sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Munariisipasteijat

Heipsis ipa!

Rikkinäinen kamera - tai pikemminkin kameran puuttuminen - aiheuttaa edelleen päänvaivaa, mutta eiköhän tästäkin selvitä. :-)

Lehtitaikinasta voi keksiä paljon muutakin kivaa kuin vain luumu- tai omenatorttuja: suolaisennälkää voi tyydyttää vaikkapa äärimmäisen helppotekoisilla pasteijoilla.

Tarvitaan:
1 kg:n paketti lehtitaikinalevyjä

noin kahden hengen annos keitettyä basmati- tai jasmiiniriisiä
pussi pakastesipulia (tai yksi iso sipuli)
2 munaa
soijakastiketta
mausteita, esim. jauhelihamaustetta, mustapippuria

Sulata lehtitaikinalevyt. Kuullota sipuli vokkipannussa tai suuressa paistinpannussa ja lisää riisi. Mausta soijakastikkeella, jauhelihamausteella, mahdollisilla yrteillä ja pippureilla mielesi mukaan. Täytteessä pitää olla kunnolla makua ja suolaisuutta! Riko sekaan kaksi munaa ja sekoittele, jotta muna hyytyy ja saat mehevän täytteen. Älä paista niin kauan, että täyte kuivuu.
(Lisäämällä täytteeseen Hälsans Kökin färssiä saat "lihariisipasteijoita" ;-)

Puolita lehtitaikinalevyt ja painele tai kauli paloja ohuemmaksi. Pane taikinapalalle lusikallinen täytettä, kostuta reunat ja taita pala kolmioksi. Painele reunat kiinni haarukalla ja pistele pasteijaan reikiä. Voit voidella pasteijat kevyesti munalla ja ripotella päälle korppujauhoja. Paista lehtitaikinapakkauksen ohjeen mukaan noin 200 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes pasteijat ovat kauniin ruskeita.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Punajuuripihvit & halloumiburger

Moi Möme,

kiva kuulla susta pitkästä aikaa! Ja tulipa iso harmitus sun puolesta After Eightien takia! ÄR! Mä just tässä viikonloppuna (vaimon suosiollisella avustuksella) vetäisin laatikollisen niitä. Enemmänkin toki menis, joten tänne vaan, jos et muuten niistä eroon pääse. :)

Meillä on ollut koko syksyn sellainen perjantairuokatraditio, että syödään joka perjantai munanasburgereita. Siis burgereita, joissa pihvin tilalla paistettu muna ja ananas. Tällä viikolla S päätti kuitenkin, että on tullut punajuurten aika ja suostutteli mut ostamaan 3kg säkin punajuuria. Ja pitihin niistä jotain sitten väsätä, joten tuli mieleen burgereiden päivitys - punajuurihalloumiburgereiksi.


Tein mielestäni pienen annoksen, mutta yllättävän monta pihviä siitäkin tuli, olisko ollut lopulta seitsemän.

1 iso punajuuri tai 2 pientä raasteena
1 keskikokoinen peruna raasteena
1 pieni punasipuli pienenä silppuna
2 kananmunaa
mustapippuria
suolaa
öljyä paistamiseen

Raasta punajuuri ja peruna karkeaksi raasteeksi. Puristele liiat nesteet pois. Silppua sipuli pieneksi ja heitä sekaan. Lisää kananmunat ja mausteet, sekoita. Puristele taas liiat nesteet pois. Punajuurta käsitellessä on muuten ihanan ylellistä löytää kaapista kertakäyttöhanskoja. :)

Muotoile massasta pihvejä ja paista keskilämmöllä esim. pikkulettupannulla, muutama minuutti / puoli.


Jos haluat lykätä punajuuripihvit burgerin väliin, sopii kaveriksi esim. pannulla paistettu halloumi. Halloumin tykkään itse leikata n. puolen sentin viipaleiksi ja ruskistaa pannulla nopeasti öljyssä. Halloumi on niin suolaista, että ensi kerralla taidan jättää pihveistä suolan pois ja lisätä perunan sijaan vaikka bataattia. Tai sitten vaan paistaa sen ananaksen vielä kaveriksi.

Halloumin tilalla kannattaa kokeilla myös mozzarellaa punajuuren kaveriksi.



sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Helppo maidoton juustokakku

Moi pitkästä aikaa, ipa!

Heti alkuun suru-uutinen maidottomille After eightin ystäville: reseptiä näkyy muutetun niin, että se sisältää tosi paljon laktoosia. Ostin kaksi rasiaa ja - onneksi - söin vain yhden suklaan iltapalaksi sillä seurauksella, että minulla oli kaksi päivää vatsa kipeänä. Onneksi nuo After 8 Dark -suklaat ovat vielä entisellään, niissä on "vain" voiöljyä. Kiinnostaisiko sinua siis After eightit, minulla olisi sellaiset 800 g ylimääräisiä?!


Olet ollut paljon viime päivinä mielessä, aina kun väsäilen kakkuja. ;-) Tämän helpommaksi ei oikeastaan enää ns. juustokakku tule. Olen todennut pääseväni helpoimmalla, kun teen täytteen vain kahdesta Alpro Airy&Creamy -soijakermapurkillisesta erilaisin maustein ja unohdan turhat tuorejuustot. Tällä määrällä syntyy nopeasti korkea 22-senttinen tai matala 26-senttinen kakku. Kaikki mitat ovat aivan näppituntumalla, aineksia kannattaa maistella ahkerasti! :-P

Olen tehnyt tässä pyynnöstä parikin synttärikakkua samoilla spekseillä. Makuina olivat appelsiini-suklaa ja mansikka-punssi-vadelma.

Ensimmäistä kakkua varten tein kaakaolla maustetun kääretorttulevyn, josta leikkasin pohjan. Resepti oli ihan perusversio:
4 munaa
1,5 dl sokeria
½ dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Sokeri ja munat vatkataan valkoiseksi vaahdoksi ja lisätään keskenään sekoitetut kuivat aineet varovasti käännellen. Levitetään pellille ja paistetaan 200 asteessa seitsemisen minuuttia. Annetaan jäähtyä.

Leikkasin levystä kakun kokoisen levyn ja asettelin irtopohjavuokaan leivinpaperin päälle. Itsessään melko kuivikas taikinalevy kannattaa kostuttaa huolellisesti, jos täyte ei ole kovin juoksevaa. Kostutin pohjan appelsiinimehulla, jossa oli seassa tilkka Grand Marnieria.

