lauantai 7. elokuuta 2010

Guacamolea Haminalaiseen tapaan

Heippa taas (liian pitkästä aikaa) Möme!

Meidän muutto alkaa olla pikkuhiljaa henkisesti voiton puolella. Vaikka talvirenkaat edelleen koristaakin olohuonetta, on toiveissa, että ens viikolla saatais kannettua tavarat kellariin. Ruoka tän kaiken hässäkän (ja helteen!) keskellä on ollut viimeisellä sijalla meidän prioriteettilistalla, vaikka välillä ollaankin sorruttu lohtusyömiseen.. :)

Kun ei vaan mitenkään päin jaksa tehdä mitään ylimääräistä, pitää panostaa siihen, mitä saa nopeasti ja helposti, mutta on silti erinomaisen maistuvaa. Tätä herkkua ollaan maisteltu S:n äidin luona ja viime käynnillä uskaltauduin kysymään reseptiä, joka helppoudellaan yllätti mut täysin!

Tarvitaan:

2 avokadoa
partaäijää (suom. huom. turkkilaista jogurttia)
makeaa chilikastiketta

Kolmas kerta toden sanoo: Ensimmäisellä yrityksellä meidän avokadot oli raakoja, eli maistuivat saippualta. Toisella kerralla panostimme pehmeyteen – vain todetaksemme, että olemme ostaneet kaksi läpimätää avokadoa.... Mutta kolmannella kerralla vahingoista viisastuneina osuimme oikeaan ja löysimme kaksi täydellistä avokadoa!

Avokadot siis halkaistaan ja kivi annetaan koirille leikkikaluksi (toim. huom. se otetaan minuutin päästä pois, kun muistetaan, että avokado on koirille myrkyllistä!). Koverretaan pehmeä sisus kulhoon ja sörssätään se vaikka sellaisella perunamuussivehkeellä. Jos pitää sileästä rakenteesta, voi ajaa avokadot sauvasekoittimella mössöksi, mutta mun mielestä guacamoleen kuuluu sattumat.

Lisätään oman maun mukaan partaäijää, mä laitoin sellasen puoltoista kaks desiä, sekä turaus chilisoosia. Lopputulos on makeahko, joten itse ripsaisin mukaan hyppysellisen suolaa. Tosin me nautittiin guacamolemme nachojen kera, jolloin nachojen suolaisuus toimi kivana vastapainona guacamolen makeudelle. Kahdelle hengelle riittäis kyllä puoletkin tästä annoksesta, ja nachojen on ehdottomasti oltava Lidlin juustonmakuisia!

Guacamole ja nachot ei ihan täyttäneet meidän vaatimuksia illalliselle, joten väsäsimme kaveriksi fetasalaatin. Apetinan feta on ihanan täkmeää, mikä sopi vaihteluksi kovemmille fetoille, joita yleensä harrastamme. Muuten salaatin pohja oli aika perussettiä, mutta päälle paahdettiin hävyttömän paljon pinjansiemeniä (rauhallinen paahto pannulla, keskilämmöllä, itse en käytä öljyä). Hyvää oli, salladi toimi tosi kivasti raikkaana kylkiäisenä tukevammalle nacho-guacamole-setille!

2 kommenttia:

  1. Olipa hauska saada postia! Kypsien avokadojen löytäminen on todellakin aarteenetsintää. Onnekseni armaalla vaimollani on vahva ote siihen hommaan - hän löytää aina hyvät avokadot. Ilmeisesti sen pitää olla hieman pehmeä, mutta vain hieman - itse en aina osu ihan oikeaan.

    Itse en tietty laita quacamoleen jugurttia, vain sitruunamehua ja suolaa ja chilimaustetta, mutta nachojen (ja porkkanatikkujen, vinkki!) kanssa se on kyllä herkkua!

    Pidätkö kypsennetystä quacamolesta? Sen makuhan muuttuu aika radikaalisti kypsennettäessä. Joskus on nimittäin hauskaa tehdä ravintolatyyliin nachoannoksia uunissa, alle nachoja ja päälle salsaa, juustoraastetta jos haluaa, quacamolea, mitä vain keksii.

    Kiva idea antaa koiralle avokadonkivi! Yleensä heitän ne vain kompostiin ja sitten ne pyörivät kasvimaan tai kukkapenkin mullassa vielä viiden vuoden päästäkin - eivät lahoa kovin nopeasti. :-)

    VastaaPoista
  2. Ai niin, avokado on muuten oikeasti koiralle myrkyllistä! Eli ei Guacamolea koirille. :D Pelkästä kivestä en tiedä, mutta kai nuo siitäkin jotain voivat irti saada, vaikka se hiton kova onkin...

    VastaaPoista