maanantai 31. toukokuuta 2010

Mokkapalat

Moi ipa!

Silloin kun olin vielä vegaani (enkä tällainen mutkikkaasti maidoton kala-kasvissyöjä) rakastin vegaanisia mokkapaloja, joita maistoin aktivistiaikoinani Rauhanasemalla erään Johannan leipomina (häneltä siis tämä resepti). Mokkapalat olivat tuhdin kaakaoisia ja tiiviitä, joskin murenevia.

Kun aloin käyttää taas kananmunia, olin äärettömän pettynyt ensimmäisiin (normaalilla kolmen munan reseptillä tehtyihin) mokkapaloihini: kananmuna tuo toki taikinaan kuohkeutta, mutta myös kuivuutta. Mokkapaloista tuli mielestäni paksuja, kuivakoita könttejä, joissa kuorrutusta oli aivan avuttoman ohut kerros leivonnaisen paksuuteen nähden (enkä tietenkään tajunnut laittaa väliin vaikka minttusuklaata, kuten sinä ;-). Olenkin todennut, että vegaanisia, hyviä leivontareseptejä ei pidä mennä muuntamaan miksikään muuksi.

Viime kerralla mokkapaloja tehdessäni yritin kompromissia, ja nyt tulos oli varsin onnistunut. Lisäsin yhden munan, mutta en vatkannut mitään kuohkeaksi. Kaakaon määrä voi kuulostaa paljolta, mutta se ei ole missään määrin liioiteltu.

Taikina:
250 g margariinia
3 dl sokeria (tai vähemmän maun mukaan)
joko 1 muna tai 3 rkl soijajauhoa sekoitettuna 0,5 desiin vettä
5 dl vehnäjauhoja
1-2 tl leivinjauhetta (itse laitoin vain yhden)
2 rkl vanilliinisokeria
vähintään 1 dl kaakaojauhetta (sekä halutessa suklaarouhetta taikinaan)
noin 3 dl soijamaitoa tai vettä

Sekoita puuhaarukalla pehmeä margariini ja sokeri. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan vuorotellen muiden ainesten kanssa niin, että saat mukavantuntuisen taikinan. Levitä seos leivinpaperille pellille ja paista 225 asteessa noin 30 min.

Kuorrutus:
4,5 dl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta
1 rkl vanilliinisokeria
4-5 rkl vahvaa kahvijuomaa
muutama ruokalusikallinen margariinia

Sekoita kaikki ainekset kattilassa ja kuumenna juoksevaksi. Kaada vähän lämpimän taikinalevyn päälle ja anna jäähtyä. Voit leikata levyn paloiksi jo silloin, kun kuorrutus on vielä juoksevaa, ja leikata palat uudelleen kuorrutuksen kovetuttua. Näin lopputulos on siistimpi. Mitään supersiistejä paloja tästä reseptistä ei saa juuri tuon murenemistaipumuksen takia, mutta maku on täyteläinen ja ihana! Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, kuorrutuksen ja pohjan suhde on 1:3.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Quick Indian - nopee inkkari!

Moro Möme,

Meillä on ollut viime aikoina aika harvoin lämmintä ruokaa tarjolla, ollaan menty voikkari / lämppäri / kalevitta-rahka (siis kalevi rahkaa kalevitta) -linjalla. Ilmeisesti yhtäkkinen lisääntynyt kuumuus ja muut päätä sekoittavat uutiset ovat vähentäneet ruoanlaiton kiinnostavuutta... Toivottavasti vain hetkellisesti! :)

Tänään päätettiin kuitenkin tehdä vanhaa herkkuamme, intialaistyyppistä pikaruokaa. Tää todella on pikaista, soosi valmistuu basmatiriisin keittämisen aikana. Yksinkertaista ja nopeaa, käy myös arki-iltoihin mukavasti.


Paneer Masala tai jot. sinnep.
1 iso tai pari pientä sipulia
(tuoretta chiliä)
1 pss Santa Marian Tikka Masala-mausteseosta
1 paprika
1 pkt kotijuustoa
1dl partaäijää
paahdettuja ja suolattuja cashew-pähkinöitä
lisukkeeksi riisiä

Laita riisivesi kiehumaan ja pannu kuumenemaan, pilko sipulit. Hulauta riisit kattilaan ja kuullota sipuleita hieman. Itse tykkään sipuleista enemmän purtavina kuin lösähtäneinä, joten kauaa ei tarvitse kuullotella. Heitä mausteet päälle ja lisää puoli pussillista vettä. Siis puoli sellaista maustepussillista. Anna porista hetken aikaa ja vähennä lämpöä.

Pannun vähän viilennyttyä kauho sekaan n. 1dl partaäijää ja pilko paprikat sekaan. Paprikoiden ei ole tarkoitus pehmetä, ainoastaan lämmetä. Tässä vaiheessa alkaa riisit olla kypsiä. Ihan viimeisenä heitä soosin sekaan paloiteltu kotijuusto, juustoa ei kannata lisätä liian kuumaan soosiin, ettei se sula.

Tarjoile partaäijän ja cashew-pähkinöiden kanssa. Namnam! :)

Tällä kertaa tää jäi vähän laimeaksi maultaan, jos pitää tulisesta, niin kannattaa mausteseoksen kanssa heittää mukaan myös chiliä makua antamaan. Partaäijä ja kotijuusto pehmentävät makua sen verran, että chiliä voi laittaa ihan reippaasti.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Green & Black's Organic Maya Gold 55 %

Kuulepas ipa,

tämä blogi on minulle turmioksi. Suklaan osteluni on lähtenyt täysin käsistä. Nyt aina, kun näen uusia suklaalevyjä, minun on pakko ostaa niitä, koska ne pitää saada blogiin. Suklaan ostaminen ja syöminen on suorastaan velvollisuuteni!

Koska kuitenkin syön levystä kerralla vain pari palaa, kaappi on täynnä aloitettuja suklaalevyjä. Niitä pursuilee ja putoilee hyllyltä (onneksi keksin säilyttää osan tyhjässä kaakaopurkissa pystysuorassa, mutta ne eivät kaikki mahdu siihenkään)! Velvoitan sinut vastuullisena osapuolena (keksit tämän koko hulluuden ;-) tulemaan auttamaan kaiken tämän suklaan syömisessä! Sitä on kohta monta kiloa! Hjälp!