Ensimmäisessä täytekerroksessa on reilu tölkillinen Alpro Airy&Creamya vatkattuna. Keitin neljän appelsiinin mehusta sokerin (pari rkl) kanssa siirapin, jossa oli myös appelsiinin ja sitruunan raastettua kuorta. Sekaan lisäsin kahden appelsiinin paloitellut lohkot (appelsiini pitää kuoria veitsellä ja leikata lohkot irti yksitellen kalvojen välistä). Kermavaahtoon lisätään jäähdytetty siirappi appelsiinilohkoineen, tilkka sopivaa likööriä (esim. Grand Marnieria) sekä viisi-kuusi liivatelehteä liuotettuna appelsiinimehutilkkaan. Tarkistetaan maku ja kaadetaan vuokaan pohjan päälle. Täyte hyytyy jääkaapissa muutamassa tunnissa, ja toisen täytekerroksen voi lisätä päälle jo aiemmin.


Suklaakerrosta varten sulatin 200 g suklaata ja lisäsin sen vajaaseen purkilliseen vatkattua vispiä. Sokeria ei tarvittu, mutta sekoitin varmuuden vuoksi joukkoon pari liivatelehteä soijamaitoon liuotettuna.
Kakun hyydyttyä koristelin sen hirveässä kiireessä rumilla suklaaraidoilla ja aiemmin tehdyillä suklaaperhosilla, jotka länttäsin oudon epäsymmetrisesti kakun päälle. Miksiköhän olenkin aina vasta koristeluvaiheessa silloin, kun kakkua pitäisi jo lähteä viemään? :-) Lopusta taikinalevystä tein loppujen vaahtojen kanssa pienen perinteisen täytekakun kotisyömisiksi.

Toisessa kakussa on keksipohja, jossa on vain 150 g kaurakeksejä ja noin 50 g margariinia. Määrien kanssa ei ole kovin tarkkaa. Täytteessä on kaksi kerrosta, mutta niiden väriero ei näköjään erotu tässä kuvassa, joka on muutenkin räpsäisty kännykällä ennen kakun siirtämistä tarjoilualustalle ja koristelua. Pintakiilteen ilmakuplat sen sijaan korostuvat ihmeellisesti. (Kamerani on siis hajonnut, joten olen kännykän varassa.)


Alempaa kerrosta varten vatkasin purkillisen vispiä, lisäsin vähän vaniljaa ja ehkä puoli litraa mansikkasurvosta sekä hyvän lorauksen punssia. Kuumensin puoli desiä mansikkamehutiivistettä ja sulattelin siihen 5 liivatelehteä. Sokeria ei tarvinnut lisätä lainkaan. Kaikki hyvin sekaisin ja jähmettyneen pohjan päälle, sitten tunniksi-pariksi hyytymään.

Ylempää kerrosta varten kiehautin pussillisen pakastevadelmia ja vatkasin toisen purkillisen vispiä, maustoin ripauksella sokeria ja lisäsin samalla lailla neljä mehuun sulatettua liivatelehteä. Kun tämäkin kerros oli hyytynyt, kaadoin varovasti päälle seoksen, jossa oli desi-pari mansikkasurvosta, mansikkamehua ja pari liivatelehteä.

Jos kakun teossa on kiire, seokset kannattaa valmistaa kohmeisista marjoista, jotta ne ovat valmiiksi kylmiä. Pintaan tuleva kiille kannattaa valmistaa ja jäähdyttää melko viileäksi ennen kakun päälle kaatamista. Koristelin kakun vielä suklaakirjaimilla, jotka tökin kakun päälle pystyyn. Jos kirjaimiin tai tekstiin tekee parin sentin "suklaapiikit" alaspäin, ne pysyvät hyvin pystyssä hyydykekakussa.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Focaccia all' olio e origano

Moi ipa!

Olen tehnyt focacciaa aiemminkin, mutten ole laittanut taikinaan viiniä. Tässä ohjeessa taikinaan tulee erinomainen, ihanan pehmeä koostumus ja hieman hapahko, vivahteikas maku. Valmis leipä on pinnasta rapea, sisältä kuohkea ja maultaan kerrassaan herkullinen. Oreganon sijaan voi käyttää esim. salviaa, minulla vain sattuu mäkimeirami kasvamaan puutarhassa vähän joka paikassa. ;-) Lehdet paahtuvat uunissa kivan rapeiksi.


Tämä on käännetty ohje, ja vinkkinä kerrottakoon, että koska italialaiset jauhot ovat yleensä melko vähägluteenisia, näkee italialaisissa leipäresepteissä monesti mainittavan, että on käytettävä gluteenipitoisia jauhoja. (Englanniksi sanotaan "strong white flour"). Gluteenipitoisista erikoisvehnäjauhoista tulee hyvä lopputulos.

Juuri:
20 g tuorehiivaa
1,5 dl vettä
3 dl erikoisvehnäjauhoja

Liota hiiva lämpimään veteen ja lisää joukkoon jauhot. Peitä kannella tai kelmulla ja anna seistä puoli tuntia. Valmis taikinajuuri on kuohkeaa ja kuplivaa.

Taikina:
0,8 dl kuivaa valkoviiniä
0,8 dl oliiviöljyä
15 g hiivaa
4-5 dl erikoisvehnäjauhoja
1,5 - 2 tl suolaa maun mukaan
20 - 30 oreganonlehteä/-latvaa silputtuna

Päälle:
tuoretta oreganoa/mäkimeiramia
oliiviöljyä
sormisuolaa


Sekoita taikinajuureen viini, öljy, hiiva, suola ja oregano. Lisää joukkoon jauhoja vähitellen. Jätä taikina melko pehmeäksi ja vaivaa se kimmoisaksi. Anna taikinan nousta lämminvesihauteessa noin puoli tuntia. Painele taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi pellille öljyllä sivellyn leivinpaperin päälle. Annoksesta tulee yksi iso leipä tai kaksi pienempää. Peitä liinalla ja anna nousta tunti. Pistele taikinaan kuoppia ja oreganonlehtiä, pirskottele päälle reilulla kädellä oliiviöljyä ja runsaasti suolaa. Pintaan voi painella myös oliiveja.

