kevään odotusta, ipa!

Keväinen perhoskakku sopinee lievittämään malttamatonta kevään odotusta? Tämä on tehty samalla reseptillä kuin lokakuinen suklaavaahtokakku, mutta pienin lisäyksin.


Pohjassa on paketillinen safari suklaa -keksejä ja 50 g margariinia. Sen päälle levitin vadelmahilloa, jossa oli seassa pari liivatelehteä. Täyte on lähes sama kuin aiemmassa kakussa, paitsi suklaata on enemmän: noin 300 g sulatettua suklaata, kaksi purkillista vaahdotettavaa sunnuntaita, 6 liivatelehteä, tilkka rommia, ½ dl sokeria, ripaus suolaa. Täytteen jähmetyttyä kaadoin pinnalle sulaa tummaa suklaata, jossa oli tilkka kermaa seassa.

Lopuksi sihtasin päälle kaakaojauhetta ja koristelin suklaalla. Kiireessä koristekoukeroista tuli vähän ankeita, pitää yrittää vähän nätimpiä ensi kerralla. En myöskään ehtinyt siistiä kakun reunoja. Perhoset kiinnitin sulattamalla kuumalla teelusikalla suklaakuorrutukseen kiinnityskohdan ja asettamalla perhosen paikoilleen.

Kakussa maistui mukavasti suklaa, rommi ja vadelma. Vaikka lisäsin suklaan määrää viime kerrasta, kakku ei maistu tummalta suklaalta - tämä sopii siis myös maitosuklaan ystäville. Itse taidan edelleen pidättäytyä mutakakuissa. ;-)

perjantai 18. helmikuuta 2011

Suklaaperhoset

Moi ipa!

Halusin värkätä kakun illanistujaisiin, ja ajattelin, että suklaaperhoset kakun päällä olisivat sellainen tilanteeseen sopiva lisäväri. Ohjeita katselin sekä Kinuskikissalta että Mansikkamäestä, ja lopputulos oli oikein onnistunut.

Piirtelin ehkä lähinnä pihlajaperhosta muistuttavan mallin paperille, ja laitoin leivinpaperin suoraan sen päälle, en siis alkanut piirrellä mallia uudestaan leivinpaperille. Suunnittelin malliin paikat myös hopea-/kultakuulille, mutta käytinkin sitten pelkkää suklaata.

Koska halusin perhosista mahdollisimman todenmukaiset, en taittanut leivinpaperia vain kahtia, vaan tein hyönteisen ruumista varten tasaisen kohdan, siis taitoin leivinpaperin ikään kuin kirjan selkineen. Tukena käyttämäni pahvin taitoin samoin. Aaltopahvin saa helposti taitettua haluamallaan tavalla, kun tekee viillot tarvittaviin kohtiin.

Itse perhosen teko oli yllättävän helppoa. Muutamia suklaapaloja puolen litran minigrip-pussiin, pussi kiinni ja mukilliseen kiehuvan kuumaa vettä. Kohta suklaa on sulanut, ja pussin kulmaan leikataan pikkuinen aukko, josta suklaa sitten valutetaan ulos kuvion mukaisesti. Kun kuvio on valmis, nostetaan vain leivinpaperi reunoista pahvin päälle kovettumaan ja siirretään kylmään. Suklaa ei kovetu hetkessä, muttei toisaalta valukaan, vaikka kuvio asetetaan viistoon. Vain siinä kuviossa, jossa oli suurempia suklaapintoja, suklaa pyrki valumaan.


Käytin Brunbergin melko vähäprosenttista suklaata, joka kovettui hyvin. Lopputulos oli vain hieman raidallinen, vaikken temperoinut suklaata. Jäähdytin kuviot jääkaapissa ja siirsin ne sitten ulos parinkymmenen asteen pakkaseen, jonka jälkeen niitä oli yllättävän helppo käsitellä. Perhoskuvion leveys on noin kymmenen senttiä.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Ystävänpäivän lettuset

Hei Möme!

Meillä vietettiin ystävänpäivää vasta tänään, koska eilen iski väsymys ja suunnitellun lettujälkkärin korvasi kasa jäätelöä.

Tänään kuitenkin paistoin lettuset sydänpannulla ja koristelimme ne kasalla kermavaahtoa ja Ystäviltä saadulla mansikkahillolla! :)


Lettutaikinan tein normaalista poiketen näin:

1 muna
1 dl partaäijäjugurttia
2dl maitoa
1tl suolaa
1tl vaniljasokeria
loraus öljyä
vehnäjauhoja

Vehnäjauhot tuli laitettua summamutikassa siten, että taikinasta tulee normaalia lettutaikinaa paksumpaa. Jugurtti tekee taikinasta kuohkeampaa, vähän vohvelitaikinan oloista, mihin siis pyrinkin. :) Pannu saa olla miedommalla lämmöllä, että lettuset paistuvat kunnolla, mutta eivät pala pinnalta. Paistamiseen tietysti käytetään oikeaa voita.

Ihanaa post-ystävänpäivää sinnekin!