Viime kerrallakin suklaan osuus ruokaostoksista taisi olla parikymppiä. Enkä edes ostanut kaikkia levyjä, mitä himoitsin! Mukaan tarttui kuitenkin seuraava tuttavuus, joka lienee yksi eksoottisimmista suklaakokemuksistani.


Pähkäiltyäni suklaahyllyllä pienen ikuisuuden minulle tuli kiire ja tarrasin mm. tähän levyyn, jonka luulin olevan vain tummaa suklaata. Vasta myöhemmin huomasin, että pakkauksessa lukee "chocolate... infused with a twist of orange and delicate spices".

Kyse on siis luomutuotetusta reilun kaupan suklaasta. Pakkaus on viehättävä, värikäs ja kaunis. Suklaapaloissa on nätti pieni lehti (kerrankin ei tekstiä tai viivoja, paitsi hauskana yksityiskohtana kulmapalassa 'B&G's'), ja suklaa on väriltään täyteläisen tummanruskeaa. Pieniä (3,3 gramman) paloja levyssä on 30, yhteensä 100 grammaa.

Suklaa on napakkaa ja tuoksuu kiinnostavasti ja hieman epäilyttävästikin hieman rosmariinilta, mäntykankaalta, appelsiinilta ja vain hennosti suklaalta. Tuoksu vie ajatukset Välimerelle, kunnes jokin chilinen vivahde nykäisee Etelä-Amerikkaan.

Maku on erittäin monimutkainen. Ensimmäiseksi suun valtaa pistelevä aromi, jota luulen ensin inkivääriksi, kunnes tajuan sen olevan jotakin niin kummallista kuin muskottipähkinää. Ensimaku on ummehtuneen heinäinen, melkein kellarimainen, kunnes suklaa alkaa sulaa (hitaasti) ja muut maut alkavat nousta esiin. Appelsiininkuori maistuu selvästi, ja sitä täydentää mukava mausteisuus. Ainakin kanelin aromia tässä on, ja mausteista raskautta keventää nenään nouseva limettimäinen hedelmäisyys. Suklaa maistuu koko ajan hienosti muita makuja täydentäen, pehmeä vanilja tulee lopuksi esille. Kitkeryyttä ei ole lainkaan ja happamuuttakin sopivasti. Tämä on vähän kuin hyvä chilisuklaa ilman chiliä - potkua löytyy sopivasti. Ja rakenne on ihana, suu jää raikkaaksi kuin ei olisi suklaata syönytkään.

Ensimmäisestä palasta en pitänyt ollenkaan. Omalaatuinen ensimaku töksähti epämiellyttävänä ja tunkkaisena. Sen jälkeen tämä kuitenkin vei sydämen, ja toinen pala maistui jo aivan erilaiselta. Kolmannen palan syötyäni olin jo varma, että tämä on kiinnostavin koskaan maistamani suklaa. Herkuttelusuklaa, tätä voisi kokeilla oikein hedelmäisen teen kanssa, esimerkiksi Robert's Coffeen ananas-mango-chiliteen kera iltapäivän piristyksenä. (Kyseinen tee sopii itse asiassa aika moniin tummiin suklaisiin erinomaisen hyvin.)

Valmistajan sivuilta selviää, että suklaa on valmistettu enimmäkseen Trinitario-lajikkeen pavuista, joita kasvatetaan Belizessä ja Dominikaanisessa tasavallassa.

Kokonaisarvosana: ***½

torstai 27. toukokuuta 2010

Karamellipopcornit

Iltaa taas, ipa!

Täällä vietetään ihan viisuhuumassa euroviisuviikkoa, jota varten tarvitaan tietysti myös kaikenlaista pientä naposteltavaa. Tämä karamellipopparien resepti on aitoa amerikantuontia, mutta sopii mainiosti eurooppalaiseenkin tv-iltaan. :-D



Tarvitaan:
1 pss mikropopcornia
2 dl fariinisokeria
1 dl vettä
2 rkl margariinia

Valmista popcornit ohjeen mukaan. Kaada popparit kulhoon ja nostele hetken päästä käsin toiseen kulhoon niin, että saat poksahtamatta jääneet jyvät seulottua pois.



Sulata kattilassa margariini ja lisää sokeri ja vesi. Keitä silloin tällöin sekoitellen niin kauan, että pisara karamelliseosta jähmettyy kylmään veteen pudotettuna. Minulla tämä kesti kolme varttia, mutta suuremmalla lämmöllä aikaa menisi varmaan vähemmän. Pidin lieden pienellä, koska en halunnut joutua vahtimaan seosta.

Kaada valmis karamelliseos popcornien päälle koko ajan sekoitellen (tässä on hyvä olla toinen ihminen apuna). Voit vielä levittää popparit leivinpaperin päälle jäähtymään ja kovettumaan, jotta ne eivät tartu kulhossa kaikki toisiinsa.

Herkullista viisuiltaa! :-D

Uusi kaakaojuomajauhe

Heipsis ipa!

Loistava puolisoni toi minulle kaupungista (Siwasta) tuliaiseksi reilun kaupan luomu-kaakaojuomajauhetta! Purkkikin sopii keittiön sävyihin. :-)


Toisin kuin Pirkan reilun kaupan kaakaojuomajauheessa, tässä seoksessa on mukana suolaa. Kaltaisenasi vannoutuneena o'boyistina pidän sitä välttämättömänä ainesosana. Muutenkin pakkaus vaikuttaa lupaavalta: reilun kaupan kaakaota Dominikaanisesta tasavallasta. Tyylikkäässä purkissa korostuu reilu kauppa, valmistajaa saa oikein hakea. Lopulta selviää, että kaakao on valmistettu Saksassa, tuossa ympäristötietoisuuden kehdossa. Hieman ihmetyttää, kun kaakaojauhetta neuvotaan sekoittamaan 1-2 teelusikallista kupilliseen nestettä, ja se osoittautuukin virkaheitoksi ohjeeksi: tätä kannattaa laittaa mukiin sellaiset kukkuraiset 3-6 teelusikallista, niin kuin peruso'boytakin. Tätä saa käyttää reilusti!