Paista 200 asteessa keskitasolla noin puoli tuntia. Nakkaa uuniin paistamisen alkuvaiheessa muutama jääpala tai suihkuta uuniin vettä suihkupullolla pariin otteeseen. Ripottele valmiin leivän päälle vielä tuoretta oreganoa. Parhaimmillaan vastapaistettuna italialaisen valkoviinin kera. ;-)

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Froyo-wich

Moi Möme!

Kiitos tekotekonille omistautumisesta, oli mahtavaa päästä maistelemaan tuloksia, raatimme oli tyytyväinen.

Juhannuksemme on kulunut kotona lokoillen ja erilaisia herkkuja suustamme alas mättäen. Tässä resepti tämän päivän superherkkuun, johon alkuperäisidea tuli ravintolapäivänä kaverin froyo&mo-baarista. Siis froyoa kahden keksin välissä. Laiskuuden vuoksi emme tällä kertaa tehneet itse keksejä, vaan käytimme LU:n Bastogne-keksejä, froyon sentään teimme itse.


 
Perusfroyo

2dl turkkilaista jugurttia
2dl maustamatonta jugurttia
2dl kuohukermaa
1dl sokeria
(vaniljasokeria)

Froyon voi tehdä jäätelökoneella tai sekoittamalla ainekset yhteen ja jäähdyttämällä pakkasessa, jälkimmäisessä tapauksessa sitä kannattaa käydä puolen tunnin välein sekoittelemassa, niin jäätyy tasaisemmin. Froyon voi maustaa oman maun mukaan, mutta myös tää perusversio on erittäin hyvä - maistuu siis jugurtilta. Jäätyneeltä jugurtilta.

Froyo-wichiksi herkku muuttuu yksinkertaisesti kauhomalla sopivasti froyoa keksille ja painamalla toinen keksi kanneksi. Bastogne-keksit olivat vähän liian rapsakoita alkuun, mutta toiselle kierrokselle annoin niiden hetken pehmittyä jugurttikerroksella sipaistuna ja kokonaisuus oli heti miellyttävämpi. Mahtavimpia varmasti tulee, jos tekee keksitkin itse, maustamattomaan (tai vaniljaiseen) froyoon sopii erittäin hyvin niin suklaa- kuin kanelikeksitkin.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Tekotekonikokeilut, osa 1

Moi tekoninnälkäinen ystäväni!

Koska Hälsans kökin tekoni on lopetettu, ja korvaavaa tuotetta kyselty, aloitetaan kokeilut, eli tekotekonin valmistaminen. Hankaluus tekonissa on (oli) se, että maku ei varsinaisesti muistuta pekonia, siis savuisuus mielestäni puuttuu. Tämä tekotekoni onkin aika eri makuista, mutta koukuttavan hyvää. Uskoisin, että se sopii myös pitsaan, mutten ole vielä ehtinyt kokeilla. Ainakin salaatissa ja pastan päällä toimii.


Ohje löytyi Chocochili-blogista. Täältä maalta ei kuitenkaan saa savuaromia kaupasta, joten tilanne vaati säveltämistä. Voi olla, että oikealla reseptillä lopputulos olisi vielä parempi, mutta tämä on supernopea ja kätevä ratkaisu: sekoitetaan näppituntumalla soijakastiketta, BBQ-kastiketta ja tilkka riisiviinietikkaa, maistetaan sopivaksi ja lisätään soijahiutaleet.

Määrät voisivat olla jotakin tähän suuntaan:

4 rkl Santa Maria American BBQ -kastiketta tai vastaavaa
3 rkl soijakastiketta
vajaa 1 rkl riisiviinietikkaa

Sekoitetaan ja lisätään noin puoli litraa soijahiutaleita.

Annetaan kastikkeen imeytyä hiutaleisiin ja paistetaan sitten hiutaleet pannulla rapeiksi. Jos näitä paistaa kovin tummaksi, niihin tulee hieman kärähtänyt maku, josta en itse pidä, joten pieni ruskistus riittää. Kaadetaan maalaissalaatin tai - kuten tässä - kermaisen ja yrttisen pastan päälle.



torstai 7. kesäkuuta 2012

Vadelma-karhunvatukkamuffinit

Onnea vielä jälkikäteen, ipa!

Toivottavasti sait herkutella synttäripäivänä! Ajattelin sua kun tein näitä muffareita tuttavien muuttotalkoisiin. Reseptiksi löytyi muistaakseni Myllyn parhaalta yksinkertainen perinteinen muffiniresepti, jossa kaikki ainekset vain sekoitetaan. Ihanan nopeaa ja kätevää.


Tarvitaan:
3 dl jauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl kermaa (laitoin 0,5 dl soijakermaa ja 0,5 dl maustamatonta jugurttia.)
2 munaa
100 g juoksevaa margariinia tai sulatettua ja jäähdytettyä tavallista leivontamargariinia
3 dl vadelmia tai muita marjoja (pakastemarjat voi sulattaa ja pyöritellä jauhoissa ennen taikinaan lisäämistä)

Sekoita kuivat aineet. Lisää kerma, margariini ja munat (ne voi myös ensin sekoittaa keskenään). Vältä sekoittamasta liikaa, jotta lopputulos on kuohkea. Kääntele lopuksi joukkoon marjat.
Jaa vuokiin (12 isoa) ja paista keskitasolla 200 asteessa noin 20 min. Jäähdytä ritilällä.

Käytin pakastimesta viimesyksyiset karhunvatukat ja laitoin vadelmia kaveriksi. Lisäsin ohjeeseen jugurttia ja vähensin sokerin määrää hieman, jotta muffineista tulisi raikkaita ja marjaisia, eikä kokonaisuus olisi liian imelä marengin kanssa. Lopputulos oli kuohkea ja kiva, ei arvaisi, ettei aineksia ole vatkattu.

Marenkikuorrutusta sveitsiläiseen tapaan olen tehnyt joskus ennenkin, Pullahiiren blogin ohjeen mukaan. Viimeksi käytin neljä valkuaista ja se oli hieman liian vähän, tällä kertaa laitoin viisi, ja se oli taas liikaa :-) Munat olivat ehkä turhan isoja. Mutta sainpahan pikkumarenkeja lisäksi!

