torstai 30. joulukuuta 2010

Joulukakku ja kristallipiparit

Talvinen tervehdys, Ipa!


Inhosin aina lapsena hedelmäkakkua. Äiti teki sitä joka vuosi, siihen tuli sukaatteja ja korintteja ja kaikkea muuta kitkerää, kovansitkeää pikku niperrystä, jota sai kaivella hampaankoloista vielä tapaninpäivänäkin. Joinakin epäonnisina vuosina saamme edelleen lahjaksi joltakin tuttavalta sellaisen kakun, jossa nihkeänankeat korintit ja kaiken kaapinmakuiseksi muuttava hasselpähkinärouhe muuttavat ennestään kuivakan sokerikakun likilaskuiseksi ja murenevaksi kiveksi.

Onneksi on myös toisenlaisia kakkuja. Vuosia sitten päätin kokeilla, eikö joulukakusta saisi sittenkin hyvää, jos siihen laittaisi oikeasti hyviä aineksia .... vaikkapa suklaata? Unohdetaan ikävät sukaatit ja muu köyhistely!

Ja saa siitä! Olen hionut reseptiä joka vuosi ja julistanut sen salaiseksi. :-) Kerrottakoon kuitenkin, että kakkuun tulee tummaa suklaata (tänä vuonna käytin Green&Blackin Maya Gold -suklaata) ja pecanpähkinöitä, aprikoosia ja ananasta, kanelia ja mustapippuria ja kardemummaa - ja koko komeus valellaan hyvällä rommilla. Kun tullaan sinne uudeksivuodeksi, tuon palan maistiaisiksi!

(Tänä vuonna kakusta tuli tosin hirvittävän ruma. En malttanut antaa sen jäähtyä riittävästi ennen kumoamista, ja puolet jäi vuokaan. Yritin liimailla sokerikuorrutuksen avulla murusia kokoon kakuksi. Osaan siis tehdä kauniitakin kakkuja, vaikkei tästä kakusta uskoisi...)



Kristallipiparit syntyivät ihan vahingossa. Kokeilin vain sirotella koristeltujen pipareiden (ohuita Annas-pipareita) päälle erikoishienoa sokeria, ja se tarttuikin kuorrutteen lisäksi myös pipareiden taikinapinnalle. Nättejä ja hyviä! Pipareiden koristeluun käytän sokeripikeeriä, johon löytyy loistavat, tarkat ohjeet tästä ihanasta Mansikkamäki-blogista. Viime vuonna tehtailin sokeripipareita enemmänkin, tavallisen tomusokerin lisäksi mansikkatomusokerista.


Punssi- ja pähkinäpullat

Moi pitkästä aikaa, ipa!

Punssi sopii tosi kivasti pullan makuun.


Teen pullataikinan ihan sillä jauhopussin perusohjeella: puoli litraa vettä tai vaniljamaustettua soijamaitoa (vedestä tulee kivan kevyen makuinen pulla), paketti tuorehiivaa, sokeria, kunnolla suolaa, kardemummaa, margariinia ja erikoisvehnäjauhoja niin paljon, että tulee hyvä taikina. Munan jätän pois, se on ihan turha pullataikinassa.

Täytteeksi sekoitin punssitilkkaan tomusokeria ja vähän margariinia, levitin seosta runsaasti taikinalevylle, käänsin levyn rullalle ja leikkasin pulliksi. Pähkinöistä pitävälle puolisolle laitoin väliin jääkaapista löytyneen mantelimassan jämän, vähän punssiseosta ja paljon veitsellä karkeaksi rouhittuja pecanpähkinöitä, jotka paahtuivat ihaniksi uunissa.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Crème brûlée

Heissan Möme, terveisiä täältä lumen ja kylmyyden keskeltä!

Syksy on jotenkin vienyt mehut ihan kokonaan, eikä joulunalusen kiire ole helpottanut ajankäytön järkeistämistä, mutta onneksi on näitä pakkaspäiviä, kun on ihan liian kylmä lähteä juoksuttamaan koiria ja ihan liian paljon aikaa koneella istumiseen! :)

Mulla kävi satumainen tuuri tuossa pari kuukautta sitten, vietiin meidän rempan jäljiltä ylimääräisiksi todettuja tavaroita Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kirpparille. Pikaisesti lootattiin myös kirpparin tarjonta läpi ja löysin 6kpl kohokasvuokia, hinta päätähuimaavat 2e... Siis yhteensä! Näitähän piti sitten hetimiten kokeilla (tai siis heti kun ne oli liotettu ja vihreästä kerroksesta puhdistettu). Ensimmäinen kokeilu oli juustokohokkaat, jotka onnistuivatkin oivallisesti. En vaan löytänyt tähän hätään niistä napattuja kuvia, joten päätin kirjoitella toisen reseptin, joka on osoittautunut niin herkulliseksi, että sitä tehtiin tänään jo toistamiseen kahden viikon sisään.

Ohje on parista internetohjeesta keskitetty. En jaksanut kaivella kaapin pohjalta oikeaa vaniljaa, joten käytin vaniljasokeria.


Crème brûlée

2dl kermaa
1,5dl maitoa
2tl vaniljasokeria

4 keltuaista
50g sokeria

päälle ruokokidesokeria

Kerma, maito ja vaniljasokeri kuumennetaan kiehuvaksi välillä sekoitellen. Ensimmäisellä kerralla tein tämän kattilassa, mutta yritin vaahdon minimoimiseksi toisella kerralla kuumentaa kermasekoituksen mikrossa, toimi ihan hyvin. Annetaan jäähtyä.

Keltuainen ja sokeri vaahdotetaan - jossain ohjeessa luki, että vaahto saa jäädä löysäksi, taidan kokeilla seuraavalla kerralla jättää sen vielä huomattavasti löysemmäksi. Kermasekoitus kaadetaan varovasti keltuaisvaahdon joukkoon ja sekoitetaan hyvin. Mikrotettu kermasekoitus oli ennen yhdistämistä vielä melko vaahdoton, mutta sekoittamisen jälkeen vaahtoa oli nesteen pinnalla taas rutkasti. Yritin kaapia sitä parhaani mukaan pois.

Seos kaadetaan neljään vuokaan, jotka laitetaan vesihauteessa 150 asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi.

Hieman jäähtyneisiin vuokiin ripotellaan ruokokidesokeria, joka paahdetaan kaasupolttimella sulaksi, varoen polttamasta sokeria. Jäähtyessään kuoresta tulee ihanan rapeaa karamellia! Mä olin muuten himoinnut tuollaista kaasupoltinta jo pitkään, kun sitten päätin marssia Claes Ohlssonille ja kyllä, se maksoi huimat 25e... :D

Tämän reseptin ehdoton etu on tietysti ne neljä ylimääräistä valkuaista... marenkia.