Puoliso katsoi hieman kiinnostuneena, kun otin vain lusikan käteen ja aloin maistella jauhetta suoraan purkista. Mutta tällainen tosikaakaoisti tarvitsee kovia aineita. (Puhumattakaan siitä, miten hyvää esim. banaani on dipattuna suoraan kaakaojauheeseen ;-) Maku oli todella iloinen yllätys! Tämä on jopa parempaa kuin o'boy! Kaakaon maku on vivahteikkaampi ja kokonaisuus jopa hieman suolaisempi kuin o'boyssa. Tuntee syövänsä/juovansa jotenkin aitoa kaakaota - ja mielessä siintävät Dominikaanisen tasavallan vehreät kaakaoplantaasit, värikkäästi pukeutuneet lapset, jotka juoksevat iloisina kouluun ja kohti parempaa tulevaisuutta, maailmanrauha ja kaikki muu yleismaailmallinen hyvä. :-D

Herkuilla hyvä omatunto! (Taidanpa ottaa tämän muutenkin uudeksi tunnuslauseekseni, ikään kuin vastalauseena kaikelle yleiselle laihdutus-/kieltäytymis-/itsekurihysterialle.)

tiistai 25. toukokuuta 2010

Nokkoslettuja parsan ja balsamico-vinaigretten kera

Kevättervehdys, ipa!

Kaupan eineshyllyt ovat olleet aika tyhjinä, eikä pinaattilettuja ole saanut tältä paikkakunnalta moneen viikkoon. Muita eineksiä en kaipaa, mutta pinaattiletut ovat kätevä hätävara. Ja ihan hyvän makuisiakin ovat, varsinkin itsekeitetyn karhunvatukka-omenahillokkeen kera. Vastaiskuna päätin tehdä letut itse, ja kokeilla pitkästä aikaa nokkosta.


Nokkonen on kasvi, jota pitäisi kasvaa joka puutarhassa. En tarkoita, että se saisi valtoimenaan levitä minne mielii, vaan että olisi hyvä varata jokin sopukka nokkoselle. Se on todella monen päiväperhosen ravintokasvi. Tämän huomasi oman puutarhanikin nokkosista: vaikka ne ovat hädin tuskin ehtineet versoa mullasta, suurin osa lehdistä oli jo syöty reikäisiksi. Reiät eivät tietysti makua haittaa, joten riistin perhosentoukilta osan herkkupöydän antimista.


Lettutaikinaohjeen määriä en osaa sanoa. Tein taikinan lapsuudessa opitulla näppituntumalla. Paistovaiheessa selviää, onko taikina sopivan juoksevaa - sen pitää levitä pannulle, mutta lettu pitää pystyä kääntämään. Tarvitaan:

muutama kourallinen nokkosenlatvoja
vettä (tai vissyä)
vehnäjauhoja
pari munaa
mukavasti suolaa
aavistus sokeria
loraus öljyä

Ryöppää ensin nokkoset, eli kiehauta ne suolatussa vedessä. Valuta. Soseuta sauvasekoittimella nokkoset vesitilkassa. Näin nokkoset saadaan tarpeeksi pieniksi - mikään ei käynnistä yökkäysrefleksiä yhtä tehokkaasti kuin puisevat nokkosenvarret ruoassa (terv. nimim. kokeiltu on...). Lisää muut aineet ja surauta tasaiseksi, lisää jauhoja/vettä tarvittaessa.

Anna taikinan tekeytyä ja keitä sillä välin parsat (ohje aiemmassa parsareseptissä). Valmista vinaigrette sekoittamalla reilu loraus oliiviöljyä, tummaa balsamiviinietikkaa, suolaa, sitruunamehua, mustapippuria ja hieman sokeria. Tarkista maku

Paista ohuita, rapeareunaisia ohukaisia (runsaasti rasvaa pannulle ;-), täytä parsalla ja valele vinaigrettea päälle.

Tästä reseptistä olen oikein ylpeä, koska se on kokonaan omin avuin kehittämäni - nettiyhteys petti, joten en päässyt surffaamaan apua ja reseptejä tueksi netistä. Maut sopivat upeasti yhteen, ja nokkosletut olivat vielä parempia kuin muistin. Enkä edes polttanut itseäni pahasti nokkosiin. :-)

lauantai 22. toukokuuta 2010

Valkosipuliperunat

Moi ipa!

Meillä syödään aika vähän perunaa. Puolison suosikki-perunaruoka on kuitenkin nämä hyvin yksinkertaiset ja melko nopeat valkosipuliperunat. Ne, jotka haluavat hauduttaa valkosipuliperunansa tuntikausia uunissa, hypätkööt tämän kirjeen yli samantien. Tämän reseptin valttina on nopeus. Tarvitset kannellisen ison paistinpannun tai vokin.

Kahdelle:
5-6 perunaa
öljyä
suolaa, pippuria, paprikajauhetta
pari valkosipulinkynttä
(soija)kermaa

Kuori perunat, puolita ne ja leikkaa noin neljän millin viipaleiksi. Kuumenna vokkipannussa runsaasti öljyä - tähän tarkoitukseen sopii erinomaisesti marinoidun artisokan tai aurinkokuivattujen tomaattien jämäöljy, se antaa ihanasti makua. Paista perunoita kuumassa pannussa käännellen, jotta ne alkavat muuttua vähän läpikuultaviksi ja ruskistuvat hieman. Mausta suolalla (myös ranskanperunasuola sopii). Lisää valkosipuli ja paistele hetki. Pienennä lämpöä, lisää pannulle tilkka kuumaa vettä, jotta perunat melkein peittyvät ja laita kansi päälle. Anna kiehua miedolla lämmöllä vartti, sekoita välillä. Lisää kunnon loraus kermaa (tähän käy se Alpron 17-prosenttinen kerma, se säilyy kauniin valkoisena). Anna hautua hetki ilman kantta ja tarkista perunoiden kypsyys. Ripottele päälle persiljaa tai kevätsipulia tai muuta toivomaasi ryytiä.

Hunajasipsien kaipuu - osa 3

Heippa Möme,

Mä tiedän, että tätä on vaikea uskoa, mutta muistat varmaan, kun me käytiin taannoin karkkikaupassa? Noh, ilokseni ja riemukseni Behnford'sin herkkuja pursuvista hyllyistä löytyi myös:


...HUNAJASIPSEJÄ!!!

Olin niin riemuissani ja niin täynnä kaikkia muita herkkuja, etten raaskinut avata pussia aivan heti. Ja nyt siihen vaikeasti uskottavaan osaan: tuollahan se on sitten pyörinyt herkkukaapin pohjalla, miltei kuukauden verran(!) odottelemassa, että hunajasipsien himo minut jälleen valtaa. Ja niin, tänään on se päivä.