Tarvitaan siis:
4 valkuaista
2,5 dl sokeria
hiukka vaniljaa

Laita valkuaiset ja sokeri metallikulhoon ja vesihauteeseen (ei kiehuvaa vettä). Vatkaa seosta, kunnes sokeri on sulanut ja seos tuntuu kuumalta (n. 60 astetta). Siirrä kulho kylmävesihauteeseen ja vatkaa voimakkaasti, kunnes seos jäähtyy ja saat tukevaa pursotettavaa vaahtoa, johon jää vatkainta nostaessa huippuja.

Pursota pursotinpussilla jäähtyneiden muffareiden päälle marenkikuorrutus. Kuumenna uunin ylälämpö tai grillivastus 200 asteeseen ja laita muffarit muutamaksi minuutiksi uuniin ottamaan vähän väriä. Kannattaa seurata uunin vieressä, aikaa ei tosiaan tarvita kuin kolme-neljä minuuttia. Jäähdytä hetki ja tarjoile samantien - muffinit ovat parhaimmillaan tuoreina!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kermakakku

Aurinkoista sunnuntaita, ipa!


Lupasin leipoa syntymäpäiväänsä juhlivalle puolisolle kermakakun. En ole aikoihin tehnytkään ns. perinteistä kakkua, joten tartuin innolla toimeen.

Suolaiseksi tarjottavaksi juhlijoille oli nokkoslettuja parsan, herkkusienten, sipulin, färssin ja mozzarellan kera. Kaapista ei yllättäen löytynytkään tummaa balsamicoa, mutta balsamietikkasalaattikastike muotoutui tuhdilla sitruunamehutujauksella ja mausteilla oivaksi kastikkeeksi.

Kermakakkuun tarvitaan:
4 munaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 sitruunan raastettu kuori.

Vaahdota munat ja sokeri aivan vaaleaksi vaahdoksi. Lisää sitruunankuoriraaste, joka ei toki ole pakollinen, mutta antaa kivan maun. Sihtaa jauhot (ja niihin sekoitettu leivinjauhe) joukkoon varovasti käännellen. Kaada taikina irtopohjavuokaan, jonka pohjalla on leivinpaperi ja reunat on voideltu esim. öljyllä. Paista 175 asteessa 40 minuuttia. Anna jäähtyä kokonaan ja kumoa.

Olin tarkistanut monesta lähteestä, että neljän munan taikina mahtuu 20-senttiseen vuokaan, mutta toisin kävi. Kakusta tuli muhkea, mutta irrottaminen vuoasta oli hieman vaikeaa, koska tietenkään en ollut älynnyt voidella vuoan yläreunaa. Ylimääräisen reunan sai kuitenkin helposti leikattua pois jäähdyttämisen jälkeen.


Täyte:
kevyesti sokeroitua mansikkasurvosta

1 prk Alpro Airy & Creamya
1 prk säilykepersikoita mehussa
1 dl appelsiinimehua
0,5 dl vaniljakreemijauhetta
sitruunamehua

1 - 2 prk Alpro Airy & Creamia sen mukaan, miten paljon pursotuksia kakkuun tulee.

Vaahdota soijakermaa parin minuutin verran. Vatkaa toisessa kulhossa appelsiinimehu ja kreemijauhe. Vaniljakreemijauheen voi jättää poiskin, jos ei välitä voimakkaasta vaniljan mausta, sillä tuo Alpron kerma jähmettyy kylmässä tosi tymäkäksi ja kestäisi todennäköisesti tilkan appelsiinimehuakin ihan sellaisenaan. Sekoita kermaan kreemi, kuutioidut persikat ja loraus sitruunamehua. Siirrä hetkeksi kylmään.

Kostutukseen:
1 dl säilykepersikoiden lientä
1 dl appelsiinimehua

Leikkaa kakku kolmeen tai neljään osaan. Sekoita kostutusliemi ja kostuta kakun pohja. Levitä päälle ohut kerros mansikkasurvosta ja sen päälle reilu kerros persikkakermaa. Aseta seuraava kakkulevy päälle ja täytä. Kostuta kansilevyn leikkuupinta ja levitä pinnalle ohuelti mansikkasosetta ennen kuin käännät levyn kakun päälle. Jätä leivinpaperi kakun päälle ja aseta painoksi esim. leikkuulauta. Siirrä viileään vetäytymään vähintään muutamaksi tunniksi.


Vatkaa sitten lisää soijakermavaahtoa, mausta ruokalusikallisella tomusokeria ja tilkalla sitruunamehua. Levitä tasainen kerros kermaa kakun päälle ja reunoille ja koristele sitten haluamallasi tavalla. Itse halusin kermanenäisen puolison toiveesta runsaat kermapursotukset, ja Pulla-Akan blogista löytyi tosi kaunis ruusumalli. Minulla ei vain ollut sopivaa tyllaa, joten lopputuloksesta ei tullut yhtä kaunis kuin esikuvasta. Maku oli silti erinomainen: sopivan raikas appelsiinin, persikan ja mansikan yhdistelmä.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Sitruunakerma ja passionkastike

Aurinkoista viikon alkua, ipa!

Kaikki appelsiinilohkot tuli syötyä alta aikayksikön, joten lopun mutakakun seuraksi piti kehitellä jotakin muuta raikasta lisuketta. Tästä tuli yllättävän hyvä kokonaisuus, vaikka vedin reseptit hihasta.


Passionsiirappi:
1 dl ananas-appelsiinimehua tai muuta hedelmämehua
1 dl sokeria
6 passionhedelmää (voi laittaa enemmänkin)

Keitä mehua ja sokeria parikymmentä minuuttia, jotta saat sakeaa siirappia. Lisää loppuvaiheessa kurttuisten passionien hedelmäliha. Anna jäähtyä.

Sitruunakerma:
1 prk Alpron Airy&Creamya
1 sitruunan mehu ja kuori
muutama rkl tomusokeria
vaniljaa

Vaahdota soijakerma. Lisää joukkoon sitruunan raastettu kuori, mehu, vanilja ja tomusokeria maun mukaan. Kerma saa jäädä raikkaan makuiseksi. Tavallisesta kermasta tämä tuskin onnistuu, sillä se ehkä löystyy sitruunamehusta liikaa. Tuo Alpron soijakerma on niin tymäkkää vaahtoa, että se notkeutuu juuri sopivaksi yhden sitruunan mehuilla. ;-)

Passionhedelmän kirpeys ja sitruunan raikkaus piristävät mutakakkua mukavasti, ja maistuvat kyllä sellaisenaankin.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Appelsiininen mutakakku


Päästäisiä, ipa!

