Päivän teema on tämä:
Vihdoinkin on niin siedettävät lämpötilat, että voi kuvitella seisovansa hellan ääressä paistamassa lettuja. Tämä kaupan kylmähyllystä löytyvä valmistaikina on tosi kätevää - ja ei, Oatly ei edelleenkään lahjoita minulle ilmaisia tuotteita tai muuta kivaa tästä mainostuksesta - ja hyvän makuista. Taikina on suolainen, ja sopii siis kaikenlaisten täytteiden kanssa.
Itse syön kuitenkin lettuni mieluiten mansikkahillon kera. Ehkä paikkaan jotakin lapsuudessa katsottujen Pelle Hermanni -jaksojen jättämää kaipuuta (aina "plättyjä ja mantsikan mollukkaisia"! :-) Mutta täytyy mainostaa, että myös tuo aiemmin hehkuttamani tummasta suklaasta tehty kastike on aivan ihanaa lettujen kanssa. Vaniljajäätelö sopii päälle sulamaan myös. Puhumattakaan lettukakusta, johon pinotaan lettujen väliin hilloa, banaaniviipaleita, kermavaahtoa, jäätelöä, mansikkasosetta, aivan mitä mieli tekee. Koko ihanaa komeutta voi leikata tavallisella kakkulapiolla, ja maku on tietysti ihana, kaiken hyvän sekamelska.
Britanniassa laskiaistiistai tunnetaan myös nimellä Pancake day. Se on mielestäni ihastuttavaa ja paljon hauskempaa kuin tavalliset laskiaispullat, vaikka tausta on tietysti sama: ravinteikkaiden herkkujen syöminen juuri ennen paaston alkua. Briteissä letuille pirskotettiin sitruunamehua ja päälle ripoteltiin runsaasti sokeria. Herkkua!
Britannian-aikoinani opin myös syömään lettuja aamiaiseksi. Sukulaisperheessä oli hauska tapa: kun itse kukin omia aikojaan heräsi sunnuntai-aamuna, keittiössä odotti paistinpannu ja valmiiksi tehty lettutaikina, josta jokainen sai paistaa itselleen rapeat letut aamiaiseksi. Vaikka tekisin itse taikinan, lettuaamiainen tuntuu edelleen ylelliseltä.
Jälkiruoista letut ovat aina maistuneet jotenkin erityisen hyviltä. Vohvelit, pannukakku tai ritarit eivät ole koskaan yltäneet samaan. Opettelin paistamaan lettuja jo lapsena, ja tietysti kääntämään niitä asianmukaisesti heittäen (isän esimerkin mukaan). Opiskeluaikoina pientä kerrostaloasuntoa peitti monesti ilman suorastaan harmahtavaksi muuttava lettukäry. (Nykyään onneksi kunnon liesituuletin huolehtii siitä, ettei koti haise letuilta neljää päivää. :-)
Myös vegaanisia lettuja tuli paistettua monta vuotta, ja sain kehitettyä varsin onnistuneen taikinareseptin. Runsas soijajauhon määrä piti lettuja kasassa, ja nykyäänkin saatan lisätä soijajauhoa taikinaan ravinteikkuuden vuoksi. Rapeimmat reunat saa käyttämällä paistamisessa margariinia, mutta ennen paistamista pannu kannattaa öljytä. Ensimmäinen letun saa onnistumaan, kun malttaa antaa pannun kuumentua kunnolla kuumaksi - lämpötilan voi testata pisaralla taikinaa.
Annettakoon lopuksi pieni lettuhullun vinkki: jos pitää isoista ohukaisista, kannattaa hankkia vähintään 28-senttinen paistinpannu ja Stockmannin Casa-sarjan erikoisleveä paistinlasta. Niillä syntyy näyttävää jälkeä!
Mitä sä oot käyttänyt maidon sijaan, jos teet itse lettutaikinan? Mä nimittäin pohdin tätä mahtipontisen lupaukseni jälkeen tovin.. :)
VastaaPoistaLettuvinkit oli oivia, lisään listaan äidiltä opitun tavan: makeisiin lettuihin tulee kiva lisä, kun laittaa taikinan sekaan vähän vaniljasokeria. Joskus oon myös laittanut kanelia, se tekee letuista omenaisia. :)
Daa, soijamaitoa tietty! ;-)
VastaaPoistaJa sittenhän on vielä näitä kaura- ja riisimaitojakin. Eikä omenamehu-vissy-yhdistelmäkään hullumpi ole.
Mutta joo, vaniljalla maustetusta makeutetusta soijamaidosta (esim. Alpro tai Pascual, hätätapauksessa se vähän ankea Rainbow käy myös)tulee ihan parhaat letut. Ei ole tuo tavallisia maitotuotteita nauttiva puolisokaan ikinä valittanut. Eikä paisto-ominaisuuksissa ole mielestäni mitään eroa lehmänmaitoon.
Noissa maustetuissa soijamaidoissa ei läheskään aina lue, että kyse on makeutetusta ja vaniljalla maustetusta soijamaidosta. Helpointa on tarkistaa ainesosaluettelosta, että siellä on sokeri (tai raakaruokosokeri) ja "aromi".