Aukaisin pussin ja nappasin ensimmäisen sipsin sormiini. Koko oli suomalaista perussipsiä huomattavasti suurempi, myös painoa oli enemmän. Haukatessa sipsi on melko paksu ja erittäin rapea, tunnekokemuksena ehdottomasti perinteistä taffelia antoisampi.

Ja se maku... Noh. Ehkä tämä on se syy, etten ole raaskinut tuota pussia aukaista. Pelko siitä, ettei enkelkuoro alakaan laulaa hoosiannaa mannan sataessa taivaanporteista... Nää maistuu aika lailla samalta kuin mun oma kokeilunikin - aika paljon suolalta ja hyvin vähän hunajalta. :P Ei ole edelleenkään Estrellan Honey Roasted Nuts'eja voittanutta.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Pavlova - terveisiä idästä!

Hei Möme, ja terveiset helteisestä Haminasta!

Me tultiin tänne viettämään toista äitienpäivää. Viikko sitten oltiin mun vanhemmilla ja nyt tultiin hemmottelemaan S:n vanhempia, paitsi hurmaavalla läsnäolollamme, myös tällä ihanalla herkulla! Pavlova on saanut nimensä venäläisen balettitanssija Anna Pavlovan mukaan, joten on vain oikeus ja kohtuus, että saat reseptiterveiset täältä itärajan tuntumasta. :)


Pavlova

Pohja
4 valkuaista
250g (vähän vajaa 3dl) sokeria
2tl maissijauhoja
vajaa 1tl etikkaa

Valkuaiset vatkataan ensin vaahdoksi, n. 10min sähkövatkaimella tai yleiskoneella. Sokeri lisätään joukkoon koko ajan sekoittaen ja jatketaan sekoittamista muutama minuutti. Lisätään maissijauhot ja vatkataan, lopuksi vielä etikka, vatkataan. Vaahdosta tulee kiiltävän valkoista ja kiinteää. Marenkivaahto levitetään pellille n. 2-3cm paksuiseksi ympyräksi (leivinpaperiin voi piirtää ympyrän vaikka tarjoiluvadin avulla, jottei pohjasta tule liian isoa!). Itse pursotin tällä kertaa pohjan reunoille vielä marenkitötteröitä reunaksi, jottei täyte valu pitkin tarjotinta. Pohja kuivataan 130 asteisessa uunissa (mielellään kiertoilmalla!) noin 1,5h ajan. Pohjan tulisi irrota leivinpaperista helposti, mutta olla vielä sisältä mähmeää. Tämä saattaa vaatia pari harjoituspohjaa (harmi!), jotta oman uunin asetukset löytyvät.

Itse teen marenkimassaa yleensä hieman reilun satsin ja pyöräytän pohjan lisäksi myös pellillisen Salmiakkimarenkeja.


Täyte
1prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1prk maitorahkaa

Vaniljakastike vispataan vaahdoksi ja maitorahka vispataan sen sekaan. Makeutusta tähän ei enää kannata laittaa. Mikäli täytteen tahtoo tehdä vispikermasta ja maitorahkasta, kannattaa se maustaa ripauksella vaniljasokeria. Maidottomista vaihtoehdoista en ole itse maistanut mitään, mitä olit mieltä siitä kauravaniljakastikkeesta, mitä sulle tarjoilin? Mitähän muita vaihtoehtoja voisit suositella?


Pavlovan kruunaa tietysti runsas hedelmävalikoima. Oma suosikkikombomme ovat vadelmat, pensasmustikat, viinirypäleet ja purkkipersikat. S:n allergian vuoksi meillä ei käytetä mansikkaa, mutta se sopii tähän jälkiruokaan erittäin hyvin. Itse pidän Pavlovasta, paitsi sen herkullisuuden, myös juhlavan ulkonäön takia. Tänäänkin rikoin marenkipohjan sähläillessäni keskeltä aivan murusiksi, mutta mokat hautautuivat rahkavaahdon alle, eikä tuo makuun tuntunut vaikuttavan. :)

Vaihtelua tähän herkkuun saa käyttämällä hedelmien sijaan (tai niiden ohella!) vaikkapa turkinpippuri- tai marianneraerouhetta.

Keväisenä päivänä Pavlova on ehdoton jälkiruokasuosikkini, varsinkin ulkosalla nautittuna. Äsken grillailtiin ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Tuli taas todistettua kuinka hyvin tämä raikas herkku sopii raskaan ruoan jälkeistä ähkyä tasoittamaan. Pavlova ja salmiakkimarengit saivat lahjomattoman raadin hyväksynnän, saattoipa keski-ikäisen raatilaisen suusta jopa päästä vahingossa: "ihan vitun hyvää"... ;)

perjantai 14. toukokuuta 2010

Nopea suklaasydän

Hyviä hellepäiviä, ipa!

Tein tänään mökkiviemisiksi pienen suklaakakun, jonka kuorrutus jätti ulkonäön puolesta toivomisen varaa, vaikka maku olikin hyvä.



Taikina oli sovellettu brownies-reseptistä, koska halusin mehevää kakkua (tosin paistoin aavistuksen liian kauan, tuli hieman liian kuohkea lopputulos):

100 g margariinia
2 dl sokeria
2 munaa
½ dl vettä, jossa tilkka rommia
vajaa 2 dl vehnäjauhoja
5 rkl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
½ tl vaniljasokeria

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi, lisää kevyesti vatkatut munat hyvin sekoittaen. Sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan nesteen kanssa. Kaada pienehköön kakkuvuokaan (minulla halkaisijaltaan reilun parinkymmenen sentin sydänvuoka) ja paista 175 asteessa noin 30 minuuttia.


Tähän asti kaikki meni hyvin. Kostutin kakun rommin, veden ja sokerin seoksella ja laitoin päälle ohuen kerroksen itsetehtyä metsävadelmahilloa, josta yritin siivilöidä enimmät siemenet pois.

Sitten aloin improvisoida suklaakuorrutusta: sekoitin vesihauteessa 100 g (Rainbown) tummaa suklaata ja vähän toista 77-prosenttista suklaata puoleen desiin soijakermaa. Käytin Alpron soijakermaa, jonka rasvaprosentti on 17, se kun on ollut ruoanlaittoon hyvää. Ei käynytkään tähän: valmiin seoksen rasva alkoi erottua öljymäisenä, ja kuorrutuksen kovetuttua pinnassa on vaaleita kermajuovia. Koostumus muuttui oudon venyväksi ja paksuksi, aivan kuin olisin sekoittanut rasvaa ja jauhoja.