... tai itse asiassa meillä on nähty vasta vain peltomyyrä lintulaudan alla - joinakin vuosina siellä on kyllä päästäisiäkin vilahdellut.

Tämä melko ihana mutakakkuohje on bongattu jostakin televisio-ohjelmasta, ja olen pantannut ohjetta kunnes sain käsiini siinä tarvittavaa Grand marnieria. Kyseessä on periaatteessa likööri, mutta ei lainkaan makea sellainen, vaan oikeastaan pomeranssilla maustettua konjakkia. Ensimaku on konjakkimainen, mutta jälkimaku on ihana, pehmeän appelsiininen. Ei välttämättä sinällään juotavaksi, mutta loistavaa suklaaleivonnaisiin!


Tarvitaan:
180 g tummaa suklaata (käytin 60-70-prosenttisia suklaita)
2 rkl Grand marnieria
150 g margariinia
150 g sokeria
kahden appelsiinin raastettu kuori
160 g mantelijauhetta
5 munaa, keltuaiset ja valkuaiset erotettuina
hieman vaniljaa
ripaus suolaa

Marinoidut appelsiinit:
2 appelsiinia
6 rkl vettä
4 rkl sokeria
6 rkl Grand marnieria

Sulata suklaa vesihauteessa ja lisää siihen margariini, siirrä jäähtymään. Lämmitä uuni 180 asteeseen ja voitele irtopohjavuoka (itse vuorasin myös pohjan voidellulla leivinpaperilla). Pese appelsiinit kuumalla vedellä ja harjalla (älä käytä pesuainetta, se imeytyy huokoiseen kuoreen) ja raasta niistä kuori. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita suklaamassaan appelsiininkuori, sokeri ja mantelijauhe. Lisää Grand marnier ja keltuaiset. Vatkata ei tarvitse, huolellinen sekoittelu riittää. Lisää ripaus vaniljaa ja hippu suolaa. Kääntele lopuksi varovasti joukkoon valkuaisvaahto. Kaada taikina vuokaan (halkaisija 24 tai 26 cm) ja paista 180 asteessa 40 minuuttia.
Paiston jälkeen anna kakun jäähtyä ja irrota se vuoasta täysin jäähtyneenä. Jos käytät suurta vuokaa, paistoaikaa voi hieman lyhentää - 26-senttisessä vuoassa kakku jää ohuemmaksi, ja minulla se pääsi vähän liian kypsäksi.

Appelsiinisiirappi: Mittaa pieneen kattilaan sokeri ja vesi. Lämmitä, jotta sokeri sulaa, ja lisää sitten Grand marnier. Keittele miedolla lämmöllä niin kauan, että seos on kiehunut kasaan siirapiksi. Kuori appelsiinit veitsellä ja leikkaa appelsiinilohkot yksitellen irti niin, ettei niihin jää lainkaan kalvoja. Siirrä kattila liedeltä ja lisää joukkoon appelsiinilohkot. Anna jäähtyä ja maustua pari tuntia.

Tarjoa kakku appelsiinilohkojen, siirapin ja vaniljalla maustetun (soija)kermavaahdon kera.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Paholaisen hillo

Moi ippulainen!

Maistoin paholaisen hilloa ensimmäisen kerran grillatun bataatin kera, ja se makuyhdistelmä on mielestäni voittamaton. Käy tämä silti kaikkeen muuhunkin, kuten lohkoperunoiden tai nachojen dippaamiseen ja hampurilaisen väliin. Puoliso vannoo halloumi - paholaisen hillo -hamppareiden nimeen. Kuvan ehdin sentään napata, ennen kuin viimeinen purkki tyhjeni kokonaan - hillosta tosin on vaikea saada kaunista kuvaa.



Vaikka ohjeen määrät tuntuisivat pieniltä, tätä Dansukkerin ohjetta kannattaa noudattaa. Itse laitoin pari desiä enemmän nestettä ("koska mitä nyt kaksi purkillista tomaatteja on, pyh, ei mitään"), ja sain siis lopputulokseksi lähinnä paholaisen tomaattimehua. Ei auttanut kuin lisätä rutkasti hillosokeria ja keittää koko soosi uudelleen. :-P

Tarvitaan:

2 prk (à 400 g) kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
400 g makeita punaisia suippopaprikoita
4 punaista chiliä*
8 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl oreganoa
1/2 dl etikkaa
1 pkt (330 g) Dansukker Hillo-marmeladisokeria

* ihan vaan paikallisen S-marketin chilipaprikoita käytin, älkää kysykö mitä lajiketta olivat.

Kaada tomaatit liemineen kattilaan ja murskaa ne käsin, niin saat samalla poimittua mahdolliset kannat pois. Halkaise pestyt paprikat ja chilit, poista siemenet ja silppua puolikkaat hienoksi. Käytä käsineitä, kun leikkaat chilipaprikoita, äläkä missään nimessä koske silmiin!
Murskaa kuoritut valkosipulin kynnet. Lisää silput ja mausteet kattilaan. Kuumenna ja anna kiehua puolisen tuntia.

Lisää etikka ja hillo-marmeladisokeri. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä 3–5 minuuttia silloin tällöin sekoittaen. Jäähdytä hetki ja purkita puhtaisiin, kuumiin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa. Annoksesta tuli muistaakseni neljä pientä purkillista.

Lime-mansikka-jogurttijäätelö

Hei Möttönen,

tässä yks resepteistä, joka on pitänyt kirjata ylös jo kuukausia! Mä olin pakotettu ostamaan jäätelökonelisäosan meidän yleiskoneeseen ja vaimon painostuksesta ensimmäinen kokeiltu jäätelö oli fro-yoa, siis jogurttijäätelöä.


2 dl maustamatonta jogurttia
2 dl turkkilaista jogurttia
1 dl hienoa sokeria
2 dl kuohukermaa
1-2 dl (pakaste)mansikoita
1 lime
(koristeeksi valkosuklaata)

Limen kuori raastetaan ja mehu puristetaan. Sulat tai kohmeiset mansikat surautetaan jollain asiaan sopivalla työkalulla soseeksi. Kaikki aineet sekoitetaan keskenään ja kaadetaan ohjeiden mukaan jäätelökoneeseen. Annetaan koneen pyöriä puolisen tuntia, jonka jälkeen jäätelö laitetaan pakastimeen vielä puoleksi tunniksi jäätymään. Jostain luin vinkin, joka on tuntunut toimivalta - jäätelökoneen kulhoon lorautetaan pikaisesti vettä ennen jäätelöaineksen lisäystä - näin vesi tekee kerroksen kulhon pintaan, eikä jäätelöaines ota kulhoon kiinni.

Jäätelöä voi ilmeisesti tehdä myös ilman konetta, mutta vaivalloisempaa se toki on. Jäätelöaineet sekoitetaan ja laitetaan pakastimeen, ja käydään puolen tunnin välein sekoittamassa. En osaa aavistaa kauanko tähän menee aikaa, joten suosittelen jäätelökoneen hankkimista. :)

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Suklaa-sitruunamarengit

Hips, ipa!

Tämä on ollut varsinainen marenkiviikonloppu. Perjantaina tein marenkia pavlovaa varten, lauantain saatiin kylässä uunijäätelöä, jossa oli kaunis marenkikuorrutus, ja tänään halusin kokeilla isoja suklaisia marenkeja. Vinkkiä otin äskettäin kääntämästäni leivontakirjasta ja muutamasta netistä löytämäni reseptistä, mutta en löytänyt valmista ohjetta sitruunaisille ja suklaisille marengeille, joten piti itse säveltää.


Valkuaisvaahdon lämmittäminen auttaa sitä kestämään suklaan lisäämisen lässähtämättä - kyse on tietääkseni ns. sveitsiläisestä marengista. Pidemmälle viety versio olisi italialainen marenki, jossa keitetty sokeriliemi lisätään valkuaisvaahtoon niin, että kuuma sokeri kypsyttää valkuaisen, eikä marenkia tarvitse erikseen paistaa.

Tarvitaan:

4 valkuaista
2 dl sokeria
50 g tummaa suklaata
1 sitruunan raastettu kuori
2 tl sitruunamehua

Sulata vesihauteessa suklaa ja anna jäähtyä. Mittaa teräskulhoon valkuaiset ja sokeri ja aseta kulho kuumaan vesihauteeseen. Vatkaa valkuaisia ja sokeria hitaasti muutamia minuutteja, kunnes sokeri on kokonaan sulanut ja seos tuntuu selvästi kuumalta. Ota kulho pois vesihauteesta ja vatkaa suurella teholla niin kauan, että marenki on huoneenlämpöistä ja kiinteää. (Itse vatkasin kylmävesihauteessa ehkä viisi-seitsemän minuuttia, sen jälkeen käsivatkain alkoi kuumentua huolestuttavasti :-)

Vispaa joukkoon sitruunankuori ja mehu. Kääntele lopuksi parilla lusikanvedolla joukkoon sulatettu suklaa. Älä sekoita liikaa, koska massa sekoittuu vielä siinä vaiheessa, kun siitä muotoillaan marenkeja.

Nostele pellille kahdella suurella lusikalla kookkaita marenkeja. Ohjeesta tuli kymmenen kämmenenkokoista marenkia. Paista 120 asteessa kaksi tuntia ja anna vielä kuivua jälkilämmössä vähintään puolisen tuntia.

Olin aika tyytyväinen makuun, vaikka ulkonäkö jättääkin toivomisen varaa. Vaikea saada nättejä, kun marenkimassa on niin tiukkaa tavaraa. Näihin tuli ihanan rapsakka kuori ja täkmeä sisus. Suklaan ja marengin yhdistäminen tuntui etukäteen oudolta, mutta ei se kyllä hassumpi yhdistelmä ole.

Olen käyttänyt samaa marenkireseptiä (ilman mausteita) muffinien kuorrutuksena, ja se on näyttävä ja herkullinen kuorrutus. En kuitenkaan silloin lähettänyt tänne reseptiä, koska itse muffiniresepti (sitruunasellainen) ei ollut kovin hyvä, lopputulos oli kuivakka ja vähän mauton. Mutta siis kypsien ja jäähdytettyjen muffinien päälle pursotetaan marenki ja laitetaan muffinit aivan hetkeksi 200-asteiseen uuniin (vain ylälämpö), jotta marenki saa hieman väriä - uunin vieressä kannattaa valvoa koko ajan.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Ananasta ja kanelikinuskia

Heipsis, ipa!

Tämä jälkkäri syntyi television kokkauskisojen innoittamana, kun halusin olla oman elämäni top chef. (Toisin sanoen jääkaapissa oli avattu Sunnuntai vispi, josta piti päästä eroon.) Aina silloin tällöin sunnuntai-iltaisin käy niin, että pitää alkaa kehitellä jotakin herkkua siitä, mitä nyt sattuu löytymään, ja tällä kertaa lopputulos oli kyllä onnistunut. Ananaksen raikkaus sopii aika mukavasti mausteisen makeaan kinuskiin. :-)


Tarvitaan:

tuoretta ananasta
margariinia (tai varmaan voi käy myös)

Kinuskikastike:

purkillinen sunnuntai vispiä (tavallista kermaa varmaan voi käyttää myös, mutta en osaa sanoa määrää)
1 dl fariinisokeria
reilu ripaus kanelia
tilkka sitruunamehua
pieni nokare margariinia
hyppysellinen suolaa

Lisäksi:

vanilja(soija)jäätelöä
paahdettua muromysliä, paahdettua mantelirouhetta tai sopivaa rapeaa valmismysliä


Keitä ensin kermaa ja fariinisokeria miedolla lämmöllä teflonkattilassa parikymmentä minuuttia välillä hämmentäen. Mausta kanelilla. Lisää lopuksi sitruunamehu, margariini ja suola. Siirrä jäähtymään.

Kuori ja paloittele ananas haluamaasi muotoon. Ruskista ananas margariinissa kuumalla pannulla (grillaaminen voisi olla kiva idea myös).

Siirrä ananas lautaselle, lisää päälle jädeä, runsaasti kinuskikastiketta ja rapsakkaa mysliä.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Laskiaisherkkuja

Hyvää laskiaista, ipa!

