Kaupan eineshyllyt ovat olleet aika tyhjinä, eikä pinaattilettuja ole saanut tältä paikkakunnalta moneen viikkoon. Muita eineksiä en kaipaa, mutta pinaattiletut ovat kätevä hätävara. Ja ihan hyvän makuisiakin ovat, varsinkin itsekeitetyn karhunvatukka-omenahillokkeen kera. Vastaiskuna päätin tehdä letut itse, ja kokeilla pitkästä aikaa nokkosta.
Nokkonen on kasvi, jota pitäisi kasvaa joka puutarhassa. En tarkoita, että se saisi valtoimenaan levitä minne mielii, vaan että olisi hyvä varata jokin sopukka nokkoselle. Se on todella monen päiväperhosen ravintokasvi. Tämän huomasi oman puutarhanikin nokkosista: vaikka ne ovat hädin tuskin ehtineet versoa mullasta, suurin osa lehdistä oli jo syöty reikäisiksi. Reiät eivät tietysti makua haittaa, joten riistin perhosentoukilta osan herkkupöydän antimista.
Lettutaikinaohjeen määriä en osaa sanoa. Tein taikinan lapsuudessa opitulla näppituntumalla. Paistovaiheessa selviää, onko taikina sopivan juoksevaa - sen pitää levitä pannulle, mutta lettu pitää pystyä kääntämään. Tarvitaan:
muutama kourallinen nokkosenlatvoja
vettä (tai vissyä)
vehnäjauhoja
pari munaa
mukavasti suolaa
aavistus sokeria
loraus öljyä
Ryöppää ensin nokkoset, eli kiehauta ne suolatussa vedessä. Valuta. Soseuta sauvasekoittimella nokkoset vesitilkassa. Näin nokkoset saadaan tarpeeksi pieniksi - mikään ei käynnistä yökkäysrefleksiä yhtä tehokkaasti kuin puisevat nokkosenvarret ruoassa (terv. nimim. kokeiltu on...). Lisää muut aineet ja surauta tasaiseksi, lisää jauhoja/vettä tarvittaessa.
Anna taikinan tekeytyä ja keitä sillä välin parsat (ohje aiemmassa parsareseptissä). Valmista vinaigrette sekoittamalla reilu loraus oliiviöljyä, tummaa balsamiviinietikkaa, suolaa, sitruunamehua, mustapippuria ja hieman sokeria. Tarkista maku
Paista ohuita, rapeareunaisia ohukaisia (runsaasti rasvaa pannulle ;-), täytä parsalla ja valele vinaigrettea päälle.
Tästä reseptistä olen oikein ylpeä, koska se on kokonaan omin avuin kehittämäni - nettiyhteys petti, joten en päässyt surffaamaan apua ja reseptejä tueksi netistä. Maut sopivat upeasti yhteen, ja nokkosletut olivat vielä parempia kuin muistin. Enkä edes polttanut itseäni pahasti nokkosiin. :-)
Hitto vie, Möme! Nyt kyllä nostan hattua! En ole koskaan käyttänyt nokkosta itse, ehkä sitä ei täällä kaupungissa samalla tavalla tee mieli tienposkesta lautaselle poimia... :D
VastaaPoistaMutta asiaan.. Näyttää ihan hiton hyvältä! Letut on yksi mun ehdottomista lemppariruoista, niin makeina kuin suolaisinakin, joten varmasti maistuis mullekin! .......jossei sulla vielä ole menua juhannukseksi tehtynä, niin...... *vinkkivinkki!*
Ihanaa, ipa, että säkin oot lettufani! Letut on ihquja! ;-D
VastaaPoistaMulla on vähän sellaista ajattelua, että suolaisissa letuissa se lettumaisuus menee jotenkin muka hukkaan. Siksi en usein tee suolaisia lettuja, vaan useimmiten nappaan kaupasta ihanaa Oatlyn valmista kauramaitoon tehtyä lettutaikinaa ja herkuttelen mielettömillä hillo- ja jäätelövuorilla. Lettukakku on sitten vielä ihan oma lukunsa...
Ja sitten joskus kun suolaisia lettuja teen, ne aina yllättää ihanuudellaan. :-)
Juhannuksena vaan porukalla muovipussit käteen ja nokkosjahtiin... ;-)
Menkää keskenänne nokkosjahtiin! Mä en ainakaan hiippaile missään pöheiköissä. (Lettuja voin kyllä syödä jokusen.)
VastaaPoistaAi "jokusen"?! Aika hyvinhän noi näytti maistuvan... ;-)
VastaaPoistaValmislettutaikinasta lisää tietoa osoitteessa http://www2.oatly.com/
VastaaPoistaNo maistuihan se ensimmäinenpieni!
VastaaPoistaTeillähän on täällä ihan chatti meneillään!
VastaaPoistaSuvi ilmoitti, että hän ei syö parsaa, joten pitänee keksiä jotain kottaraisennokkaan sopivaa täytettä... :)
Näihin käy varmaan mitkä vaan täytteet, sen verran mieto on maku. Kasviksista miedot jutut, niin kuin porkkana ja kesäkurpitsa.
VastaaPoista