Yleensä olen käyttänyt tällaisissa suklaakuorrutuksissa Gogreenin ruoka-kaurakermaa (rasvaa 14 %) ongelmitta. Koetin peittää kuorrutuksen rumaa pintaa sydänströsseleillä.


Kuorrutuksen maku oli kyllä hyvä, ja valmis kakku maistui kaikille, vaikka ei ollut aivan niin kaunis ja mehevä kuin olisin toivonut. Lisukkeeksi sopii esim. Tofulinen mansikkajäde. Pitänee leipoa piakkoin brownieseja alkuperäisen reseptin mukaan ja laittaa ohje tänne, se on tätä kakkua parempi vaihtoehto. ;-)

Kevätsalaatti

Heipsis ipa!

Nyt kun kaikki fiinit ravintolat mainostavat parsaviikkojaan, jotka näyttävät käsittävän lähinnä täysin ylihinnoiteltua parsaa bearnaiskastikkeessa, on oiva hetki ostaa kaupasta itse nippu hyvää, tuoretta vihreää parsaa ja loihtia siitä herkkuja. Parsa käy ihanasti salaatteihin, piirakoihin ja pitsan päälle (peston ja ohuenohuiden kesäkurpitsaviipaleiden kera). Minulta puuttuu enää parsakattila, jotta toukokuinen elämä olisi täydellistä. :-)


Meillä herkutellaan keväisin tällaisella salaatilla:

Nippu parsaa
erilaisia lehtisalaatteja maun mukaan (myös esim. mitsuna käy joukkoon)
1/2 prk kirsikkatomaatteja
muutama herkkusieni
vähän kevätsipulia, ruohosipulia tai purjoa
paahdettuja, suolattuja cashewpähkinöitä
(mozzarellaa)

Kuori parsojen varret (minulla on Victorinoxin tomaatinkuorintaveitsi, se on tähän hommaan aivan ehdoton!) ja leikkaa tyvestä muutama sentti pois. Keitä parsaa 6-8 minuuttia vedessä, jossa on 1 tl sokeria, 2-3 tl suolaa ja loraus sitruunamehua. Huuhtele kylmällä vedellä.
Revi salaatit laakealle vadille, viipaloi päälle sienet ja asettele päälle loput ainekset. Kruunaa salaatti suolalla ja mustapippurilla ja valuttele päälle avokätisesti yrttiöljyä:

1 ruukku basilikaa
1 ruukku sitruunamelissaa (tai persiljaa, jos haluat ryytisemmän öljyn)
desi-pari erilaisia öljyjä (esim. oliiviöljyä ja auringonkukkaöljyä)
reilusti sitruunamehua
ripaus sokeria
vähintään 1 tl suolaa
mustapippuria

Sekoita kaikki ainekset vaikkapa sauvasekoittimella sekaisin ja mausta öljy selvästi suolaiseksi. Anna tekeytyä hetki jääkaapissa.


Tämän yhdistelmän juju piilee siinä, että herkkusienet imevät itseensä mausteöljyä kuin, no, sienet, ja niistä tulee kerrassaan herkullisia. Parsan tilalle (tai miksei lisäksi) salaattiin sopii erinomaisen hyvin savustettu tofu. Myös kikherneet, artisokka, aurinkokuivatut kirsikkatomaatit ja kuulemma raejuusto sopivat. Itse en tietenkään käytä mozzarellaa, mutta eräät tuntemani henkilöt vannovat juuri tuon yrttiöljy-herkkusieni-mozzarella-kombon nimiin.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Urtekram Luomu Tummasuklaa 55 %

Rakkahin väliaikaisesti virtuaaliavaruuteen kadonnut ystäväni

Tämä kaunis pakkaus tarttui käteen viimeksi citymarketista, kun en löytänyt niitä mainitsemiasi uusia suklaita. Sadan gramman levyssä on 24 palaa, pieniä 4,2 gramman paloja siis.


Ainekset ovat kaikki luomua: kaakaomassa, raakaruokosokeri, kaakaovoi, täysruokosokeri ja vanilja. Kaikki on myös tuotettu reilun kaupan kriteerien mukaan, mikä on suklaalle iso plussa.

Tuoksu on melko voimakas, kuiva ja vähän puinen. Ehkä kaneliarominen? Tai jotenkin paahtunut. Raakaruokosokeri varmaan antaa suklaalle tuoksua. Se myös maistuu.

Suklaa sulaa kohtalaisen nopeasti ja on rakenteeltaan miellyttävän pehmeää. Maku on vain hieman kitkerä, melassinen (sokerin takia) ja rommiarominen. Maku kehittyy suussa hieman, kevyen hedelmäiseksi, sokeri alkaa maistua voimakkaammin. Jälkimaku on hyvin makea, romminen ja nousee aika korkealle nenäonteloon hieman sitruksisena.

Oikein mukava suklaa, sopii myös herkutteluun. Ehkä hieman turhan makea, vaikkakin ruokosokeri antaa kivoja, suklaata täydentäviä aromeja. Harmittaa, kun alkuperämaata eikä kaakaolajiketta mainita. Valmistajan verkkosivuilta selviää sentään, että vaikka Urtekram on tanskalainen yritys, suklaa on tehty sveitsissä.

Kokonaisarvosana: ****
Plussaa luomusta ja voimakkaasta rommiaromista

tiistai 11. toukokuuta 2010

Parempi pinaattikeitto

Moi taas ipa!

Täällä ollaan melkoisessa keväthuumassa, tänään näin sisiliskonkin! Ilman lämmetessä alkaa tehdä mieli kevyempää ruokaakin, varsinkin kun kaupasta saa taas parsaa ja pinaattia ja kaikkea ihanaa. Tämä keitto tosin on kiireessä tehty pakastepinaatista, mutta tuoreesta tulisi varmasti erityisen hyvää!

Olen niitä ihmisiä, joilla on vieläkin traumoja koulun pinaattikeitosta. Kaikki maitokeitot iljettivät jo silloin (pinaattikeitto, kesäkeitto jne.), ja pinaattikeitto oli erityisen tympeää. Mautonta - ja kylmää siinä vaiheessa, kun pääsi ruokalassa istumaan asti.
Kotona meillä ei onneksi pinaattikeittoa syötykään, veljeni jakoi keittoinhoni. Enkä suoraan sanoen vieläkään ymmärrä perinteistä pinaattikeittoa, se menee minulla muiden ravitsemuksellisesti heikkojen ja kulinaristisesti kamalien perinteisten "kasvis"ruokien kanssa samaan kategoriaan. (Muita ovat esim. gratinoitu kukkakaali ja kasvispiirakat, jotka tuntuvat olevan vain täynnä kermaa ja puolipalanutta juustoa.)

Tämä keitto on kuitenkin toista: se on proteiinipitoista, maukasta ja täyttävää. Rakas puolisoni tekee sitä minulle, ja osaakin tehdä maailman parasta keittoa!



Tarvitaan:
1 sipuli
2 kasvisliemikuutiota
noin litra vettä
pari desiä punaisia linssejä
1 pieni tölkki kookosmaitoa
1 pss pakastepinaattia (tai epämääräinen määrä tuoretta)
1 tl currya
mustapippuria

Hienonna sipuli ja kuullota öljyssä. Lisää vesi, liemikuutiot, linssit ja kookosmaito. Anna kiehua 10 min, lisää pinaatti, mausta ja hauduta kypsäksi.
Vegaanisen version saa jättämällä lautaselta kananmunan pois.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Rainbow Sveitsiläinen tumma suklaa 56 %

Bonjour, Ipa!

Työviikko alkaa nyt, ja mikäs olisi parempi tapa aloittaa se kuin maistella maanantailounaan lopuksi suklaata työpöydän ääressä! ;-) Tällä kertaa kaupasta tarttui mukaan kaupan omaa merkkiä, Rainbow'ta. Tätä olen ostanut ennenkin, hyvin ennakkoluuloisena (edullisuus kun tarkoittaa harvoin laatua), ja yllättynyt iloisesti.


Paketti on ankean näköinen, mutta sisältö odotettua parempi. Tuhdissa 200 gramman levyssä on 28 palaa, eli reilun seitsemän gramman jykeviä paloja, jotka napsahtavat taitettaessa jämäkästi. Ulkoasu on jotenkin melko teollinen, kun levy on noin paksukin.

Väriltään yllättävän vaaleaa tummaksi suklaaksi, ja vielä oranssinsävyisempää kuin Brunbergin levy. Tuoksu tuskin havaittava.

Suutuntuma on miellyttävä, suklaa alkaa sulaa nopeasti, mutta paksussa palassa riittää sulateltavaa. Koostumus on hyvä, mikään ei häiritse. Maku on hieman metallinen, voimakkaasti mokkainen, romminen ja jonkin verran kitkerä. Vahvat aromit täyttävät suun ja nenäongelot, tämä olisi hyvä suklaa kahvin kanssa. Vanilliini maistuu turhana teollisena sivumakuna.

Kokonaisuudessaan maku on makea, pitkä ja vahva, jälkimaku hieman kukkainen ja kevenevästi kahviarominen. Suuhun jää aivan hienoinen paahdetun kahvin hieman hapan sivumaku. Jotain raikasta tämän jälkeen kaipaa. Tai sitten vain uuden palan...

Täyteläinen, perushyvä melko makea suklaa. En katsonut hintaa, mutta tämän voisi olettaa olevan aika edullinen levy, joten suklaan hinta-laatusuhde on oikein hyvä. Tätä kannattaa käyttää myös leivontaan, jos reseptiin ei tarvita isompia prosentteja.

Maistelin vielä huvikseni tätä vuorotellen tuon juuri haukkumani Bunbergin suklaan kanssa, joka tässä vertailussa latistui entisestään. Ainakin tällä kertaa sveitsiläinen bulkkisuklaa voitti suomalaisen ns. fiinimmän tuotteen. ;-)
Kokonaisarvosana: ***

perjantai 7. toukokuuta 2010

Brunberg tumma suklaa 60 %

Ma chérie Ipa,

Rankka työviikko päättyy nyt, ja mikä olisi parempi tapa rentoutua kuin suklaalla herkuttelu! Maistelu siis jatkuu. Päätin kotimaisia suklaita parjattuani antaa niillekin sentään mahdollisuuden, ja siksi kioskilta tarttui vuokraleffan lisäksi käteen Brunbergin pieni tumma suklaa -levy. Kaakaota levyssä on 60 %, ja 50 gramman levyssä yhden palan paino on 3,6 grammaa. Minikokoista meininkiä. Pakkaus on vähän karu.


Suklaa on perusruskeaa, aavistuksen oranssi vivahde. Se napsahtaa vaimeasti, ja on yllättävän pehmeää. Tuoksu on mieto, tumman kaakaoinen ja ehkä hieman tunkkainen.

Pehmeydestään huolimatta sulaa suussa erittäin hitaasti, pakko pureskella. Koostumus ehkä vähän jauhoinen. Maku on hapahko ilman kitkeryyttä, aika yksinkertainen ja lyhyt. Tuntuu, että kaakaon aromit eivät vapaudu kunnolla, kun suklaa ei sula. Ikään kuin suklaa ei oikein koskaan alkaisi maistua kunnolla.

Kiintoisaa on se, että raaka-aineissa on kaakaomassan, sokerin, kaakaovoin, emulgointiaineen ja vanilliinin lisäksi suola. Suola ehkä vähän maistuu, se taittaa oikein hyvällä tavalla imelyyttä pois. Tämä on muutenkin makeudeltaan sopiva suklaa, ei liian imelä.

Oudolta taas tuntuu, että tällaiseen ns. parempaan suklaaseen ei ole käytetty aitoa vaniljaa, vaan keinotekoista vanilliinia. Aito vanilja toisi kaakaon makua paremmin esiin, vanilliini ennemmin peittää sitä ja tuo teollisen vivahteen makuun ja tuoksuun.

Jälkimaku on kuivan kaakaoinen ja lyhyt. Suuhun jää samanaikaisesti jauhoinen ja rasvainen olo, koostumus ei siis miellytä.

Tuomio: mättösuklaa, ei herkutteluun. Tummaksi suklaaksi yllätyksetön. Söin tätä puoli levyä, enkä silti kokenut saavani siitä mitään irti. Yleensä minulle riittää hyvää suklaata pari palaa.

Koska maku on prosentteihin nähden pehmeä eikä juuri lainkaan kitkerä, voisi sopia vaaleampien suklaiden ystäville. Vivahteettomana ei pärjää keskieurooppalaisessa kilpailussa. ;-)
Kokonaisarvosana: **

torstai 6. toukokuuta 2010

Quiche Lorraine aux Légumes

Heippa Möme,

Oikeestaan mun pitäis olla jo menossa nukkumaan, mutta tulipahan tehtyä niin hyvät iltapalat, että piti heti päästä kirjoittamaan! Vaimo tilasi jooganjälkeisappeekseen salaattia ja tekopekonisiivuja (me maistettiin niitä sun salladin innoittamana ja niin vaan tuo ituhippikin innostui!). Itse halusin jotain vähän lämpimämpää ruokaa, joten päätin kokeilla miten onnistuu quiche lorraine, jos kinkun korvaa tekopekonilla - ja onnistuihan se!


Quiche Lorraine aux Légumes

Pohja
100g voita
2dl vehnäjauhoja
3rkl vettä
1/2tl suolaa

Täyte
3 kananmunaa
200g ranskankermaa
100g Hälsans Kökin tekopekonia
puolikas paprika kuutioina
tuoretta basilikaa silputtuna
mustapippuria rouhittuna
175g juustoraastetta

Nypi jauhot ja huoneenlämpöinen voi, lisää suola ja vesi. Taikinasta tulee melko pehmeä, mutta sen tulisi irrota kulhon reunoista. Levitä tasaisesti piirasvuokaan. Itse en voidellut vuokaa erikseen, kun pohja jo itsessään on melko rasvainen.

Sekoita täytteen ainekset yhteen ja hulauta pohjan päälle vuokaan. Paista 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes reunat ruskistuvat kauniisti.

Piiras on sen verran suolainen ja rasvainen, että kyytipojaksi sopi oikein mahtavasti raikas fetasalaatti, jonka ehtii pyöräyttää piiraan ollessa uunissa. Tekopekonin savunmaku muistuttaa niin erehdyttävästi kinkkua, etten itse ainakaan erottaisi tätä aidosta tavarasta. Tuolle vannoutuneelle kasvissyöjällekin kelpasi oikein mainiosti - maku ei siis kuitenkaan ole liian "lihaisa". :) Erittäin hyvä iltapala, jota varmasti tehdään meillä vielä usein!

tiistai 4. toukokuuta 2010

Naksumaksanamit

Heippa Möme,

Ensiksi kiitokset ja anteeksipyynnöt.

1. Anteeksi, että kirjoittelu on jäänyt vallan sun kontollesi! Viime viikko meni yhden työprojektin kanssa aamusta iltaan, eikä jaksamista meinannut riittää edes ruoanlaittoon, saati siitä kirjoittamiseen... Jonossa on kuitenkin muutamakin herkku ja pari vapaapäivää, joten parannusta tilanteeseen on luvassa. :)

2. Kiitos, pikatacoista. Arvaatkin varmaan mitä meillä on parhaillaan uunissa, kun molemmat on tehneet pitkän työpäivän ja sen jälkeen ollaan käyty Hyvinkäällä pyörähtämässä(n.40min suuntaansa), jotta koira saa juosta 15 sekuntia rätin perässä.. ;)

Niin, koira. Tuo lemmikeistä jaloin(oletko koskaan ajatellut miten hassua on, että koirat ovat nelijalkaisia? meillä tälle nauretaan ajoittain kippurassa!), jolle ajattelin omistaa tämän postauksen. Sain nimittäin vihdoin aikaiseksi koittaa tehdä itse koirannameja ja ainakin raati tuntui pitävän tuloksista!

Ohjeet on koottu eripuolilta internettiä, eniten mallia naksunameihin tuli otettua tästä videosta Jyväskylän tokokerho ry:n sivuilta.


Maksanamit
paketillinen maksaa

Heitä maksa pakkaseen (kannattaa poistaa se imutyyny ensin...) ja anna jäätyä vaikka yön yli. Jäistä maksaa on paljon helpompi käsitellä, kuin tuoretta, joka on lisäksi melko inhaa. Paloittele siis maksa n. 5mm x 5mm paloiksi, heitä palaset hetkeksi kiehuvaan veteen ottamaan väriä ja asettele sitten uunipellille n. 50 asteeseen ja jätä yöksi kuivumaan. Jossei ole kiertoilmauunia, voi luukun kiilata auki esim. puuhaarukalla(kannattaa tsekata, ettei puuhaarukka osu vastuksiin...kuten minäkin luonnollisesti tein. NOT.).


(Taustalla maksanamit, etualalla teille matkustaneet naksunamit lisäkuivatusta saamassa.)

Useissa ohjeissa käskettiin keittää maksaa ensin 1,5h, mutta totesin, että on helpompi leikellä maksa ensin paloiksi ja käyttää sitten kiehuvassa vedessä ennen uuniinheittoa. Keitetty maksa kuulemma kuivuu paremmin. Namit säilyvät kuivauksen jälkeen huoneenlämmössä.

Maksan leikkelyssä ei synny ainoastaan täydellisiä kuutioita, vaan myös paljon ylimääräistä roipetta. Nämä onkin hyvä hyödyntää.....


....naksunameissa.

Naksunamit
2 kananmunaa
400g jauhelihaa
100g jauhettua / pieneksi silputtua maksaa
2dl vehnäjauhoja
2rkl perunajauhoja
2dl vettä

Vaivaa munat, jauheliha ja maksa massaksi, tätä saa jatkaa niin kauan kuin viitsii, jotta massaan tulee mukavasti sitkoa. Heitä sekaan myös jauhot ja vesi, vaivaa edelleen. Katsahda välillä raatiin ja totea, että omaan nenääsi löyhkäävä sisäelinmössö voi toisen nenään tuoksua maailman ihanimmalta:


Levitä massa leivinpaperilla verhoillulle uunipellille ja paista 175 asteessa tunnin verran. Levy vetäytyy jonkun verran kasaan uunissa. Paloittele jäähtynyt levy n.10cm tangoiksi, jäähdytä lisää ja laita jääkaappiin tai pakasta tarpeen mukaan. Jääkaapissa nämä säilyvät pari päivää, taskussa ehkä päivän. Meillä on pakastimessa pari rasiallista, joista on kätevä naksaista aina pari tankoa kerrallaan jääkaappiin sulamaan.

Näitä paistaessa leijuu melko sankka maksalaatikon tuoksu koko kämpässä, joten herkkänenäisimpien kannattaa keksiä ulkohommia siksi aikaa.. :) Meidän koira olisi kyllä antanut vasemman etukäpälänsä edes yhdestä maistipalasta, joten opettelimme samana iltana pyörimään molempiin suuntiin naksuttimen ja naksunamien suosiollisella avustuksella!

maanantai 3. toukokuuta 2010

Anthon Berg 72 % Twisty Touch Strawberry&Orange

Rakkahin Ipa,

neuvosi mukaan suklaan lääkkeenomainen käyttö jatkuu. :-)

Tämä tanskalaisen Anthon Bergin 72-prosenttinen levy kuuluu maustettujen suklaiden Twisty Touch -sarjaan, jossa on muistaakseni kolme makua. Itse valitsin Strawberry & Orange -maun, koska se kuulosti kesäiseltä. Pakkaus on ihan nätti, mutta tuo Twisty Touch -konsepti ei ihan sykähdyttänyt - onhan näitä makusuklaita tehty ennenkin, ei tämä nyt ole niin ainutlaatuisen ihmeellinen juttu.


Palat ovat isoja, kymmenen gramman kokoisia (levyssä 10 palaa, 100 grammaa). Tuoksu on houkutteleva, voimakkaan kaakaoinen - tosin aavistuksen hapan ja mausteinen, johtunee appelsiinista. Väriltään suklaa on hieman harmahtavaa, ei siis toki harmaantunutta, mutta monissa tummissa suklaissa oleva punertava sävy puuttuu. Tämä taittaa ennemmin jopa violettiin. Mansikanpalat erottuvat pieninä vaaleanpunaisina sattumina.

Pakkauksessa kerrotaan, että kyse on ghanalaisista Forastero-pavuista. Makua kehutaan täyteläiseksi, raikkaaksi ja kesäiseksi, ei turhan kitkeräksi. Valmistusaineina on kaakaomassan, sokerin ja kaakaovoin lisäksi rapeat mansikanpalat ja appelsiiniöljy.

Suklaa on taitettaessa melkeinpä kovaa. Suutuntuma on miellyttävä, suklaan pinnan alkaessa sulaa jopa hieman öljymäinen. Sulaa hitaasti, pakko pureskella. Kuivatut mansikanpalat antavat kivaa rakennetta, mutta eivät oikeastaan maistu. Appelsiini maistuu selvemmin, mutta ei nouse vahvasti esiin sekään. Maku on kaiken kaikkiaan mukava, kevyt ja hieman hapan ilman kitkeryyttä. Ehkä turhankin luonteeton maku, jotenkin perussuklaa? Ilman mansikanpaloja sanoisin jopa että tämä on yllätyksetön. Jälkimaku on lyhyt ja metallinen, ja appelsiiniöljy jättää hienoisen kitkeryyden suuhun.

Oikein hyvä, helposti lähestyttävä suklaa, mutta minulla oli suuremmat odotukset nimekästä merkkiä kohtaan, siksi pieni pettymys. Tämä ei herättänyt suuria intohimoja. Plussaa kaakaopapujen lajike- ja alkuperätiedoista.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Mutaa ja mansikoita

Moi Ipa!

Mikäpäs paremmin kruunaisi keväisen sunnuntain kuin pala mutakakkua? Ehdoton lempparini on tämä Frödingen pakastemutakakku, se voittaa monet itsetehdyt ja konditorioiden mutakakut. Lisukkeeksi sopii vaniljajäätelö, mutta suosittelen kokeilemaan myös mansikkaa! Tofulinen mansikanpaloja sisältävä soijajäde tai muu vastaava hyvin mansikkainen jäätelö täydentää ihanasti täyteläistä suklaanmakua.



Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

lauantai 1. toukokuuta 2010

Leonidas Orangette 54 %

Vappua, ipa!

Seuraavaksi maisteluvuorossa ovat suklaat, jotka sain tuliaisina Belgiasta. Suomessa Leonidaksen suklaata myyvät ainakin Helsingissä Kaakaopuu-nimiset liikkeet. Olen pitänyt kovasti kaikista maistamistani belgialaisista tummista suklaista, niiden rinnalla muut monesti kalpenevat.


Kyseessä on siis nyt vähän poikkeuksellisesti täytesuklaa: tummalla suklaalla päällystettyä hillottua appelsiininkuorta. Kaakaopitoisuus suklaassa on 54 %, ja täytteessä on appelsiinin lisäksi sokeria, glukoosisiirappia, dekstroosia (käytännössä rypälesokeria) ja sitruunahappoa.

Olin ensin hyvin epäilevä, koska en yleensä pidä mistään kuivahedelmistä - äidin joulukakun kuivankäppänät sukaatit ja kitkeränmakuiset muut hampaisiin tarttuvat pipanat kummittelevat vieläkin mielessä. Miksi pilata hyvää suklaata appelsiinilla (tai muillakaan täytteillä), ajattelin.

Yllätyin myönteisesti. Näissä onkin täydellinen suklaan ja hedelmän liitto. Ulkonäöltään suklaat ovat pitkänomaisia, kuin pieniä banaaneja. Tuoksu on hieman tympeä ja savuinen, appelsiini ei tuoksu. Täyteläisen ruskeaa, vähän oranssiin taittavaa (vaikka kuvassa joistakin valotussyistä harmaalta näyttävää) suklaata on ohut, rapea kerros, ja sisällä oleva appelsiini on aidonmakuinen, ei lainkaan kitkerä. Suklaa sulaa suussa hitaasti ja aromit vapautuvat viiveellä. Rakenne on miellyttävä, napsahtava suklaa yhdistettynä pehmeänjoustavaan täytteeseen.

Suklaan ensimaku on kuivakka, lähes kaakaojauhemainen, jälkimaussa tuntuu miellyttävä liköörimäisyys, kun suklaa on imenyt appelsiinista aromeja (näissä suklaissa ei siis ole alkoholia). Jäljelle jää kivan raikas, pitkään viipyvä maku. Sisuksen appelsiini täydentää suklaata sopivasti, joskin jättää hieman sokerisen aromin. Eivätkä suuhun jäävät appelsiininkuorihidut innosta.

Tällaiseksi suklaaksi vallan kelvollinen tuttavuus, ja Leonidaksen suklaita haluan maistella lisääkin tilaisuuden tullen.