Nyt on aloitettu muffinismi täälläkin!
Löysin vihdoin mieleiseni muffinivuoan, silikonisen, jossa on riittävän syvät ja laajat kolot sellaisia kunnonkokoisia muffineja varten. Tuohon vuokaan sopivat paperiset ns. amerikanmuffinivuoat aika hyvin - haluan näet käyttää paperivuokia. Minustakin saattaa siis tätä menoa tulla muffinifani (hassu sana :-) Lisäksi sain synttärilahjaksi kuppikakkutarvikkeita. Koetan myös opetella sanomaan muffini lapsuudessa opitun muffinssin sijaan - muistatko, kun silloin sai sellaisia valmismuffiniseoksia, joihin lisättiin vain neste jauhopussiin? Niistä pystyttiin leipomaan lapsinakin omin avuin.)
Sitten pitikin vain kaivaa täältä blogista muffinireseptisi - olisikohan se mahdollista irrottaa postauksestaan omaksi tekstikseen, olisi helpompi löytää? - ja yksinkertaistin sitä hieman, kun piti saada nopeasti valmista. En siis alkanut sulattaa suklaata, koska talkooporukka oli jo saapunut puutöihin ja keittokin piti saada kiehumaan.
Tein kahdeksan isoa muffinia seuraavasti:
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 dl soijamaitoa
100 g margariinia sulatettuna
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ dl kaakaojauhetta
100 g tummaa suklaata rouhittuna
Vatkasin vain munat ja sokerin, lisäilin kuivat aineet maidon ja margariinin kanssa vuorotellen (lopuksi suklaarouhe käännellen sekaan) ja jaoin vuokiin. Jätin kahvin reseptistä pois, kun en ole suuri kahvinystävä leivonnaisissakaan. Ja hyvää tuli!
Olen sellaista koulukuntaa, joka pitää "hatullisista" muffineista. Se on oikeaoppinen ja kansainvälisesti tunnistettava muffinin muoto. ;-) Tuntuu älyttömältä, että suomalaisissa muffiniohjeissa kehotetaan yleensä täyttämään vuoat puolilleen tai vähän yli. Silloinhan muffinin pinta kohoaa hädin tuskin vuoan yläreunan tasolle ja reunoille jää tyhjää! Se, että vuoan yläreuna nousee muffinin yli, on jo suorastaan vääräoppista.
Perinteisestihän muffinivuoat KUULUU täyttää ihan täyteen, ja sitten hermoillaan uunin ääressä, valuuko taikina vuoista yli... ;-) Muffinipellit on siitä käteviä, että pystyy harrastamaan hatullisia versioita. Tosin ensikertalaisena olin arkajalka, kuten kuvasta näkyy, ja jätin neljänneksen tyhjää vuokiin. Ei pitäisi yliarvioida suklaahipuilla raskautetun taikinan nousemiskykyä! Ensi kerralla siis täytän vuoat piripintaan. Paistoin muffineja 200 asteessa 22-24 minuuttia. Herkkua: suklaista ja mehevää!
jk. olen jostain joskus lukenut, että tuoreet munat vatkautuvat huonommin kuin vanhat. En ollut ajatellut, että sillä olisi suuremmin merkitystä, mutta toisin kävi. Käytin tähän taikinaan munia, joista oli päiväys menossa, ja niistä syntyi hetkessä aivan ennennäkemättömän upea vaahto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti