tiistai 26. kesäkuuta 2012

Focaccia all' olio e origano

Moi ipa!

Olen tehnyt focacciaa aiemminkin, mutten ole laittanut taikinaan viiniä. Tässä ohjeessa taikinaan tulee erinomainen, ihanan pehmeä koostumus ja hieman hapahko, vivahteikas maku. Valmis leipä on pinnasta rapea, sisältä kuohkea ja maultaan kerrassaan herkullinen. Oreganon sijaan voi käyttää esim. salviaa, minulla vain sattuu mäkimeirami kasvamaan puutarhassa vähän joka paikassa. ;-) Lehdet paahtuvat uunissa kivan rapeiksi.


Tämä on käännetty ohje, ja vinkkinä kerrottakoon, että koska italialaiset jauhot ovat yleensä melko vähägluteenisia, näkee italialaisissa leipäresepteissä monesti mainittavan, että on käytettävä gluteenipitoisia jauhoja. (Englanniksi sanotaan "strong white flour"). Gluteenipitoisista erikoisvehnäjauhoista tulee hyvä lopputulos.

Juuri:
20 g tuorehiivaa
1,5 dl vettä
3 dl erikoisvehnäjauhoja

Liota hiiva lämpimään veteen ja lisää joukkoon jauhot. Peitä kannella tai kelmulla ja anna seistä puoli tuntia. Valmis taikinajuuri on kuohkeaa ja kuplivaa.

Taikina:
0,8 dl kuivaa valkoviiniä
0,8 dl oliiviöljyä
15 g hiivaa
4-5 dl erikoisvehnäjauhoja
1,5 - 2 tl suolaa maun mukaan
20 - 30 oreganonlehteä/-latvaa silputtuna

Päälle:
tuoretta oreganoa/mäkimeiramia
oliiviöljyä
sormisuolaa


Sekoita taikinajuureen viini, öljy, hiiva, suola ja oregano. Lisää joukkoon jauhoja vähitellen. Jätä taikina melko pehmeäksi ja vaivaa se kimmoisaksi. Anna taikinan nousta lämminvesihauteessa noin puoli tuntia. Painele taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi pellille öljyllä sivellyn leivinpaperin päälle. Annoksesta tulee yksi iso leipä tai kaksi pienempää. Peitä liinalla ja anna nousta tunti. Pistele taikinaan kuoppia ja oreganonlehtiä, pirskottele päälle reilulla kädellä oliiviöljyä ja runsaasti suolaa. Pintaan voi painella myös oliiveja.

Paista 200 asteessa keskitasolla noin puoli tuntia. Nakkaa uuniin paistamisen alkuvaiheessa muutama jääpala tai suihkuta uuniin vettä suihkupullolla pariin otteeseen. Ripottele valmiin leivän päälle vielä tuoretta oreganoa. Parhaimmillaan vastapaistettuna italialaisen valkoviinin kera. ;-)

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Froyo-wich

Moi Möme!

Kiitos tekotekonille omistautumisesta, oli mahtavaa päästä maistelemaan tuloksia, raatimme oli tyytyväinen.

Juhannuksemme on kulunut kotona lokoillen ja erilaisia herkkuja suustamme alas mättäen. Tässä resepti tämän päivän superherkkuun, johon alkuperäisidea tuli ravintolapäivänä kaverin froyo&mo-baarista. Siis froyoa kahden keksin välissä. Laiskuuden vuoksi emme tällä kertaa tehneet itse keksejä, vaan käytimme LU:n Bastogne-keksejä, froyon sentään teimme itse.


 
Perusfroyo

2dl turkkilaista jugurttia
2dl maustamatonta jugurttia
2dl kuohukermaa
1dl sokeria
(vaniljasokeria)

Froyon voi tehdä jäätelökoneella tai sekoittamalla ainekset yhteen ja jäähdyttämällä pakkasessa, jälkimmäisessä tapauksessa sitä kannattaa käydä puolen tunnin välein sekoittelemassa, niin jäätyy tasaisemmin. Froyon voi maustaa oman maun mukaan, mutta myös tää perusversio on erittäin hyvä - maistuu siis jugurtilta. Jäätyneeltä jugurtilta.

Froyo-wichiksi herkku muuttuu yksinkertaisesti kauhomalla sopivasti froyoa keksille ja painamalla toinen keksi kanneksi. Bastogne-keksit olivat vähän liian rapsakoita alkuun, mutta toiselle kierrokselle annoin niiden hetken pehmittyä jugurttikerroksella sipaistuna ja kokonaisuus oli heti miellyttävämpi. Mahtavimpia varmasti tulee, jos tekee keksitkin itse, maustamattomaan (tai vaniljaiseen) froyoon sopii erittäin hyvin niin suklaa- kuin kanelikeksitkin.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Tekotekonikokeilut, osa 1

Moi tekoninnälkäinen ystäväni!

Koska Hälsans kökin tekoni on lopetettu, ja korvaavaa tuotetta kyselty, aloitetaan kokeilut, eli tekotekonin valmistaminen. Hankaluus tekonissa on (oli) se, että maku ei varsinaisesti muistuta pekonia, siis savuisuus mielestäni puuttuu. Tämä tekotekoni onkin aika eri makuista, mutta koukuttavan hyvää. Uskoisin, että se sopii myös pitsaan, mutten ole vielä ehtinyt kokeilla. Ainakin salaatissa ja pastan päällä toimii.


Ohje löytyi Chocochili-blogista. Täältä maalta ei kuitenkaan saa savuaromia kaupasta, joten tilanne vaati säveltämistä. Voi olla, että oikealla reseptillä lopputulos olisi vielä parempi, mutta tämä on supernopea ja kätevä ratkaisu: sekoitetaan näppituntumalla soijakastiketta, BBQ-kastiketta ja tilkka riisiviinietikkaa, maistetaan sopivaksi ja lisätään soijahiutaleet.

Määrät voisivat olla jotakin tähän suuntaan:

4 rkl Santa Maria American BBQ -kastiketta tai vastaavaa
3 rkl soijakastiketta
vajaa 1 rkl riisiviinietikkaa

Sekoitetaan ja lisätään noin puoli litraa soijahiutaleita.

Annetaan kastikkeen imeytyä hiutaleisiin ja paistetaan sitten hiutaleet pannulla rapeiksi. Jos näitä paistaa kovin tummaksi, niihin tulee hieman kärähtänyt maku, josta en itse pidä, joten pieni ruskistus riittää. Kaadetaan maalaissalaatin tai - kuten tässä - kermaisen ja yrttisen pastan päälle.



torstai 7. kesäkuuta 2012

Vadelma-karhunvatukkamuffinit

Onnea vielä jälkikäteen, ipa!

Toivottavasti sait herkutella synttäripäivänä! Ajattelin sua kun tein näitä muffareita tuttavien muuttotalkoisiin. Reseptiksi löytyi muistaakseni Myllyn parhaalta yksinkertainen perinteinen muffiniresepti, jossa kaikki ainekset vain sekoitetaan. Ihanan nopeaa ja kätevää.


Tarvitaan:
3 dl jauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl kermaa (laitoin 0,5 dl soijakermaa ja 0,5 dl maustamatonta jugurttia.)
2 munaa
100 g juoksevaa margariinia tai sulatettua ja jäähdytettyä tavallista leivontamargariinia
3 dl vadelmia tai muita marjoja (pakastemarjat voi sulattaa ja pyöritellä jauhoissa ennen taikinaan lisäämistä)

Sekoita kuivat aineet. Lisää kerma, margariini ja munat (ne voi myös ensin sekoittaa keskenään). Vältä sekoittamasta liikaa, jotta lopputulos on kuohkea. Kääntele lopuksi joukkoon marjat.
Jaa vuokiin (12 isoa) ja paista keskitasolla 200 asteessa noin 20 min. Jäähdytä ritilällä.

Käytin pakastimesta viimesyksyiset karhunvatukat ja laitoin vadelmia kaveriksi. Lisäsin ohjeeseen jugurttia ja vähensin sokerin määrää hieman, jotta muffineista tulisi raikkaita ja marjaisia, eikä kokonaisuus olisi liian imelä marengin kanssa. Lopputulos oli kuohkea ja kiva, ei arvaisi, ettei aineksia ole vatkattu.

Marenkikuorrutusta sveitsiläiseen tapaan olen tehnyt joskus ennenkin, Pullahiiren blogin ohjeen mukaan. Viimeksi käytin neljä valkuaista ja se oli hieman liian vähän, tällä kertaa laitoin viisi, ja se oli taas liikaa :-) Munat olivat ehkä turhan isoja. Mutta sainpahan pikkumarenkeja lisäksi!

Tarvitaan siis:
4 valkuaista
2,5 dl sokeria
hiukka vaniljaa

Laita valkuaiset ja sokeri metallikulhoon ja vesihauteeseen (ei kiehuvaa vettä). Vatkaa seosta, kunnes sokeri on sulanut ja seos tuntuu kuumalta (n. 60 astetta). Siirrä kulho kylmävesihauteeseen ja vatkaa voimakkaasti, kunnes seos jäähtyy ja saat tukevaa pursotettavaa vaahtoa, johon jää vatkainta nostaessa huippuja.

Pursota pursotinpussilla jäähtyneiden muffareiden päälle marenkikuorrutus. Kuumenna uunin ylälämpö tai grillivastus 200 asteeseen ja laita muffarit muutamaksi minuutiksi uuniin ottamaan vähän väriä. Kannattaa seurata uunin vieressä, aikaa ei tosiaan tarvita kuin kolme-neljä minuuttia. Jäähdytä hetki ja tarjoile samantien - muffinit ovat parhaimmillaan tuoreina!