Syksy on jotenkin vienyt mehut ihan kokonaan, eikä joulunalusen kiire ole helpottanut ajankäytön järkeistämistä, mutta onneksi on näitä pakkaspäiviä, kun on ihan liian kylmä lähteä juoksuttamaan koiria ja ihan liian paljon aikaa koneella istumiseen! :)
Mulla kävi satumainen tuuri tuossa pari kuukautta sitten, vietiin meidän rempan jäljiltä ylimääräisiksi todettuja tavaroita Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kirpparille. Pikaisesti lootattiin myös kirpparin tarjonta läpi ja löysin 6kpl kohokasvuokia, hinta päätähuimaavat 2e... Siis yhteensä! Näitähän piti sitten hetimiten kokeilla (tai siis heti kun ne oli liotettu ja vihreästä kerroksesta puhdistettu). Ensimmäinen kokeilu oli juustokohokkaat, jotka onnistuivatkin oivallisesti. En vaan löytänyt tähän hätään niistä napattuja kuvia, joten päätin kirjoitella toisen reseptin, joka on osoittautunut niin herkulliseksi, että sitä tehtiin tänään jo toistamiseen kahden viikon sisään.
Ohje on parista internetohjeesta keskitetty. En jaksanut kaivella kaapin pohjalta oikeaa vaniljaa, joten käytin vaniljasokeria.
Crème brûlée
2dl kermaa
1,5dl maitoa
2tl vaniljasokeria
4 keltuaista
50g sokeria
päälle ruokokidesokeria
Kerma, maito ja vaniljasokeri kuumennetaan kiehuvaksi välillä sekoitellen. Ensimmäisellä kerralla tein tämän kattilassa, mutta yritin vaahdon minimoimiseksi toisella kerralla kuumentaa kermasekoituksen mikrossa, toimi ihan hyvin. Annetaan jäähtyä.
Keltuainen ja sokeri vaahdotetaan - jossain ohjeessa luki, että vaahto saa jäädä löysäksi, taidan kokeilla seuraavalla kerralla jättää sen vielä huomattavasti löysemmäksi. Kermasekoitus kaadetaan varovasti keltuaisvaahdon joukkoon ja sekoitetaan hyvin. Mikrotettu kermasekoitus oli ennen yhdistämistä vielä melko vaahdoton, mutta sekoittamisen jälkeen vaahtoa oli nesteen pinnalla taas rutkasti. Yritin kaapia sitä parhaani mukaan pois.
Seos kaadetaan neljään vuokaan, jotka laitetaan vesihauteessa 150 asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi.
Hieman jäähtyneisiin vuokiin ripotellaan ruokokidesokeria, joka paahdetaan kaasupolttimella sulaksi, varoen polttamasta sokeria. Jäähtyessään kuoresta tulee ihanan rapeaa karamellia! Mä olin muuten himoinnut tuollaista kaasupoltinta jo pitkään, kun sitten päätin marssia Claes Ohlssonille ja kyllä, se maksoi huimat 25e... :D
Tämän reseptin ehdoton etu on tietysti ne neljä ylimääräistä valkuaista... marenkia.
Tämäpä kiintoisa postaus! Itse en ole koskaan perehtynyt tähän jälkkäriin, kun olen vain ajattellut, että se on pelkkää maitoa ja kun ei sitä kaasupoltintakaan ole... :-P Mutta reseptihän on sangen yksinkertainen, ja sitä voisi aivan helposti kokeilla maidottomana soijamaito/-kerma-versiona! Tosin en ehkä viitsisi alkaa hankkia vain tätä varten kaasupoltinta... Hei, teetkö näitä mulle uutenavuonna?
VastaaPoista* lisää ipalle harmaita hiuksia *
Voin tuoda sitä varten vaniljaa! Maailmanmatkaajaveljeni toi minulle näet tyhjiöpakattuja, tuoreita vaniljatankoja maapallon toiselta puolelta Niuen trooppiselta saarelta, jossa vaniljaköynnökset kiertelevät puissa ja meri on aina turkoosi. En ole vielä avannut pakkausta, koska tuoksu on huumaava paketin läpikin. :-D