Olen vähän kipeänä, joten lääkitsen itseäni maidottomilla laskiaispullilla. Tänä vuonna pullan väliin pääsee aivan loistava soijakermatuote, Alpron uusi Airy&Creamy. Uutuus on hyvän makuinen, vatkautuu nopeasti huoneenlämpöisenäkin, ja vaahto on tosi ilmavaa ja valkoista. Jääkaapissa se kiinteytyy lisää, joten tämä kestää säilytystäkin.
Kermaexpertti vaimokin tykkäsi. :-) Ja ei, en edelleenkään saa Alprolta mitään provikkaa ;-)

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Muromysli

Terveiset sohvalta, ipa!

Vietän puolisairaspäiviä täällä peiton alla koira kainalossa. Lääkkeeksi olen nauttinut tietysti kaikenlaista hyvää. ;-)


Jos kokee, että kaupan myslit ovat liian sokerisia tai liian rusinaisia tai liian maitojauheisia, ei liene muuta mahdollisuutta kuin tehdä itse myslinsä. Se on myös tavattoman helppoa. Tämän ohjeen alkuperää en muista, mutta se on ollut meillä käytössä jo yli kymmenen vuoden ajan. Tuloksena on rapea, ihanan paahtunut mysli, joka ei ole liian makeaa. Ohjetta voi myös muunnella loputtomasti.

Tarvitaan:

1 l kaurahiutaleita
2 dl kauraleseitä
1 dl fariinisokeria
2 dl vettä
1 dl mietoa öljyä, esim. auringonkukkaöljy
1 pss mantelirouhetta
pari desiä hasselpähkinöitä tai muita pähkinöitä maun mukaan
maun mukaan kuivattuja marjoja ja hedelmiä, kookoshiutaleita yms.

Sekoita hiutaleet, leseet ja sokeri. Lisää vesi tasaisesti ja sen jälkeen öljy hyvin sekoittaen. Levitä seos leivinpaperin päälle pellille ja riko isoimmat paakut. Paahda 125 asteessa uunin keskitasolla 1 tunti. Sekoittele pari kertaa. Lisää pellille myslin päälle tasaisesti mantelirouhe ja pähkinät, nosta uunin lämpö 200 asteeseen ja paahda mysli kullanruskeaksi. Omalla uunillani aikaa tähän menee 20 minuuttia, mutta se on uunikohtaista, joten kannattaa olla tarkkana, jottei mysli pala! Valmiin myslin tunnistaa herkullisesta paahtuneesta tuoksusta.

Anna jäähtyä, lisää hedelmiä tai marjoja maun mukaan, jos haluat. Kuvan myslissä on kuivattua mansikkaa ja kookoshiutaleita.

tiistai 31. tammikuuta 2012

Omenaboston

Tervehdys täältä kauhean pakkasen keskeltä, ipa!

Mitä voi leipoa merkkipäivänä appiukolle, joka sanoo pitävänsä vain pullasta, kun itse haluaisi leipoa kunnon kakun?
Aivan, bostonkakun!



Tein kolmen desin pullataikinan soijamaitoon jauhopussin yleisohjeen mukaisesti. Vaivasin taikinan hyvin, mutta jätin sen aika pehmeäksi, sillä lailla tulee pehmeänkuohkea pulla. Täytteeseen kiehautin omenakuutioita omenahillossa, kunnes ne pehmenivät hieman, ja mausteeksi ripautin kanelia. Levitin täytteen kaulitulle taikinalevylle, ja kun aloin kääriä levyä rullalle, tajusin erheeni: täytettä oli aivan poskettomasti liian paljon. Kun rullasta leikkasi viipaleita, taikinarullat avautuivat, ja pehmeä taikina ja runsas hillo levisivät käsiin.

Sain jotenkin keploteltua enimmät mömmöt leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan, mutta kauniiksi ei lopputulosta voinut sanoa. En tehnyt erikseen kakkuun pohjaa taikinalevystä, mutta älysin sentään jättää taikinarullien väliin raot kohoamista varten. Kohottamisen (noin 40 min.) ja paiston jälkeen sokerikoristeltu bostonkakku oli kuitenkin aivan kelvollisen näköinen, ja maku oli aivan ihana!

Kaksi tärkeää vinkkiä bostonin tekoon:

1. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperille. Näin pehmeä pulla ei jää vuokaan kiinni ja kakku pysyy ehjänä (tämän vinkin sain veljeltäni, jolle kävi bostonin kanssa hullusti, kun puolet jäi kiinni vuokaan).

2. Älä missään nimessä noudata yleistä pullanpaisto-ohjetta kahdensadan asteen lämpötiloineen. Silloin boston vain kärähtää pinnalta ja jää raa'aksi sisältä. Hyvä paistolämpötila on 175 astetta ja aikaa niin paljon, että pinta on kauniin ruskea - silloin pulla on kypsää myös sisältä. Meidän uunilla paistoon meni nelisenkymmentä minuuttia.

Vuoan vuoraamiseen käytettyä leivinpaperia ei tarvitse irrottaa, varsinkaan jos boston menee viemisiksi. Herkkua kuuman mehun kanssa talviurheilun jälkeen!

Ranskalaiset perunat

Heipsis ipa!

Meillä ei ole rasvakeitintä, enkä ole muutenkaan innostunut riehumaan kuuman öljyn kanssa keittiössä. Piti siis kehitellä ranskanperunaresepti, johon ei tarvita kumpaakaan. ;-)
Puikeat, kiinteät perunalajikkeet ovat tähän reseptiin käteviä - leikkasin oman maamme suurimmat Nicolat herkullisiksi ranskanperunoiksi!


Tarvitaan:
perunoita
auringonkukkaöljyä tai muuta mietoa öljyä
ranskanperunamaustetta
chilijauhetta, currya, paprikaa yms. maun mukaan

Pese perunat (tai kuori, jos haluat) ja leikkaa paksuiksi suikaleiksi. Kahdeksan milliä on aika optimaalinen halkaisija ;-)

Laita perunat kulhoon likoamaan kylmään, runsaasti suolattuun veteen 20 minuutiksi. Valuta ja kuivaa perunat huolellisesti vaikkapa puhtaaseen astiapyyhkeeseen. Sekoita kulhossa runsaaseen öljyyn mukavan paljon mausteita ja kääntele sitten perunat mausteöljyssä.

Uunia ei tarvitse välttämättä esilämmittää. Levitä perunat pellille leivinpaperille ja paista 200 asteessa 40-60 minuuttia, kunnes perunat ovat kauniin ruskeita, pinnasta rapeita ja sisältä pehmeitä.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Keksit purkissa

Hei Möme!

Tässä tulee resepti, jota olet päässytkin jo sovellettuna maistelemaan. :)

Joulun alla bongasin internetin ihmeellisestä maailmasta uuden(?) villityksen, cookies-in-a-jar, eli keksit purkissa. Ajatuksena on siis koota kekseihin (tai mikä jottei vaikka kuivakakkuun!) tarvittavat kuivat aineet kerroksittain lasipurkkiin siten, että vastaanottaja tarvitsee leipoakseen purkin lisäksi vain muutamaa perusraaka-ainetta. Tässä tapauksessa tarvitaan munaa ja voita.


Tämä ohje on yhdistelty muutamasta hyvänkuuloisesta englanninkielisestä reseptistä ja mausteet on tässä versiossa melko suklaiset – variaatioita on niin paljon kuin vaan keksii. Äidille tein pekaanipähkinä-valkosuklaa-karpalomixin ja siskolle ylläolevan viiden suklaan version. Tässä kuitenkin minttusuklainen resepti litran vetoiseen lasipurkkiin tehtäväksi.

Purkkiin laitetaan:
200g vehnäjauhoja
1tl ruokasoodaa
1tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
1/2tl suolaa
2-3tl tummaa kaakaota
60g kaurahiutaleita
120g ruskeaa sokeria (esim. ruokosokeri)
120g valkoista sokeria
100g tummaa suklaata karkeana rouheena
70g pätkiksiä pieninä paloina
85g ranskanpastilleja kokonaisina

Lisäksi tarvitaan:
150g voita tai margariinia
1 muna

Kasaa ainekset purkkiin kerroksittain. Ruokasooda, leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola kannattaa sekoittaa jauhoihin, niistä ei niin messevää kerrosta kuitenkaan saa. Varsinkin jauhot kannattaa painella tiiviisti purkkiin vaikka puunuijalla, jotta ainekset pysyvät siististi kerroksissaan kuljetuksessakin. Kaakaojauheen levittelin itse vain purkin reunamille, jotta kerroksesta tuli leveämpi. Suklaiden määrä reseptissä on ohjeellinen, niitä voi lopuksi laittaa sitten sen verran kuin purkissa on tilaa - tai täyttää uupuvan osan vaikka pähkinärouheella.


Ohjeeseen seuraavat speksit: 150g huoneenlämpöistä voita tai margariinia ja yksi muna vispataan vaahdoksi (no, eihän siitä hirveän vaahtoisaa tule, mutta kannattaa yrittää). Purkin sisältö kumotaan kaikkineen sekaan ja sekoitetaan, kunnes taikina on tasalaatuista. Taikinasta pyöritellään suunnilleen lihapullan kokoisia palloja, niitä tulee n. 26-28kpl. Pallot kannattaa pellillä painaa hieman kasaan, jotta ne pysyvät paikoillaa ja leviävät kauniisti. Paistetaan 175 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Keksit leviävät ja kohoavat hieman, kun pinta alkaa halkeilla voi ottaa pois uunista. Nämä saavat jäädä keskeltä pehmeämmiksi ja ne kannattaakin nostaa pois pelliltä heti uunista otettaessa ja viilennellä esim. ritilän päällä. Ja sama yksinkertaisemmin:


Meillä on menossa nenänvalkaisutammikuu, eli ei syödä (juuri) lainkaan sokeria. Ajattelin kuintekin, että voisin tehdä valmiiksi pari purkkia pahan päivän (siis helmikuun ensimmäisen) varalle odottamaan – nuo purkit on nimittäin aika kauniita. :) Ja hei, voi näitä muuten tehdä ilman sitä purkkiakin!

torstai 5. tammikuuta 2012

Basilikalevite

Hei Möme!

Nyt kun ollaan vihdoin talvihorroksesta vähän herätty, pitää jakaa tämä ex-tempore-tahna, josta tuli niin hyvää, että tekaisin sitä vielä toisenkin satsin. Oltiin juhlimassa uutta vuotta ja mun ukin 80-vuotisjuhlia lähisuvun kesken, paikalla oli kolmisen kymmentä ihmistä. Sapuskat tuli pääosin talon puolesta (oltiin Hotelli Keiteleessä Suolahdessa), mutta koska iltapalaksi suunniteltu perinteinen nakit ja perunasalaatti ei ihan sytyttäneet, päätettiin keksiä itse jotain lisätarjottavaa.

Ostettiin pari pussillista ruisnappeja (kuminattomia, koska kumina on hrrr.), 3 rasiaa kirsikkatomaatteja, 2 pakettia ilmakuivattua kinkkua ja ainekset the tahnaan. Pääsin muuten käyttämään ensimmäistä kertaa uutta yleiskonetta ihan oikeasti! Jee!


Basilikalevite

1 ruukku basilikaa
1 valkosipulin kynsi
1 prk kermaviiliä
1 prk maustamatonta tuorejuustoa
2 prk pehmeää fetaa (apetina tms.)
tilkka balsamicoa
mustapippuria

Silppua basilikan lehdet ja valkosipulin kynsi pieneksi jollain blenderihköllä tai varmaan ne menee veitselläkin. Blenderiin kannattaa heittää vähän kermaviiliä sekaan, niin toimii se silppuaminen paremmin.

Sitten kaikki isoon kulhoon ja sekaisin. Itse käytin sitä yleiskonetta, mutta varmaan joku sähkövispiläkin tekis oikein hyvää jälkeä. Jos vispaa vähemmän, jää fetasattumia, jos vispaa enemmän, niin tulee tasaisempi mönssö. Ihan fiiliksen mukaan siis. Tahnasta tulee muuten ihanan hennon vaaleanvihreää!

Me tehtiin näistä sitten em. lisukkeiden kanssa pieniä annospaloja, eli ruisnapin päälle sutaisu levitettä ja päälle puolikas kirsikkatomaatti. Väliin voi lykätä vähän ilmakuivattua kinkkua, jos on vannoutuneita lihansyöjiä paikalla. Maussa ei mun mielestä mitenkään päin häviä nuo vegeversiotkaan. Tahnaa tulee melko paljon, riittää suunnilleen kahteen 300g pussilliseen ruisnappeja levittäjästä riippuen.


(ps. yleiskoneeni on ihana!)